Jump to content
Juoksufoorumi.fi
Sign in to follow this  
Prefontane

Onko mikrodoppaaja puhdas urheilija ?

Recommended Posts

Tulipa mieleen tässä uutisia lukiessa että, kun "kaikki huiput nyt jotain käyttää mutta käryjä vaan ei tule", niin miten eettistä toimintaa mielestänne on ns. dopingaineiden mikrokäyttö ?

Osa urheilijoista käyttää esmes Epoa, tai sen johdannaisia, säännöllisesti, mutta niin pieniä määriä kerrallaan ettei raja-arvot ylity. Muistettakoon että raja-arvot on laadittu niin että monen aineen kohdalla pitoisuudet saavat olla satoja kertoja luontaisia arvoja korkeampia ilman käryä.Tällöin voisi olettaa että käyttö, pienikin, lisää selvästi suorituskykyä.

Onko tällainen, aina sallituissa raja-arvoissa oleva, Eponkäyttäjä mielestänne "puhdas" urheilija vai vilpintekijä ?

Wadan mielestähän hän on täysin puhdas,eikä ole rikkonut sääntöjä, joten kysymys on täysin eettinen.

Referenssiksi ottaisin alkoholinkäytön liikenteessä. Onko mielestänne eettisesti oikein lähteä pienessä kaljassa ajamaan autolla jos/kun promilleraja ei ylity ?

Onko siis pienessä maistissa ajelu tai vastaavasti pienessä Epossa juoksentelu eettisesti oikein/rehellistä meininkiä ? Vai painivatko esimerkkijamppani eri sarjoissa ?

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eikö ne raja-arvot noissa synteettisissä aineissa ole sen verran matalat, että käry käy, jos ei todellakin ota mikroannoksia. Jokainen kahvia hieman enemmän juova käryää kofeiinista, unikonsiemenet saavat käryn virtsakokeissa jne. Tavallisen urheilijan on hankala käyttää dopingia turvallisen rajan alapuolella joissakin aineissa, koska tabujen sisältä määrä on suuri ja toisaalta analyysikynnys on alhainen. On tietenkin dopingauneita, joita luontaisesti on kropassa, kuten testosteroni, mutta siinäkin toimivat arvot ovat sen verran laajoja (kuten muissakin aineissa), että vaatisi todella tarkkaa käytttöä, ettei jäisi kiinni.

Raja-arvot on tietenkin laitettava, jolla voidaan varmasti todeta käyttö, koska aina on epävarmuutta itse analyysissä, analysoijassa, näytteessä jne. Esimerkiksi työssä analysoin suolaliuoksen kalsiumpitoisuutta, jossa pelkkä sormenjälki näyteastiassa pilasi tuloksen. Eli todella pienetkin määrät voidaan analysoida, mutta tulokset voivat olla vääriä, koska hormonit tms ovat voineet tulla todellakin ruuasta. Monissa maissa (USA) hormonit ja antibiootit ovat jatkuvassa käytössä ruuan tuotannossa ja varoajat vaihtelevat, jolloin on hyvinkin mahdollista kärytä väärin, jos rajaksi asetetaan 0.

Mainitsit myös tuon maistissa ajamisen ja se on mielestäni hyvä pitää siinä 0,5 promillen tasolla, koska tien päällä ei voida verinäytettä ottaa ja analysoida. Tämäkin tuli hyvin esiin poliisit tosi-tv:ssä, jossa mies ensin puhalsi noin 2 promillea ja sanoi juoneensa vain yhden oluen. Vartin päästä puhallettiin uudestaan ja tulos olikin enää 0,2 tms. eli analysoitiin se suussa ollut alkoholi. Tässä voidaan sitten keskustella, olisiko sitä yhtäkään pitänyt juoda, mutta kun sitä alkoholia on monessa muussakin tuotteessa, kuin itse siinä viinassa ja kaljassa.

Aina joku saa epäreilua etua jostakin. Hiihtäjillä pli aikoinaan omat alppimajansa, happihuoneensa jne, kunnes ne kiellettiin, mutta nehän antoivat vain saman edun kuin korkean paikan leirit. Suomalaisten täytyy lähteä ulkomaan leireille hakemaan sopivat olosuhteet, jotka toisilla on luonnostaan.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Urheilu tuntee paitsi herrasmiespelaajia myös herrasmiessääntöjä, jotka monessa lajissa ovat jopa edellytys sille että itse kilpailutapahtuma saadaan vietyä jotenkin järkevästi läpi. Maantiepyöräily on varmasti yksi parhaista esimerkeistä tähän. Lajin sääntökirjaan en ole tutustunut, mutta se tuskin on alan klassikko jota kannattaa kovinkaan tarkkaa tutkia, vaikkapa silloin kun rukkaa jonkin lajin sääntöjä. Pyöräily on pikemminkin varoittava esimerkki mihin suuntaan lajia ei kannata viedä. Mitä vähemmän on ns. harmaita alueita joihin sääntökirja ei ota kantaa ja joilla on kuitenkin suuri merkitys lopputuloksen kannalta, sitä lähempänä ollaan sitä ideaalia millaista urheilun pitäisi mielestäni olla. Urheilun pitäisi olla kehä jossa kaikki mikä on sallittua, on sallittua. Saako pyöräilijä iskeä silloin kun pahin vastustaja ajautuu ojaan, tai hänellä on ongelmia kaluston kanssa? Mielestäni ei saa, mutta samalla tällainen näkemys aiheuttaa tuskaisaa kiemurtelua vastaanottimen ääressä, sillä yhtä hyvin voisi kysyä, saako iskeä silloin kun vastustajalla on huono päivä - jos siis ollaan etappikilpailussa. 

Doping on tavallaan helpompi kysymys pitkälti siitä syystä että oma lääketieteellinen osaamiseni rajoittuu pitkälti mietoihin särkylääkkeisiin, vahvaan kahviin, olueen, viiniin ja viinaan. Luotan siihen että asiantuntijat osaavat hommansa, valitsevat aineet jotka ovat kiellettyjä, ja rajat joita ei saa ylittää. Niin kauan kuin urheilija ei käryä, hän on puhdas ja kelpaa minulle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tässä vähän taustaa dopingteemaan : https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/110560/piispami.pdf?sequence=1

Mielenkiintoista on mm. ajatus että doping olisi looginen jatke huippu-urheilulle, jossa kantava teemahan on nopeammin, korkeammalta ja pidemmälle. Ihmisen suorituskyvyn rajojen siirtäminen kaikin mahdollisin keinoin mahdollisimman kauas voisi siis olla myös avoimesti perusteltua. Nythän sitä tehdään piilossa, salamyhkäisesti ja valehdellen. Ja tämä vain siksi että osa urheilun parissa olevista ihmisistä halusi rajoittaa nykyaikaisen lääketieteen käyttöä huippu-urheilussa. Tämä rajoitus on siis hyvin keinotekoinen. Jos dopingia ei olisi kielletty, olisiko huippu-urheilijat paremmin lääkäreiden valvonnassa ja tulokset parempia ilman ongelmia ?

Toinen ajatusta herättävä asia kirjoituksessa on huippu-urheilijan ja kuntoilijan ero dopingin käytön tullessa julki. Kuntoilijan, esmes voimailijan, ei juurikaan tarvitse selitellä dopingin käyttöään, mutta huippu-urheilijan status romahtaa käryn käydessä. Miksi se on näin ? Huippu-urheilijan tarkoitushan on juurikin suorituskyvyn maksimointi ja tuntuisi äkkiseltään luonnolliseselta että huippu-urheilija tekee kaiken tarvittavan.

Dopingsäännöthän ovat nykyään voimassa ja niitä tulee toki noudattaa. En näinollen kannusta ketään käyttämään kiellettyjä aineita, mutta minua kiinnostaa kovasti kysymys onko tämänpäivän huippu-urheilu rehellistä tulosten tavoittelua vai yritetäänkö vain ylläpitää järjestelmää joka ei voi toimia avoimesti edes teoriassa. Onko huippu-urheilun tavoitteiden ja toimintaedellytysten välillä ratkaisematon ristiriita ? Olisiko löydettävissä sellainen toimintaympäristö jossa urheilijoita ei tarvitsisi julkisesti nöyryyttää, vaan huippu-urheilijan uran valinneet ihmiset voisivat luottavaisin mielin tavoitella ihmisen suoritukyvyn rajoa ?

Jos nykyinen järjestelmä on kannatettava, pitääkö hyväksyä mikrodopaus, testeistä kieltäytyminen ( sallitaan kolme dopingpakoilua ), riskikuurit, lyhytkestoiset dopingaineet, veridoping, peiteaineet sekä synteettiset uudet tuotteet, joille ei ole kehitetty testiä ? Kaikki tämä kunhan käry ei käy ? Tämähän ovat nykyisenkaltaisen järjestelmän väistämätön seuraus ja tämänpäivän todellisuutta.

 

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos doping olisi sallittua, niin aina löytyisi niitä, jotka yrittäisivät hengestään piittaamatta tavoitella voittoa joko omaehtoisesti tai pakottamalla. Nykyinen järjestelmä pitää asiat ainakin jotenkin kurissa.

Meillä on myös jo tällainen "rehellisen" tulostavoittelun temmellyskenttä eli amerikkalainen ammattilais"urheilu" (sirkusta ja bisnestä). Varmasti löytyy myös muualta, jos nyt joku vetää herneen nenäänsä.

EIkä pidä hyväksyä mitään vippaskonsteja, vaan pitää yrittää kaikin tavoin estää myös nämä vaikeammin havaittavat temput. Huippu-urheilussa on niin paljon rahaa jaossa, että siitä täytyy riittää myös uskottavalle doping-kontrollille osansa. Otetaan vaikka kaikista mainostuloista kymmenys testaamisen rahoittamiseksi.

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

EIkä pidä hyväksyä mitään vippaskonsteja, vaan pitää yrittää kaikin tavoin estää myös nämä vaikeammin havaittavat temput. 

Juuri näin. Mistään muusta on turha keskustella. Pitää olla mahdollisuus huippu-urheilla puhtaana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juuri näin. Mistään muusta on turha keskustella. Pitää olla mahdollisuus huippu-urheilla puhtaana.

En halua lähteä inttäyslinjalle, mutta totean vain että tämä ei kylläkään tänäpäivänä ole kovin hyvin turvattu.

Näkisin tilanteen ennemminkin niin että nyt on mahdollisuus huippu-urheilla likaisena :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

En tunne doping-sääntöjen yksityiskohtia ollenkaan, mutta olisin kuvitellut, että mikrodouppaaja on yksiselitteisesti rikkonut sääntöjä vaikka raja-arvot eivät ylittyisikään. Eli oletin, että raja-arvot on määritelty vain kiinnijäämistä varten eikä rangaistavuutta varten (toisin kuin rattijuopumusesimerkissä). Eli jos vaikka urheilija piikittää julkisesti ja dokumentoidusti EPOa ennen kisaa, mutta vain sen verran, että raja-arvo ei ylity, niin tulisi silti hylättyä. Eikö Armstronginkin tapauksessa oltu valmiita tuomitsemaan mies muiden käyttötodisteiden perusteella kuin raja-arvot ylittävien näytteiden?

 

En googlaamalla nopeasti löytänyt mitään järkevää tekstiä mitä siellä säännöissä oikeasti sanotaan ja onko rajojen alle jäävä käyttö todella sallittua. Arvaisin (ehkä väärin), että kiellettyjen aineiden käyttö suorituksen parantamiseen on aina kiellettyä määrästä riippumatta, mutta et vain jää kiinni, jos raja-arvo ei ylity etkä muuten tunnusta käyttöä. Tietenkin raja-arvoilla on tärkeä merkitys myös vahinkokäytön varalta, eli ei voi olla tuomittavaa, jos ainetta on oikeasti käytetty vahingossa eikä suorituksen parantamiseen.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Wadan mielestähän hän on täysin puhdas,eikä ole rikkonut sääntöjä, joten kysymys on täysin eettinen.

 

Mistä ihmeestä olet tällaisen käsityksen saanut? Tällaiset urheilijat joutuvat erikoisseurantaan ja heitä "metsästetään". Tero Similä ja Kaisa Varis olivat mikrodouppaajia. 

Uusi antidopingsäännöstö velvoittaa kaikkia siihen sitoutuneita tahoja, myös urheilijoita ja urheilijan tukihenkilöitä, tekemään yhteistyötä dopingrikkomuksia tutkivien antidopingorganisaatioiden kanssa.Tutkinnalliset menettelyt ovat tärkeitä erityisesti silloin, kun epäiltyyn dopingrikkomukseen ei liity positiivista testitulosta.
 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

testeistä kieltäytyminen ( sallitaan kolme dopingpakoilua)

Testistä kieltäyminen on sama, kuin positiivinen dopingtesti. 

Näkisin tilanteen ennemminkin niin että nyt on mahdollisuus huippu-urheilla likaisena :)

Perusteletko tätä hieman. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

 

Toinen ajatusta herättävä asia kirjoituksessa on huippu-urheilijan ja kuntoilijan ero dopingin käytön tullessa julki. Kuntoilijan, esmes voimailijan, ei juurikaan tarvitse selitellä dopingin käyttöään, mutta huippu-urheilijan status romahtaa käryn käydessä. Miksi se on näin ? Huippu-urheilijan tarkoitushan on juurikin suorituskyvyn maksimointi ja tuntuisi äkkiseltään luonnolliseselta että huippu-urheilija tekee kaiken tarvittavan.

Kuntoilija ei kilpaile ketään vastaan vaan harrastaa omaksi iloksi. Jos kuntoilija käyttää dopingia, hän ei tietenkään ole kenellekään tilivelvollinen. Varmasti hänkin joutuu selittelemään asiaa monelle, jos kertoo käytöstään; sen verran kielteinen suhtautuminen suomalaisilla on dopingiin. Sen sijaan huippu-urheilija kilpailee toisia vastaan ja saavuttaa dopingilla hyötyä (mm. taloudellista hyötyä). Hän on myös tilivelvollinen mm. sponsoreilleen ja valtiolle, jotka ovat mahdollisesti olleet tukemassa häntä ja joiden kanssa tehdyissä yhteistyösoppareissa kielletään dopingin käyttö.

Se, että huippu-urheilussa on tarkoitus maksimoida urheilijan suorituskyky, ei tarkoita kaikkien mahdollisten keinojen hyödyntämistä. Huippu-urheilussakin on säännöt, jotka koskevat niin dopingia kuin muita keinoja parantaa suoritustasoaan (esim. välineistö).

  • Like 3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Rifish puhuu fiksuja. Noista muista keinoista mieleen tulee alppimajat ja suorituksen (esim. alkuerän) jälkeinen suonensisäinen nesteytys. Itsekin jälkimmäisen kokeneena tiedän, miten iso hyöty siitä on palautumiseen. Näissä mennäänkin sitten dopingin kieltämisen filosofisiin perusteluihin, eli mikä on sitä epäreilua edun tavoittelua suoritukseen. 

Edit: Ahex tuolla jo puhuikin alppimajoista, anteeksi toisto. 

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy