Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Guest Täynnä

Kilometrimittari täynnä

Recommended Posts

Olishan se hyvä, jos oikein intoa puhkuen lähtisi aina lenkille tai muuten harjoituksiin. Yleensä se on kyllä niin, että mielestään joutuu lähtemään sinne, ja mieluummin jäisi sisälle. Paitsi jos on erityisen mukava ilma jollain tavalla.

Jos kävisi kerran viikossa juoksemassa, niin se voisi olla ihan odotettukin tapahtuma. Tai jos kävisi silloin kun haluaa, mutta jos ei halua niin ei lähde. Ja sekin voisi vaikuttaa asiaan, jos ei tarvitsisi juosta rankasti, vaan ihan kevyesti vaan.

 

Tuossa syksyllä juoksu sujui paremmin kuin monesti aiemmin, joten se teki siitä vähän mielekkäämpää.

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 tuntia sitten, huh huh kirjoitti:

Olishan se hyvä, jos oikein intoa puhkuen lähtisi aina lenkille tai muuten harjoituksiin. Yleensä se on kyllä niin, että mielestään joutuu lähtemään sinne, ja mieluummin jäisi sisälle. Paitsi jos on erityisen mukava ilma jollain tavalla.

Jos kävisi kerran viikossa juoksemassa, niin se voisi olla ihan odotettukin tapahtuma. Tai jos kävisi silloin kun haluaa, mutta jos ei halua niin ei lähde. Ja sekin voisi vaikuttaa asiaan, jos ei tarvitsisi juosta rankasti, vaan ihan kevyesti vaan.

 

Tuossa syksyllä juoksu sujui paremmin kuin monesti aiemmin, joten se teki siitä vähän mielekkäämpää.

 

Juoksu on vain siitä ikävä laji, että se vaatii jonkinlaisen kunnon ollakseen miellyttävää. Juoksumäärien vähentäminen johtaa helposti painonnousuun, mikä taas tekee juoksusta raskasta eikä lenkille tee enää mieli lähteä. Tämä tietenkin heikentää kuntoa edelleen ja paino jatkaa nousuaan. Lopulta kuntoilu (tai ainakin juoksu) voi loppua kokonaan. SIksi hölkkääjänkin tulisi jaksaa käydä muutaman kerran viikossa lenkillä. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä aktiivihölkkääjänkin kannattaa etsiä vaihtelua pelkkään maantiellä jolkotteluun. Pyöräily, hiihto, suunnistus, sauvarinne jne. Itselle ei enää oikein nappaa pelkkä tiejuoksu, joten siirryn maaston puolelle, polkujuoksuun ja suunnistukseen. Ja pyöräilyä kesällä. Onhan tuo maantiellä hölkkääminen helvetin tylsää verrattuna maastojuoksuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuohon m-52 lisäisin vielä yhden hyvän vaihtoehtolajin pelkälle juoksemiselle, eli swimrunin. Sille lajille ei varmaan koskaan suomenkielistä nimeä tulekaan vaan nimeksi vakiintuu englanninkielinen nimi kuten kävi triathlonillekin.

 

Swimrun tuo vaihtelua harjoitusvuoteen, niin että uintia voi painottaa enempi silloin kun ulkona on liukasta, kylmää, märkää, mörköö yms.

Lumien sulattua sitten pääpaino juoksulle. Suomessa monessa paikkaa sanoisin, että on maailman parhaat harjoitusmahdollisuudet ainakin lämpimien vesien aikaan. Jokamiehenoikeudet mahdollistavat lajin harrastamisen melkein missä vaan ja puhdasta vettä löytyy, eikä kesälläkään ole yleensä niin kuumaa, että sulaa märkäpuvun sisälle ja monesti järvistä voi vaikka juoda.

 

Kilpalajina on mielenkiintoinen kun laji vaihtuu jatkuvasti reitillä niellään koko ajan uusia kilometrejä. Triathloniin verrattuna pois jää pyöräily, joka vaatii paljon kilometrejä ja pyöräilykausi on aloitettava pölyävillä teillä ja kylmässä säässä, jotta saa riittävät pohjat ennen kesäkuuta. Swimrunkisa on pääosin parisuoritus, mutta yksilösarjojakin on tullut mukaan. Kohtuullinen avovesiuintiosaaminen on suotavaa, mutta narunjatkeena voi lähteä tutustumaan lajiin. Viime syksynä vein yhden uuden lajikokelaan tutustumaan lajiin. Ihmettelin kun puolivälissä ensimmäistä järveä sätkii kuin lohi perässä. Hänellä oli hieman hengitysvaikeuksia, kun juoksusta loikattiin kylmään veteen. Seuraavat järvet menivät jo ihan hyvin, kun vähän rauhoiteltiin uintiin lähtöjä. 

 

Laji kasvaa kovaa vauhtia Suomessa ja Euroopassa. Ensi kesänä uskoisin, että Suomessa on noin 10 kilpailua. Vaatii oman märkäpukunsa ja vähän muutakin rekvisiittaa, mutta lyhyitä matkoja voi kokeilla triathlonmärkäpuvussa. Jos ei ole motivaatiota harjoitella entiseen malliin, niin kisoihin voi lähteä myös retkeilemään, kunhan löytää sopivaa retkeilyseuraa.  

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

En kyllä tiedä ketään joka näin tekisi, mutta on ihmisiä jotka alkaa juosta vasta keväällä ja harrastaa juoksua syksyyn asti. Talvella pitää taukoa. Ja sellaisia jotka talvella hiihtää mutta kesällä ei enemmälti kuntoile. Sehän on tuttu juttu, että syksyllä aletaan käydä kuntosalilla tai ryhmäliikunnoissa, mutta sitten keväällä ja kesällä salilla on hiljaisempaa.

Voi olla hyväkin tuolla tavalla, että pitää taukoa siitä harrastuksesta. Tai entä jos joka toinen viikko kävisi kolmesti lenkillä, ja joka toisella viikolla ei yhtään kertaa.

 

Välillä olen miettinyt, että jos vaihtelun vuoksi keskittyisi vaikka parantamaan 800 metrin tulosta, se harjoittelu olisi aika erilaista silloin. Siinä olisi kyllä korkeampi kynnys osallistua kilpailuihin, siellä ei paljon kuntoilijoita näy.

Tai sitten jos tekisi yhden kauden ajan jotakin ihan "överiä" happotreeniä, ja katsoisi mihin se johtaa. Mutta kun kovasti meitä varoitellaan juoksemasta liian kovaa. Eihän noita äärimmäisen rankkoja harjoituksia oikeastaan saisi tehdä ollenkaan. Monesti kilpajuoksijoidenkin kohdalla kerrotaan, että hän ei juuri ollenkaan tehnyt täysivauhtisia harjoituksia, tai minun harjoituksistani vain 1-2 prosenttia on maksimaalisella teholla tehtäviä.

 

Kai se pitää koittaa harjoitella järkevästi. Onhan minulla kyllä nuo harjoitteet olleet monipuolisia varsinkin viime kuukausina, ja paljon jäi tekemättäkin. Olisi monia hyviä harjoitteita joita voisi tehdä, mutta kun noita juoksukertoja on kuitenkin niin vähän perusvauhtisten lenkkien lisäksi.  Jos jotakin tekee, niin jotain muuta jää tekemättä.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 30.11.2018 at 11.18, huh huh kirjoitti:

Välillä olen miettinyt, että jos vaihtelun vuoksi keskittyisi vaikka parantamaan 800 metrin tulosta, se harjoittelu olisi aika erilaista silloin. Siinä olisi kyllä korkeampi kynnys osallistua kilpailuihin, siellä ei paljon kuntoilijoita näy.

Vetsukisoissa on veteraaneja eli yli kolmekymppisiä, ja muissa kisoissa on junioreita ja vetskuja. Tällä hetkellä tilanne on se, että nauretaan kaikille (kaikille niille jotka ovat siellä radalla juoksemassa) tai ei kenellekään, eli se kilpailu ei kiinnosta ketään. Selostaja toteaa ensimmäisen kierroksen jälkeen, kun juostaan kympin kisaa, että ei tässä ihan Suomen ennätysvauhtia mennä. Ei mennä, mutta kärki menee kuitenkin alle 32:n. Tai kun vitosen kilpailussa on juoksijoita, jotka tavoittelevat nuorten arvokisarajoja, patu alkaa muistella vanhoja; joskus tällä kentällä on juostu niin kovaa (patu ei tietenkään tiedä että siellä tavoitellaan arvokisarajoja). Tai sitten esitellään takavuosien starba.

 

No, kasi ei ole noussut sellaisiin myyttisiin mittoihin kuin nuo pidemmät matkat, ja ehkä siksi kohtelu on hellempää. Mutta tosiasia on, että Suomen kärki ei osallistu kuin niihin ykköskategorian kisoihin, joihin ei niin sanottuja taviksia edes oteta, tai ainakin pitää kysyä pääseekö.

 

Kannattaa kuitenkin treenata. Muistan hyvin kun yhdessä pienessä syyskilpailussa tultiin esittäytymään ja tuotiin esiin että kilpailussa on jänis - joka olisi tähdännyt juuri siihen loppuaikaan mikä on tavoitteeni kyseisellä matkalla (tämä oli ihka oikea jänis, ei jätä kesken, vaan juoksee maaliin). Melkein rupesin itkemään. Kerrankin olisi jänis. Jouduin toteamaan että kunto on nyt niin huono että täytyy tyytyä siihen että tulen kaukana perässä. Oli kuitenkin kiva huomata että kuulun jengiin. Loppujen lopuksi kävi muistaakseni niin että ensimmäinenkään ei selviytynyt urakasta edes siinä ajassa mikä oli vielä ennen lähtöä mielessä. Kaikki hinautuivat maaliin syvän hiljaisuuden vallitessa, yksi väliaika huudettin. Sellaista se melkein aina on. Sitähän on sellaista suihketta, joka värjää ihon ruskeaksi, jos siis tuntuu siltä, että erottuu liikaa porukasta. Hikinauhan aika on ohi.

 

Kilpailukalenterista näkee, onko kilpailussa oman tasoisia juoksijoita. On tietysti niinkin, että jos muut juoksevat karkuun, joutuu juoksemaan yksin. Tuloksen tietysti saa.

 

Kesällä 2018 osallistuin ensimmäistä kertaa jopa Tähtikisoihin. Sarja on erään luonnehdinnan mukaan tarkoitettu "tulevaisuuden tähdille". Olo oli kieltämättä outo. Vetelin takasuoralla spurtteja ja samaan aikaan Antti Ruuskanen puhkoi keihäällään ilmaa. Mutta koska kilpailuun oli ilmoittautunut tasoisiani juoksijoita ja olin itsekin ilmoittautunut, päätin lähteä paikalle. Eteneminen radalla oli hiukan jäykkää, koska olin loukannut selkäni vajaata viikkoa aiemmin, ja lämmintäkin oli, mutta maaliin selviydyin. Se on kyllä myönnettävä, että kun suihkuun jälkeen menin vielä katsomaan sitä kepin viskomista ja huomasin toimittaja Kanervan selvittävän käsiä käyttäen jotakin tosi tärkeää asiaa, tajusin taas kerran, että näin se elämä pientä ihmistä heittelee. Jos joku olisi sanonut kymmenen vuotta sitten, jolloin jo harrastin juoksua, eli kävin lenkillä ja olin jo osallistunut muutamaan hölkkäkilpailuun, puhumattakaan että jos joku olisi sanonut kaksikymmentä vuotta sitten, että seison siinä kentän reunalla nyt, en olisi uskonut. Mutta niin vain seisoin. Suihkunraikkaana. Toinen esiintyminen kyseisen sarjan kilpailuissa tapahtui, kun kyseinen sarja vieraili Eläintarhassa. Lämpötila oli +28 ja tuuli katkoi puut. Aina askeleen osuessa rataan vitutti, päätin vain peesailla. Viimeisellä kierroksella kiitin ja painuin vittuuntuneena pukuhuoneeseen. Käytyäni suihkussa käppäilin pois ja noin viidenkymmenen metrin pätkän aikana melkein törmäsin useampaan yleisurheiluhahmoon, jotka tunnistin, koska katson televisiota, luen lehtiä ja kuuntelen radiota.

 

On 30.11.2018 at 11.18, huh huh kirjoitti:

Tai sitten jos tekisi yhden kauden ajan jotakin ihan "överiä" happotreeniä, ja katsoisi mihin se johtaa.

Ei johda mihinkään hyvään. Treenaa mieluummin vaikka sille kasille.

 

Olen jo kolme neljä vuotta miettinyt, että yksi vaihtoehto on se, että juoksee kesällä pelkkiä keskimatkoja, eli kasia ja eurooppalaista mailia.

 

Mikä estää? Se, että mitä pitempi matka, sitä paremmin se sopii.

 

Toinen on, että varsinkin kasin kisat ja vitosen kisat ovat usein samana päivänä. Jos siis kuitenkin haluan juosta myös pitempää matkaa.

 

Mikä puhuu vaihtoehdon puolesta? Se, että harjoittelu on kuitenkin aika samanlaista. Eurooppalainen maili ja puolimaraton taipuvat samanlaisella harjoittelulla. En kuitenkaan jaksa juosta yli satasen viikkoja, en edes niitä, joten voi sanoa, etten harjoittele pitkille ratamatkoille. Jos en siis harjoittele, on kai enemmän tai vähemmän yhdentekevää, mitä matkoja juoksen.

 

Jotta onnistuisi kasilla, on kyllä syytä veivata harjoittelua. Mutta jos tekisi niin, että talvella kävisi salilla ja juoksisi lenkkejä, keväällä osallistuisi maantiekisoihin. Ja sitten rakentaisi kesän kilpailukalenterin niin, että olisi niin keskimatkojen kuin pitkien ratamatkojenkin kisoja. Jättäisi välejä, jolloin voisi treenata, hakea kasin kuntoa.

 

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
14 tuntia sitten, Uolevi kirjoitti:

Jotta onnistuisi kasilla, on kyllä syytä veivata harjoittelua.

Kiva tarina. 800 metrin ennätys on 2.21. Olisihan tuo ihan kiinnostavaa selvittää, saisiko sitä parannettua 17 vuoden jälkeen.

Ei nyt silleen kovin houkutteleva matka. Kun juoksee 300, 400 tai 500 metrin vetoja, niin miettii että miten ihmeessä sitä jaksaisi 800m kunnolla. 400 metrillä nopein vetoaika on ollut 1.07 ja sehän oli melkein täysillä juostu. Mutta kyllä sitä kisoissa vertyisi parempaan vauhtiin kuin harjoituksissa.

Vauhdinjako olisi aika kysymysmerkki. Helposti lähtee varmaan turhan hiljaa tai liian kovaa.

 

Oikeastaan ei tule kovin montaa kertaa vuodessa juostua 200-500 metrin vetoja, tai siis alle 1000-metrisiä, joten siinä olisi varaa parantaa, jos ajattelee kokeilevansa 800 metrin vauhtia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
On ‎29‎.‎11‎.‎2018 at 13.09, m-52 kirjoitti:

Kyllä aktiivihölkkääjänkin kannattaa etsiä vaihtelua pelkkään maantiellä jolkotteluun. Pyöräily, hiihto, suunnistus, sauvarinne jne. Itselle ei enää oikein nappaa pelkkä tiejuoksu, joten siirryn maaston puolelle, polkujuoksuun ja suunnistukseen. Ja pyöräilyä kesällä. Onhan tuo maantiellä hölkkääminen helvetin tylsää verrattuna maastojuoksuun.

 

Kannattaa lisätä vauhteja niin tylsyys katoaa. Minusta ongelma on se, että jos pyrkii tekemään kaiken maailman lajeja, niin mitään ei tule sitten tehtyä kunnolla. Useimmilla pullonkaulana on käytettävissä oleva aika. Ei voi harjoitella enempää, kun ei ole aikaa ja sen takia jo yhden lajin hallitseminen on haastavaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
12 tuntia sitten, Baltsu kirjoitti:

 

Kannattaa lisätä vauhteja niin tylsyys katoaa. Minusta ongelma on se, että jos pyrkii tekemään kaiken maailman lajeja, niin mitään ei tule sitten tehtyä kunnolla. Useimmilla pullonkaulana on käytettävissä oleva aika. Ei voi harjoitella enempää, kun ei ole aikaa ja sen takia jo yhden lajin hallitseminen on haastavaa.

Höpö, höpö. Et ilmeisesti ole koskaan juossut maastossa. Nuo luettelemani lajithan tukevat juoksuharjoittelua, joka monilla on usein liian yksipuolista (kuten oli itsellänikin monina vuosina).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now


  • Vielä tänään -25%

×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy