Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Ultrahäpäisy?


mönkijä
 Share

Recommended Posts

Tämä saattaisi kuulua Yleistä-osioon, mutta tuli vain mieleen noita ketjuja selaillessa, kun sattui silmiin parikin kommenttia joissa pitkäänkin juoksua harrastaneet palstalaiset kertovat etteivät kehtaa osallistua ultrajuoksukeskusteluihin.

Ihmettelen tätä kovasti. Ehkä itsekritiikkini on jo synnynnäisesti jotenkin huonolla tolalla, mutta aikanani kun tälle palstalle tieni löysin (käytin toista nimimerkkiä silloin) rupesin saman tien haastelemaan ultraharjoittelusta ja -treenaamisesta, vaikken tiennyt siitä yhtään mitään. En tiennyt juoksemisesta ylipäätään oikeastaan mitään, olin vähän hölkkäillyt muutaman kerran viikossa ja vasta ruvennut käyttämään sykemittaria. En ymmärtänyt edes hävetä moista asiantilaa, vaan ajattelin vain että loistavaa, nyt on ainakin löytynyt paikka mistä kysellä. Nyt tiedän vähän enemmän, ja kokemusta on kertynyt muutama murunen pussin pohjalle, kiitos tämän palstan konkareilta saamani kannustavan ja ymmärtäväisen vastaanoton. Ja harjoittelu jatkuu, unelmia kasvaa koko ajan lisää.

Sen vain tahtoisin sanoa, ettei kenenkään kyllä tarvitse hävetä eikä pelätä kysymyksiään tai kommenttejaan. Jopa minunlaiseni ultrahitaat ja ultrapehmeät tätiköpöttelijät saavat täältä Sepon palstalta aina ystävällisiä ja asiantuntevia neuvoja. Onhan kai helppoa jo näitä olemassa olevia ketjuja selailemalla nähdä, että kaikki tiedonjanoiset otetaan sydämellisesti vastaan ja että ultrakokemuksilla rikastetut palstalaiset jakavat omistaan hyvin auliisti. Sehän kuuluu käsittääkseni tämän lajin henkeen, vai olenko taas häpäissyt itseni ja eksynyt reitiltä!?

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 37
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Mitä mieltä avartavia sanoja parahin mönkijä!

Seuraava kommentti nousee puhtaasti omasta päästäni:

Itseäni alkoivat ultramatkat kiinnostaa heti toisen puolimaratonini

jälkeen, kun olin yhtenä hitaimmista juoksijoista joutunut luvatun

suoritusajan puitteissa ERIKSEEN PYYTÄMÄÄN vettä juoma-asemalla!

Tiedän retkeilijänä olevani toimintakykyinen koko päivän ja osaan huoltaa

itseäni matkan kertyessä, joten ymmärsin juoksun monotonisuuden olevan

itselleni suurin haaste, sekä hyvässä että pahassa. Tämä peruskestävyys

on kuitenkin juuri se asia, jonka eteen jokainen meistä voi tehdä tuloksellista

työtä: yritys ja erehdys= lopulta onnistuminen!

Ongelma taitaa olla sosiaalinen: Kun maratoonilla joutuu vielä keskustelemaan

tekemisistään vertailevassa hengessä, on ultraamisen äärellä jo toinen ääni kellossa! Yksilöllinen tapa kohdata omat haasteensa, uuden kokeminen ja omasta sisimmästä nouseviin kysymyksiin vastaaminen ovat arkisen köpöttämisen seassa aina läsnä!

Vaatii vain helvetisti rohkeutta sanoa, että minäkin olen vain yksi ihminen joka

kaihoaa kokemuksia ja senlaatuista olemista, mistä ei ehkä vielä ole kuin aavistuksia!

No niin. Tulipa sanottua.

Oli muuten kaunis parituntinen tänä aamuna...

Link to comment
Share on other sites

Vaatii vain helvetisti rohkeutta sanoa, että minäkin olen vain yksi ihminen joka

kaihoaa kokemuksia ja senlaatuista olemista, mistä ei ehkä vielä ole kuin aavistuksia!

Nimenomaan näin, petteri.vartiainen.

Ja jos me retkeilijät palstan tuella onnistumme repimään itsestämme irti sen, että uskallamme kokeilla maratonia pidempiä matkoja ja kenties hurahtaa touhuun, kukin omalla tasollamme, niin miksi eivät sitten kokeneet ja lahjakkaat juoksijat ja juoksijattaret, joilla olisi täydet mahdollisuudet saavuttaa ns. oikeasti hyviä tuloksia?

Link to comment
Share on other sites

Aika monella vauhdikkaammalla maratoonarilla tuntuu olevan suunnitelmissa "juosta joskus 100 km, kunhan ensin saan tehtyä kunnon tuloksen maratonilla". Kokemuksesta tiedän, että tällaisia ääneen suunnittelevista maratoonareista ehkä yksi sadasta tulee toteuttamaan lupauksensa.

Ilmeisesti maratonin takana odottava maailma koetaan kilpajuoksijan näkökulmasta sitten NIIN pelottavaksi ja vaaralliseksi. Kestihän minullakin ennätysmaratonistani ensimmäisen satasen starttiin melkein 15 vuotta ja siinä välissä ehdin jo kertaalleen lopettamaan juoksemisen kokonaan (tosin tämä päätös piti vain pari kuukautta) ja sen jälkeen tekemään comebackin ensin maratoonariksi kunnes muutaman vuoden rimpuilun jälkeen rohkenin kokeilemaan ultraa ja sen jälkeen ei ollut enää paluuta maratonille.

En näe mitään syytä miksei kovaa harjoitteleva A-luokan maratoonari voisi syksyllä juosta satasen reilusti alle kahdeksan tunnin (ellei syyksi lasketa sitä, ettei Suomessa järjestetä syksyllä yhtään satasen juoksua, mutta matkustetaanhan maratonejakin juoksemaan ympäri maailmaa...) ja juosta seuraavana kesänä maratonilla entistä kovemman ajan, jos se yhä tuntuisi houkuttelevammalta. Tosin useimmat ultraa kerran kokeilleet juoksijat kokevat sen paljon mielenkiintoisemmaksi lajiksi kuin maratonjuoksun ja ensimmäinen kokeilu vie mennessään.

Kestävä kansallisen huipputason maratoonari, joka pääsee päämatkallaan hieman alle 2.20 voi kaiken onnistuessa kohdalleen mahtua EM-joukkueeseen ja päästä starttaamaan arvokisamaratonille. Toisaalta alle 2.20-maratoonari pystyy nappisuorituksella juoksemaan satasen reilusti alle seitsemän tunnin, jolla on mahdollisuudet sijoittua lajin EM/MM-kilpailussa todella hyvin.

Link to comment
Share on other sites

Nykyään kun en enää ahdistu ajatuksesta, voin paljastaa että käytettävissä oleva aika on omalla kohdallani suuri kiihoke: Sata kilometriä on toistaiseksi matka josta en usko selviytyväni loukkaantumatta (olkoon voima kanssani).

Mutta samaan aikaan päässäni pyörii laskutoimitus, joka antaa summaksi: 12h / 50 mailia - 80km...

Näin on outo tämä ihmismieli: Kunhan pannaan vähän vuosia ja kasvua väliin, niin on varmaan pakko alkaa sopeutua ajatukseen: 12h: 100km (...It is your destiny...).

Jos vain harjoittelen siten, että harjottelun mielekkyys nousee vääjäämättömästä kehityksestä, olen jäävi arvailemaan nyt, mitä voin/haluan tehdä kymmenen vuoden päästä...

Tällaisia miettii viiden tunnin toonari.

Link to comment
Share on other sites

Ilmeisesti maratonin takana odottava maailma koetaan kilpajuoksijan näkökulmasta sitten NIIN pelottavaksi ja vaaralliseksi.

Huu, en uskalla edes kuvitella, miltä kaikkensa ja vähän enemmänkin itsestään antamaan tottuneen maratoonarin mielessä mahtaa sadan kilometrin matka näyttää. Selvää on tietenkin, että kynnys lähteä raastamaan maraton reilut kaksi kertaa peräkkäin on huomattavasti korkeampi kuin kynnys vain lähteä kulkemaan 100 kilometriä jalkaisin alusta loppuun.

Link to comment
Share on other sites

Sen vain tahtoisin sanoa, ettei kenenkään kyllä tarvitse hävetä eikä pelätä kysymyksiään tai kommenttejaan. Jopa minunlaiseni ultrahitaat ja ultrapehmeät tätiköpöttelijät saavat täältä Sepon palstalta aina ystävällisiä ja asiantuntevia neuvoja. Onhan kai helppoa jo näitä olemassa olevia ketjuja selailemalla nähdä, että kaikki tiedonjanoiset otetaan sydämellisesti vastaan ja että ultrakokemuksilla rikastetut palstalaiset jakavat omistaan hyvin auliisti. Sehän kuuluu käsittääkseni tämän lajin henkeen, vai olenko taas häpäissyt itseni ja eksynyt reitiltä!?

Ihan oikealla reitillä oot ainakin mun mielestäni. Ultrahenkeen kuuluu omien havaintojeni mukaan juuri tuo lämminhenkisyys, avoimmuus ja halu jakaa omia kokemuksia niistä kiinnostuneille. Epäkohteliaita ja tylyjä ultraajia ei ole tähän mennessä vielä kohdalleni sattunut, enkä usko niitä myöskään tulevaisuudessa (joitain mahdollisia kummajaisia lukuunottamatta) tapaavani. En usko myöskään siihen, että tältä planeetalta löytyisi sellainen juoksija, joka ei näiltä sivuilta oppisi jotain uutta. Kukaan meistä ei ole kaikkitietäväinen, vaan jokainen pystyy mielestäni kertomaan asioita perustuen pitkälti ainoastaan omiin lenkkipolkujen varrelta saamiinsa kokemuksiin. Voin olla tietysti myös väärässä enkä haluakaan olla oikeassa minkään asian suhteen, koska en koe olevani siihen tarpeeksi kyvykäs enkä monella tapaa edes fiksu. Vastata voin aina tietysti jotain omiin kokemuksiini perustuen sekä osallistua keskusteluihin jos puuhailuiltani kerkiän, mutta esille voin tuoda ainoastaan oman mielipiteeni. Ja juuri tämä välillä hyvin paljon toisistaan poikkeavienkin mielipiteiden kirjo on mielestäni suuri rikkaus, jonka ansiosta tämä palsta on juuri niin hyvä kuin se on.

Link to comment
Share on other sites

Varmaan tämä ultraurheilijoiden rehtiys suhteessa esim. suksien kannoilla roikkuviin massahiihtäjiin johtuu osittain myös siitä, että ultramatkoilla moni kilpailee vain itseään vastaan. Sillä miten muilla kilpailjoilla menee ei ole omassa suorituksessa mitään väliä. Toiseksikin minä jaan mielipiteitä/neuvoja mielellään vaikka pahimmille kilpakumppaneille, koska jos he voittavat minut missä tahansa pitkässä kisassa, niin he ovat sen voittonsa työllä ansainneet. Joskus joku on harmitellut tai ihastellut, että olisi kiva olla noin hyvä urheilija kuin minä. Tuohon voi suoraan sanoa, että kyllä onnistuu, harjoittelusta se vaan on kiinni. Sama oli itselläni kun vuosina 1999 - 2001 mietin aina kilpailukauden päätteeksi, että jatkanko tosissaan vielä seuraavalle kaudelle. Olishan se tyhmää lopettaa kun on näin korkealla, mutta toisaalta jokaisen uuden minuutin parannus vaatii taas entistä enemmän työtä, rahaa ja aikaa, eikä sairasteluihin tai vammoihin jää enää varaa lähes ollenkaan. Ja kolmanneksi pitää vielä todeta enhän minä edes ole ultrajuoksija. Ei se vielä ultrajuoksijaksi tee, että kehuu netissä juoksevansa ensi kesänä 24 h SE:n, vaikka ihan varmasti sen teenkin ( ainakin sen kehumisen ).

Link to comment
Share on other sites

Huu, en uskalla edes kuvitella, miltä kaikkensa ja vähän enemmänkin itsestään antamaan tottuneen maratoonarin mielessä mahtaa sadan kilometrin matka näyttää. Selvää on tietenkin, että kynnys lähteä raastamaan maraton reilut kaksi kertaa peräkkäin on huomattavasti korkeampi kuin kynnys vain lähteä kulkemaan 100 kilometriä jalkaisin alusta loppuun.

Olemme kukin historiamme lapsia...

Voipa olla niinkin, että onni tarkoittaa minun kohdallani

mahdollisuutta lähestyä asiaa henkisesti paljon vapaammasta lähtökohdasta. Ajatus kahdesta maratoonista

on itsellekin kauhistus. 84.4 km taas ei.

Olen pitkillä lenkeillä ilokseni huomannut, että

keho tottelee mieltä ja rasituskokemus suhteutuu ennalta päätettyihin tavoitteisiin.

Kun on kiirehtinyt 16 kilsaa jonain aamuna eikä ole muuta suunnitellut, voi mielessä käydä ajatus: Tätä jos pitäisi maratoonin verran jatkaa niin itku tulisi...

Toisinaan sitä tulee eteiseen ja toteaa siinä 2-kympin jälkeen että ei tässä muuta tarvita kuin maltoa ja kuivat kengät: Sää on hyvä ja vain kymppi jäljellä...Ja yhä tuntuu freesiltä.

Ja näin vain siksi, että on päivää aikaisemmin tehnyt

PÄÄTÖKSEN siitä mitä tehdään.

I can overcome the dark side! Uskon sen tapahtuneen ensi kerran

silloin, kun huomasin että päätös riittää: Ei tarvitse enää

vastata itselleen kysymykseen MIKSI? (On nimittäin ollut selittelyn makua joskus... nimim. Entinen Etsikko)

Link to comment
Share on other sites

Heh... Vaikka ultrajuoksu on yksi antisosiaalisimmista lajeista jonkun uimisen ja vaeltamisen joukossa, niin yksi hyvä syy käyttäytyä on myös tietysti se, että ultrapiireissä jos aikoo pörrätä, niin aivan 100% varmasti joutuu nenäkkäin jokaisen kanssa jossain vaiheessa ihan livenä toisin kun jossain massalajissa.

Link to comment
Share on other sites

Kaikki kunnia 226:selle.Näissä piireissä ei ole aivan jokapäiväistä moinen uhoaminen.Enkä halua sanoa tätä missään nimessä negatiiviseen sävyyn.Toivottavasti onnistut tavoitteissasi,ettei jää pelkäksi suun pieksemiseksi.

Eiköhän jo pelkästä ennätysyrityksestä tule aika isot rispektit. Ainakin minulta, se on varma. Vähän niin kuin ne parin viime kesän uintiretket Saimaalla, mitäs sitten vaikka ekalla kerralla ei ihan onnistunut, se oli hieno yritys silti, ja lopullinen onnistuminen voi olla niin pienestä kiinni. Niin kuin Blake Woodin Barkleyn läpijuoksu.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy