Jump to content
Juoksufoorumi.fi


picosso

Välilevyn pullistumasta toipuminen

Recommended Posts

Elikkäs Berliinin maralle tuli ilmoittauduttua. Harjoittelunkin aloittelin tällä kertaa hyvissä ajoin ja tavoitteena oli kipitellä maaliin heti kärjen tuntumassa, eli alle vähän 3:30 :-) Selkävaivoja on ollut enemmän tai vähemmän muutaman vuoden ajan mutta juostessa moinen ei ole haitannut. Edellisistä treeneistä viisastuneena ajattelin tällä kertaa olla vähän fiksumpi, eli kuunnella kroppaa. Heinäkuun puolivälissä kun yksi pitempi lenkki meni vähän linkkaamiseksi aloitin heti juoksutauon. Taukoa ehti kulua pari päivää kun selkä sitten olikin kipeytynyt niin pahaksi, että autoon kulkeminen oli haastavaa. Lisäsäväyksen selkäkipuun toi matka VR:n penkeillä, joita pystyi kääntämään kaikkiin suuntiin paitsi takakenoon. Toi viiden tunnin matka 21.7. oli muuten ihan helvetillinen - tuntui, että selkärankaan ei ollut lainkaan ja vatsalihakset krampissa yritti pysyä jotenkin kasassa...

 

Ortopedilla käynti samalla reissulla, kliinisenä diagnoosina todennäköisesti leikkaushoitoa vaativa välilevyn tyrä ja lähete magneettikuvaukseen. Muutamassa päivässä kipu siirtyi selästä vasempaan lonkaan ja siitä eteenpäin säteillen myös pohkeeseen. Toiveista huolimatta se ei kuitenkaan kadonnut samaa vauhtia varpaiden kautta pois... Magneettikuvauksesta sitten löytyi pullistuma, jota tohtori kuvaili poikkeuksellisen suureksi (tulee mieleen montakin tilannetta, joissa olisi mukava kuulla nuo sanat mutta tämä ei ollut sellainen...) Sain magneettikuvat mukaani ja ohjeet hakeutua niiden kanssa välittömästi päivystykseen leikkaukseen "paskahalvauksen" iskiessä. Muuten yritetään ensin paranella kuntoutuksella.

 

Löysiä ei ole vielä housuun lävähtänyt ja olotilakin alkaa pikkuhiljaa paranemaan. Enää ei edes ole tullut herättyä öisin omaan huutoon kääntymistä yrittäessä ja säteily on kadunnut pohkeesta useampi päivä sitten. Ajatus juoksemisesta tuntuu vielä varsin kaukaiselta mutta altaaseen ajattelin mennä kokeilemaan, josko edes vesijuoksu onnistuisi. Uinti otti pari viikkoa sitten niin paljon lonkkaan, että se loppui yhteen altaanväliin. Tässä yritän itseni kanssa arpoa, että minkälaisen suhtautumisen ottaisi tuohon Berliiniin. Aikatavoitteista on luonnollisesti luovuttu mutta olisiko mahdollista hölkätä/kävellä se läpi alle 6:n tunnin niin, että saisi plakaatin muistoksi? Omassa pienessä päässäni olen ajatellut, että jos selkä toipuu oireettomaksi syyskuun alkuun niin silloin voisi koittaa pikku hiljaa taas lenkkeilyä ja jos selkä on edelleen oireeton niin sitten myös astua lähtöviivalle 28.9. Onkos kenelläkään kokemuksia siitä minkälainen suoja-aika pullistuman parantumiselle pitäisi antaa? Hirveästi ei huvittaisi kuitata maraton mitallin yhteydessä Darwin awardsia ja palata selkä kaksinkerroin takaisin veisteltäväksi... Eli minkälainen aika teidän mielestä kuluu siihen, että oireeton välilevyn pullistuma on yhtä hyvä kuin "uusi"? Eli jos ajattelee vamman tapahtuneen 21.7. niin väliin jää kaksi kuukautta ja viikko. Voiko tuollainen pullistuma yleisesti ottaen edes olla parantunut tässä ajassa 39 -vuotta nuorella 186cm/78kg pojanklopilla?

Share this post


Link to post
Share on other sites

En osaa vastata varsinaiseen kysymykseesi. Tuo lonkkakipu on joskus seurausta itsensä kantamisesta kipua vasten: jatkuva vatsan jännittäminen ahtauttaa etureisien pinnalliset hermot aiheuttaen puutumista ja sähköistä särkyä/polttelua ja lantiopohjan/peräaukon jatkuva jännittyneisyys aktivoi miehillä kivesten kohottajalihakset aiheuttaen verenkierto-ongelmien kautta lonkkiin leviävää jomotusta. Helppo ja toimiva apu on joustava urheiluvyö (vähän kuin mitä keihäänheittäjillä näkee). Tällaista vyötä vasten uskaltaa laskea vatsansa tietoisesti rennoksi normaalin arkensa keskellä ja pehmeä puristuksen tunne katkaisee kivun kuuntelua tehokkaasti. Jos et ole kokeillut, niin kokeile ihmeessä. Se voi antaa uutta vinkkeliä tähän juoksuasiaan, jos saa oheisia tuskia takaisin hallintaan. Tsemppiä ja jonkinlaisia yöunen toivotuksia!

 

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pitänyt laittaa tähän vähän toipumisesta mutta aina unohtunut. Eli pistetään tähän vähän asioita ulkomuistista... Kovasti yritin, että olisi Berliiniin päässyt. Laskeskelin, että jos reippaasti kävelee ja 1-2 tuntia pystyy hölkkäämään niin voisi päästä alle kuuden tunnin ja mitalli kaulassa pois kaupungista. Kehittelin mielessäni erilaisia aikarajoja siitä, että kuinka pitkä aika pitäisi olla kivuttomana ennen juoksua, että uskaltaisi yrittää. Noh, aika kului ja vaikka pahin kipu taittui pois ei juokseminen tullut kyseeseenkään. Pari viikkoa ennen tapahtumaa järki voitti ja hautasin haaveet osallistumisesta ja päätin keskittyä täysillä Berliinin jälkeiseen koitokseen, eli Muncheniin ja Oktoberfestiin! Jälkimmäinen tapahtuma sitten onneksi olikin erittäin onnistunut, vaikkakin äärimmäisen raskas koitos... :-)

 

Tässä runsaan puolen vuoden aikana selkä on toipunut sellaiseen kuntoon, että eläminen sen kanssa onnistuu ihan hyvin. Pari lyhyttä jaksoa mahtuu välile, jolloin selkä kipeytyi ilman mitään järjellistä syytä muutamaksi päiväksi sellaiseen kuntoon, että ei taas meinannut autoon mahtua. Yhtäkään juoksuaskelta en ole koko aikana ottanut (ellei suojatiellä auton alta pakenemisia lasketa...) ja aika vahvasti näyttää siltä, että mun osalta juoksut on nyt juostu. Vaiva on vittumaisuudessaan sitä luokkaa, että sitä ei todellakaan halua takaisin. Ja vaikka kuinka sitä ei haluaisi, niin ilmeinen tosiasia on, että se joka tapauksessa tulee aina ajoittain niin kauan kunnes vanhuus pelastaa kuihduttamalla välilevyt ja luuduttamalla nivelet. Ikävä tosiasia on, että varsin liikunnallista elämää eläneenä näyttää nyt siltä, että lähes kaikki harrasteet ovat siirtyneet enemmän tai vähemmän kiellettyjen listalle. Laskettelu ei tuntunut hyvältä, moottoripyöräily arveluttaa, kuntosalilla pystyy tekemään vain mummoliikkeitä, kamppailulajeja ei edes uskalla ajatella ja hyötyliikunta lapion tai kirveen kanssa koituisi kohtaloksi. Ensi kesänä lapset saavat hyppiä trampoliinilla keskenään...

 

Hassu asia miten hetki sitten oli kuolematon ja varma siitä, että maailmasta ei vuorta löydy minkä ylitse kapuaisi jos tarve olisi ja nyt joutuu kaikki tekemisensä miettimään selän kestämisen kautta. Toiveissa tietysti olisi, että asiantila ei olisi pysyvä mutta toisaalta aikaa on jo kulunut aika reilusti loukkaantumisesta, joten en tiedä tuleeko se ikinä enää tästä paremmaksi.

 

Hyvinä puolina voidaan kuitenkin mainita, että normaali elämä onnistuu ihan hyvin - akuutissa vaiheessa kun sekin tuntui etäiseltä haaveelta. Hiihtäminen ja juoksu ovat sellaisia lajeja, jotka olisivat varmasti hyväksi - vahvistavat keskivartalon lihaksia kuormittamatta välilevyjä. Suht vaativa vuorotyö vain tekee sen, että nuo molemmat ovat aika paljon vaikeammin toteutettavia lajeja kuin juoksu. Siinä kun riitti kellonajasta ja säästä riippumatta se kun veti lenkkarit jalkaan ja hyppäsi etuovesta ulos. Nyt pitäisi kevään mittaan ottaa tiukka ja eri asennoissa toteutettava lankutusprojekti ja saattaa korsetti kreikkalaisen jumalan tasolle. Noi staattiset liikkeet ovat oikeastaan ainoita mitä voi tehdä. Laajan liikeradan vatsat ja selkä ovat mahdottomuus. Lyhyemmän liikeradan liikkeet onnistuvat joskus.

 

Mut joo, ei viitsi näin keväällä enempää itsesäälissä rypeä - pitää olla kiitollinen siitä, että sai niin monta vuotta tuntea (vaikkakin valheellisesti) olevansa kuolematon, voittamaton ja tuhoutumatona. Nyt pitää koittaa olla vain tyytyväinen siitä, että ulospäin ehkä edelleen näyttää siltä ;-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ite kärvistelin välilevyn pullistuman kanssa ikävuodet 33-37 tai tarkkaa helpotusvuotta en enää edes muista kun ei ne kivut mitenkään vaan kadonneet tiettynä päivänä. Nyt 41-vuotiaana painetaan reippaasti juosten ilman kipuja. Tuolla jotain muitakin kertomuksia välilevyvaivoista. Kyllä niistä vaivoista on mahdollista päästä eroon.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen nyt karsinyt selkakivuista 14kk ja jalkojen hermovaivoista siita lahtien, kun taytin 22. Mulle selkarankalaakari sanoi tiistaina, etta juoksu ja muut rasittavat lajit pitaisi unohtaa kokonaan. Sanoi, ettei magneettikuvissa edes nay mitaan niin pahaa, etta kannattaisi leikata. Vaadin kuitenkin uusia kuvia, joten ne otetaan ensi viikolla. Olen kaynyt fysioterapiassa 35 kertaa vuodessa, mutta tuloksetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Monet kerrat lääkärissä tuon välilevyvaivan kanssa juosseena voi lohduttaa, että se kipu kyllä menee ohi ja elo normalisoituu. Näin on mulle käynyt jo varmaan 15 kertaa. Ristiselässä ja kaularangassa on molemmissa samaa vikaa. 

 

Ensimmäišen kerran 77 tuo kipu iski ja laittoi sänkyyn pariksi päiväksi. 

 

Sitten kun hiukankin vaan pystyy liikkumaan, niin liikkua pitää ja selkää nk. Vastaliikkeillä verryttää.  Kyllä se selkä siitä aikanaan tokenee ja pullistuma kuivahtaa. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Omat selkäongelmat alkoivat 2002-2003 ja tuolloin diagnoosina oli välilevyrappeuma. Sen kummempia hoitoja tuohon ei tehty, mitä nyt perinteistä fysiterapiaa. Tuon jälkeen aika ajoin selkä on oireillut mutta noidannuolet yms. on poistuneet viikon parin levolla. Tuohon aikaan tosin liikuntaakaan ei tullut niin paljon harrastettua säännöllisesti.

 

2010 alkaneen "elämäntaparemontin" jälkeen olen kuntoillut säännöllisesti 3-5 kertaa viikossa. Syksyllä 2014 pitkästä aikaa menin mukaan puulaakilätkä porukkaan. Lätkätreenien jälkeen selkä oli aina todella kipeä. Syksyn kuljin mukana hampaat irvessä, kunnes joulun korvilla alkoi olo olemaan sellainen että katsoin parhaaksi jättää homman sikseen. Normaali hiihto + lenkkeily jatkui kuitenkin kunnes tammi-hellmikuun vaihteessa selkä meni todella pahaksi ja lopulta päätyi siihen että jouduin soittamaan itselleni ambulanssin koska en päässyt enää ylös sohvalta. Nytkään tätä ei sen kummemmin tutkittu, mutta asiantuntevan fysioterapeutin mukaan kyseessä päivän selvä pullistuma.

 

Kevään 2015 mittaan tuota saatiin pikkuhiljaa paremmaksi (oikean jalan tunto uupuu edelleen ja ei tule enää edes palautumaan koska hermovaurio ) ja lenkkeilyn yms. aktiviteetit pystyin aloittamaan. Kuitenkin kaikenlaisen kuntoilun (hölkkä, hiihto, suunnistus, pyöräily) jälkeen selkä menee todella jäykäksi ja sängystä nouseminen seuraavana aamuna on todella hankalaa. Tätä on jatkunut sitten tuosta lähtien. Välillä on ollut pikkaisen parempia jaksoja jolloin esimerkiksi lenkin jälkeisen aamun oireet ovat olleet suhteellisen lieviä, mutta sitten tulee taas palautus todellisuuteen ja kivut alkavat uudestaan.

 

Olen aloittanut myös kuntosaliharjoittelun jotta saisi pikkaisen tuota rankaa tukevaa lihaksistoa parempaan kuntoon, mutta siitäkään ei hirveän suurta apua ole ollut. Lääkärit ovat minullekkin lupailleet että jossain vaiheessa tuon pitäisi rustottua niin että ongelma poistuu, mutta kun tässä on tullut kohta 15 vuotta kärsittyä, niin alkaa tuohonkin usko pikkuhiljaa loppumaan. Tosin pullistumasta ei ole kuin reilu vuosi joten ehkä se siitä jossain vaiheessa kuivahtelee ja tilanne paranee sille tasole mitä se oli ~5 vuotta sitten. Tulee vaan skitsofreeninen tilanne, kun pitäisi liikkua että pysyy kunnossa jonka pitäisi auttaa noihin selkävaivoihin, mutta liikunnan jälkeen selkä on aina todella kipeä. Nostaa aika paljon kynnystä lähteä lenkille kun tietää kärsimykset jotka sen jälkeen joutuu kokemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Omat selkäongelmat alkoivat 2002-2003 ja tuolloin diagnoosina oli välilevyrappeuma. Sen kummempia hoitoja tuohon ei tehty, mitä nyt perinteistä fysiterapiaa. Tuon jälkeen aika ajoin selkä on oireillut mutta noidannuolet yms. on poistuneet viikon parin levolla. Tuohon aikaan tosin liikuntaakaan ei tullut niin paljon harrastettua säännöllisesti.

 

2010 alkaneen "elämäntaparemontin" jälkeen olen kuntoillut säännöllisesti 3-5 kertaa viikossa. Syksyllä 2014 pitkästä aikaa menin mukaan puulaakilätkä porukkaan. Lätkätreenien jälkeen selkä oli aina todella kipeä. Syksyn kuljin mukana hampaat irvessä, kunnes joulun korvilla alkoi olo olemaan sellainen että katsoin parhaaksi jättää homman sikseen. Normaali hiihto + lenkkeily jatkui kuitenkin kunnes tammi-hellmikuun vaihteessa selkä meni todella pahaksi ja lopulta päätyi siihen että jouduin soittamaan itselleni ambulanssin koska en päässyt enää ylös sohvalta. Nytkään tätä ei sen kummemmin tutkittu, mutta asiantuntevan fysioterapeutin mukaan kyseessä päivän selvä pullistuma.

 

Kevään 2015 mittaan tuota saatiin pikkuhiljaa paremmaksi (oikean jalan tunto uupuu edelleen ja ei tule enää edes palautumaan koska hermovaurio ) ja lenkkeilyn yms. aktiviteetit pystyin aloittamaan. Kuitenkin kaikenlaisen kuntoilun (hölkkä, hiihto, suunnistus, pyöräily) jälkeen selkä menee todella jäykäksi ja sängystä nouseminen seuraavana aamuna on todella hankalaa. Tätä on jatkunut sitten tuosta lähtien. Välillä on ollut pikkaisen parempia jaksoja jolloin esimerkiksi lenkin jälkeisen aamun oireet ovat olleet suhteellisen lieviä, mutta sitten tulee taas palautus todellisuuteen ja kivut alkavat uudestaan.

 

Olen aloittanut myös kuntosaliharjoittelun jotta saisi pikkaisen tuota rankaa tukevaa lihaksistoa parempaan kuntoon, mutta siitäkään ei hirveän suurta apua ole ollut. Lääkärit ovat minullekkin lupailleet että jossain vaiheessa tuon pitäisi rustottua niin että ongelma poistuu, mutta kun tässä on tullut kohta 15 vuotta kärsittyä, niin alkaa tuohonkin usko pikkuhiljaa loppumaan. Tosin pullistumasta ei ole kuin reilu vuosi joten ehkä se siitä jossain vaiheessa kuivahtelee ja tilanne paranee sille tasole mitä se oli ~5 vuotta sitten. Tulee vaan skitsofreeninen tilanne, kun pitäisi liikkua että pysyy kunnossa jonka pitäisi auttaa noihin selkävaivoihin, mutta liikunnan jälkeen selkä on aina todella kipeä. Nostaa aika paljon kynnystä lähteä lenkille kun tietää kärsimykset jotka sen jälkeen joutuu kokemaan.

Oma käsitys tuosta selkäkivusta ja -jäykjyydestä liikunnan jälkeen on, että syvät vatsalihakset on kivun takia poissa pelistä, ja yrität pinnallisilla lihaksilla pitää rangan kasassa. No niitähän ei ole tehty siihen, eikä ne jaksa koko liikuntasuoritusta. Varsinkin jääkiekossa tulee sitten sellaisia nopeita liikkeitä, jossa nivelsiteet venyvät ja niihin tulee tulehduskipua.

Ainoa keino on saada syvät poikittaiset selkälihakset ym tukilihaksisto aktivoitumaan. Ne on äärettömän kestäviä, ja kun ne huolehtivat rangan tukemisesta, muu lihaksisto pysyy rennompana eikä väsy. Tuon korsetin kun saa toimimaan, niin ei tarvi myöskään jännittää, että milloin se kipu iskee. Hyvin samantapainen kipuhistoria tosiaan itsellä takana n 20 vuotta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllähän noita syviä lihaksia on fyssarin kanssa koitettu vahvistella mutta melkoisen heikoin tuloksin. Oikeastaan tilanne on se, että ne lihakset siellä kyllä ovat ja toimivatkin ihan ok kun asiaa oikein miettii. Ongelmana on se, että nuo lihakset eivät tee juuri mitään "itsestään", eli aina pitää asiaa miettiä ja kunnolla keskittyä jotta sinne jotain aktiviteettia löytyy. Muutamia erilaisia vahvistavia jumppaliikkeitä kokeiltiin ja kaikki niistä saivat aikaan myös sen että selkä meni melkoisen huonoon kuntoon. Liekö syynä sitten se, että klun reilu 10 vuotta on tullut kipeän selän kanssa eleltyä ja varottua niin samalla on "unohtunut" lihasmuistista noiden syvien lihaksien toiminta.

Nyt olen muutaman viikon ajan "lankuttanut" (3x 30s päivässä, 3-4 päivänä viikossa). Tuo ei aiheuta selkään oireita joten ajattelin jatkaa... auttaako tuo, niin se on sitten tulevaisuuden näytettävä.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kyllähän noita syviä lihaksia on fyssarin kanssa koitettu vahvistella mutta melkoisen heikoin tuloksin. Oikeastaan tilanne on se, että ne lihakset siellä kyllä ovat ja toimivatkin ihan ok kun asiaa oikein miettii. Ongelmana on se, että nuo lihakset eivät tee juuri mitään "itsestään", eli aina pitää asiaa miettiä ja kunnolla keskittyä jotta sinne jotain aktiviteettia löytyy. Muutamia erilaisia vahvistavia jumppaliikkeitä kokeiltiin ja kaikki niistä saivat aikaan myös sen että selkä meni melkoisen huonoon kuntoon. Liekö syynä sitten se, että klun reilu 10 vuotta on tullut kipeän selän kanssa eleltyä ja varottua niin samalla on "unohtunut" lihasmuistista noiden syvien lihaksien toiminta.

Nyt olen muutaman viikon ajan "lankuttanut" (3x 30s päivässä, 3-4 päivänä viikossa). Tuo ei aiheuta selkään oireita joten ajattelin jatkaa... auttaako tuo, niin se on sitten tulevaisuuden näytettävä.

Se on juuri noin. Hermotus ei anna käskyjä. Ensin on saatava kipu kokonaan pois, jotta hermotus voisi alkaa pelaamaan. Minut pelasti kunnon hermosärkylääke. Sitten kun hermotus pelaa automaattisesti, niin ihmeitä alkaa tapahtua. Kokeileppa polkujuoksua: siinä syvät tukilihakset joutuu olemaan kokoajan hereillä.

Tosiasiassa täysin kivuttomaksi minäkään en ole päässy, enkä koskaan tule pääsemään. Mutta kunhan ei haittaa normaali elämää.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jotain psyykelääkkeitä minulle määrättiin pieninä annoksina jonka pitäisi juurikin tuon hermosäryn pitää poissa. En noista kyllä mitään apua huomannut joten jätin sikseen. Tuo "normaali" kipu mikä minulla on ei tunnu varsinaisesti hermosäryltä vaan jotenkin enemmän sellaiselta että kaikki palikat eivät ole siellä missä niiden kuuluisi. Uudet magneettitutkimuksetkin on tulleet bumerangina takaisin sairaalasta koska sellaiselle ei nähdä tarvetta kun on kerran jo kuvattu vuonna 2004. Tosin nyt olen pääsemässä työterveyshuollon lähetteellä ortopediselle kuntoutuspoliklinikalle joten josko sieltä saisi uutta apua vaivaan.

 

Tuo polkujuoksu on käynyt mielessä itsellänikin (suunnistusta harrastan joten siinä samassa tulee myös pikkaisen polkuja tahkottua)... paikallisella purkkarilla olen pikkuisen käynyt hölkkäilemässä, mutta se puru on sellaista isoa lastua ja aivan liian pehmeä joka taas kipeyttää selkää. Pitäisi varmaan etsiskellä lähiympäristöstä jonkinlaisia juoksupolkuja jossa kävisi hieman kokeilemassa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy