Jump to content
Juoksufoorumi.fi
Sign in to follow this  
sirpos

Hcm 2007

Recommended Posts

Tässä vihdoin omaa raporttia Helsinki City Marathonista. Kunnianhimoinen tavoite 3.30 jäi kauaksi toteutuneesta, uusi ennätys sentään parani 3min 31 sekuntia ja on nyt 3.56.18. Vuoden sisällä juostuista neljästä maratonista tämä HCM oli ehdottomasti vaivalloisin. Syytä en tiedä, sillä ennakkofiilis oli ok, kintutkin kunnossa, tankkaus suoritettu ja nesteiden ja ravinnon kanssa ei maratonilla ollut ongelmia. Ilmeisesti jonkin sortin henkinen lamaantuminen iski 25 kilsan kohdalla.

Ennen maraa tuli uimastadikalla tavattua muutamia seppolaisia. Tuli juteltua ainakin essun, pietun, pantsen, lauraisabellan, ryggen, kalmanin, hietsun ja pegasuksen kanssa. pohjanmaan ihme sky otti joitain kuvia ja niilos mckin oli siinä kainalossa mukana. muutamia muitakin taisin tunnistaa oikein: fg, juonio, tinamaria?, sirpos - ja koko joukko populaa jonka kanssa ei ehtinyt jutella.

Olin kirjoittanut kyynärvarteen 3.30 vauhdin 10 kilsan väliajat ja soittolistan biisit jotka pitäisi soida sitten matkalla noissa kohdissa.

Startti alkoi vähän epämääräisesti kun lähtölaskenta ja -laukaus eivät oikein kuuluneet. Sykemittari näytti pelaavan hyvin.

Tavoiteaikaan vaadittavaa 04:58min/km aikaa oli vaikea saavuttaa alussa vielä pitkään aikaan, sillä ruuhkat tuntuivat jatkuvan aina Arkadiankadulle asti. Itse asiassa vielä Paciuksenkadullakin oli vaikea ottaa vauhtia lisää, koska porukkaa oli niin paljon joka puolella.

Seppolan huoltopisteelle tultaessa olin juossut noin 52 minuuttia ja tiesin, että olin jo ensimmäisestä välitavoitteesta myöhässä. Panin sen tuon alkuruuhkan piikkiin enkä ollut huolissani.

Sää oli mainio +20 astetta, aurinkoista, ei paahtavaa, eikä tuulikaan vielä tässä vaiheessa haitannut. Oma juomapullo oli mukana ja otin ensimmäiset huikat juomapisteiltä vasta 2-3. pisteellä. Juoksu kulki mutkattomasti aina Lauttasaareen asti.

Uusi reitti oli yllättävän ”ahdas” ja mäkinen. Sai todella katsoa mitä kautta kulkee.

Karhu-tossut olivat hyvät, mitään paikkoja ei kivistellyt, nesteet ja ravinnot pysyivät sisällä, mutta auttamattomasti jo Lauttasaaren kohdalla tunsin eka kerran, että juoksu ei rullaa.

1.40 juostuani ensimmäiset maratoonarit tulivat jo vastaan. Heilutin parille kättä, yritin saada ajatukset pois omasta kehnosta juoksustani. Puoliväliin tultaessa havahduin todella että tästä juoksusta tulee varmasti vaivalloinen.

Espalle tultaessa koin jo jonkinlaisia ”muurifiiliksiä”, sillä soittolistani kotimainen osuus, joka oli arvioitu 28 kilsan kohdalle, ajoi tunteet pintaan. Tajusin olevani muutamia kilometrejä jo reippaasti myöhässä aikataulustani.

Oma juomapullo oli edelleen mukana ja heitin sen pois vasta jossain Merikadun kohdalla. Kaiken kaikkiaan kaupunkiosuus oli erittäin työlästä, mukulakivet Karhuilla oli hankalaa alustaa. Karhut liukastelivat ja lipsuivat. Muuten tossut olivat erinomaiset.

Kun oma juomapullo oli poissa, olin jotenkin ihan ”omillani”. Aattelin että nyt täytyy selvitä. Vastaan tulivat Sari Siikander ja Hannu-Pekka Björkmän smokkipukuisten saatelijoidensa kanssa 05.30 jänisten takana. Sain jonkinlaisen käsityksen miten paljon ihmisiä oli vielä matkalla kohti kaupunkia.

Larun sillalla oli erittäin voimakas vastatuuli ja se hidasti vauhtia. Tässä vaiheessa laumoittain ihmisiä juoksi minun ohi ja olin henkisesti aika lopussa. Mietin olivatko nuo niitä 3.30 ryhmäläisiä jotka olivat jaksottaneet juoksunsa järkevämmin vai kenties hitaampia juoksijoita? Mitään 4.00 jäniksiä en kuitenkaan nähnyt, joten arvioin olevani jonkinmoisessa vauhdissa. Lohduttoman pitkältä tuntui matka kohti tuttuja Kaskisaaren maisemia. Siinä puusillan kohdalla otin takataskusta Squeezy-geelin, arvioin että sen voimalla jaksan Seppolan juomapisteelle asti. Geeli vähän piristi ja jaksoin puurtaa. Madonna-putki pyöri jo täysillä iPodissa ja tiesin että 3.30 jää kauaksi. Itse asiassa Seppolan huoltopisteellä 38 kilsan kohdalla kuulin Madonnan vika biisin sanat ”I am tired of waiting on you” – ja olo oli aika luuseria. Toi biisihän piti kuulla vasta maalissa... Seppolan huoltopisteeltä nappasin mukin Gatoradea (joka maistui hyvältä joka pisteellä), mukin vettä ja yhden Marianne-karkin ja kaksi Pihlajanmarja-karkkia.

Olin tosi voipunut ja harmitti, kun kasa seppolaisia siellä tsemppas, mutta olin todella puhki. Hietsu karjahti jotain ”raasta perkele” ja vähän hätkähdin. Yritin saada vauhtia, mutta edelleen olin ihan jumissa, vaikka en tuntenut että jalat tai mikään muu ei olisi toiminut.

Pikku hiljaa aloin saada positiivisemman mielentilan. Laskeskelin että tässä on enää noin 5 kilometriä, tuttua reittiä, reippaasti voiton puolella, joskin alle 4 h tuntui tässä kohtaa jo karkaavan käsistä.

Aloin asteittain saada taas ryhtiä juoksemiseen ja pääsinkin tosi heikosti menneiden aiempien kilometrien (06.00-06.40 min/km vauhti), välillä jo 5.20 min/km vauhtitasolle.

Mannerheimintien yli ja kohti Ratsastietä, ainoa liikennehäiriö. Eräs nainen punaisella torikassillaan yritti kai Koroistentien (?) risteydessä ajaa eteenpäin vaikka liikennepoliisi näytti stoppia. Sitten tämä nainen yritti kai peruuttaa. Se oli vaarallinen tilanne. Yksi mimmi juoksi auton oikeaa puolta, melkein kiinni jossain aidassa, minä vasemmalla puolella. Pelkästin että se peruuttaa mun päälle ja kun tulin rinnalle se lähti eteenpäin.

Neuvokkaana miehenä pamautin noin viiisi kertaa auton kattoon, tunsin miten kevyttä tuo pelti näyttää pikkuautoissa olevan, säntäsin röyhkeästi auton eteen, näytin etusormea ja pudistelin päätäni. Olin vähällä huutaa URPO! Mutta en tehnyt sitä. Pari sekuntia myöhemmin ajattelin että mun olisi pitänyt sitä paitsii huutaa URPOTAR! Luultavasti liikennepoliisilla ja yleisöllä oli hauskaa. Seuraavana päivänä käteni oli oudon kipeä...

Suivaannuin tuosta sen verran että paluureitti Manskua ja Reijolankatua alkoi todella kulkea. Pystyin ohittamaan muutamia juoksijoita ja pidin reippaampaa tahtia yllä. Loppunousu kohti Stadikkaa tulikin aika nopeasti ja pystyin mäessäkin kirimään kelpo vauhtia. Ohittelin jälleen toisia juoksijoita! Kuulin kannustushuutoja ja olin varma etttä ne oli vain minulle. Samalla kyllä tuntui siltä kuin kintut repeäisivät, mutta yritin pitää askelluksen siistinä ettei mitään viime hetken kramppeja tulisi. Olin yllättynyt miten monta kramppitapausta osui kohdalle viimeisten viiden kilsan aikana. Stadikalle käännyttäessä lähdin vetämään kakkosradalla hillitöntä vauhtia. Oli taas mahtava fiilis ja siinä loppusuoralla juoksin kuin ei mitään! Se oli kunnon vetoharjoitus ja taas tuntui että katsomon kannustus toi lisää puhtia.

Viimeisen kilometrin 04:44min/km kertoo, että virtaa oli kuitenkin. Mutta tällä kertaa oli vaikeuksia saada se kanavoitua ulos fiksuksi, rullaavaksi juoksuksi.

Ennätys parani 3min 31 sekuntia eli on nyt 3:56:18. Onhan se ihan hieno kehitys vuoden aikana: lähes 37 minuuttia pois vuodessa. Ja vuodessa tullut juostua neljä maratonia! Silti olin pettynyt kisan jälkeen, koska oletin että pääsisin 3.45 tasolle. 3.30 oli kieltämättä hullunrohkea tavoite.

Merkittävä oppi tästä maratonista taisi olla se, ettei juokseminen ole mitään mekaanista puuhastelua. Tulokset eivät synny matemaattisesti, otanpa 15 minuuttia pois joka kerta, vaan keho lopulta määrittelee, mikä on mahdollista. En ole vielä päässyt selvyyteen, miksi juoksu kulki kuin kulki. Tukholman haasteellisen sään perusteella olisin kuvitellut että ainakin 3.45 menisi.

Fiiliksiltään HCM 07 oli edellisvuotta parempi. Porukkaa taisi olla enemmän ja aitoa kannustusta oli pitkin matkaa.

Sunnuntaina tutkailin vähän lukuja ja olin jo positiivisemmalla mielellä. Uusi enkka tul ja viime vuotiseen verrattuna sijoitukset paranivat. Kaikista miesjuoksijoista olin nyt sijalla 1705 (3250). 45-vuotiaiden miesten sarjassa sijoitus oli 201 (317). ”Kaimojen kisoissa”, olin kaikista miehistä sijalla 4 (19) ja 45-vitosten kaimojen sarjassa olin YKKÖNEN (4).

Seuraavaksi vantaa 14.10 ja tavoite 3.45.

Share this post


Link to post
Share on other sites

On niin paljon kovia suorituksia ja hyviä raportteja ettei tässä tiedä, että keitä kaikkia onnittelisi ettei mene vallan syrjinnäksi muita hienosti juosseita kohtaan. Isot onnittelut siis kaikille!

Kovasti hämmästelen MasU + HCM tuplan juosseita. Ei olis mun jaloilla vielä maratoni irronnut viikonloppuna.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tosiaan onneksi olkoon kaikille ketkä maaliin asti pääsivät.Nyt vasta ensimmäisen maratonini käyneenä tietää millainen rääkki sen läpi meneminen on,oli aika sitten 2 tai 10 tuntia.

Itse en ole vielä hirveästi näillä kotisivuilla tekstaamisen merkeissä käynyt,vain lähinnä selannut hyviä artikkeleita harjoitteluista ja vammojen hoidoista(joita itselläkin ilmaantunut useita kertoja).Tässä vähän taustojani.

Lähtökohdat tähän elämäni ensimmäiseen maratooniin olivat lähes loistavat,eli 17 vuoden tupakointi ja muutamat iltaoluet päälle.Näinä vuosina en omistanut edes lenkkitossuja verkkareista puhumattakaan.

Kesäkuussa 2006 tuli idea että jotain oli ilmeisesti tehtävä tai jämähtää paikoilleen.Tavoitteeksi tuli HCM 2007.

Kesän 2006 harjoittelut sujuivat miten sen nyt hienosti sanoisi määrätietoisesti mutta harvakseltaan ja lokakuun lopussa alkoi talven täystauko.

Maaliskuussa 2007 harjoittelu jatkui edelleenkin määrätietoisesti mutta ei enään harvakseltaa kuin ennen.Talvella olin kerkenyt miettiä näitä maraton asioita vähän enemmän ja päättänyt että jos sinne kerran lähdetään niin hoidetaan homma sitten tyylillä,eli asetin itselleni aika tavoitteen 4.20-4.40.

Harjoittelun edetessä yleensä nälkä kasvaa syödessä ja niin kävi minullekin. Muutama tuttuni oli juossut maratooneja aikoihin 4.20-4.30 edellisinä vuosina ja tästä lähti haave alittaa nuo ajat(ajatuksella: jos koko matka on alamäkeä ja perässä 30 ms puhaltava myötätuuli).Kuinkas kävikään?

Itse maratoonista voisin kirjoittaa vaikka kirjan koska niin paljon jäi hyviä hetkiä matkasta mieleen että tämä palsta ei siihen riitä, etenkin siinä vaiheessa kun oli matkaa taitettu 40km ja huomasi ajan painuvan alle 4 tunnin vaikka joutuisi lopun kävelemään niin voin kertoa rehellisesti että ei ollut itku kaukana.Maratonia edeltävällä viikolla oli iskenyt vielä välikorvan tulehduskin päälle ja mietin silloin että näinköhän tässä joutuu vielä Helsingin mittelön vaihtamaan Vantaa maratooniksi mutta loppuaika tosiaan tärähti 3.49.xx.

Matkalla kotiin sanoin vaimolle että eiköhän tämä homma ole nähty ja toista samanlaista yhtä hyvin sattunutta juoksupäivää en lähde edes hakemaan(tai ikinä ei pidä sanoa ei ikinä).

Ja se mitä monet sanoo siitä hyvän olon tunteesta kun pääsee maaliin(vaikka muu kroppa onkin toista mieltä) niin sitä on vaikea verrata mihinkään.

Ja lopuksi oli ilo huomata että vaikka kilometrejä oli takana kaikilla paljon niin vielä riitti näissä juoksija ryppäissä virtaa heittää huumoria viime metreille saakka,se varmaan vei loppuun asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ensimmäiset kymmenen kilometriä menivät henkseleitä paukutellen ja hyvästä kannustuksesta nauttien (kannattaa laittaa maratonille hame, niin saa henkilökohtaista kannustusta),

Nyt vasta tajusin, että mähän juoksin teistä ohi moneen kertaan, kun ramppasin neljä kertaa vessassa ja pari kertaa puskassa.

Tai oikeastaan tajusin siinä vaiheessa, kun nyt iltasella selasin Flickrin kuvia läpi. Siellä on teikäläisten parivaljakosta ainakin yksi kuva. En nyt laita tähän julkiseen jakoon sitä, kun en tiedä olisiko se korrektia. Laitan privaviestillä linkin. Ei ole siis minun kuvia, jäi vaan hameet mieleen, kun kirmasin niistä jatkuvalla soitolla ohi :bike:

Share this post


Link to post
Share on other sites

Läpi menty ja fiilikset vähän samanmoiset kuin Joggerilla.

Oma suoritus: Tasaisen paksu juoksu.

Ongelmat: 25 jälkeen tuli jo väsy, jalat enemmän poikki kuin missään aiemmalla maralla. Vauhti hiljentyi selvästi. Syke huiteli lähes 170 pitkin matkaa, vaikka anaerob. kynnys on toi 169. Koko matkan avg oli 167, eli sikakorkea.

Selitykset: Jo menomatkalla Hesaan huomasin, että urheilujuomat tuli läpi sellaisenaan, eikä oikein imeytynyt. Oli muuten eka kerta kun join Gutzya. Maralla oli mukana 2 isoa geelipussia (3 annosta kussakin). Ekan otin kerralla n. 14 km kohdalla ja vettä päälle. Sen jälkeen nesteitä juotuani, huomasin, ett nesteet jäi vatsaan eli jo aiemmin päivällä huomattu nesteytyshäiriö sai jatkoa geelistä. 20 km:n kohdalla tempasin ekan suolatabun ja 30 kohdalla toisen. Ilmeisesti niiden avulla sain nesteet liikkumaan taas, mut geeliä en enää pystynyt ottamaan ja se pöydillä ollut urheilujuomakaan ei maistunut hyvälle.

Loppu mentiin rutiinilla vauhdista välittämättä. Ensimmäistäkään kramppia ei tullut, vaikka muuten kropasta oli toinen puolisko puhti täysin poissa.

Juoksun jälkeen kun sai kahvia, jäätelöä, purtavaa, juotavaa, niin voimat alkoi selvästi "palautua" eikä tuntunut enää niin surkealta kuin juoksun aikana.

Tavoite: varsinaista tavoitetta ei nyt ollut Paavo Nurmen jälkeen muuta kuin mennä hyvää vauhtia ja katsoa, mikä lopputulos oli. No, nettoaika 3.52. vaikka fore305 näytti lähtöviivalta maaliviivalle 3:50 (n. 1,5 min. nopeampaa). Tiiä hämntä mistä tommonen ero voi syntyä.

Nyt lepoa jonkin aikaa, hengissä kuitenkin selvittiin ja jalat ovat olleet yllättävänkin hyvät verrattuna aiempiin maroihin. Nyt suunta kohti Ruisrääkkiä (puolikas) tossa syyskuun ½-välin jälkeen.

Ja omasta puolestani vielä kaikille maran suorittaneille oikein paljon onnea ja menestystä ja jatkoa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No, nettoaika 3.52. vaikka fore305 näytti lähtöviivalta maaliviivalle 3:50 (n. 1,5 min. nopeampaa). Tiiä hämntä mistä tommonen ero voi syntyä.

Liekö ollut vehkeessä autopause-toiminto päällä? Sillä tuo ainakin voisi selittyä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juoksu oli kohtuullinen suoritus, nettoaika 4.29,xx. Tasainen juoksu lähes 36 km asti, sen jälkeen osa ylämäistä meni kävelyksi. Olen aina käyttänyt matkalla geeliä, mutta nyt mukana oli geeliä johon oli lisätty kofeiinia. 20 km:n jälkeen en pystynyt tätä geeliä nielemään. Liian voimakasta.

Juomapaikoista:

Tankkasin vettä 32 km:iin asti. Yritin ottaa vettä aseman loppupään pöydistä, joilla on vähemmän ruuhkaa, mutta kahdella asemalla jäin ilman vettä, koska vesipöytien lukumäärä vaihteli, 32 km:n kohdalla taisi olla vain 1 tai 2 pöytää. Ohitin ensimmäiset pöydät, mutta sen jälkeen olikin tarjolla vain banaaneja, enkä palannut takaisin ruuhkaiselle pöydälle. Olisi hyvä, jos urheilujuoma- ja vesipöydät olisi merkitty selvästi siten, että juoksija näkee, mistä vesi/urheilujuomapöytä alkaa ja missä se loppuu. Joku tällä palstalla ehdotti värinauhaa (eri värit vedelle ja urheilujuomalle) riittävän korkealle juoksijoiden päiden yläpuolelle, josta juoksijat näkevät, mistä alkavat ja mihin päättyvät urh.juoma- ja vesipöydät. Ei tarvitsisi huudella missä on vetta ja urheilujuomaa tai juosta pöydän viereen tarkistamaan juomaa.

Lähdin matkaan 4.30 jänisten rinnalta, mutta jo lähtöruuhkan aikana (muutamien satojen metrien juoksun jälkeen) jänikset olivat jo kymmeniä metrejä edelläni. Juoksin virran mukana tasaisesti ryntäilemättä, mutta 5 km:n jälkeen jänikset olivat ainakin 150 m edellä. Entä jos jänikset tavoittelisivat nettoaikaa, eikä bruttoaikaa. Olisiko vauhdinjako tasaisempi ? 4.30 jäniksiltä meni lähes 4 min lähtöviivalle pääsemiseen. Ensimmäisen puolikkaan aikana tämä 4 min oli juostu "kiinni". Vauhdinjako ei vaan ole tasainen. Minä kadotin jänikset 37 km:n kohdalla ja jäin niistä loppumatkalla n. 3 min. ja pääsin alle 4.30 aikaan. 5 tunnin ja 5.30 jänisten kohdalla brutto ja netto poikkeavat vielä enemmän.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olisi hyvä, jos urheilujuoma- ja vesipöydät olisi merkitty selvästi siten, että juoksija näkee, mistä vesi/urheilujuomapöytä alkaa ja missä se loppuu. Joku tällä palstalla ehdotti värinauhaa (eri värit vedelle ja urheilujuomalle) riittävän korkealle juoksijoiden päiden yläpuolelle, josta juoksijat näkevät, mistä alkavat ja mihin päättyvät urh.juoma- ja vesipöydät. Ei tarvitsisi huudella missä on vetta ja urheilujuomaa tai juosta pöydän viereen tarkistamaan juomaa.

Ainakin 10/37 kilometrin huoltopisteellä Gatorade oli vihreissä Gatorade-mukeissa, vesi valkoisissa muovimukeissa. Auttoi ehkä ainakin joitakin. Kylteistä korkealla ja huoltajien huudoista juoksijoille olisi toki vielä enemmän hyötyä.

En tiedä sitten, oliko joillakin huoltopisteillä esimerkiksi vettä Gatorade-mukeissa tai muuta epäjohdonmukaisuutta. Ainakin Tukholmassa juomat ovat joskus olleet väärissä mukeissa ja järjestyksessä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

:cry:Tässä muutaman päivän itsesäälin ja masennuksen syövereihin vaipununeena on tullut mietittyä, että mikä meni pieleen. Hatunnosto teille, jotka vastoinkäymisistä huolimatta selvititte itsenne maaliin. Minulla ei ollut sisua, ei ollut. Nyt jälestäpäin tuntuu, että pahemmistakin ongelmista olen selvinnyt (krampit Vuokatissa ja Joutsenossa, varsinkin viimeksimainitussa) mutta nyt jokin minun päässäni sanoi että riittää. Sehän tässä tosi paljon riipoo, että vielä keskeyttämisvaiheessa keskivauhti oli pätkän kävelynkin jälkeen 5:25 joten vaikka minuutin olisi km vauhti tippunut niin neljän tunnin pintaan olis menny. Enkä minä edes ns harjoituslenkeillä niin hitaasti mene.

:action-smiley-073:No mutta kuules nyt mummu! Tää juoksuharrastus näköjään alkaa mennä liika totiseksi, eihän sen näin pitänyt olla. Omaksi ILOKSENIhan hölkkään ja niin kauan, että tuntuu hyvältä. Näin sen pitää olla eikä aina vaatia itseltää liikaa. Tuo mun armas mieheni lohdutti ja sanoi, että nyt sinäkin alat tulla järkiisi ja osaat lopettaa kun tuntuu pahalta ja säästät siten itseäsi.

:running:Ei muuta kuin lisää jalkojen totuttelua asfalttihölkkään ja ehkä sitä kivikatuhölkkääkin vois jossain harjoitella.

Eli, ensi vuonna uudelleen HCM:lle, jos ei ihan kamalia satu ja sitten asenteella että maaliin järkevästi eikä liikaa itseltä vaatien.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tiedä sitten, oliko joillakin huoltopisteillä esimerkiksi vettä Gatorade-mukeissa tai muuta epäjohdonmukaisuutta.

Ei sillä mukin värillä ja sisällöllä ollut mitään korrelaatiota. Tai oli sen verran, että Gatoradea ei tainnut olla ikinä muovimukissa. Vettä oli molemmissa. Joskus samalla asemalla oli vettä sekä pahvi- että muovimukeissa.

Kyllä juoma-aseman logistiikkaa helpottaisi merkittävästi juoksijoiden yläpuolella olevat merkinnät siitä, että mistä alkaa ja mihin loppuu mikäkin hyödyke. Eihän tämä enää loppupuolella ollut iso ongelma, kun ruuhkat hellittivät, mutta alkupuolella tilanne on toinen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy