Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Reissujuoksija

Reissujuoksija (Finlandiamaraton 14.9. 2:4X:XX )

Recommended Posts

4 tuntia sitten, OlliL kirjoitti:

Reipas aloitus. Jos väliaikapiste kohdillaan, on keskivauhti 5.28 km kohdilla ollut 3.56/km.

 

Edit. @TeroYK kisan kärjessä.

Kyllä ne ainakin kellon mukaan siinä 4:05 tuntumassa alussa oli.

Jätin leikin kolmeen kierrokseen kesken, tuskin olisi mennyt alle kolmen. Vauhti oli 4:20 ja 4:40 välissä, ja motivaatio nollassa.

Tässä on hyvä keskeytysputki päällä, niin mitä sitä katkaisemaan.

  • Sad 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Lauantai 14.9. Finlandiamarathon DNF

kolme kierrosta 31,65km 2:13:07 4:12min/km, keskisyke 172

 

Samalla kaavalla mentiin, kuin kolmen edellisvuodenkin Finlandiamarathonissa. Kamat olin pakannut edellisiltana. Kuuden aikaan sängystä ylös, ja joku mikropasta ”lounaaksi” naamariin. Seitsemän aikaan autolla kohti rautatie asemaa, auton parkkeeraus ehkä kilsan päähän asemasta, että saa samaan pienen aamukävelyn. Tuttua juttua. Junamatkan aikana ravinnoksi pari banaania ja powerade. Jyväskylässä noin tuntia ennen starttia. Ilma oli aika kylmän tuntuinen, ja mietin ihan tosissani laittavani pitkät vaatteet. Kävin kuitenkin tuulipuvulla reilun kilsan hölköttelemässä, ja totesin kuitenkin shortsikeliksi. Päätin kuitenkin laittaa alkuun hanskat käteen, jotka heittäisin sitten jossain vaiheessa mäkeen. 4:05 kilsoja lähdettäisiin keräämään pötköön, siitä ei tingittäisi, ainakaan paljoa. Samalainen epäonnistumisen varmuus oli, kuin edellisvuonnakin. Senkään suhteen ei mitään uutta.

 

Ensimmäinen kierros 43:21min 4:06min/km

Heti startissa tuli ensimmäinen masentuminen. Yleensä starteissa meinaa olla ihan liikaa intoa mennä virran mukana, ja pitää jarrutella ihan tosissaan. Nyt sitä ongelmaa ei ollut, väkeä meni ohi oikealta ja vasemmalta. Ei meinannut päästä sellaiseen helppoon matkavauhtiin. Vauhti oli ensimmäiset kilsat 4:10 tuntumassa, ja se tuntui tosi kovalta. En lähtenyt sitten kuitenkaan väkisin siihen tavoitevauhtiin, kun ei kerran meinannut kulkea. Joten kaksi ekaa kilsaa 4:08. parin kilsan jälkeen ylitettiin silta, ja käännyttiin myötätuulen suuntaan. hanskat olivat alusta saakka liikaa, ja heitin ne jo ensimmäisten kilsojen aikana menemään Nyt meno alkoi olla paljon helpompaa, vaikka vauhti vaihteli yli ja alle nelosen. Ehkä tästä myötätuulesta vain pitää ottaa hyöty irti, kun se kuitenkin kääntyy taas kierroksen lopussa vastaiseksi. Alussa ohi mennyt väki alkoi tulla pikkuhiljaa uudestaan kohdalle. Kierroksen lopun kova vastatuuli sitten kuitenkin yllätti. Moottoritien viereisessä pätkässä en millään pysynyt vauhdissa, ja vauhti alkoi hiipumaan 4:15 ja 4:20 välille. Ohitseni tuli joku sälli joka piti kutakuinkin alle 4:10 vauhtia. Pysyttelin hänen perässään, ja koko ajan tuntui, että ihan kohta jään hänestä. Reilu kilsa ennen kierroksen täyttymistä oli eroa jo vajaa kymmenen metriä. Päätin että isken hänen peesiin väkisin, vaikkahan sitten sippaisin jo ensimmäiseen kierrokseen. Loppukierros ja seuraavan kierroksen alku sitten helpotti, kun tuuli ei tullut enää ihan vapaasti suoraan kohti.

 

Toinen kierros 43:16 4:06min/km, Puolikkaan väliaika 1:26:37

Pysyttelin hänen perässään sillan ylitykseen asti, kun taas vaihdettiin myötätuulen suuntaan. Vauhti alkoi tuntumaan taas tosi helpolta, ja kiristin vähän vauhtia mennen omaa tahtia. Kilsat alkoivat taas olla nelosen pinnassa, ja meno tuntui tosi helpolta. Jossain vaiheessa vilkaisin taakse, eikä siellä näkynyt enää ketään (ainakaan nopealla silmäyksellä). Tuli vähän huono omatunto, kun olin lepäillyt vastatuulipätkän toisen peesissä, joka sitten ilmeisesti oli itse sipannut. Omasta mielestäni olin mennyt kutakuinkin tasaista vauhtia, mutta vähän jyrkemmässä nousussa vastatuuleen kääntyessä parikin kaveria tuli ohi. Mietin että mistä ne oikein ilmestyivät, kun joku aika sitten takana ei näkynyt ketään. kai ne olivat siellä olleet, olin vain katsonut väärältä puolelta. Taas vastatuulipätkä oli ihan täyttä paskaa. Taas homma meni ihan väkisin peesissä roikkumiseksi. Vauhti oli 4:05-4:10 välillä, ja se tuntui olevan minulle tässä vaiheessa liian kovaa, aloin olla ihan valmista kauraa ennen puolikasta. Puolikkaan aika oli kuitenkin suurinpiirtein aikataulussa.

 

Kolmas kierros 46:30 4:23min/km

Kolmannen kierroksen alussa jo jäin peesistä, sillan jälkeen myötätuuleen käännyttäessä homma vähän helpotti, mutta kilometriajat olivat 4:15 molemmin puolin. 28 kilsaan saakka kaikki kilsat kuitenkin alle 4:20. Jyrkemmän lyhyen sillalle nousun jälkeen vastatuuleen käännyttäessä aloin olla lopullisesti valmis. Seuraavat pari kilsaa oli maailman kovimmalta tuntuvassa vastatuulessa 4:40 tuntumassa, ja koko ajan teki mieli vaihtaa kävelyksi. Olin päättänyt jolkotteluvauhdilla hölkötellä kierroksen loppuun, jossa jättäisin sitten leikin kesken. Vähän ennen kolmea kymppiä minut otti sälli kiinni, jonka kanssa jutustellessa selvisi, että 3h oli hänellä tavoitteena. Ajattelin, että jos minusta olisi edes jotain hyötyä, niin lupasin yrittää edes häntä hieman auttaa, ja olla vetojuhtana vastatuulen. Kun olin kerran päättänyt lopettaa liekin kesken, niin minun ei tarvinnut säästellä. Sainkin vauhdin nostettua loppukierrokseksi sinne 4:25 nurkille, koin olevani edes vähän vieruskaverille hyödyksi (Harmittavasti oli loppujen lopuksi jäänyt reilun minuutin kolmesta tunnista). Ja vastatuulelta suojaan siirryttäessä, meno vielä helpottui tosi paljon. Kierroksen loppuessa laskin, että kolme tuntia voisi olla sellainen raja, mitä voisin lähteä vielä yrittämään. Minulla oli vajaa kolme minuuttia ”hyvää” viimeiselle kierrokselle. Laskin sen hetkisen vauhdin juuri ja juuri riittävän, mutta lopun vastatuulipätkällä en saisi millään pidettyä vauhtia yllä. Joten kolmannen kierroksen tultua täyteen, löin kellon kiinni, ja suuntasin kohti pukuhuonetta. Siinä rauhassa radan sivussa juodessa ja kävellessä, piristyin vielä lisää. Mietin, että pitäisikö kuitenkin lähteä vielä jolkottelemaan, en lähtenyt, enkä tiedä olisiko minut sitten jopa hylättykin. Tiedä häntä, en tiedä sääntöjä niin hyvin, parempi jäädä pois, ettei tarvi moista alkaa miettimään. Syke ei ollut juurikaan käynyt anaerobisen puolella, mutta kun haponsietokyky tai -halu on tätä luokkaa, niin näin käy. Tai meneeköhän toi edes haposiedon puolelle.

 

 

Kävelin pukuhuoneelle, joka oli täynnä puolikkaan juoksijoiden starttaajia. Parina vuonna tässä vaiheessa olin huomannut unohtaneeni pyyhkeen kotiin. Ajatteli9n, että onneksi nyt ei ole sitä pelkoa, koska olin näistä kerroista viisastuneena viisastuneena laittanut pyyhkeen kassiin ihan ensimmäisenä, ettei se vaan unohdu. Pyyhettä ei kuitenkaan löytynyt mistään. olin kyllä ottanut kotona pyyhkeen ihan ensimmäisenä käteen, mutta ei se ollut kuitenkaan mennyt kassiin saakka, vaan se oli siinä vieressä, missä kassi oli ollut valmiiksi pakattuna. No, oli minulla ne puhtaat pitkät juoksukamat, jotka eivät olleet niin hirveän käytännölliset taaskaan pyyhkeenä. Lompsin Aseman hesburgerille jossa kaksi kerrosateriaa plussana, ja siitä junalla kotiin. Kotona rouva ihmetteli, kun olin erikoisen hyvällä tuulella keskeytyksestä huolimatta. Yleensä vastoinkäymiseni kuulemma näkyvät ulospäin. Eniten ehkä vitutti se, kun ei vituttanut yhtään.

 

Tämän jälkeen on nyt kulunut vajaa neljä viikkoa ilman yhtäkään juoksuaskelta. Ei ole edes käynyt mielessä, että lähtisi pihalle. Burgeri, pizza tai joku vastaava on tullut vedettyä käytännössä joka päivä, vähintään kerran. Maratonia edeltävät viikot alkoivat olla jo ihan täyttä pakkopullaa, ja on ollut vaikea perustella itselle minkä takia tätä touhua nyt enää jatkaisi. Karhunkierroksen keskeytyksestä on jäänyt sellainen kierre päälle, että kovemmalle ottavat reenit on jäänyt kesällä kesken, ja nyt vielä maratonikin. Sellainen tietynlainen pakkomielteisyys tulosta kohtaan puuttuu, mikä vielä joku vuosi sitten oli. Sen johdosta sitten voi lopettaa kaiken kesken, kun vaan voi.

 

15.9.-7.10. LEPO

 

Torstai 8.10. 6,76km 35:38 5:16min/km keskisyke 154

Edellistä sepustusta useana päivänä osissa kirjoittaessa, vähän alkoi heräämään ajatus, että entä jos sittenkin vielä kokeilisi. Vein nuorimman hoitokaverille leikkimään, ja toisen ollessa taitoluistelussa, olisin tunnin yksin kotona. Tietysti olin käyttämässä tilanteen hyväksi, ja kaupan kautta sipsipussin kanssa kotiin tunniksi. Jostain kuitenkin sain päähäni sellaisen ajatuksen, että jos totuutta uhmaten menisin puoleksi tunniksi hölköttelemään. Puoli tuntia meni kuinka meni, mutta vasta viimeiset kaksi kilsaa särki jalkoja ja meno olin noin muutenkin ihan täyttä paskaa. Kun tuollainen 20 minsaa menee ihan OK jalkojen päällä, niin ollaanhan tässä elämänsä kunnossa. Niinpä nyt sitten ilmoittauduin taas ensi kevään karhunkierroksen perusmatkalle. En varmasti tule keväällä olemaan lähellekään yhtä hyvässä fyysisessä kunnossa, kuin tämänvuotisessa. Mutta jos saisin jollain lailla pääkoppaa väännettyä siihen kuntoon, että saisin sillä vähän kompensoitua huonompaa kuntoa, ja sitä kautta läpipääsy tavoitteeksi. Mikä voisi mennä pieleen.

  • Like 8
  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ole tullut kirjoiteltua, mutta nyt on aikaa naputella kännykälläkin. En juoksuista kyllä enää muista, kuin karttaa katsomalla. Ja edellisreissu on ollu tiistai.

 

keskiviikko LEPO

torstai LEPO

perjantai LEPO

 

Lauantai 12.10. 8,03km 42:52 5:20min/km

Vähän jo pitempi kuin edelliskerralla. Äkkiä menee jaloista tottumus, kun tämäkin tuntuu jo jalkaterissä.

 

sunnuntai LEPO

maanantai LEPO

 

tiistai LEPO

keskiviikko LEPO

torstai LEPO

perjantai LEPO

 

Lauantai 19.10. 10,25km 1:05:31 6:23min/km

Motivoin itseni sateeseen lenkille sillä, että käyn tekemässä vanhanliiton paperimallisen lauantaivakion. Samalla reissulla kävin paikallisen nyppylän hissikuilun kävelemässä kerran ylös. Sadetakinkin laitoin, mutta sade loppui ehkä minutti lähdön jälkeen. Hidas aika sisältää kaikki kävelyt kioskillakin. Ei ollut tällä kertaa niin vastenmielistä.

 

Sunnuntai 20.10. 12,31km 1:30:18 7:20min/km

Menin pitkästä aikaa metsään. Sen viime talvena vakioksi muodostuneen reitin rauhallisena hölkkäkävelynä. Oli helvetin märkää, kengät kastui saman tien metsään saapuessa. Normaalisti jännitän susia ja villisikoja. Mutta nyt vähän väliä jostain puun takaa ilmestyi näitä oranssilakkisia hirvijusseja. Koko metsä kaikui koiranhaukkumisesta. Mietin, että tuleeko täälä tällä kertaa saatana kivääristä. Hokan torrentit ekaa kertaa jalassa kuusamon jälkeen, ja jopa tuolla matkalla alkoi jalkapohjia aristamaan. Voisivatko kengät vaan olla jo huonoksi menneet. Ihan ok fiilis jäi. Ja tuli sellainen olo, että kyllä tollainen rauhallinen metsätaapertaminen voisi ehkä sittenkin olla mahdollista.

 

Maanantai LEPO

 

Tiistai 22.10. 8,02km 40:58 5:06min/km

Kuskina tyttären reeneissä. Laitoin oikein juoksukamat niskaan ja juoksin reilun 20 minsaa vaan jonnekin. Siitä u-käännöksellä samaa reittiä takaisin. Vauhtikin paluumatkalla vähän näköjään alitajuisesti noussut, kun alkaa laskemaan sekunteja, ettei vaan myöhästy.

 

Keskiviikko 23.10. 10,27km 50:05 4:53min/km

Rouva jossain menoissa. Toinen lapsi harrastuksessa itse toisen kanssa kotona. Laitoin taas harrastuksesta hakuun juoksukamat niskaan, ja ajeltiin samalla reissulla mutsille, jossa kävin sitten pikaisen kympin pyörähtämässä. Yritinkin mennä aika reippaasti alta pois. Selvästi raskaampaa menoa, mutta ei nyt onneksi mikään kuolemaolokaan jäänyt.

 

Torstai LEPO

 

Perjantai 25.10. 8,18km 43:36 5:20min/km

Tällä kertaa taitoluistelureenien aikaan 45 minuutin jolkottelu. Kun oli vielä aikaa, menin lopussa ehkä 60 nousumetrin portaat läpi kävellen. Ajoitus osui lopulta aika hyvin kohdalle.

 

Lauantai 26.10. 9,00km 53:09 5:54min/km

Taas lauantaivakion jättö kioskille. Menin matkan aikana taas sama portaat läpi, kuin edellispäivänä.

 

Sunnuntai 27.10. 14,29km 1:19:02 5:32min/km

Noniin, sain jo yli 14 kilsaa kasaan, joka tuntui jo aika pitkältä. Ihan hyvältä kuitenkin tuntui, vähän tunnin jälkeen alkoi ottaa jalkojen päälle. Aika kaukaiselta kyllä tuntuu, että alkaisi saada kasaan tarvittavia viikkokilsoja. Nytkin tuntuu, että oli aina lenkillä, kun vain pääsi, ja jäätiin karvan alle 50 kilsan.

 

Maanantai LEPO

Töiden jälkeen ihan kuolemanväsynyt ja kylmissään. Olikin siiten päälle 38 kuumetta.

 

Tiistai LEPO

Koko päivä ihan yhtä helvettiä. Mentiin armottomassa syklissä. Ensin pariksi tunniksi tajuton kylmähorkka reilu 39 kuumeella, jossa mikään vaatemäärä ei ole tarpeeksi. Tämän jälkeen oli parin tunnin pahempi vaihe. Kuume alkaa laskemaan, pää, korvat ja kaulan imusolmukkeet tulee tajuttoman kipeäksi. Yskittäisikin kovasti, mutta ei halua yskiä, kun pelkää pään räjähtävän irti. Syklin kolmannessa vaiheessa olo helpottuu reiluksi puoleksi tunniksi. Jos haluaa käydä vessassa tai edes juoda. Nyt on se tehtävä, kun muissa vaiheessa ei vaan jaksa. Sitten alkaa taas se kylmähorkkavaihe, ja sykli alusta. Kuume seilaa 35-40 välillä, riippuen missä vaiheessa mittaa.

 

Keskiviikko LEPO

Pakko mennä lääkäriin. Tulehdusarvot yli 80. Kotiin lepäämään, perjantaille kontrolli tulehdusarvoista. Päivä samanlainen, kuin edellinen, astetta pahempana.

 

Torstai LEPO

Samanlainen päivä kuin edelliset, mutta monta astetta pahempana.

 

Perjantai + varmaan monta viikkoa LEPO

Yöllä hikosin sängyn ihan läpimäräksi, ja aamulla olo tosi hyvä 35,8 kuummeella. Lähdin kontrolliin hakemaan terveen papereita (en 3h maratonia juoksemaan).  Tulehdusarvot 240, ei nyt kovin hyvin olleet laskeneet. Lähetetteettin sairaalan päivystykseen. Kaikenmaailman taikurit tökkivät kepeillä ja neuloilla. Lopputulos: Jänisrutto. Olen varmaan saanut sillä ainoalla metsäreissullani, tällaisen harvinaisen taudin jollain käsittämättömällä tavalla. Olisin päässyt kotiin antibioottien kanssa, mutta koska puolentoista viikon päästä olisi Miamin reissu tiedossa, niin sanottiin että kannattaa varmuuden vuoksi jäädä yön yli. No eihän ne arvot lähteneet laskemaan, ja tässä odotetaan nyt neljättä yötä sairaalana puolella. Eilen onneksi arvot lähtivät alaspäin, ja nyt enää odotellaan jääkö reissu väliin vai ei. Tällä hetkellä vähä sellainen fiilis, että noi metsäjuoksut on omalta osalta nähty, ja Kuusamon perusmatkapaketti lähtee myyntiin. Vaikka uskoisin, että puntarilukema on tällä hetkellä oikein hyvällä mallilla, niin juoksukunto ei silti ole hääppöinen.

  • Confused 2
  • Sad 6

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tasan vuosi ensi vuoden NUTS Karhunkierrokoselle. Sen kunniaksi päivitystä tähän säälittävään räpellykseen. Edellisessä päivityksessä on näköjään puntarilukema ollut kunnossa, nyt ei ole enää sekään kunnossa.

 

Taisin aiemmin kirjoitella, että juoksun loppuessa paino menee puolessa vuodessa yli sadan, ja nyt ollaan lähellä.

 

Jatketaas kuitenkin tuosta edellisestä viestistä. Sairaalassa taisi mennä viisi yötä, kunnes pääsin kotisairaalaan, jossa hoitajat tuli kolme kertaa päivässä lyömään antibiootit suoneen. Maksa-arvot olivat koko ajan korkeat ja nousussa, että oli melko selvää, että Miamin reissulle ei tule lääkäriltä lupaa. Kaksi päivää ennen reissua arvojen suunta kuitenkin kääntyi alaspäin, ja sain luvan lähteä omalla vastuulla.

 

Pitkän aikaa olin ajatellut, että mikä sen hienompaa, kun ottaa aamuisin lenkki south beachillä. Ja totesin, ettei juoksukenkiä tarvitse ottaa edes mukaan. Yhtenä aamuna sain kuitenki hyvän idean käydä vajaan kympin hölköttelemässä paljain jaloin, mikä sai jalkapohjat täyteen rakkoja, jonka jälkeen ylipäätään kenkien käyttö oli seuraavan viikon tuskallista.

 

Reissun jälkeen meni 3-4 viikkoa ihan tavallista lihavan miehen elämää, ihan liikaa syöden, ja mitään liikunnallista tekemättä. Jänisruton vasta-ainetestikin oli negatiivinen. Eli jäi ikuiseksi kysymysmerkiksi mikä minulla oli. Toisaalta, marraskuultahan etsittiin sitä koronan nollapotilasta, ja oireetkin täsmäisivät..

 

Pari viikkoa enne joulua alkoi tulla pohkeet mystisesti kipeiksi, vaikkei edes tehnyt yhtään mitään. Päivien kuluessa ongelmat meni koko ajan pahemmaksi. Töissä istuminen ja sängyssä makaaminen oli ihan hirveetä, kun jalkoja "pakotti" niin paljon.  Vajaan 500 metri työmatka kävellen alkoi olemaan aivan ylitsepääsemätön liikuntasuoritus ilman pysähdyksiä.

 

Joulun jälkeen oli taas pakko vääntäytyä lääkäriin. Ja jonkinlainen veritulppa todettiin. Tuli puoleksi vuodeksi verenohennuslääkkeet aamuin illoin popsittavaksi, ja vahva kehotus liikuntaan ja hyvään ruokavalioon. Lähteeksi paras arvaus on puolentoista kuukauden takainen lentomatka.

 

Jalkaongelmat katosivat oikeastaan heti kun lääkkeiden syömisen aloitti. Mutta ehkä viikon jälkeen alkoi kaikista pahin vaihe. En tiedä, oliko kyseessä joku lääkkeen sivuvaikutus ja jonkinlainen pääkopan pettäminen. Päivät meni pääosin normaalisti, mutta nukkumaanmennessä tuli jonkinlainen tulevan sydänkohtauksen tunne. Raajat puutuivat ja pumppu tuntui hakkaavaan miljoonaa ja keuhkoissakaan ei tuntunut kaikki olevan ok. Joka ilta oli hirveä alkaa nukkumaan, kun oli ihan satavarma, ettei aamulla heräisi.

 

Tätä kesti ehkä kaksi viikkoa, ja päivisin alkoi stressaantua kun kauhulla odotti iltaa ja nukkumaanmenoa. Jonkun verra näitä "kohtauksia" tuli päivisinkin. Lasten kanssa elokuvissa olin taas "kuoleman partaalla", ja koko leffan ajan mietin, miten lapset pääsee kotiin, kun itse lähden ambulanssikyytiin. Pariinkin kertaan kävin sairaalalla näyttäytymässä, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Parin viikon jälkeen nämä vain pikkuhiljaa katosivat kokonaan.

 

Maaliskuun loppuun saakka mentiin yhden käden sormin laskettavilla liikuntasuorituksilla. Paino on saatu sinne 96 kieppeille, eli 15 kiloa syksyltä lisää. Nyt kuutisen viikkoa on saanut itsestään sen verran irti, että on saanut viitisen tuntia viikkoon liikuntaa.

 

Hyödytöntä noita on eritellä, mutta jonkin verran pyörää, poluilla hölkkäkävelyä, asvalttijuoksua ja jonkunverran reilun tunnin kävelyjäkin. Ihan pelkkää laiskuutta tämä on vain ollut, hirveä pakottaminen vääntää itsensä pihalle kerta toisensa jälkeen.

 

Yritetään tässä nyt vaan rauhassa saada jonkinlainen rytmi päälle. Jonkinlainen kuntopohja on jäänyt, kun poluilla 2,5h hölkkäkävelyt menee ihan ok, myös 3-tuntiset mummopyöräilyt menee, ja portaissakin sain yhden 1000m noususetin vedettyä. Mutta asvalttijuoksu ja kävely on jaloille ihan paskaa alusta loppuun, kympin lenkki on ihan maksimi tällä hetkellä.

 

Rukan perusmatkalle siis tältä vuodelta siirtoilmottautuminen sisässä, ja ajatuksissa olisi muutkin NUTSin pitkät matkat ilmottautia, mutta aika kaukaiselta tällä hetkellä tuntuu. Todennäköistä on, että tässä ehtii moneen kertaan mielenkiinto lopahtaa. Se aiempi pakkomielteisyys tästä hommasta nyt puuttuu.

  • Like 5

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   1 member

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy