Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Guest Täynnä

Kilometrimittari täynnä

Recommended Posts

Guest Täynnä

45 vuotta täynnä ja juoksemisen liekki katoaa, silloin kun liekki sammuu niin se sammuu. Niin sitä vaan halu juoksuun alkaa katoamaan pikku hiljaa. On jo vaikka millaista vaivaa; rintakehä jäykistyy, rintarankaan kehittynyt rustoa alituisesta käsien heiluttamisesta, selkä vaivoja, oikeassa jalassa uusiutuva juoksijan polvi, paino nousee pakosta koska aineenvaihdunta ikääntyessä hidastuu, ilmestynyt harmaita hiuksia..... ja kaikki vaivat johtuu suurelta osin siitä, että testosteronin määrä ikääntyessä kehossa vähenee, erityisesti meillä miehillä.

 

Ei oikein enää edes huvita sitä jatkuvaa jynkytystä, eikä oikein jaksa enää edes kiinnostaa. Tuollaisia 40min lenkkejä 3xviikossa huvittaa ja jaksaa enää tehdä, kun oikein itsensä pakottaa, siitäkin osa kävellen. Oikeastaan aika tylsää koko juoksu, nyt on hyvä hetki siirtyä sauvakävelyyn ja kehon rakennukseen. Lopetin myös juoksija lehden tilauksen, siinäkin samoja juttuja vuodesta toiseen. Alituisia juttuja nuorista 25v hyväkuntoisista ihmisistä ja tuote mainoksissa on aina joku nuori hienot kuteet päällä, hoh hoijaa ...... Kyllä se tuo ikä alkaa ihmistä painaa kasaan, ei voi muuta kuin taistella aikaa vastaan ja tämänkin taistelun tulen varmasti häviämään.

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pah. Kannattaa ehkä kuitenkin juosta vielä kun on noin nuori että voi. Itse tässä unelmoin että toinen jalka jälleensyntyy ja nousee haudasta baanalle. Harmaita hiuksia ja ryppyjä on ehkä tullut lisää mutta niitä ei ikänäöstä johtuen enää nää.  Sauvakävely on hyvä idea siinä vaiheessa kun juoksuvauhti on samaa luokkaa, ja kehonrakennus se vasta vaikeaa onkin ilman testosteronia. Keho toki kasvaa jostain kohtaa, mutta paikat särkyvät entistä helpommin jos yrittää ladata tankoon oikeita painoja.

Ei ei. Ole kuin käytetyn auton kauppias, jolle ikä on vain numeroita ja kilsoja voi aina ruuvata alas jos niitä on jo liikaa.

 

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Enpä tähän mitään neuvoa osaa antaa, mutta kyllä minä ymmärrän mitä ketjun aloittaja tarkoittaa. 

 

Olen ollut yli 20-vuotta pakkomielteinen kestävyysjuoksun harrastaja. Aikoinaan ajattelin, että juokseminen on niin makeeta hommaa, että en varmasti lopeta aktiivisesti juoksemista ikinä. 

 

Paljon tuli ongelmia selätettyä, kun oikein intohimoisesti asiaan suhtautui. Aina jaksoi aloittaa homman alusta, kun lantio/lonkanseutu rupesi kränäämään, akilles repesi, sydän rupesi vikuroimaan tai vatsaan tuli mystinen vuosia kestävä vaiva. 

 

Yhden kerran sattui nousukunnossa tulemaan normaali vatsanoro ja sitten mietin, että ei tässä enää ole mitään järkeä. Nyt pakko pitää taukoa ja lopettaa - ei vain jaksa enää ahdistaa ruhoa. Ei kiinnosta ja itseasiassa vihaan koko hommaa. 

 

Pari vuotta olin vain. Kävin salilla kun huvitti - välistä 5 krt viikossa ja välistä olin viikonkin tekemättä mitään. Samalla tavalla juoksemiseenkin suhtauduin, vaikka monesti ei kyllä huvittanut hölkkäillä pätkääkään. 

 

Tosiaankin pari vuotta löysäilin, enkä juuri ahdistuslenkkejä tehnyt,  vain sellaista pikkunättiä köpöttelyä. Paino tietty nousi jonkun 15kg, eikä se helpota juoksemista yhtään. 

 

Nyt taas hieman motivaatio on palannut ja jopa välistä juokseminen on ollut hauskaakin. Katsotaan miten pitkään tätä lentoa kestää, sillä olen antanut itselleni luvan lopettaa, kun hauskuus loppuu. 

 

Summasummarum. Ei kannata juosta jos ei kiinnosta. Tekee jotain muuta, sellaista mikä kiinnostaa - tulee se motivaatio takaisin, jos on tullakseen. 

  • Like 6

Share this post


Link to post
Share on other sites

Elämä on mukavaa, kun aina voi tehdä pääosin ihan mitä huvittaa, ja jos ei huvita, niin jättää tekemättä. Kohtalainen ketutuskin kuuluu asiaan vastavoimana. 

 

Olen harrastanut kaikenlaista, nyrkkeilyä, kick boxingia, ju-jutsua, judoa. Jokainen laji on ollut omaan hetkeensä ja elämäntilanteeseen sopiva. Nyt harrastan hölkkäämistä, ja se on kipuineen ja vitutuksineen nyt ihan ok. 

 

Huomenna sitten ehkä jotain muuta ? Vaikkapa pyöräilyä. Tallissa on vanha kilpapyörä ja voi olla, että laji vaihtuu vastatuulen voittamiseksi kampivoimalla. 

 

Merkittävä tekijä liikunnassa on omien tarpeiden jonkinlainen ymmärtäminen. Siis yritys tehdä jotain sopivasti, ei väkisin ja pakottamalla. Siihen väkisin tekemiseen ei elämässä vaan aika riitä, kun / jos keskittyy niihin juttuihin joista tykkää. :)

 

"Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä." ( kiinalainen sananlasku ) 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Baltsu
2 tuntia sitten, ForrestG kirjoitti:

Enpä tähän mitään neuvoa osaa antaa, mutta kyllä minä ymmärrän mitä ketjun aloittaja tarkoittaa. 

 

Olen ollut yli 20-vuotta pakkomielteinen kestävyysjuoksun harrastaja. Aikoinaan ajattelin, että juokseminen on niin makeeta hommaa, että en varmasti lopeta aktiivisesti juoksemista ikinä. 

 

Summasummarum. Ei kannata juosta jos ei kiinnosta. Tekee jotain muuta, sellaista mikä kiinnostaa - tulee se motivaatio takaisin, jos on tullakseen. 

 

Olen pääosin samaa mieltä ylläolevasta. Minä en ole koskaan ollut pakkomielteinen kestävyysjuoksun harrastaja, mutta olen asettanut itselleni tavoitteet ja kun tavoitteita asettaa, niin ne olisi kiva saavuttaa. Kun on tullut loukkaantumisia, niin on monesti ollut fiilis, että ei kiinnosta ja haluan lopettaa. Joutuu tekemään niin paljon työtä, että pääsee samalle tasolle kuin ennen takaiskua. Yht'äkkiä tuntuu, että elämästä on pyyhitty kolme vuotta pois, kun ei pääse osallistumaan esim. maratonille vuosiin ja tavoitteet siirtyvät. Tänä keväänä tajusin, etten voi jatkaa enää samaan tahtiin kuin ennen. Luin kirjan Aki Hintsa - voittamisen anatomia ja päätin, että alan jollain tavalla noudattaa sellaista kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin mallia. En ole vielä oikeastaan mitään isoja muutoksia tehnyt, mutta kun ajatus on selvällä ja samoin kun olen opiskellut valmennusta, niin olen tajunnut asioita, mitkä tekevät siitä fiiliksestä paremman. Teen 100% omilla ehdoillani tätä hommaa ja muut saavat haistaa ns. paskan. Hintsalla oli kolme kysymystä: tiedätkö kuka olet? Tiedätkö mitä haluat? Hallitsetko omaa elämääsi? Kävin nuo läpi ja tajusin, että en itse hallinnut omaa elämääni. Esim. juoksu hallitsi liikaa minua. Täytyy olla 100% kontrolli itsellä kaikkeen, jotta se olisi mielekästä.

 

Toinen asia, mikä on hyvä huomata on se pitkäjänteisyys eli ei pyri saavuttamaan asioita heti. Sen takia esim. en kilpaile maratonilla vielä, vaan vasta joskus puolen vuoden päästä. Jos on kiirettä ja muuten rankkaa, niin sitten harjoittelen vähemmän, enkä tee tällä hetkellä kuin kaksi kovaa harjoitusta viikossa ja kisojen jälkeen otan rauhallisesti. Pyrin pitämään viikkokilsat keskimäärin jossain 70km tienoilla. Välillä vain 50 ja välillä voi olla lähemmäs sata. Joku väittää, että pitäisi juosta 200 kilsaa viikossa, mutta kuten yllä, niin tähänkin pätee se: haistakoon paskan. En tavoittele 2.10 maratontulosta, joten juoksen sen verran kuin haluan ja ehdin. Silti välillä maistuu puulta. Ei sitä auta kieltää, mutta kun on joku tavoite, niin sitä jaksaa tehdä. Pyrin myös entistä enemmän nauttimaan elämästäni. Syön hyvin ja juon olutta sekä punaviiniä joka ilta. Koko protestaattinen ajatus, että elämän pitää olla kurjaa ja itseään pitää rankaista, on minulle vierasta. Filosofiani on se, että jos ei voi nauttia, niin ei tartte urheillakaan. Harva meistä kuitenkaan mitään 2.10 maratontulosta hakee. Jos ei ole huippu-urheilija, ei tarvitse elääkään kun huippu-urheilija sanoi Hintsa ja niin se on.

 

Ketjun aloittajan ikä ei ole ongelma, vaan häneltä puuttuu tavoite, syy juosta. Jos kunto on vähän huonompi, juoksu tuntuu olevan ihan hanurista oleva laji muutenkin ja kun tavoite puuttuu, niin ei ole syytä juosta. Tuossa tilanteessa uudet maisemat voisivat toimia. Yksinkertaisesti juoksee jossain missä ei ole juossut ennen. Uudet virikkeet, uusi fiilis. Tai sitten vain puhtaasti lyö tavoitteen, esim. 3.15 pöytään ja käy lenkillä niin perhanasti kunnes tavoite täyttyy. Mitään ei saavuta, jos mitään ei yritä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ylikunnon myötä meni juoksuhommat ihan uusiksi, kilometrinkeruu jäi siihen ja vaihtui reippaan lepojakson kautta punttiin, kävelyyn ja satunnaisiin hölkkiin. Painoa kertyy ja voimat kasvaa, mikäpä siinä. Lenkkeilykin kiinnostaisi jo aika tavalla, mutta kaikkeen ei voi revetä jos haluaa pitää paketin kasassa. Joidenkin meistä vain pitää etsiä sopiva aallonpohja, ennen kuin omia tekemisiä pystyy aiemmasta yrittämisestä huolimatta oikeasti tarkastelemaan etäämmältä.

 

Kun ei maistu niin pillit pussiin ja sillä sipuli. Ei kannata itseään vapaa-ajalla ehdoin tahdoin kiusata. Sitä herkkua saa varmasti suurin osa meistä tarpeeksi töissäkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 3.5.2017 at 15.02, Guest Täynnä kirjoitti:

paino nousee pakosta koska aineenvaihdunta ikääntyessä hidastuu,

 

Ok, olen vasta 43vee, joten kaksi vuotta uupuu aloittajasta, mutta en kyllä usko tähän sopaan yhtään. Läskiä kertyy kroppaan, jos syö enemmän kuin kuluttaa. Itse olen tämän valitettavan monta kertaa havainnut. Pari vuotta sitten laihdutin 25 kiloa, joten olen kyllä vankasti sitä mieltä, että edes nelikymppisenä paino ei nouse pakosta. Jos kahviviinerit alkavat maistumaan ja liikuntainto hiipumaan, niin joo, varmasti alkaa vararengasta kertymään. Mutta kyse ei ole pakosta, vaan siitä, että ei kykene hillitsemään omaa syömistä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

55vee ja painonhallinta tuottaa suuria vaikeuksia. Tuppaa nimittäin putoamaan, jollen ole muista riittävän ahkerasti kuluttaa jääkaapin saranoita. Tilannetta helpottaisi suuresti, jos liikkuminen ei maistuisi. Ei se silti tarkottaisi väistämätöntä painonnousua. Ei vain enää tarvitsisi syödä puoliväkisin.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
Guest Tyhjyys

Lasse Viren mainitsi saman muutamia vuosia sitten jossain hänen haastattelussaan; Kun juoksemisen liekki sammuu, niin se sammuu. Vireniä itseään ei enää huvittanut lähteä lenkille jos vähän satoi räntää ja oli kuulemma käyny enää 3 kertaa viimeisen vuoden aikana hölkällä


Itse olen pian 52v ja eipä enää huvita kehoa juoksulla pilata.Ei kestä yksinkertaisesti enää paikat, koska juoksu on niin äärimmäisen kuluttavaa. Aivan yksi lysti paljonko joku juoksee viikossa, ketä kiinnostaa..... Se minunkin juoksu alkoi olemaan pakonomaista tekemistä ja heitin pyyhkeen kehään, koska ei se enää mikään paremmaksi muutu. Sitä ei paljon enää juoksuksi voinut sanoa, ennemminkin horjumista puolelta toiselle. Ajattelin jo, että tämä on aivan naurettavaa. Se on täysin hyödytöntä taistella aikaa vastaan ja yrittää kääntää luonnon lait väärin päin. Hyvä hetki oli siirtyä kävelyyn ja oheisharjoitteluna nostella puntteja pikkupainoilla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now


  • Vielä tänään -25%

×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy