Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Astmamaraton New Yorkissa:)


henna85
 Share

Recommended Posts

Heippa vaan kaikille!

Aattelin vaan kertoa, että nyt etsitään astmaa sairastavia maratoonareita:)

Astmamaratonin tavoitteena on osoittaa käytännössä, että hyvin hoidettuna astman ei tarvitse rajoittaa elämää. Päinvastoin: kun astma on hyvässä hoitotasapainossa, myös rankat, fyysiset suoritukset, kuten maratonin juokseminen, ovat mahdollisia.

Maratonprojektin ideana on koota kymmenkunta astmaa sairastavaa suomalaista ja osallistua tällä joukkueella New Yorkin maratonille marraskuussa 2007. Ryhmän jäsenet ovat tavallisia kuntoilusta kiinnostuneita tai sitä jonkin verran harrastaneita suomalaisia, mutta kukaan ei ole juossut aikaisemmin maratonia. Joukkueeseen valituille tehdään perusteellinen lääkärintarkastus ja lähtökunnon testaus ja he harjoittelevat tiiviisti yhdeksän kuukauden ajan helmikuusta marraskuuhun 2007. Juoksijat saavat harjoitteluunsa tukea yksilöllisestä harjoitteluohjelmasta ja yhteisistä seurantapäivistä. Myös heidän vointiaan ja astmansa tilaa seurataan säännöllisesti.

Projekti huipentuu New Yorkin maratoniin marraskuussa 2007. Tavoitteena on, että maalissa on joukkueellinen väsyneitä mutta hyvinvoivia, itsensä ja astmansa voittaneita juoksijoita.

Kiinnostuitko? Hae mukaan joukkueeseen. Hakuaika on käynnissä ja päättyy 6.12.2006.

Lähteet: http://www.astmaonline.com/article/519504.aspx

Itse olisin hakenut joukkueeseen, mutta olen juossut jo yhden maratonin joten en voi osallistua:(

Ilmoittautua voi www.astmaonline.com/maraton

Link to comment
Share on other sites

Astmamaratonin tavoitteena on osoittaa käytännössä, että hyvin hoidettuna astman ei tarvitse rajoittaa elämää. Päinvastoin: kun astma on hyvässä hoitotasapainossa, myös rankat, fyysiset suoritukset, kuten maratonin juokseminen, ovat mahdollisia.

Tuli tuosta mieleen, että eikös kaikki huippukestävyysurheilijat ole astmaatikkoja, ainakin niillä on rastusastma, jotta saavat käyttää astmalääkkeitä urheillessa. Muillehan se on doupingia.

Joka tapauksessa henna85 tuo ideasi on mahtava ja kyllä minä nostan hattua kaikille pyörätuoli, jalkapuoli, sokea, astmaatikko, käsipuoli urheilijoille. Yksi hiennoimmista hetkistä oli Berliinissä kun lopussa näin miehen joka työnsi juoksurattaissa aikuista vammaista ihmistä joka ei pystynyt muuten varmaan liikkumaan.

tsemppiä projektillesi

Link to comment
Share on other sites

Tuli tuosta mieleen, että eikös kaikki huippukestävyysurheilijat ole astmaatikkoja, ainakin niillä on rastusastma, jotta saavat käyttää astmalääkkeitä urheillessa. Muillehan se on doupingia.

Taas vaihteeksi tämä doping asia putkahtaa esiin.

En jaksa tästä aiheesta paasata, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa astmaatikkona, että en nyt niin kehtais kadehtia sitä, että SAA ottaa avaavaa lääkettä ennen maratoonia. Ja varsinkin kahden astmalapsen äitinä toivoisin, että tällaiset mielipiteet jo jäisivät unholaan. Ei ole mitään herkkua katsoa kun lapsi yrittää juosta ja vetää henkeä vinkuen. Ja ei se itsellekään mikään ihana tunne ole kun keuhkojen alaosa alkaa salpautua ja pystyt hengittämään ainoastaan keuhkojen yläosalla.

Luojan kiitos lääkitys on keksitty, että me douppaajatkin voimme osallistua hölkkäkisoihin.

Link to comment
Share on other sites

Nylykky--> Astmamaraton ei ole minun projektini vaan lääkefirman. Sain tiedon astmalehdestä ja luin netistä lisää tietoa. Ajattelin mainita siitä täällä, jotta astmaa sairastavat ensikertaa maratonille aikovat voivat käyttää tilaisuuden hyväksi:) En tiedä saisko näin mainostaa, mutta positiivistahan tämä on? Korjatkaa jos olen väärässä =) Hyvää talven jatkoa kaikille!

Link to comment
Share on other sites

Pahoittelen, että kirjoitin viestini huonosti. Tarkoitukseni oli näpäyttää huippurheilijoita, eikä astmaatikkoja.

Juu, kyllä mie sen tiedän, mutta olen vain niin korviani myöten kyllästynyt tuohoan aina säännöllisin väliajoin ilmitulevaan keskusteluun, kuinka astmaatikot vetää dopingpiippua salaa ennen maraa ja sitten voittaa kaikki kepulikonstein. Justjoo..

Itse sain ekalla maralla hengenahdistuskohtauksen heti alussa ja ei paljon naurattanut. Mutta maaliin tultiin. Mutta keuhkoja repi kuin olisivat olleet vereslihalla, toista viikkoa sen jälkeen.

Että jos jotain nämä piiput kadehdituttaa niin suostuisin heti vaihtamaan keuhkot terveisiin. Enkä yhtään piippua ja discusta kaipaisi.

Että asia on sovittu ja herneet kaivettu nenästä pois ja istutettu pottumaan viereen odottamaan seuraavaa provosoitumista.

Kas kuinka ihanasti se henki kulkeekin ilman niitä herneitä....:)

Link to comment
Share on other sites

Olen samoilla linjoilla V.kurpan kanssa! Harvoin pystyn juoksemaan lenkkiä ilman ventoline-piippua! Ei ole kivaa, jos unhodan ottaa lääkettä..silloin lenkki on pilalla. Itse vaihtaisin keuhkot heti terveen ihmisen kanssa, jos joku tosiaan haluaa käyttää "dopingia"..huh, huh :)

Juoksin viime kesänä ekan maran Tukholmassa ja keuhkot ei kyllä ollu ihan kunnossa:( mulla oli koko toukokuun pahat oireet siitepölystä ja hain liian myöhään kortisonipiippua lääkäriltä..Otin kyllä avaavaa ennen maraa, mutta tunsin koko juoksun ajan että en pysty käyttämään koko keuhkon kapasiteettiä. Silti tultiin maaliin:)

Tsemppiä kaikille astmaatikoille. inhottava sairaus, mutta kyllä me selvitään!=)

ps. ootteko huomanneet, että astma olisi lieventynyt juoksuharrastuksen myötä?

Link to comment
Share on other sites

ps. ootteko huomanneet, että astma olisi lieventynyt juoksuharrastuksen myötä?

Ehdottomasti, henki kulkee ihan eri malliin kun käy lenkillä.

Hyvä esimerkki tuli muutama viikko sitten kun olin taas PEF-seurannassa 2 viikkoa. Ensimmäisen viikon olin kokonaan juoksematta ja puhaltelin 450-550 lukemia, toisella viikolla aloitin normaalin lenkkeilyn ja heti ensimmäisen lenkin jälkeisenä aamuna lukemat olivat 600-650.

Link to comment
Share on other sites

Yhtään pilkkua viilaamatta niin astmastahan ei parannuta vaan se voidaan saada oikealla hoidolla kuriin. Ehkä tämä kuitenkin on makuasia joten ei siitä sen enempää. Itse puhaltelen PEF-putkeen maksimiarvoja lähes joka kerta. Esimerkiksi täysin terve puolisoni ei pääse lähellekään minun lukemiani; pitäisikö hänen opetella puhaltamaan "oikein" vai mitä, mutta ei hänellä ole oireita ollutkaan. Kyllä sekin on tekniikkalaji.

Minä itse saisin varmaan nopeastikin omat arvot putoamaan jättämällä aamuin illoin lääkkeet inhaloimatta.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy