Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Joggerman

Antaako pk2 jotain sellaista mitä vk1 ei?

Recommended Posts

Voihan hiihtoa pedata ottamalla täsmällinen sauvarinne viikkoon. Pitää lonkkia auki ja varjelee hartioita kummasti. Yksi tietysti olisi, jos pääsisi välillä hiihtoergoa köyrimään jonnekin. Saa vyötärö jumppaa eikä ole juuri juoksuista pois. Olisi ihan hyvät keinot noihin hiihtohaluihin, vaikka harjoitettavuutta käyttäisikin enempi juoksun vireyttämiseen. Kyllä jaksavat, vireät jalat palkitsee, jos vaikka pertsaa ajattelee, että sikäli juoksukunto ei mene hukkaan. Itse ajattelen muutenkin, että neliraajaliikunta olisi arkiharjoitteluna juurikin pk2. Itse olen vähän epäortodoksisesti sortunut perversioon, jossa olen ottanut rinnemittaiset sauvat kouraan ja painunut mäkiselle purulle tasaiset ja alamäet juosten ja ylämäet sauvojen kanssa pitkästi harpaten. Lonkat tuntuu ainakin tykkäävän. Menee tietysti helposti pk2 ylärajaan, mutta askel pysyy hienosti letkeän väljänä läpi harjoituksen, kun tulee pientä vaihtelua. Siihen joskus vatsat ja leuanvetoa päälle. On hauska leikki ja helpottaa talven odottelua, vaikkei muuten niin tosi täydellistä harjoittelua olisikaan.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 12.12.2015 at 10.29, Joggerman kirjoitti:

Näinhän se varmaan on, että kaikkien sykealueiden reenejä tarvitaan. Sauvakävely on tullut viimevuosina loppuvuoteen mukaan lähinnä hiihdon korvikkeena kun ei tuota lunta meinaa tulla. Ennen en sauvoilla meinannut saada sykkeitä nousemaan mutta olen huomannut että kyse on lähinnä tekniikasta, kunnolla nilkkaa aktiiviseksi ja pakaraa mukaan niin keskivauhdiksi kympin lenkille tulee n. 8 min/km. Reitti sisältää 5 km kuntoradan, jolla jonkun verran korkeuseroja, muutamat alamäet olen rullaillut juosten. Keskisykkeet saan tällä systeemilla pidettyä 110-120 välissä, ylämäki maksimit nousee 135 paikkeille. Tekeminen on tosiaan reipasta eli paljon ei ole edes varaa kiristää ja tuntuma on edemmänkin kehittävä kuin huoltava, perinteisen hiihtoa muistuttava. Huoltavalla sauvalenkillä pitäisi mennä rauhallisemmalla tuntumalla. Jotenkin tämä vaan tuntuu oikeammalta pk- harjoittelulta kuin "väkisin" hiljaa juokseminen, eli tod. näk. se suurin heikkous on edelleen ihan tuo peruskunto ("metsurinkunto") kun työkin on kuitenkin istumispainotteista . Voihan se olla että tässä kehittyy melko nopeasti, eikä tämä kohta enää riitä vaan "joutuu" hölkkäämään enemmän pitääkseen sykkeet tuolla 110-120 välimaastossa.

Oikeastaan tämä pohtiminen lähti siis tuosta Marius Bakkenin norjalaisesta systeemistä, missä pk:t  tehdään pk1 alueella, reippaammat mennään sitten oikeasti reippaasti, eli pk2: sta ei juuri tehdä vaan suoraan vk alueille. Tiedä häntä, kovaa ne Norskit ainakin hiihtää...

Itse sauvakävelin lähes kaikki pitkikset viime kesänä suunnilleen noilla ka. sykkeillä. Olisinko 3 juossut. Lähinnä PK-harjoittelua tein (oliko kolmannes kävellen). PK1 ja 2 Elokuussa enemmän VK-harjoittelua. Puokin aika oli syyskuun alussa 1:45, tosin kolmas juoksukesä, että olen vielä 'kehittymässä', toivottavasti.. ens kesänä näkee sitten vauhteja. Talvisin lähinnä hiihdän, jos voi.

Mutta minusta sauvakävely on ihan OK. Ja kyllä huoltavilla pitäisi mennä hiljempaa, mutta varmaan kun on vielä niin huono kunto ei saa tehtyä huoltavia niin matalilla sykkeillä.. jospa se paranis.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kun itse hiihdän vain kuntoiluksi, ei ole kesän alussa sellaista tilannetta, että pitäisi kataboliaa nitistää pk1/voimatason palautus -harjoittelulla, mikä voi hyvin olla kilpailevan hiihtäjän tilanne kisakauden päätyttyä. Yksi mikä etelässä mättää, on hiihtoaktiiveja suututtava tilanne, että lunta ei kuulu mutta kaikki rullahiihtolaanit on jo pariin kertaan hiekoitettu/sepelöity. Sitten kun Se lumi viimein tulee, on tilanne helposti ollut pari kuukautta se, että tehdään viikossa pari turhan kovaa sauvarinnettä ja muu tekeminen on esim. pk1 -sauvakävelyä/jotain. Voi käydä vahinko peruskunnon kanssa, kun ei tule rullilla pk2:sta, vyötärön jaksaminen ehtii heiketä ja peruskuntoa syödään ennen aikojaan. Siihen sitten liian innokaasti aloitettu hiihto niin pääseekin jo helmikuussa ottamaan taas pk1:stä. Moni auttaisi itseään esim. juoksemalla kylliksi pk2:ta rospuuton aikana ja pitämällä sauvarinteessä tehon järkevänä. Esim. mk-tuntumaa silloin tällöin eikä vk:ta vahingossa joka kolmas päivä. Huolehtisi tasurin saannista hiihtoergolla ja jollain ensilumenladulla, jos mahdollista. Menee vähän jo asiasta ohi, mutta ei paljon.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 12/12/2015 at 12.11, tb2 kirjoitti:

Eikös Snaksterin huikeasti parantuneiden tulosten takana ollut juurikin siirtyminen muukkoslaisuudesta bakkenilaisuuteen?

Oli. Pk2:sta en ole tänä vuonna tehnyt oikeastaan lainkaan. Kaikki pk-lenkit on menty matalilla sykkeillä ja niiden lisäksi viikko-ohjelmassa on ollut yksi vk1:n (eli maravauhtinen reipas) ja yksi vk2:n, joka on ollut joko vetoja tai tasavauhtista kovaa.

Kyllä minä olen aika selvästi huomannut, että kun peruslenkurat mennään rauhallisesti, niin reippaat ja kovat saa tehtyä sitten kunnolla. En nykyään näe, mihin sit pk2:sta tarvittaisiin, vaikka toisaalta esim ForrestG:n ohjelmissa taisi kerran viikkoon sitäkin olla.

  • Like 3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Miekin odotin Snaksterin vastausta, kun kiinnostaisi kuulla mielipide erääseen ajatukseen. Voisiko yksi tärkeä asia olla tällainen, että Toinen osaa juosta teknisesti hyvin (jostain syystä, kevyempi/hyvä voimataso/nuorena opittu hyvin/juoksee paljon/kova kunto...) myös kohtuullisilla sykkeillä? Esim. Itselläni on suuri ero siinä, hölkkäänkö pk1:stä etureisillä itseäni eteenpäin työnnellen vai onko tekeminen edes jotenkin juoksun omaista, joka on sitten väkisinkin pk2 minulla. Kun ottaa pk2:ta reilusti, niin aukeaa aivan toisen tuntuinen apaja tehdä nopeampaa juoksua. Liekö kyse eniten siitä, että tuolla rauhallisemmalla hölkälläni on niin vähän tekemistä reippaamman juoksemisen kanssa teknisesti, sitä pitää erikseen kosia esiin tällä tavalla? Joku käytännöllinen syyhän siihen löytyy, miksi näissä on oikeita eroja (muitakin kuin mielipiteitä).

Share this post


Link to post
Share on other sites
12 tuntia sitten, Snakster kirjoitti:

Oli. Pk2:sta en ole tänä vuonna tehnyt oikeastaan lainkaan. Kaikki pk-lenkit on menty matalilla sykkeillä ja niiden lisäksi viikko-ohjelmassa on ollut yksi vk1:n (eli maravauhtinen reipas) ja yksi vk2:n, joka on ollut joko vetoja tai tasavauhtista kovaa.

Kyllä minä olen aika selvästi huomannut, että kun peruslenkurat mennään rauhallisesti, niin reippaat ja kovat saa tehtyä sitten kunnolla. En nykyään näe, mihin sit pk2:sta tarvittaisiin, vaikka toisaalta esim ForrestG:n ohjelmissa taisi kerran viikkoon sitäkin olla.

@Snakster Millä sykkeillä juoksit tuota pk1:stä (%)?

Share this post


Link to post
Share on other sites
52 minuuttia sitten, Seppo kirjoitti:

@Snakster Millä sykkeillä juoksit tuota pk1:stä (%)?

Mitään varsinaisia sykerajoja minulla ei ole tiedossa, mutta kisasykkeiden ja fiiliksen perusteella olen arvellut, että aerobinen kynnys on jotakuinkin 150 ja anaerobinen kynnys 170 kieppeillä. Suurin osa pk-lenkeistä on mennyt 120-135 sykkeillä ja hiljempaa kuin 5 min/km. Suurin osa vuoden lenkeistä on sijoittunut vauhteihin 5.15-5.30, eli ainakin yli puolitoista minuuttia hiljempaa kuin kympin kisavauhti.

Olen arvoinut niin (jälleen ihan hihasta ravistamalla), että pk2 minulla alkaa sykkeistä noin 135 ja vauhtina se tarkoittaa selkeästi alle vitosen vauhtia.

Maksimisyke on 186, leposyke noin 42. Maratonenkka on juostu keskisykkeellä 162, puokki 168 ja kymppi 173.

3 tuntia sitten, petteri.vartiainen kirjoitti:

Miekin odotin Snaksterin vastausta, kun kiinnostaisi kuulla mielipide erääseen ajatukseen. Voisiko yksi tärkeä asia olla tällainen, että Toinen osaa juosta teknisesti hyvin (jostain syystä, kevyempi/hyvä voimataso/nuorena opittu hyvin/juoksee paljon/kova kunto...) myös kohtuullisilla sykkeillä? Esim. Itselläni on suuri ero siinä, hölkkäänkö pk1:stä etureisillä itseäni eteenpäin työnnellen vai onko tekeminen edes jotenkin juoksun omaista, joka on sitten väkisinkin pk2 minulla. Kun ottaa pk2:ta reilusti, niin aukeaa aivan toisen tuntuinen apaja tehdä nopeampaa juoksua. Liekö kyse eniten siitä, että tuolla rauhallisemmalla hölkälläni on niin vähän tekemistä reippaamman juoksemisen kanssa teknisesti, sitä pitää erikseen kosia esiin tällä tavalla? Joku käytännöllinen syyhän siihen löytyy, miksi näissä on oikeita eroja (muitakin kuin mielipiteitä).

No onhan se hidas hipsuttelu tietysti vähän erilaista juoksua, koska se on todella kevyttä, mutta en minä sitä ole mitenkään ongelmalliseksi kokenut. Tärkein juttu omassa treenaamisessani on ollut se, että kovemmat lenkit pystyy tekemään kunnolla palautuneena ja niissähän sitten vauhti sen myötä tekniikka on lähempänä kisasuoritusta.

Tässä vielä tämän vuoden lenkkieni vauhdit graafisena esityksenä, ja onhan siellä näköjään ihan pikkuriikkisen sitä pk2:stakin, mutta aika marginaalinen tosiaan on sen osuus.

 

Dia1.JPG

  • Like 6

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos paljon, tämä on paljastavaa. Voi olla, että hölkkäilen ja juoksen kykyihini nähden jatkuvasti hieman liikaa, koska todella tykkään ulkoilla siten ja ajattelen sen ehkä antavan sitkoa noihin ultrahaihatuksiini (mistä nyt ei jää laulunaiheita, mutta se ei ole se pointti). Minulla pumppu naputtaa 140 jo 6.00-vauhdissa, kun keho ehtii lämpimäksi, joten se pk1 on jo tavan luuskutusta. No näin. Kiitos vain kun tulee ajatuksia - auttaa miettimään syitä ja seurauksia.

Share this post


Link to post
Share on other sites
9 minuuttia sitten, Snakster kirjoitti:

Mitään varsinaisia sykerajoja minulla ei ole tiedossa, mutta kisasykkeiden ja fiiliksen perusteella olen arvellut, että aerobinen kynnys on jotakuinkin 150 ja anaerobinen kynnys 170 kieppeillä. Suurin osa pk-lenkeistä on mennyt 120-135 sykkeillä ja hiljempaa kuin 5 min/km. Suurin osa vuoden lenkeistä on sijoittunut vauhteihin 5.15-5.30, eli ainakin yli puolitoista minuuttia hiljempaa kuin kympin kisavauhti.

Olen arvoinut niin (jälleen ihan hihasta ravistamalla), että pk2 minulla alkaa sykkeistä noin 135 ja vauhtina se tarkoittaa selkeästi alle vitosen vauhtia.

Maksimisyke on 186, leposyke noin 42. Maratonenkka on juostu keskisykkeellä 162, puokki 168 ja kymppi 173.

Minimit, maksimit ja kynnykset meillä menee hämmästyttävän tarkasti samoihin. Ainut ero että juokset minuutin/ kilometri kaikilla sykealueilla karkuun...

Pk1 juoksu ei mullakaan onnistu kuin etureisien päällä nylkyttämällä, vaikuttaisiko tuohon jalkojen mittasuhteetkin. Siispä sauvakävelyä/ hiihtoa alueella pk1, pk2 hölkkää ja vk juoksukilometrejä lisää niin eiköhän se siitä vauhdit nouse.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kai siihen aika pitkälti vaikuttaa myös keskivartalon ja lantion seudun voimatasot. Kyllä juoksuasennon pystyy pitämään ryhdikkäänä hitaammissakin vauhdeissa, mutta siihen pitää silloin ihan keskittyä. Kovempaa juostessa se tulee enemmän itsestään, mutta kyllä itse arvelisin pystyväni harrastamaan ihan ryhdikästä juoksua myös kutosta hiljaisemmissa vauhdeissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
7 minuuttia sitten, Snakster kirjoitti:

Kai siihen aika pitkälti vaikuttaa myös keskivartalon ja lantion seudun voimatasot. Kyllä juoksuasennon pystyy pitämään ryhdikkäänä hitaammissakin vauhdeissa, mutta siihen pitää silloin ihan keskittyä. Kovempaa juostessa se tulee enemmän itsestään, mutta kyllä itse arvelisin pystyväni harrastamaan ihan ryhdikästä juoksua myös kutosta hiljaisemmissa vauhdeissa.

Näin varmasti on. Keskivartalossa on aina parannettavaa. Viime vuoden aikana olen jaksottain yrittänyt pitää ohjelmassa max- voimapainotteista punttia 2x viikko, missä sarjat vitosia, kolmosia ja ykkösiä. On kyllä tehnyt kokonaisuuden kannalta todella hyvää pieni voimatasojen nosto vaikka onkin heti seuraavina päivinä juoksutuntumalle myrkkyä.

Tuossa sun kuvaajassa se totuus tulee kuitenkin parhaiten ilmi sun n. 3000 km/vuosi vs mulla n. 1500 km/vuosi :viheltely:

Share this post


Link to post
Share on other sites
34 minuuttia sitten, Joggerman kirjoitti:

Minimit, maksimit ja kynnykset meillä menee hämmästyttävän tarkasti samoihin. Ainut ero että juokset minuutin/ kilometri kaikilla sykealueilla karkuun...

Pk1 juoksu ei mullakaan onnistu kuin etureisien päällä nylkyttämällä, vaikuttaisiko tuohon jalkojen mittasuhteetkin. Siispä sauvakävelyä/ hiihtoa alueella pk1, pk2 hölkkää ja vk juoksukilometrejä lisää niin eiköhän se siitä vauhdit nouse.

Saman suuntaiset itsellänikin, maksimista en ole varma, mutta upeat keskisykkeet Snaksterilla puokilla ja maralla. Itsellä on ollut kahdella puokilla 161 ja jos juoksen ensi kesänä, tavoitteena olisi pystyä hieman korkeammalla se juoksemaan. Pitäisi siis raastaa.

Kesällä juoksin PK-lenkkejä pääasiassa maastossa, jossa voimakkaat korkeuserot eli käytännössä alku (alamäkeen) PK 1 ja ylämäi'ssä PK2/VK1. Keskisykkeet oli sitten suurimmaksi osaksi PK2, toisaalta varmaan ihan OK, kun oli sitä kävelyäkin.

Eipä noilla minun tekemisillä niin väliä, mutta mitä esim. makez76 päikkyä lueskelin niin hänkin oli muuttanut että PK:t oikeasti kevyesti.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Se täytyy vielä lisätä, että PK1 alue on mulle tärkeä nimenomaan palautumisen kannalta. Nykyään haluan kuitenkin pitää punttiakin mukana, jonka jälkeen hermosto tuntuu menevän punaiselle jos tehot on jatkuvasti vähän liian korkealla. Muutama vuosi sitten tein pelkästään aerobista mutta silloin jäi kyllä kaikki kilot ja voimat maantielle mikä ei ole kokonaisuuden kannalta hjyvä homma...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielestäni kun tuo koko pk:n määritelmä on aivan epämääräinen niin on vaikea arvioida näitä pk1 vai pk2 kommentteja. Se minkä joku on arvioinut tai arvioitutttanut pk2:ksi on toiselle pk1. Eli lopulta tullaan vain siihen että mennäkkö hiljaa vai hyvin hiljaa.

Varmasti noilla on pieniä eroja fysiologisesti siinä mitä muutoksia kehossa tapahtuu. Hieman kovempaa voi olla parempi toisille muutoksille mutta hiljempaa rasittaa vähemmän ja voi joissain suhteissa olla parempi, joissain huonompi.

Olennaisimmaksi eroksi saattaa muodostua tässäkin harjoittelun yksilöllinen kokonaisuus, erityisesti levon ja harjoittelun suhde joka tiedetään ratkaisevaksi kunnon kehityksen kannalta. Sellaiselle motivoituneelle harrastajalle joka pyrkii aina harjoittelemaan (tiedostaen tai tiedostamattaan), muun elämän ohessa, hieman raskaammin kuin kunnon kehitykselle olisi optimi, voi  kevyiden/pitkien hidastaminen olla juuri tarvittava juttu jotta keho pääsee vahvistumaan ja tehokkaammissa harjoituksissa ollaan hyvässä vedossa. Juttujen ja kokemusten perusteella näitä ihmisiä on paljon.

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy