Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Guest Tuulikki

Ylikunto - loppuuko tämä koskaan?

Recommended Posts

Guest Tuulikki

En löytänyt aiheesta ihan tuoretta juttua ja kaipaisin jonkinlaista vertaistukea..

Ilmeisesti vedin vuosi sitten itseni todella pahaan ylikuntoon. Maratoni päämatkana ja kilometrejä kertyi paljon muun treenin mukana,töissä stressiä,muutto, vähän proteiineja ja unta ja soppa valmis. Viime kesänä monenlaisia tutkimuksia kun en pysynyt edes kunnolla pystyssa jalkojen tärinältä ja sydämen tykytykseltä. Ei löytynyt mitään...puhetta ylikunnosta, lisämunuaisista jne. Vuosi on ollut melkoista ylä- ja alamäkeä.Täyslevossa olin ehkä pari kuukautta ja sitten kevyttä joogaa,kävelyä,uintia tms. Talvella pystyin jo lumilautailemaankin jonkin verran. Keväällä hyviä hetkiä ja pari pientä lenkkiäkin, mutta aina takapakkia. Nyt tilanne on se, että pystyn uimaan ja tekemään jonkin verran salitreeniä useimpina päivinä, mutta kun yritän juosta nousee sykkeet heti yli 170, vaikka juoksisin kuinka hiljaa. Ravintoterapeutti-lääkäri kehottaa vaan tekemään muita urheilulajeja, kroppa ei vaan ole valmis juoksemiseen. En ymmärra, onko tämä ylikuntoa vai ei ja miten tästä pääsee eroon? Alkuun söin masennuslääkkeitä, mutta niistä pääsin aika nopeasti eroon.Mikäli tämä vaan jatkuu iskee masennus pian taas pahasti. Kuvittelin, että vuodessa olisin jo "parantunut".Ruokavaliota olen muuttanut entistä terveellisemmäksi ja pyrin syömään todella hyvin. Onko kokemuksia näin pitkästä toipumisesta?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse juoksin itseni ylikuntoon kymmenisen vuotta sitten. Pääsyy ylikuntoon oli se, että kuormittavia harjoituksia oli aivan liikaa suhteessa lepoon tai edes niihin rauhallisiin pk-lenkkeihin. Kun maaliskuussa vielä juoksin hyvän kympin ajan, karua oli huomata muutaman viikon päästä, että "koneesta" oli kaikki tehot hävinneet. Jotenkin yritin vielä tuon jälkeen rimpuilla ja uskotella itselleni jotain parempaa, mutta pitemmän päälle tyhmemmänkin oli huomattava se, että jotain oli pahasti pielessä.

 

Diagnoosin ylikunnosta sain urheilulääkäriltä sekä ohjeet jatko-ohjelmasta. Alussa tein kevyitä lenkkejä, mutta pikkuhiljaa siirryin siihen, että juoksin rauhallisia  kympin lenkkejä, joihin sisältyi ruskoja. Tämän jälkeen seuraavana päivänä juoksin kympin tarkkaillen sykkeitä (normaali/epänormaali) ja joka kolmas päivä oli lepopäivä. Ja kyllähän tuo miestä söi; juokse ruskot, toivo parasta jota ei kuitenkaan tullut.

 

Pahinta koko ylikunnossa oli juuri se, ettei ollut mitään tietoa siitä, milloin se loppuu. Saattoi vain uskoa ja toivoa, että se joskus hellittäisi. Mutta kun päivästä toiseen toivot ja petyt... Turha varmaan sanoa, ettei tuohon aikaan mielialani eivät olleet ihan aurinkoisimmat. 

 

Noin 9 kuukautta siinä sitten meni ja saatoin palata säännöllisempään harjoitteluun. Toki harjoittelu muuttui totaalisesti tuon ylikunnon jälkeen. Aloin esimerkiksi arvostaa tavallisia pk-lenkkejä aiempaa huomattavasti enemmän ja sitä olotilaa, kun sykkeet eivät liitele jossain korkeuksissa. Tv-koviin suhtaudun vieläkin suurella varovaisuudella, enkä niitä ole tainut kertaakaan juosta (perinteisen "puhtaasti") viimeisen kymmenen vuoden aikana. Mutta edellämainittu on lähinnä oma kipupiste, tuossakin harjoituksessa on omat positiiviset puolensa.

 

Pari vuotta hukkasin tuon ylikunnon takia: yksi vuosi ylikunnossa ja toinen siitä toipuessani. Tämän jälkeen Ensio Hakala ohjeisti minut oikealle polulle sekä tuki henkisesti todella paljon. Tästä tuesta olen Enskalle  edelleen todella kiitollinen. Tuon ylikunnon jälkeen olen parantanut juoksuennätyksiäni lähes kaikilla matkoilla, joten omalla kohdallani kaikki päättyi hyvin.

 

Luin kirjoituksesi Tuulikki eilen ja ensin mietin, viitsinkö kirjoittaa mitään. Kun kuitenkaan muistan todella hyvin oman olotilani ja sitä samaa saatoin aistia sinun kirjoituksestasi, päätin vastata kirjoitukseesi.

 

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Tuulikki

Kiitos!Pahinta on tosiaan se, ettei ole mitään tietoa milloin tämä päättyy. Välillä luulen, että rubetaan oleen.voiton puolella, mut sit taas romahtaa. Kaikkiin paikkoihin liittyi muistoja hyvistä lenkeistä, kisoista ja vaan mietin, että koska saa taas tuntea sen upean fiilarin kun lenkki kulkee.Jäitä vaan hattuun. Tuntuu vaan niin järkyttävältä kun runsas vuosi sitten vetelin maratoneja 3.10 pintaan ja nyt 500 metrin juokseminen on tuskaa. Tosin oireet oli pitkään esillä, mutten huomioinut niitä, ennen kuin en yksinkertaisesti päässyt ylös sängystä.Onko Ensio Hankala urheilulääkäri? En asu Suomessa, mutta käyn usein. 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Selvästi sinulla tuo ylikunto on pahempi mitä minulla oli aikanaan. Oikeastaan ainoa asia, mikä motivoi malttamaan mieltä harjoittelun suhteen oli juuri se, että halusin vielä joskus juosta kovaa ja tehdä asioita normaalisti. Se tunne, että olet harjoitellut kovaa ja tulokset ovat nolla, oli todella inhottava.

 

Neuvojen antaminen on todella helppoa, mutta niiden noudattaminen joskus tuskaa ja vaikeaa. Siksi en neuvoja mielelläni jaakaan, mutta jos nyt yhden neuvon saan antaa, niin se on se, että jätä sykemittari kotiin. Käy kävelemässä, metsässä, kahvilla pienen kävelylenkin päälle. Tee jotain muuta, jotta saat ajatukset irti tästä vaivasta. Se, että ajatus pyörii koko ajan ylikunnon ympärillä, ei asiaa paranna.

 

Edesmennyt Ensio Hakala oli valmentaja (ja paljon muuta), joka testasi minua todella usein. Enska tunnettiin terävästä huumoristaan, johon kuitenkin aina sisältyi jokin positiivinen ja uskoa antava totuus. Siitä, että myöhemmin parantelin maratonennätystäni muutamaan otteeseen tai ylipäätään juoksen tällä tasolla millä nyt olen, voin kiittää häntä. Ylikuntoni jälkeen olin hukassa harjoittelun suhteen ja silloin Enska antoi neuvoja, joiden ansiosta juoksin mm. uuden maratonennätyksen. Tuntui muuten aivan hemmetin hyvälle!

 

Lääkärissä tämän vaivan takia kävin pari kertaa Helsingin Urheilulääkäriasemalla. Sinällään mitään poppakonsteja heillä ei ollut tarjota, mutta esimerkiksi tuon neuvon ruskoista sain heiltä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Samaa minäkin mietin. Loppuuko tämä koskaan, no on loppunut aiemminkin. En ole siis ensimmäistä kertaa tässä sopassa..Liikuntaa olen keventänyt ja aktiivinen juoksu piti jättää pois, mutta silti ylirasitusoireet puskee päälle lajista kuin lajista. Jos tästä toivun, niin en varmaan harrasta enää liikuntaa. 5 vuoden sisällä 3 ylirasitustilaa siis...pahin oire on unettomuus. Se on kuin pieni kuolema.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

On 4.7.2017 at 14.42, Susan 2012 kirjoitti:

Samaa minäkin mietin. Loppuuko tämä koskaan, no on loppunut aiemminkin. En ole siis ensimmäistä kertaa tässä sopassa..Liikuntaa olen keventänyt ja aktiivinen juoksu piti jättää pois, mutta silti ylirasitusoireet puskee päälle lajista kuin lajista. Jos tästä toivun, niin en varmaan harrasta enää liikuntaa. 5 vuoden sisällä 3 ylirasitustilaa siis...pahin oire on unettomuus. Se on kuin pieni kuolema.

 

 

Itsellä oli samanlaisia ajatuksia urheilun/liikunnan  lopettamisesta kuin sinulla.  Mietin jopa sitä, mikä voisi olla se uusi laji, joka korvaisi juoksun. Tuon ylikunnon aikana tai myöhemminkään en sitä ole vielä keksinyt :)

 

Omalla kohdallani tilanne oli sikäli (ilman lainausmerkkejä) helppo, että harjoitteluni perustui liiaksi tehoihin, joka taas aiheutti tuon ylikunnon. Kun ymmärsin, ja siihen meni pieni hetki, pk-lenkkien merkityksen, pääsin tuosta ongelmasta. Lisäksi tajusin sen, että on eri asia aamuharjoituksen jälkeen lähteä töihin kuin mennä aamu-unille. Omasta harjoittelussani olen tuon jälkeen pyrkinyt siihen, että aina jäisi aikaa tehdä jotain muuta. Liian kireät aikatalulut harjoittelun tai minkä muun asian kanssa tahansa alkavat ensin kiristää päänuppia ja sen jälkeen fysiikkaa.

 

Kuten jo aiemmin kirjoitin, neuvojen antaminen ihmiselle joka kärsii ylikunnosta, on helppoa. Usein vain nuo neuvot enemmän ärsyttävät kuin edistävät asiaa. Jos kuitenkin paria asiaa korostaisin, niin hakekaa harjoitteluun helppoutta ja rentoutta. Kun nuo kaksi asiaa korostuvat omassa tekemisessä, olette oikealla tiellä.

 

Mutta tsemppiä teille Tuulikki ja  @Susan 2012 !

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Guest Tuulikki

Kiitos Liukasluikku2!

Pitkää on, mutta urheilusta luopuminen ei ole käynyt hetkeäkään mielessä, päinvastoin. Nyt menen niin, etten anna sykkeiden nousata yli 120. Ei kovaa liikuntaa, mutta joinakin päivinä uinti onnistuu hyvin ja sitten yoga. Välillä päivä, et sykkeet heti katossa, joten pitää ottaa easisti. Tällä menetelmällä nukun paremmin ja voin hiukan paremmin. Elän toivossa, etta muutaman kuukauden päästä pääsen jo oikeesti urheilemaan☺

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Hienoa kuulla, että suunta on kohti parempaa!

 

Jos näitä onnistumisia alkaa kertyä enemmän, kannattaa välillä kokeilla hieman reippaampaa juoksemista (esim. 20-60 sekunnin vetoja), koska korkeat sykkeet voi johtua hermotuksesta (ts. sen puutteesta). Mutta varovasti eteenpäin, aivan varmasti tilanne helpottuu jossain vaiheessa!

 

Tsemppiä!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onkohan tässä ketjussa puhuttu riittävästä energiansaannista. Itse nimittäin aloin "trackkaamaan" syömisiäni 5 viikkoa sitten. Kulutuksen mukaan pitää syödä paljon enemmän. Jo nyt olen huomannut isoja muutoksia jaksamiseen ja palautumiseen. Aineenvaihdunta on kiihtynyt niin että kokoajan on nälkä.

Veikkaisin, että olen treenaamisen aloittamisen jälkeen syönyt vaan liian vähän, ja myös energian koostumus ollut pielessä. Kulutus on nyt n 3200 kcal päivässä, eli huomattavan paljon pitää syödä. Aiempi säästötila on saattanut vaikuttaa myös hermoston ylikuormitukseen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jaksamista ja uskoa parempiin aikoihin! Itsellä oli keväällä ylikuntoa ja kesä piti levätä. Rauhallinen työmatkapotkulautailukin pisti sydämen tykyttämäään.Nyt on jo paljon parempi ja uskallan jo haaveilla syksyn sadelenkeistä ja ensi kesän kisoista :) Pisin juoksutauko mulla oli lähes vuoden. Se opetti malttia uskomaan että joskus tämä päättyy. Se on aina mahdollisuus parantaa liikkuvuutta ja jumeja. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Ylirasitus päällä

Neljä vuotta ja kaikki kai alkoi pahasta työstressistä, josta en ole tainnut vieläkään kunnolla toipua, unettomuutta ja lenkit kuitenkin tein tunnollisesti, koska olin maratonille menossa. Nyt kun katson harjoituskirjaani taaksepäin, niin melkein kaikki lenkit, peräti 95 % olen tehnyt VK tai MK-sykkeillä ja vaivaiset 5 % PK-sykkeillä eli peiliin pitää katsoa, syyllinen löytyy sieltä. Ongelma oli varmaan se (selittelen tässä nyt), että lenkkeily tuntui niin helpolta kovemmillakin sykkeillä ja olin ihan varma, että kaikki kuntotestit, jossa oli määritelty aerobinen kynnys oli väärin tehty ja sitä rataa. Itselleen sitä on vaan niin vihainen.

 

Olin myös monta vuotta laihdutuskuurilla, juoksin parhaimmillani noin 60-80 km viikossa ja söin 1500 kcal päivässä (60 kg painava nainen) eli aika vähän ja se on ihan varmasti osaltaan aiheuttanut tolkuttoman vaikean ja pitkän ylirasitustilan. Silti keskivartaloon kertyi rasvaa ja on kertynyt toki paljon tuon jälkeenkin.

 

Neljä vuotta ja huonoimmillaan jaksoin juosta 1 km:n verran ja sykkeet ihan maksimissaan. Nyt menee sellaisia rauhallisia lenkkejä, jossa olen hölkkäillyt puolet ja puolet matkasta kävellyt 1-2 h ja keskisyke hyvin maltillinen, noin 125, kun kynnyssyke on noin 130. Jos juoksen hiukankin kovemmilla sykkeillä (>160, maksimi noin 175) palautuminen kestää monta päivää, en saa nukuttua kunnolla, leposyke korkealla ja väsymys päiväsaikaan ihan uupumuksen rajalla. Töissä käyn, mutta väsymyspäivinä aivokooma estää kaikenlaisen järkevän ajattelun ihan kokonaan, siksi olenkin suosiolla jättänyt kaikki kovemmat treenit kokonaan pois.

 

Mietin tässä, että mahdanko parantua tästä koskaan?

 

Testailin noita kovempia vetoja tämän vuoden puolella noin 7 tai 8 kertaa eli 300-500 metrin reippaita vetoja (olikohan liian pitkiä, täällä oli maininta vain 20-60 sekunnin vedoista) ja joka kerta koomamainen väsymys päällä useita päiviä, kun syke oli käynyt tuolla 160 tienoilla eli noin 90 % maksimista. Toki noita lyhyitä vetoja voisin kokeilla.

 

Ruokavaliota olen korjannut, käynyt useampaan otteeseen ravitsemusterapeutilla, turhat hiilihydraatit pois ja kasviksia, marjoja, pähkinöitä, öljyjä tilalle, hyvin sulavaa proteiinia (kananmunaa, broileri, kala, veriruoat) ja myös suolan käyttöä olen lisännyt, se oli aikaisemmin ihan minimissään.

 

Kaikki kommentit ja kehoitukset, ehdotukset, vinkit otan kiitollisena vastaan ja jos teillä olisi tiedossa myös asian tuntevaa lääkäriä Etelä-Suomesta, sekin kiinnostaa kovasti.

 

Kiitos!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Guest Ylirasitus päällä kysymykseen liittyen, ylirasistustilaa en ole itse koskaan kokenut, mutta muuten nuo taustat vaikuttaa hiukan samanlaisilta kuin itsellä vielä noin kolme vuotta sitten, luokkaa erittäin stressaava työ (toimistolla yleensä n. 12-14h/päivässä ja usein sama ainakin yhtenä päivänä viikonloppuna, matkustamista ja koko ajan nenä kiinni Blackberryssa jne.), maratonille harjoittelu ja tiukka ruokavalio. Suurin piirtein kolme vuotta sitten vaihdoin duunia, lakkasin asettamasta sen suurempia tavotteita treenin suhteen ja aloin kiinnittää huomattavasti vähemmän huomiota ruokavalioon. Aloin siis sekä syödä ja liikkua huomattavasti enemmän omien tuntemusten mukaan, enkä noudattanut orjallisesti mitään treeniohjelmia tai ruokavaliota ja duunistressi putosi murto-osaan aiemmasta. Päinvastoin kuin mitä olin kuvitellut paino on asettunut varmaan ainakin viisi kiloa alemmalle tasolle ja maratonennätys parani noin vartilla. Olen järkeillyt, että kaikki nämä muutokset yhdessä ovat olleet osatekijöinä huomattavasti parempaan oloon sekä terveyden että urheilun osalta ja ihan vaan parantaneet elämänlaatua muutenkin.

 

Tuosta kirjoituksestasi sain mielikuvan että olet edelleen tuossa stressaavassa työympäristössä, minkä arvelisin lisäävän ihan vaan yleistä stressiä kehoon, minkä takia tuntuu ettei treeniä keventämälläkään keho toivu laisinkaan. Henkinen stressi on sekin kropalle aika raskasta, etenkin jos se on jatkuvaa ja jos sen takia ei saa nukuttua kunnolla tms. Kenties tuo syömisen tarkkailukin siihen voi jotenkin siihen liittyä, vaikka sillä olisikin juuri päinvastainen tarkoitus. Näin jälkikäteen ajateltuna, ainakin itselle tuosta ruokavalion tarkkailusta tuli varmaan ihan huomaamattakin ainakin jonkin verran lisästressiä, kun pohdin usein miten saan taattua tietynlaista ruokaa esim. reissun päällä ja mitä ravintolassa voi syödä jne. Kuten sanottu en ole itse ylirasitustilaa kokenut, enkä tiedä aiheesta muutenkaan kovinkaan paljoa, mutta ajattelinpahan jakaa oman kokemuksen jos siitä olisi jotain hyötyä tai se herättäisi ajatuksia. 

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Ylirasitus päällä

Viisaita sanoja Snoerf! Selkeytit omaa näkemystäni huimasti, kiitos!

 

Piti oikein jäädä miettimään ja hyvä niin. Työstressiä ei oikein enää ole, työympäristö vaihtui muutama vuosi sitten, mutta sympaattinen  hermosto käy todella herkästi ylikierroksilla ja jopa mukavilta tuntuvat työhaasteet herättelevät öisin, enkä oikein tiedä miksi. Rentoutusta ja meditaatiota olen yrittänyt ottaa mukaan päivittäin ja tavalliset hengitysharjoitukset olenkin huomannut melko tehokkaaksi ajatusten virran hiljentäjäksi ja korkean leposykkeen rauhottajaksi.

 

Tuota liiallista tavoitteen asettamista: jäin tässä asiassa kiinni eli huomasin, että mietin omaa kuntoani alituiseen ja tavoitteena oli koko ajan hieman lisätä liikunnan ja lenkkeilyn määrää, vaikka homma on vielä pahasti puolitiessä, hermosto ylikierroksilla ja nukkuminen huonoa. Otan askeleen taaksepäin, nautin lenkeistä ja ulkoilusta ja panostan nukkumiseen ja nautinnollliseen ruokailuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy