Kokkola ultra run 21. - 22.5.2016

[karva]

meni tuloksen ja taktiikan puolesta sataprosenttisesti suunnitelmien mukaan: 191 km. monen epäonni näytti kuittaantuneen mun laariin. yöaikaan jopa pöljää päivää pukkasi 8 tunnin ajan.

molemmat puolikkaat kerryttivät melkein tasan 95 km ja metrit päälle. ei sentään ihan negasplitillä pääse elvistelemään.

kaksi trumpin tukan kokoista kysymystä leijuu ilmassa, joista toiseen uskallan vastata:

a) miten tasainen vauhdinjako oli mahdollista?

b) miksi juoksuvetoisempi 3+1-eteneminen oli hyvin pitkään yhtä hidasta kuin vuosi sitten tehty 2+1-eteneminen?

aloitetaan a:sta vakain väittein. tällä tasolla riittää, että pohjilla on pelkkää 6min/km-vauhtista treenihölkkää riittävästi alla. mulla kaikkiaan noin 1850 km tänä vuonna, josta kai 95 % juuri näitä roskakilometrejä. ja sekin auttoi, että parin viimeisen kuukauden aikana tuo oli jumissa tehtyä hölkkää töihin ja takaisin. kun treenaa jalat jumissa ja palautuu kisaan, niin jaksaa kisassa jumitella eteenpäin, varsinkin kun levähtää säännöllisesti kävelemään. kisassa kävely puolestaan antoi vatsalle säännöllistä rauhaa imeyttää kamaa sisään etenkin alun nihkeän kuumahkossa kelissä. ei minkäänlaisia vatsaongelmia tänä vuonna kokkolassa.

se miksi toinen puolisko oli kilsallisesti yhtä hyvä kuin eka johtui siitä, että sunnuntain 8 ekan tunnin aikana homma toimi. keskiyöllä keli oli tuulettoman viileä ja pikkusadetta alla, joten ajattelin ottaa kivat yökilsat reippaasti pois vielä, kun kulki eikä aurinkokaan helota ja velota. juoksu ja kävely olivat aika vaivatonta aamukasiin asti, koska auringon sijasta ilmassa olikin sumua.

vasta viimeiset neljä tuntia olivat vihdoin oikeaa ultraa eli huonolla ryhdillä väkisin vääntämistä. pari tuntia ennen loppua silmissä musteni ja kaivoin viimeisen salaisen aseen eli jukurtin vesiämpäristä esiin ja homma toimi taas. tuntia ennen loppua napsahti pohkeessa. forselli antoi siihen magnesiumia ja jalka kesti loppuun. tosin varoin ja pelkäsin pohkeen paukahtamista, kunnes ylitin jii-teen kaustisen enkan joskus puolisen tuntia ennen loppua ja koitin jopa kiihdytystä. pohkeessa on nyt hyppös-klasila-tason mustelma, juosten hankittu, öhöm.

b) puolivälissä kisaa olin käytännössä edennyt yhtä paljon kuin viime vuonna. tätä ei voi ymmärtää, että sama määrä kertyy 2+1 ja 3+1 -systeemeillä. kävelyä on kuitenkin jälkimmäisessä niin paljon vähemmän ja kävelykiekka on vähintään 5 minsaa hitaampi kuin juoksukiekka. juoksukiekat molempina vuosina KAI ovat olleet keskimäärin noin 6 min/km. ei jaksa ajatella enempää kuin että matematiikan kenttään on syntynyt uusi megamysteerio.

- kisajärjestäjien huoltopöydän toiminta ja tarjonta oli odotettua parempaa, taas kerran!

- oman huoltajan puute vei kisa-ajastani noin 20 minuuttia pussukoiden ja purnukoiden kaivelun takia.

- aika monella 24h-vakihahmolla homma tyssähti. ei kiva. sen sijaan päämatkojen mestaruudet napannut kokkola vahvisti asemiaan suomen ultrakaupunkina (en sanonut, että parhaana!).

- miesten pääkisassa kakkoseksi tulleen wauchtip:in meno oli jäätävää vääntämistä vain 3 kk endun 24-kisan jälkeen. taas uusi enkka ja reilu sellainen, vaikka harjoittelu ei käsittääkseni ollut maksimaalista.

- kuulutus ei kuulunut radan merenpuoleiseen puolikkaaseen, joten aiemmilta vuosilta tuttua väliaikatuloksilla fiilistelyä ei oikein voinut toteuttaa radalla.

- sosiaalisestihan tuolla tapahtui taas enemmän kuin vappuaattona tampereella. juttu lensi, outoja sattumuksia, poliiseja yms hämärää. valitettavasti yllekirjoittanut osallistui hälinään muun muassa laulamalla ja ilmakitaroimalla toivepiisirokkia yhden kierroksen ajan aika lujaa, mutta tehty mikä tehty loppusumussa. kisamusaan kuului myös juokse sinä humma, myrskyluodon maija ja oliko se sibeliuksen finlandia. hyvää visuaalista kamaa ja myös oikeasti haluttua toivemusaa, mutta kaikille radalla nuokuksissa raahustaville ei hyödyllistä kuultavaa aamu-usvassa.

- entä se noin viisivuotias valkoisiin pukeutunut enkelikasvoinen pikkutyttö penkillä, joka katseli radanvierushiekalla lähestyvää honkkelia setää silmiin sydämellisesti virnistäen. söötti. ihan kohdalla tyttö ojensi jalkansa suoraksi ja sai melkein kampin. kuin manaajasta!

- entä se käsillään tahtia lyövä pikkulapsipari korkealla pihlajassa. äiti puun juurella turvana. kun kävelin tämän kisakatsomon alta, ylempänä ollut poika jähmettyi kämmenet ja sormet harallaan ja tuijotti ykköstäni numerolapussa: ”äiti, TOI on ensimmäinen?”.

- entä se siltakaarteessa sössöttänyt rekkakuskien näköinen retukeffeli-jonne-pari, joka lähestyi aamuyöstä jokaista kisaajaa kauniisti artikuloiden: ”näytä tissit!”. myös naisia. rupesin hieromaan kauppaa ja ehdotin suntiin tutustumista, mutta neuvottelukumppanien sanavalikoima ei laajentunut. paikalle kutsuttu kur-järkkäri vorzelli hoiti kaverit asiallisemmin.

- poliisi kai tuli paikalle tivoliväen koirien takia.

 

pää 9-

vatsa 10-

jalat 9,5

 

[Cosmos74]

Hienoa, karva! Jälkimmäinen puoliskosi oli tosiaan vain karvan verran etupuolta heikompi. Jäätävää, saksalaista, jopa vorzelimaista toteutusta kohti Kaustisen Pohjan Veikkojen uuteen ennätykseen!

 

Onnittelut! Nyt viikko beatlesejä kovaa ja korkealta?

 

Ps. Mitä seuraavaksi? E24h?

[ete]

9 tuntia sitten, karva kirjoitti:

- entä se noin viisivuotias valkoisiin pukeutunut enkelikasvoinen pikkutyttö penkillä, joka katseli radanvierushiekalla lähestyvää honkkelia setää silmiin sydämellisesti virnistäen. söötti. ihan kohdalla tyttö ojensi jalkansa suoraksi ja sai melkein kampin. kuin manaajasta!

 Hieno juoksu ja hieno raportti, vauhtia ja vaarallisia tilanteita yllin kyllin.

Se vain jäi vaivaamaan, että näkikö kukaan muu tätä enkelinkasvoista tyttöä?

[karva]

16 tuntia sitten, Cosmos74 kirjoitti:

Ps. Mitä seuraavaksi? E24h?

 

nyt mietitään jo taktiikkaa ensi vuoden suntin kierrokselle. että miten välttäis sillä kertaa juoksemista mahdollisimman paljon. nyt syksyllä ehkä vantaan mara, koska pohjat on jo juostu alle. kaikki huiputhan vetää vain kaksi kisaa vuodessa.

 

herra 74 siis jatkaa kuin jatkaakin juoksu-urheilun parissa eli helmikuun endu24:ssä, mikä on ainoa oikea ratkaisu? ja siitä sitten varaplääninä taas suntia kiertämään?

 

 

12 tuntia sitten, ete kirjoitti:

Se vain jäi vaivaamaan, että näkikö kukaan muu tätä enkelinkasvoista tyttöä?

 

tässä tosiaan saattoi olla ylimääräisiä affektiivisia vuorovaikutussuhteita kehon ja itsen välillä pelissä. tai sitten se kamppaava enkeli oli kaikkialle ehtinyt kisapomo forzellissimo tutusti jekkuilemassa, mutta tällä kertaa uudessa valepuvussa.

 

kommentoin heti hutikampin jälkeen selän taakse, että "niin sitä pitää". ei vastausta. seuraavalla kierroksella penkki oli tyhjä. vai oliko?

[Cosmos74]

tunti sitten, karva kirjoitti:

herra 74 siis jatkaa kuin jatkaakin juoksu-urheilun parissa eli helmikuun endu24:ssä, mikä on ainoa oikea ratkaisu? ja siitä sitten varaplääninä taas suntia kiertämään.

 

En ole siirtymässä takaisin keihäänheiton tai painonnoston pariin. Sen sijaan polkujuoksuun halajan. Sitä ei karva taida tunnustaa juoksuksi? ;) Lajiin nimeltä 24h on muodostunut hiljalleen viha-rakkaus-suhde. Aikanaan maratonilla meni kolme vuotta ennen kuin pääsin 4h alle. 4.04.45 oli taulussa v.2009 syksystä aina v.2012 syksyyn, jolloin menikin sitten 3.30. Samaa sisäistä sinnikkyyttä koen 24h osalta. Nämä leikit olisi ensin leikittävä ennen polkujuoksun huikeita haasteita. :) Ja haasteitahan riitää tässäkin harrastuksessa. Isoin juttu on se, että juokseminen on kivaa - sen harjoittaminen. Tykkään harjoittelusta tosi paljon. Toiset tekee sitä vain tulosten takia, mutta minä tykkään siitä kyllä ilman tuloksiakin. (Helppo sanoa kun ei ole tullut tuloksia, heh,heh).

 

Terv. Satusetä

[Wauchti]

Naurettavan pitkä tavallisen hölkkääjän kisaraportti 24h kisasta.

 

Täytyy sanoa että kisa meni lievästi sanoen yli odotusten. Pidin juuri ja juuri mahdollisena 216 km, jos kaikki menisi nappiin, ottaen huomioon, että reitti on hieman nopeampi kuin E24h sisärata ja ulkona on viileämpi ilma. E24h kolme kuukautta aiemmin oli kuitenkin nappijuoksu enkä välissä ollut ehitnyt treenata sen paremmin kuin sille. Maaliskuu meni lähinnä palautellessa, joten varsinaiseen treenaamiseen jäi huhtikuu ja toukokuun alku. Varovainen piti olla, koska palautuminen edellisestä kisasta oli kuitenkin ykkösasia, mistä syystä kilometrit jäivät varsin maltillisiksi. Muutaman lyhyen vk lenkin tein sisältäen elämäni ensimmäisen vk lenkin paljasjalkakengillä ja tämä mäkisellä Espoon keskuspuiston kuntoradalla. Ei aivan optimaalinen yhdistelmä, kun alamäissä piti juosta turhan varovaisesti, mutta muuten mukava kokemus. En tosin ole ryhtymässä paljasjalkajuoksijaksi, vaan olen tuollaisilla kengillä juossut vain yhden 10-15 km lenkin viikossa tarkoituksena kehittää juoksutekniikkaa.

 

Suurin yksittäinen treenipanostus oli juosta Helsinki Spring Marathon neljä viikkoa ennen kisaa harjoituskisana. Tarkoituksella keventelin siihen vain vähän ja VK harjoittelun vähyys hieman kostautui, kun jalat kangistuivat pari kilometriä ennen maalia, joskaan ei se minuuttia paria enempää vaikuttanut loppuaikaan. Tuo oli varmaan hyvä juttu, koska en siten saanut väännettyä palautumista hidastavaa loppukiriä. Tulos maratonilta oli aika odotettua kertaluokkaa mennen melko tarkkaan suunniteltua 4.40 keskivautia, tosin sillä poikkeuksella, että alussa juoksin suunniteltua lujempaa ja lopussa hitaampaa. Palatuminen kohtuuvauhdikkaasta maratonista hieman huoletti, mutta hyvinhän se taisi sitten mennä. Maraton auttoi osin siinä, että 24h kisassa normaali helppo vauhti oli hieman kovempi. Tämä toki oli tarkoituskin.

 

Perjantaiksi olin ottanut iltapäivän lomaa ja Kouvolaan saavuimme huoltaja-vaimoni kanssa perjantai-iltana. Kävimme vielä ennen nukkumaan menoa kävelemässä reitin ympäri ja katselemassa paikkoja. Englanninpuistoa ja barkassia pääsin siten katselemaan myös hieman eri kulmista, kuin itse kisassa. Aamulla söin ehkä hieman risirajoille asti tuhdin hotelliaamiaisen yhdeksän jälkeen. aikalla oli useampi muukin osallistuja. Sitten pienen levon ja varusteiden virittämisen jälkeen ajoimme lyhyen pätkän Urheilutalolle ilmoittautumaan, virittämään huoltopöydän vähän 100m kohdan jälkeen ja odottelemaan lähtöä. Vähän ennen infotilannetta söin kermaviilin mangososeen kera.  Vaimo kävi ostamassa joitakin juotavia jugurtteja. Sen lisäksi huoltopöydällä oli vaatteiden lisäksi lähinnä suola- ja kofeiinitabletit, inkiväärinpalat ja viileää teetä muovipulloissa. Suolat ja muutaman kofeeinitabletin laitoimme muovipussiin ja juomapullovyön taskuun. Tarkoitus oli napata vyö ja kaivaa sieltä suola sopivasti ennen huoltoa ja tarvittaessa kuskata vajaata pulloa loppukierros juomavyössä. Näin kädet jäävät vapaaksi eikä suolat kastu. Tämä osoittautui sitten toimivaksi ratkaisuksi, kun vyön sai napattua ja tiputettua lennosta ja tarvittaessa lykättyä toisella kädellä pullo siihen. Huoltaja joutuisi olemaan merkittävän osan kisasta poissa, koska hänen sunnuntai-illan ajokuntonsa olisi tärkeämpi, kuin jatkuva paikalla olo.

 

Mitään Excel -suunitelmaa huollon tai muunkaan osalta ei ollut, mutta olin laskennut muutamaa keskeistä tuntivauhtia vastaavat kierrosvauhdit, jotta pysyn kartalla vauhdeista. Olin laskennut että 216 km vaatisi hitusen päälle 250 kierrosta (240,97) eli 10 kierrosta / h  + 10 ekstraa eli jos pääsisin 130 kierrokseen puolivälissä ollen vielä asiallisessa juoksukunnossa niin homma olisi hyvällä mallilla. Tarkoitus oli ottaa lyhyt huoltokävely joka toinen kierros. Ensimmäiset kolme kierrosta menivät kaikki alle viiden minuutin yhdestä huoltokävelystä riippumatta. Lisäksi Urheilutalon puolella oli kohtalainen vastatuuli. Torinon kokemuksesta tajusin, että todennäköisesti huonosti käy jossakin vaiheessa, jos en tee jotakin, vaikka juoksu kuinka tuntuu helpolta. Todennäköisimmin ongelmia tulisi jossain 6-9 tunnin välillä. Näin ollen päätin pakottautua kävelemään joka kierroksella lähemmäs sata metriä, joista joka toinen siis ilman huoltoa. Toinen vaihtoehto olisi ollut hidastaa juoksuvauhtia, mutta mukavaa hidasta vauhtia hitaampi juoksu ei yleensä kannata ja säästin aika tavalla energiaa kävelemällä vastatuuliosuudella. Tuntui hassulta kävellä hyvävoimaisena ilman mitään syötävää tai juotavaa, mutta uskoisin, että se kannatti. Itse asiassa koko kisan aikana en muista kävelleeni muualla kuin järjestäjän huollon ja merenpuoleisen sillan välillä. Jossain välissä jugurttia juodessa lopetin juomisen ja vaihdoin juoksuun vasta noustuani suurimman osan matkasta sillalle ja jotenkin nousu sillalle tuntui poikkeuksellisen raskaalta. Sitten vasta tajusin, että se johtui että kävelin nousua ensimmäistä ja viimeistä kertaa. Sillan jälkeen oleva loiva alamäki oli sitten hyvä kevyeen vauhtirullaukseen, jotta jalat pysyivät vetreinä eivätkä puutuisi liian tasaisesta juoksuvauhdista.

 

Alussa oli aika lämmintä ja jossain kolmannen tunnin paikkeilla minulla oli hieman puolihuono olo. Se ei sitten pahentunut vaan lakkasi tunnin sisään ja loppukisan vatsan kanssa ei ollut senkään vertaa ongelmaa. Suolaa otin yhden tabletin aina tuntirajan jälkeen paitsi viimeisellä tunnilla. Välillä tuntui että oli hieman alkavaa nestevajetta, joten join silloin isomman erän teetä huoltokierroksella. Kerran tunnissa join juotavaa jugurttia, mutta varmaan eniten menin Jaffan varassa satunnaisesti mehulla vaihdellen. Erityisesti banaanipalojakin söin jonkin verran pitkin kisaa. Cokiksen säästin tarkoituksella yöksi uniseen aikaan juotavaksi. Sen olin E24h:ssa pannut merkille, että ruokailuihin meni turhan paljon aikaa, jos haki ruuan vaikkei edes ollut jonoa ja joutui kuuman ruuan kanssa tohuamaan. Näin ollen huoltaja haki nuudelit ja aamupuuron huoltopöydälle, jossa ne saivat jäähtyä kierroksen tai pari siten, että olivat vain hieman lämpimiä eli nopeasti syötäviä.

 

Kisa sujui enimmäkseen rauhallisesti juoksuun keskittyen ja ajoittain seurasta nauttien. Välillä aina SE -naiset, viestijoukkueiden edustajat ja muut nopeat sujativat  vauhdilla ohi. Välillä vauhdit osuivat hetkeksi samoihin jonkun kanssa ja tuli vaihdettua muutama sana. Kisan tulevaan voittajaan, Jan:iinkin, nyt tutustuin hieman ensimmäistä kertaa, vaikka aiemminkin olemme samoissa kisoissa olleet. Iloisen letkeää oli hänen menonsa ja kunto hurja. Sekalaisia pieniä kolotuksia oli alkutunneilla, mutta kokemuksesta tiesin, että ne melko todennäköisesti häviäisivät puoliväliin mennessä ja niin kävikin. Jossain yhdeksän tunnin alun paikkeilla tuuli oli tyyntynyt ja juoksuvauhtinikin oli hieman hidastunut, joten siirryin kävlemään vain huollon yhteydessä joka toinen kierros. Irtohihat laitoin illan viiletessä. Aluksi hieman hilasin niitä ylös ja alas lähinnä tuulen jäähdyttäessä tai laantuessa. Kun jossain vaiheessa satoi, niin harkitsin ohuen takin heittämistä päälle, mutta siihen ei sitten ollut tarvetta. Ohuet pitkät trikoot olin laittanut jo alussa, jotta ei tarvitsisi sitten matkan varrella säätää. Kylmimpään aikaan laitoin välillä hanskat kierrokseksi tai pariksi ja otin sitten pois, kun tuli turhan lämmin.

 

Puoliväliin mennessä olin saanut kasaan 144 km mikä on melko tasan 9,5km/h. Tavoitteeseen siis riittäisi 8,5 km/h, mutta koska vauhti todennäköisesti tipahtaisi lopussa, pyrin pitämään noin 9km/h vauhdin niin pitkälle kuin kohtuudella menisi. Nestetyhjennystarvetta tuli turhan usein, joten päätin siirtyä kahden kierroksen huoltovälistä kolmen kierroksen väliin. Tätä rytmitystä sitten noudatinkin viimeisen tunnin alkuun asti. Tässä vaiheessa olin hieman uninen, mutta en huolestuttavasti. Otin kuitenkin kisan ainoan kofeiinitabletin jossain vaiheessa aamuyöstä. Kolmena puoliyön jälkeisenä tuntina menikin hitusen alle 9 km/h. Sitten aamun sarastaessa vauhtini alkoi kasvaa kolmen jälkeen vauhtini alkoi nousta ensin hitusen päälle ysin ja sitten klo 4-5 meni 9,42 km. Tässä taisin hieman liikaakin innostua tajuttuani, että 220km olisi mahdollisuuksien rajoissa  ja seuraavana tuntina juoksin peräti 9,6 km. Silloin juoksin kisan neljännen ja viimeisen alle vitosen kierroksen. Nämä vauhdit oli kyllä liioittelua ja menivät ehkä maksuun viimeisillä tuneilla. Eipä haittanut, koska 220 km tavoitteesta ei tarvinnut enää luopua, vaikka varmaa se ei ollut ennen kuin oli oikeasti juostu. Seitsemisen tuntia ennen loppua alkoivat oikean puolen tukilihakseni hieman pettää ja meno meni vinoon Spartathlonin ja Torinon lopun tapaan. Mikko Liukka antoi pari kaliumitablettia, jotka ilmeisesti auttoivat vähäksi aikaa. Vielä neljänneksi viimeinen tunti meni hitusen yli ysin mutta sitten pari tuntia jäi hieman alle 8,5km. Viimeisen tunnin päätin juosta putkeen. Siinä vaiheessa vinous oli palannut vielä pahempana jo haitaten sekin juoksua olellisesti, mutta vielä enemmän kävelyä, joten mitä turhia kävelemään. Edellisessä kisassa tein saman tempun. Viimeisen kerran kävin vessassa nestetyhjennyksellä viimeisen tunnin alussa ja sen jälkeen oli taas vauhtiin pääseminen oma hommansa, mutta muutenkin viimeinen tunti oli aika raahustamista ja olin tosi tyytyväinen, kun olin lopussa vain muutaman kymmentä metriä ohi omasta huoltopisteestä. Englanninpuiston puolelta kävely olisikin ollut aika haaste. Siltikin viimeisellä tunnilla oli kertynyt hieman yli kahdeksan kilsaa. Ei ainakaan jäänyt fiilistä, että olisi lujempaakin voinut juosta, mutta toisaalta lopun laahustus ei ollut niin hidasta, että olisi syönyt tulosta kovin paljoa. Toki lopussa ei minulla ollut kyllä mitään motivaatiotakaan nopeampaan menoon, kun 220 km meni kirkkaasti ja sijoitus oli selvä. Siinä kunnossa tosin paremmalla motivaatiollakaan ei montaa metriä olisi ollut otettavissa.

Illalla ja lopputunneilla reitin varrella oli useampia kannustajia. Olipa aamyöstä pari kaveria, jotka kyselivät ketä juoksen karkuun. Roihut reitin varrella antoivat mukavasti tunnelmaa.

 

Lopputulos oli siis 221,3796 km ja puoliskot 114,15 km ja 107,24 km eli 51,56%/48,44%. Siis samaan aikaan meikäläisen kovin ensimmäinen puolisko ja silti kaikkien aikojen tasaisin kisa puoliskojen suhteen.  Hitain kierros oli tasan kahdeksan minuuttia ja tuli, kun tyhjensin kengät kivistä. Se oli aika hidas operaatio johtuen jäykkyydestä. Tein siinä myös sen virheen, että tyhjensin kummankin kengän vaikka vasen olisi hyvin riittänyt. Toisessa ei juuri kiviä tuntunut. Yli seitsemän minuutin kierroksia tuli koko kisassa tämä mukaan lukien yhteensä neljä. Muut tulivat vessakäynneistä. Itse asiassa vessakäyntejä tuli huomattavasti enemmän, mutta paremmissa juoksuvauhdeissa selviydyin kierroksista silti alle seitsemän minuutin. Taaskaan en koko kisan ajan istunut kertaakaan: kivienpoiston hoidin seisaaltaan (pienempi kramppiriski) ja vessassa tarvitsi käydä vain nesteenpoistolla.

 

Alla kolmen tunnin jaksot (interpoloituna ja pyöristettynä). Näistäkin huomaa, että kaksi ensimmäistä jaksoa ovat nopeimmat ja viimeinen on selvästi hitain. Näkee myös yön pienen notkahduksen ja sen jälkeisen piristymisen.
klo 12-15: 29,60 km
klo 15-18: 28,80 km
klo 18-21: 28,04 km
klo 21-24: 27,71 km
klo 00-03: 26,81 km
klo 03-06: 28,13 km
klo 06-09: 27,26 km
klo 09-12: 25,04 km

 

Seuraava kisa onkin sitten Ylläs-Pallas 134 km, missä tavoitteena on lähinnä nauttia menosta ja ehtiä läpi hyvissä ajoin ennen aikarajaa. Sijoituksista meikäläisen on turha kuvitella kilpailevani poluilla, kun olen yleensä ihan eri kohdassa tulosluetteloa kuin tieultrissa. Pitäisiköhän polkujuoksua joskus jopa harjoitellakin?

 

Kiitokset Markolle ja muille kisajärjestäjille ja huollossa avustanneille! Hienon kisan järjestitte. Erityiskiitos huoltajalleni, jonka ansiosta pääsin myös turvallisesti kotiin! Kiitos myös Mikolle kaliumista ja kaikille kannustanneille tai muuten menoa piristänneille. Onnittelut SE-naisille ja viestijoukkueelle, voittajille ja muuten ennätyksiä tai kovia tuloksia tehneille! Useampi teki myös hienoja paluita vaikeista tilanteista ja sitkeitä suorituksia vaikeuksista huolimatta.

 

[exvol]

West Coast Ultra Runners haluaa kiittää kaikkia yhteistyökumppaneita, sponsoreita, talkoolaisia, yleisöä, huoltajia ja erityisesti kilpailijoita jotka saivat aikaan hienon tapahtuman. Olosuhteet juoksuun tänä vuonna oli suotuisat ja kisassa nähtiin häikäisevän hyviä suorituksia. Itsekkin pääsin tällä kertaa tarkistelemaan tapahtumaa myös juoksijan vinkkelistä, mutta siitä ei jäänyt paljoa jälkipolville kerrottavaa... Kyllä on helppo todeta että ei tätä reittiä ja puitteita turhaan ole kehuttu. Pyrimme kuitenkin viilaamaan tapahtuman järjestelyitä entistäkin paremmaksi vuodelle 2017. Kiitos!

 

Kuvia tapahtumasta: https://www.dropbox.com/sh/kixax9wnu5i1dst/AAD-Dbgmjxp_Ml0oEiAL5rYAa?dl=0