Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Trail Uewersauer


kaius
 Share

Recommended Posts

Kun nuo maratonit jäivät näköjään tälle vuodelle juoksematta osin huonon harjoittelun ja osin sairastelujen vuoksi, niin ajattelin sitten samaan konkurssiin juosta ensimmäisen ultrani samoilla olemattomilla pohjilla. Lahjattomat harjoittelevat!

Luxembourgissa juostaan 19. marraskuuta 48 kilometrin mittainen Trail Uewersauer -niminen maastoultra kohtalaisen mäkisessä maastossa. Korkeuseroa reitillä on 268 metriä ja kokonaisnousua/laskua on molempia 1727 metriä. Jyrkin nousu on 47% ja jyrkin lasku taas 65%, joten etureisillä riittää aktiviteetteja.

http://www.trail-uewersauer.net/

Okei, mittahan vain juuri ja juuri riittää ultramatkaksi, mutta jostainhan se on aloitettava.

Link to comment
Share on other sites

Ei lainkaan hullummalta vaikuta lohdutusultrasi reitti, melkein kuola valuu. Viime vuonna voittoon on riittänyt n. 3.30, eikä neljän tunnin alittajiakaan valtavaa määrää löytynyt.

Toivottavasti saat onnistuneen maastoelämyksen raikkaassa syysilmassa. Siinä sivussa sijoituskin voi olla aika suolainen. Viime vuonna mukana on ollut ainakin yksi suomalainen, mahtaneeko nyt startata enemmän?

Vaikka pikkujouluaikaa eletäänkin, niin kaipa kumminkin vilkaisemme Kaiuksen raportin jo sunnuntaina. Pitää nyt jonkinlainen tärkeysjärjestys elämässä olla.

Link to comment
Share on other sites

Nousua on siis keskimäärin kilsalle noin 36 metriä. Spartathlonissa on Endurancen sivuilta löytyvän taulukon mukaan nousua kilometriä kohden noin 33 metriä. Tietysti lukemat ovat vain suuntaa antavia, mutta epäilisin joko Spartathlonin olevan hieman tasaisempi tai Trail Uewersauerin olevan vieläkin sadistisempi.

Oli miten oli, varmaan ei maaliin tulosi jälkeen tule mieleenkään vetäistä vielä viitta samanlaista rykäisyä putkeen. Ei vaikka olisi minkälaiset kreikkalaiset nymfomaani-hierojat paikalla tuomassa helpotusta kipeille lihaksille!

Tsemppiä sunnuntaiseen juoksuun!

Link to comment
Share on other sites

Erinomaisen kiinnostavan tuntuinen tapahtuma ja reitti vaikuttaa houkuttelevalta, varsinkin pitkiä ja jyrkkiä alamäkiä näyttää riittävän, joten reidet pääsevät todella herkuttelemaan. Kovasti tsemppiä matkaan.

Kahden edellisvuoden voittajan nimi sai kellot päässä soimaan, mutta pienen googletuksen perusteella kyseessä ei kuitenkaan ole Lance Armstrongin vahva apuajaja, vaan hänen yhdeksän vuotta vanhempi maanmiehensä ja kaimansa, José Azevedo.

Starttlilistalla näyttää olevan kaksi suomalaista, lisäystä edellisvuoteen 100%.

Link to comment
Share on other sites

Kun nuo maratonit jäivät näköjään tälle vuodelle juoksematta osin huonon harjoittelun ja osin sairastelujen vuoksi, niin ajattelin sitten samaan konkurssiin juosta ensimmäisen ultrani samoilla olemattomilla pohjilla. Lahjattomat harjoittelevat!

Okei, mittahan vain juuri ja juuri riittää ultramatkaksi, mutta jostainhan se on aloitettava.

Niin juuri, heh.

Jään odottamaan narskahtavan kuivalla itsekritiikillä höystettyä raastoraporttiasi, nauti kuitenkin maisemista ja onnea matkaan..

Link to comment
Share on other sites

Okei, kotiuduttu on. Kisa oli hieno ja keli erinoamisen surkea. Startti oli kello 9 ja aamulla oli mahtava sumu. Vettä satoi kaatamalla, kuten eilenkin, koko kisan ajan ja navakka tuuli viimeistään piti hereillä kaikista unisimmat.

Reittihän kiertelee paria asfalttikilometriä lukuunottamatta Ardennien metsiä polkuja myöten ylös alas ja polut olivat todella mielenkiintoisessa kunnossa. Parin päivän rankkasateet olivat muuttaneet alustan mudaksi, johon kuivat lehdet sekoittuivat muodostaen hyvin liukkaan ensemblen. Alamäet mentiin semmoista töksäyttelyä kuolemaa peläten ainakin meikäläisen asfalttikisakengillä. Ylämäet mentiin taas vielä hiljempaa. Muita vaihtoehtoja ei siten ollutkaan.

Aloitimme kisan hammaslääkärin kanssa ja juoksimme yhtä matkaa aina kolmeenkymppiin asti semmoista 6min/km vauhtia. Etureiteni alkoivat kramppailla jossain hieman alle kolmen tunnin tienoilla ja lähetinkin kaverin omille teilleen eräältä juomapisteeltä. Hänellä oli meno päällä ja minun taas oli pakko jäädä hetkeksi venyttelemään reisiä ja sanoin, etten kykene enää juoksemaan ylämäkiä.

Edessä oli raikas viiden kilometrin yhtäjaksoinen ylämäki (really, I kid you not) joka oli todella vaikeaa kramppaavien reisien takia. Muutaman kerran oli pakko topata nököttämään semmoiseen alppihiihtoasentoon, kun en saanut jalkoja suoriksi, mutta istumaankaan ei tehnyt mieli. Aika tarkkaan tässä kohtaa ajatus joutumisesta mahdollisesti kyykkypaskalle alkoi tuntua todella pelottavalta.

Onneksi kuitenkin vatsa toimi aivan erinomaisesti koko lenkin ajan, joten siihen ei jouduttu. Se Golgatan mäkikin meni siinä eikä aikaakaan palanut kuin jotain 40 minuuttia vitosella. Ihme ja kumma, loppua kohti aloin pikku hiljaa toipua takaisin juoksukuntoon, vaikka ylämäet kävelin liki loppuun asti. Tasaisella ja alamäissä kykenin kuitenkin nylkyttelemään juoksuaskeleella. Ihme ja kumma, viimeisellä juotto- ja syöttöpisteellä ollessani juuri lähdössä kiitämään jälleen kohti maalia, huomasin alkumatkan kaverini saapuvan paikalle takaani. Hän oli seurannut edellään kulkevaa possea väärälle reitille. Olivat kavunneet jotain kilsan verran kunnes huomasivat erheensä ja palasivat kaidalle tielle.

No, minullehan sopi hyvin että sain loppumatkaksi jälleen seuraa ja konkkasimmekin yhdessä loppuun asti. Loppu oli yllättävän kevyttä (lukuunottamatta toiseksi viimeistä nousua, joka oli silkkaa murhaa) ja jatkoimme kävely/hälkkäyhdistelmällä maaliin. Loppuaika 5:24. Voittajan (Jose Azevedo jälleen) aika oli 3:32 enkä kykene tajuamaan miten hän on kyennyt pitämään sellaista haipakkaa siellä mudassa. Ehkä kärjen edetessä polku oli vielä ehjempi eivätkä lehdet olleet jauhautuneet mudan joukkoon, en tiedä, mutta kovaa siellä on menty.

Summa summarum, erinomaisen mukava reissu. Vatsa kesti kaiken mitä sinne kaasin, ja minähän kaasin. Huolto oli todella monipuolista ja mätin huttua kaksin käsin joka pisteellä. Lihalientä, teetä, urheilujuomaa, kokista, energiapatukkaa, appelsiinia, banaania... mikään ei saanut vatsaa närkästymään mikä kiitollisuudella merkille pannaan mahdollisia pitempiä koitoksia silmälläpitäen.

Pää toimi aivan loistavasti ja missään vaiheessa ei tullut edes tunne, että haluaisin olla jossain muualla. Mitään merkkiä energian loppumisesta, tai edes hiipumisesta, en havainnut. Ehkä se jatkuva appeen veto teki tehtävänsä. Mielialani pysyi todella hyvänä koko ajan, myös vaikeuksien keskellä, enkä epäillyt hetkeäkään ettenkö selviäisi maaliin ennen pimeää.

Kisa oli minulle monella tapaa experimentaalinen luonteeltaan. En ollut aiemmin juossut yli maratonin mittaa, en maastojuoksua, en syönyt kiinteää matkalla, enkä ollut koskaan juossut yli 3 tuntia 19 minuuttia. Nyt se ennätys ylittyi reilulla kahdella tunnilla. Yhtään rakkoa ei tullut vaikka kengät olivat likomärät koko ajan ja niin sisältä kuin ulkoa mudan peitossa liki koko matkan.

Nyt olo on ihan okei, parempi kuin maratonin jälkeen. Suosittelen tapahtumaa lämpimästi kaikille ja uskoisin olevani lähtöviivalla vuoden päästä. Seuraavaksi syömään, sitten saunaan juoksukaverille ja illalla joukkosilittämään vaatteita Helsinginmatkaa varten.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy