Popular Post Mattfield Lähetetty 18. heinäkuuta , 2016 Popular Post Share Lähetetty 18. heinäkuuta , 2016 Kerrotaan nyt hieman omiakin mietteitä ensimmäisestä polkujuoksukisasta. Pari vuotta on ollut juoksurintamalla aika hiljaista ja treenikilometrejä vuoden 2015 alusta tähän päivään on tullut alle 1000, arviolta noin 850-950. En ole edes ihan viime aikoina merkannut lenkkejä ylös, kun ei ole ollut mitään tavoitteita juoksun puolella ja lenkit ovat olleet erittäin harvassa. Aloitin kiipeilemään 2014 kesällä ja se vei vähän kuin mennessään. NUTS Pallakselle minun piti alunperin lähteä viime vuonna, mutta siirsin osallistumisen tälle vuodelle. Ehkä noin kuukausi ennen kisaa aloin käymään taas lenkillä pari kertaa viikossa, pisimmillään 1h30min kestäviä PK-vauhtisia lenkkejä, jotta saisin edes hieman juoksutuntumaa ja iskunkestävyyttä jalkoihin. Poluilla olin juossut viime vuonna treenilenkin kerran ja se sai riittää, koska jalat olivat kerrankin täydessä kunnossa enkä halunnut riskeerata uudentyyppisellä treenillä tulevaa kisaa. Reilu viikko ennen kisaa sain postista Adidas Adizero XT Boost Trail -kengät ja ehdin niillä juosta yhden 15 km lenkin muistaakseni perjantaina ja kisaviikolla keskiviikkona yhden 5 km kävely/juoksulenkin. En siis ehtinyt juuri sisäänajaa kauheasti kenkiä, mutta Adidas on minulle hyvä jalkaan ja tämäkin kenkä tuntui jo ensimmäisellä lenkillä hyvältä. Kisaviikolla ma-ke kävin kiipeilemässä paljon ja keskiviikkona siis tuon lyhyen kävely-/juoksulenkin. Torstaina matkasin bussilla Heinolaan, joska kimppakyydillä jatkoimme illaksi Ouluun. Siellä yövyimme ja perjantaina matka jatkui kohti Hettaa kello 11 maissa. Ehdin juuri ja juuri käydä kisakansliassa, mutta kaupassa en, koska menin hieman kello 20 jälkeen kävellen Hetan Majatalosta kaupalle todetakseni sen sulkeutuneen 5 minuuttia aikaisemmin. En ollut kisaan kauheasti tankannut eikä minulla illaksi ollut juuri muuta syötävää kuin maapähkinöitä pussillinen; siispä niitä sitten mutustelin illan ja kävin nukkumaan noin kello 00:30. Heräsin aamulla 07:30 ja makoilin vielä sen jälkeen noin kello kahdeksaan asti, jonka jälkeen siirryin aamupalalle. Söin oikein antaumuksella kolme varttia niin paljon kuin jaksoin, jonka jälkeen siirryin huoneeseeni pukeutumaan. Kello 10:00 lähdimme Hetasta bussilla kohti Pallasta. Tunnelma vaikutti odottavalta ja olin hieman epävarma omasta vaatetuksestani. Aamulla muutenkin oli hieman flunssainen olo (onneksi ei vaikuttanut kisan aikana mitenkään) eikä minulla ollut matkassa käsineitä tahi pipoa tahi kuoritakkia. Jalassa oli pitkät trikoot ja yläkroppaani lämmittämässä Adidaksen pitkähihainen juoksupaita, jonka päällä erittäin ohut Adidaksen juoksutakki, jonka päällä Adidaksen lyhythihainen Adizero-juoksupaita. Päässä tietysti Adidaksen lippis ja kaulaa suojaamassa buffi. Repuksi olin ostanut Camelbackin Roguen, jonne olin pakannut pakolliset varusteet, 2 litraa urheilujuomaa sekä noin 10 geeliä. Repussa ei ollut kuin yksi yläremmi, joten asensin spibeltin avulla repun tukevasti kiinni navan yläpuolelle, jotta reppu ei heiluisi juostessa. Tämä toimi yllättävän hyvin. Itse kisa alkoi melko myrskyisissä olosuhteissa, mutta onneksi sää parani arviolta puolen tunnin jälkeen lähdöstä. Tämä on karkea arvio, koska minulla ei ollut kelloa matkassa ja ensimmäisen väliajan kisan aikana sain tullessani maaliin ajassa 06:55:07. Vaatetutus osui kohdilleen ja sen suhteen en tehnyt matkan aikana muuta muutosta kuin sen, että vaihdoin ekan huoltopaikan kohdalla märän buffin repussa mukanani olleeseen kuivaan vastaavaan. Välillä käärin hihoja ylös ja välillä alas fiiliksen mukaan. Juoksin/kävelin oikeastaan koko matkan rauhallisesti, koska en juuri tiennyt mitä odottaa, joten pelkäsin väsähtäväni jossain vaiheessa totaalisesti. Ylämäet olivat ehkä raskaimpia ja kyllähän ne kokematonta juoksijaa koulivat tuolta akilleksen ja pohkeen seudulta, mutta tasaiselle tultaessa jalat siitä aina tokenivat. Alamäet olivat myös haastavia, kun reisissä alkoi matka tuntumaan melko aikaisin enkä uskaltanut lasketella mäkiä alas kovin kovaa. Kuitenkin tasaisissa maaston osissa voimia riitti pitämään yllä kevyttä hölkkää ja viimeinen 10 kilometrin helppo osuus tuli ihan mukiinmenevästi. Voimia olisi ollut juosta helppoja kilometrejä lopussa enemmänkin ja maalin jälkeen hölkkäilinkin vielä kilometrin verran hotellille. Kaiken kaikkiaan kisa meni kyllä omalle kuntopohjalle ihan nappiin ja fiilikset polkujuoksua kohtaan ovat tällä hetkellä ihan huipussaan. Pallakselle palaan varmasti vielä joskus kisaamaan uudelleen; joko samalle matkalle tai joskus tulevaisuudessa ehkä pidemmällekin matkalle, jos kipinä tästä nyt syttyy ihan liekkeihin. 13 Link to comment Share on other sites More sharing options...
mikasa Lähetetty 21. heinäkuuta , 2016 Share Lähetetty 21. heinäkuuta , 2016 Leikki jäi harmittavasti kesken, tarkempi kuvaus blogissani. 8 Link to comment Share on other sites More sharing options...
Popular Post makez76 Lähetetty 22. heinäkuuta , 2016 Popular Post Share Lähetetty 22. heinäkuuta , 2016 Laitetaanpas tänne omakin tarina NUTS Pallas 134k karkeloista: https://hyvallahookilla.wordpress.com/2016/07/21/nuts-pallas-134km/ 12 Link to comment Share on other sites More sharing options...
Popular Post Wauchti Lähetetty 2. elokuuta , 2016 Popular Post Share Lähetetty 2. elokuuta , 2016 Tässä hieman myöhäinen raportti tulosluettelon loppupään kisaajalta. Tultiin vasta eilen kotiin lomareissusta, joten aiemmin ei ole ehtinyt. Viime vuonna juoksin NUTS Karhunkierros 160:n ja ajattelin, että juoksisin tämän kisan tänä vuonna, kun muutenkin olisi kiva lähteä lomalle pohjoiseen alueelle, jossa ei perheen kanssa oltu aiemmin oltu. Ilmoittauduin siis ja varasimme majoituksen Ylläkseltä hotelli Saagasta aivan lähtöpaikan vierestä. Tarkoitus oli vain nauttia reissusta ja juosta maaliin, toki mieluummin hyvissä ajoin ennen puolta yötä jotta ehtisi nukkuakin. Kun päätavoitteena ollut Kokkola Ultra Run 24h kahdeksan viikkoa aiemmin meni nappiin, niin treenaamisaikaa aivan erityyppiseen kisaan jäi melko vähän. Sain kuitenkin juostua jonkin verran mäkisellä reitillä ja jopa muutaman lyhyen pätkän polkua. Ei kai tällaiseen kisaan sentään paljoa polkujuoksua tarvita, kun ei podiumille pyri? Homma meni sitten niin, että pääsin aloittamaan loman vasta torstaina klo 16. Torstain sain kuitenkin tehdä etänä, joten keskiviikkoiltana ajoimme jo 480, joten torstai-iltaan jäi enää 550 km ajomatkaa. Perjantaina sitten levon lisäksi sain vähän jalkoja vetreytettyä, kun perheen kanssa kiipesimme Yllästunturille, kiersimme sen päällä ja tulimme sitten jalan alas. Onneksi kisassa ei sitten tarvinnut tulla alas tuota kivikkoa. Aikaa lähtöön jäi vielä ruhtinaalliset kolme tuntia, joten ehdin vielä levätä ja syödä jotain. Tuntia ennen lähtöä otin drop bagin mukaan ja menin alas ilmoittautumaan. Siellä olikin pitkä jono, jossa meni lähemmäs puoli tuntia. Sen jälkeen vain sitten takaisin huoneeseen vaihtamaan kuteet ja laittamaan varusteet niskaan. Jalkavoida oli lopuillaan, joten vetäisin purkin auki puukolla ja laitoin loput voiteet paksuksi kerrokseksi jalkaan. En tiedä missä määrin oli tuon ansiota, mutta kosteasta reitistä huolimatta ei yhtään rakkoa tullut. En tullut seuranneeksi aikaa. Kun huomasin, että alkaa olla lähtöaika menin kiireellä kolme kerrosta alas lähtöviivalle. Kiireeseen ei sitten oikeasti olisi ollut tarvetta, koska olin todella hyvissä ajoin. Tulin nimittäin juuri, kun Eppu kuuluttui neljäkymmentä sekuntia lähtöön. Sain melko hyvän lähdön: brutto ja nettoaikojen välillä oli vain neljä sekuntia eroa. Kiipeäminen sujui hyvin ja sen jälkeen päästiin maantiejyränkin mielestä juostaville poluille, joilla tosin pysähdyin monta kertaa ottamaan kuvia. Kesängin nousu oli sitten seuraava kunnon kivikkonousu. Välillä oli pieniä kosteikkokohtia joten homma ei mennyt liian kuivaksi. Mies vain alkoi olla hieman kuiva ennen ensimmäistä huoltopistettä, jolle oli matkaa reilut 30 km lämmintä polkua. Aiemmin päivällä kiipeilyssä mukanani oli vesipullo ja join litran teetä, mutta lämpimästä säästä johtuen minulla oli ilmeisesti vielä nestehukkaa lähdössäkin. Olisi varmaan kannattanut hakea metsäpuroa, mutta tyydyin huoltopisteisiin. Ensimmäinen nesteenpoisto tuli vasta sitten yli kuuden tunnin jälkeen eikä silloinkaan ollut erityisen pakottava tarve . Nestetilanne kuitenkin alkoi korjaantua ensimmäisen huoltopisteen jälkeen lyhyemmillä huoltoväleillä. Lisäksi jokin reisien sisäsyrjän lihas alkoi kramppailla ensimmäisen välin puolivälin jälkeen vuorotelleen kummassakin jalassa ja sitten yhtäaikaakin niin, että kävelykin oli välillä vaikeaa. Otin kyllä myös suolaakin varmuuden välillä. Tilanne tältä osin sitten korjaantui pikku hiljaa eikä vastaavaa ongelmaa ollut loppupuolella. Kun nuo alkumatkan ongelmat oli selätetty niin matka sujui suhteellisen hyvin läpi yön. Vauhti ei toki päätä huimannut ja joitakin juoksijoita meni aina silloin tällöin ohi, mutta tämä nyt oli näillä polkuharjoitusmäärillä odotettavissakin. Suojuoksuakin tai pikemminkin talsimista pääsi harjoittelemaan varsinkin Rauhalan kummankin puolen. Pallas kuitenkin koko ajan lähestyi. Muutama tunti sitä ennen alkoi hieman sataa. Märällä vinolla kivellä sain kisan toisen laajemman maakosketuksen, kun kenkä luisti alta sivulle. Sen jälkeen osasin paremmin olla luottamatta kenkien pitoon märillä kivillä. Ensimmäinen maakosketus oli tullut kun kenkä töksähti juureen enkä saanut sitten tasapainoa korjattua. Vielä ennen Pallasta sain kolmannen, kun puunrunkoa ylittäessä en huomannut siitä tököttävää oksantynkää. Näistä sain lähinnä pari naarmua. Pyhäjoen paikkeilla sade välillä lakkasi, mutta sitten Pallaksen huoltoon tullessani satoi ja tuuli olikin varsin reipas. Huoltoteltassa ehdin saada pussukkani, kun järjestäjät päättivät evakuoida teltan hotellin kuistille, koska teltan kiinnitysten pitävyyteen siinä tuulessa ei voinut oikein luottaa. Siirryin siis teltasta pois ja vaihdoin sen vieressä reppuun eväät, laitoin pois irtohihat sekä laitoin päälleni lyhythihaisen juoksupaidan alle pitkähihaisen juoksupaidan ja hupullisen kuoritakin sen päälle. Pitkät trikoot minulla oli jo alusta, tosin varsin ohuet sellaiset. Kävin sitten hotellin terassilla syömässä nuudelit ja juomassa teet. Olisi ehkä voinut syödä enemmänkin, mutta siinä hässäkässä oli jo kulunnut turhan paljon aikaa ja repussani oli kyllä riittävästi energiaa. Lähdin sitten tunturiin, jossa olikin varsin komea tuuli ja sade. Keli oli melkein yhtä hurja kuin viime vuonna Karhunkierroksen loppuvaiheissa. Silloin tosin oli kylmempi ja metsässä hieman hirvitti vastakaatuneet puut ja putoilevat oksat. Nyt sentään mentiin avotunturissa. Pian tuli vastaan mies linkuttaen kahden kepin avulla todeten, että polvet eivät kestä ja pitää palata huoltoon. Sitten ylempänä tuli vastaan nainen, joka toteaa olosuhteiden olevan liian vaaralliset ja palasi huoltoon. Oli kuitenkin sitten myöhemmin lähtenyt uudestaan jonkun kaverin kanssa ja päässyt maaliin. Kolmantena tulee vastaan mies, joka on palaamassa huoltoon, kun on liian kylmä. Vähän ajan kuluttua minut sitten saavuttaa minun laillani M50 sarjaa edustava Kari, joka oli juossut minut kiinni, jotta ei tarvitse yksin mennä noissa olosuhteissa. Hän sitten osoittautui nopeammaksi teknsimmissä kohdissa, joita ei onnekisi ollut kovin paljon. Muuten pysyin matkassa, kun edettiin enimmäkseen kävelyvauhtia. Hänestä olikin iso apu varsinkin tuulisimmalla osuudella tolppien havaitsemisessa, kun minun piti laittaa silmälasit pussiin, koska lippiksen lippa ei riittänyt estämään niitä kastumasta sekä vauhdin arvioimisessa, koska hänellä oli gps -rannelaite ja sai varmistettua että edetään yli määräajan vaatiman miniminopeuden. Tuntia tai paria myöhemmin alkoi sitten 55km kärkiporukkaa singahdella ohi hurjaa vauhtia. Pikku hiljaa alkoi sitten 55km juoksijoita tulla isomminkin ja vähitellen hieman rauhallisemminkin eteneviä. Aika moni kyseli vointiakin, kun takaa ei nähnyt numerolappua ja epäilivät varmaan simahtaneiksi 55km juoksijoiksi. Hienoa huolenpitoa. Hannukurun huoltoon tultiin sitten lopulta. Siellä olikin aikamoinen ruuhka ja nesteitä sai jonottaa jonkin aikaa. Sieltä sitten vain eteenpäin. Tässä vaiheessa oli minulla kyllä välillä uninen olo, mikä ei ollut ihmekkään, kun kaikki on harmaata ja edetään tasaista vauhtia. Yhden kofeiinitabletin otin, joskaan se ei kovin suuresti auttanut. Unisuus ei kuitenkaan päässyt niin pahaksi, että olisi päässyt hidastamaan oleellisesti vauhtia tai aiheuttamaan muuta ongelmaa. Pyhäkeron nousu oli sitten pitkä ja siinä tuli vilu. Toisella puolella onneksi tuuli vähemmän ja päästiin juostavalle reitille. Etureidet hieman juilivat, mutta hyvää vauhtia sitten mentiin loppumatka viimeiseen huoltoon. Siellä ehdottivat, että lämmittelisin hetken viereisessä autiotuvassa. Koska olin jostain saanut käsityksen, että viimeisellä osuudella olisi yksi tunturinylitys, niin lämmittelinkin siellä reilut kymmenisen minuuttia. Lopulta kyllästyin. Tuo lämmittely sitten osoittautui turhaksi, kun loppuosa oli juostavaa polkua, hiekkatietä ja asfaltia. Juoksemalla kun tulin paremmin lämpimäksi parissa minuutissa kuin tuvassa kymmenessä. Lähdin huoltopisteeltä ensin tulosuuntaan, mutta kun lähes heti tuli vastaantulijoita, niin ei tullut isoa edestakaisin menoa. Hiekkatieosuuden juoksin melkein kokonaan muutamaa ylämäkeä lukuun ottamatta. Lopun asfaltista juoksin ehkä hieman reilut puolet. Varmaan olisi mennyt kokonaankin, mutta kengät olivat kovat eikä motivaatiota ollut muutaman minuutin takia puskea. Bussipysäkin kohdalla ennen maalia oli sitten poika odottamassa ilmoittautuminsen yhteydessä jaetun hirvenkellon kanssa ja juoksi rinnalla kelloa antaumuksella kilkuttaen. Maalissa sitten palautuskaakkao, lämmintä päälle, keitto mukaan ja lähdettiin autolla Ylläkselle, missä sitten huolto ja nukkumaanmeno. Juoksin koko matkan samoilla Salomon Fellraisereilla, joilla menin Karhunkierroksenkin viime vuonna. Toimivat ihan hyvin, mutta olivat vähän turhan kovat varsinkin tieosuuksilla ja juostavissa alamäissä. Varmaan hommaan seuraavaan pitkään polkukisaan (TranGranCanaria helmikuussa) Hokan polkujuoksukengät, kun vastaavat tiekengät (Clifton 2) ovat toiminneet hyvin tämän vuoden 24h kisoissa. Kiitoksia järjestäjille, vapaaehtoisille ja muille asiaan vaikuttanneille! Hienon tapahtuman teitte. Oli kivaa lomatekemistä tällaiselle hitaammallekin etenijäille, jolla ei vauhti oikein riitä tuollaiseen 55km polkukaahaukseen. 10 Link to comment Share on other sites More sharing options...
J.Olof Lähetetty 19. elokuuta , 2016 Share Lähetetty 19. elokuuta , 2016 Vähän on unohtunut tällä foorumilla käymiset viime aikoina, mutta laitetaan nyt kuitenkin näin mattimyöhäsenä linkkiä rapsaan mun ja vaimon ekasta ultrasta. Eli https://liikkuvakippolanperhe.com/2016/07/19/kun-kaksi-kylmaa-katta-tarttuu-toisiinsa-ja-tuntuvat-lampimilta/#respond , olkaa hyvä [emoji1] Sent from my iPad using Tapatalk 2 Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Create an account or sign in to comment
You need to be a member in order to leave a comment
Create an account
Sign up for a new account in our community. It's easy!
Register a new accountSign in
Already have an account? Sign in here.
Sign In Now