Jump to content
Juoksufoorumi.fi

lisää reeniä niin sydän kestää...


karva
 Share

Recommended Posts

sattuipa silmiini tällainen tutkimus bostonin maratonilta.

http://circ.ahajournals.org/cgi/content/abstract/114/22/2325

tuossa maratonin sanotaan joissakin tapauksissa vaurioittavan sydäntä väliaikaisesti, jos treenikilometrejä ei ole riittävästi alla.

jutun mukaan alle 56 kilsaa viikossa harjoittelevat olisivat riskiryhmässä, kun taas yli 72 kilometriä viikossa kipittävien ei kannata niinkään huolestua.

jaa-a, taidanpa kuulua tuohon riskiryhmään, jos kerran edes yli 50 km viikossa ei riitä maratonille eikä sydämelle. hoh-hoijjaa.

ja taidanpa lukea jatkossa enemmän niitä tutkimuksia, joiden mukaan pitkien matkojen lenkkeily onkin terveellistä.

Link to comment
Share on other sites

Kyllähän se on niin, että mikä tahansa urheilusuoritus voi joissakin tapauksissa vaurioittaa sydäntä väliaikaisesti tai pysyvästi olipa harjoitellut tai ei. Joissakin tapauksissa urheilusuoritus voi jopa johtaa kuolemaan harjoittelumäärästä riippumatta. Tosin myös laiskottelu ja joutinolo johtavat joissakin tapauksissa sydänvaurioon ja kuolemaan. Itse asiassa useimmat ihmiselämät päättyvät kuolemaan. Joissakin tapauksissa liikunta ja terveelliset elämäntavat kuitenkin pidentävät elinaikaa ja ennenkaikkea elämänlaatua, mutta joissakin tapauksissa eivät.

Link to comment
Share on other sites

jep, kaikk' o vaarallist.

mutta kummallisen korkeat luvut tutkimuksessa tuli:

juoksijoista 60 prosentin verinäytteessä oli tavallista enemmän sydänlihasvauriosta kertovaa ainetta, ja 40 prosentilla pitoisuudet viittasivat jopa sydänlihaskuolioon.

eli vedetäänpä 42 kilsaa, niin neljällä kymmenestä sydän on niinku kuoliossa. hienoja juttuja nämä tämmöset tutkimukset!

Link to comment
Share on other sites

Mistä oikeasti tiedätte etteikö maratonin rasitus aiheuttaisi tuollaisia vaurioita? Kyllä minäkin juoksun harrastajana haluan puolustautua tuollaisia väitteitä vastaan, mutta se on reaktio.

Luulen että ihmisen kehoa ei ole suuniteltu ihan noin pitkää yhtäkestoista juoksua varten, tosin tässä kun nyt puhutaan vaan sydämen vaurioista niin luulisi vastaavan tuloksen tulevan vaikka kuntopyöräilijöidenkin keskuudesta jotka vastaavalla rasituksella polkevat?

Mutta nuo kilometrimäärät... Huhhuijaa. Pitää sitten varmaan siirtyä turvalliselle puolelle treenaamaan, luulen vaan että tulen 'enemmän' sairaaksi tuollaisesta määrästä juoksua. Mutta urheilijahan on onnellisesti vammautunut kun urheilemattomat ;)

Jostain minulle on myös tullut hienoista epäilyä Amerikkalaisia tutkimuksia kohtaan... Mistähän johtuu, kuka tietää? :D

Link to comment
Share on other sites

Luulen että ihmisen kehoa ei ole suuniteltu ihan noin pitkää yhtäkestoista juoksua varten

Eikö meidän sivilisaatiomme tunne teorian, jonka mukaan ihmisen keho olisi suunniteltu esimerkiksi juoksemaan pitkiä matkoja saaliseläimen perässä, ravinnonhankinta tarkoituksessa. Ennemminkin luulen, että nykyihminen on saattanut kehonsa vain sellaiseen tilaan, että se ei kestä juuri minkäänlaista rasitusta.

Link to comment
Share on other sites

No olisihan se aika kummaa jos sydänlihas ei rasittuisi samalla tavalla kuin poikkijuovainen (=tahdonalainen) lihas. Jos maratonin jälkeen mitataan seerumista lihasvaurion merkkiaineita, ne ovat reilusti koholla, ja jos tähän yhdistetään kuivuminen, lihaksen hajoamistuotteet voivat vaurioittaa munuaisia. Kova ja pitkäkestoinen rasitus kun kerta kaikkiaan käy lihassyiden päälle. Loogisesti sydänlihaskin rasittuu siinä 42 kilsaa pumpattuaan verta korkealla sykkeella happea huutaviin raajalihaksiin.

Harjoitus tekee tässäkin mestarin, eli kun lihaksia - olivat ne sitten raajoissa tai sydämessä - rasittaa, niiden hapenkäyttökyky paranee ja lihaksen oma verisuonitus paranee.

Link to comment
Share on other sites

ninni kirjoitti: "No olisihan se aika kummaa jos sydänlihas ei rasittuisi samalla tavalla kuin poikkijuovainen (=tahdonalainen) lihas."

'rasitus' varmasti näkyy sydänlihaksessa, mutta tässä tutkimuksessa löytyi noin joka toiselta lyhytaikaisen 'vaurion' tai 'kuolion' merkkejä. (hmm, voiko todella olla lyhytaikaisia kuolioita...)

olisi muuten mielenkiintoista tietää, kuinka moni esim. hcm:n läpikäyneistä on harjoitellut keskimäärin yli 50 km viikossa puolen vuoden ajan ennen juoksua. veikkaisin noin 15 prosenttia. tämä on puhdas arvio, jonka muut varmaan arvaavat/tietävät paremmin.

tutkimuksessahan hyvin selvisivät yli 72 kilsaa viikossa treenanneiden sydämet. ei siis kovin moni meistä.

Link to comment
Share on other sites

Tämän sydän keskustelun perusteella. olisi hauska nähdä tilasto,

jossa verrataan juoksua harrastavien terveiden ihmisten ja liikuntaa harrastamattomien sydänongelmia. Voisinpa helposti uskoa että suhdeluku ei ole kovin tasainen.

Sen verran on noita erillaisia tutkimuksia tullut luettua, että on huomannut niistä seraavat kaksi seikkaa. Mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän se herättää uusia kysymyksiä. Kahden eri tutkijan näkemys täysin samasta asiasta voi olla täysin erillainen.

Tieto lisää tuskaa!

Link to comment
Share on other sites

Eikö meidän sivilisaatiomme tunne teorian, jonka mukaan ihmisen keho olisi suunniteltu esimerkiksi juoksemaan pitkiä matkoja saaliseläimen perässä, ravinnonhankinta tarkoituksessa. Ennemminkin luulen, että nykyihminen on saattanut kehonsa vain sellaiseen tilaan, että se ei kestä juuri minkäänlaista rasitusta.

Kyllä ainakin Euroopan etelänpuoleisella mantereella tätä harrastetaan. Gasellin perässä saatetaan kirmailla todella pitkiä matkoja, ennen kuin elukka väsähtää ja on valmis keihästettäväksi.

Link to comment
Share on other sites

'rasitus' varmasti näkyy sydänlihaksessa, mutta tässä tutkimuksessa löytyi noin joka toiselta lyhytaikaisen 'vaurion' tai 'kuolion' merkkejä. (hmm, voiko todella olla lyhytaikaisia kuolioita...)

Niin, tutkimuksessahan päätellään että tuo ohimenevä ja muodoltaan epätyypillinen TnT:n nousu - TnT normalisoitui 24 tunnissa - voisi johtua oksidatiivisesta stressistä, hypoksiasta tai ohimenevästä iskemiasta. Minusta nämä sopivat hyvin "rasituksen" aiheuttamiksi ilmiöiksi. Ja sytosolisen TnT:n vapautuminen verenkiertoon kertoo jo sinänsä soluvauriosta.

En kuitenkaan itse ajatellut huolestua tutkimuksesta, vaikken "tarpeeksi" korkeisiin km-määriin pääsekään:

However, there are no data to suggest that there are long-term

sequelae to the increase in biomarkers and echocardiographic

evidence of injury in this setting. In contrast, many studies

suggest that endurance exercise is associated with a reduction

in cardiovascular risk and an increased life expectancy.

Link to comment
Share on other sites

Minä oon Ninnin kanssa samoilla linjoilla. Rasituksen aikana ja vähän sen jälkeenkin lihakset on purkavassa eli katabolisessa tilassa mutta palautumisen aikana lihas rakentuu uudelleen (= anabolinen tila) ja mikäli ravinto ja lepo on kunnollista niin vieläpä alkuperäistä paremmaksi (isommaksi tai sitkeämmäksi tai nopeammaksi). Lihakset siis vaurioituvat ja lihassoluja jopa kuolee, mutta tilanne korjaantuu entiselleen tai paremmaksi. Sama pätee käsittääkseni myös sydänlihakseen. En siis jaksa huolestua tutkimustuloksesta tippaakaan vaan uskon kyseessä olevan täysin luonnollinen ja vaaraton ilmiö. Johan sen voi päätellä siitäkin kun jotkut juoksee kesässä kymmeniä maratoneja ilman että sydän on kuoliossa tai kuihtuu kokonaan pois.

Varmasti maratonilla (kuten missä tahansa) voi tulla oikeita vakaviakin sydänongelmia joita tuossa tutkimuksessa ei tutkittu, koska mukana oli vain maaliin asti juosseet eikä esim sydänongelmiin keskeyttäneitä.

Link to comment
Share on other sites

Eikö meidän sivilisaatiomme tunne teorian, jonka mukaan ihmisen keho olisi suunniteltu esimerkiksi juoksemaan pitkiä matkoja saaliseläimen perässä, ravinnonhankinta tarkoituksessa. Ennemminkin luulen, että nykyihminen on saattanut kehonsa vain sellaiseen tilaan, että se ei kestä juuri minkäänlaista rasitusta.

Itseasiassa ei luonnontilassa elänyt ihminen juossut kuin lyhyitä matkoja. Ei saaliseläimen perässä tunteja pysy, eikä siitä varsinkaan ole mitään hyötyä metsästää parin suupalan jänistä 40km. Ja sitten pitää vielä kävellä kotiin, miten sinnekin löytää ilman kompassia ja karttaa kun on umpimähkään ravannut tuntikaupalla pitkin metsiä... Ei kyllä se ihminen pääasiassa käveli ja sitten spurttaili välillä. Mutta sitä matalatehoista liikuntaa tuli kyllä aika paljon. Toisaalta ihmisen siirtyminen metsästäjä-keräilijästä maanviljelijäksi moninkertaisti ruoan hankintaan käytettävän ajankulutuksen ja rasituksen. Tämä ei toki päde traktorimaatalouteen.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy