rinieme (kesällä triathlonia ja joskus vielä (?) maraton < 4 h)

[rinieme]

Kesäkuu 2019 (2018)

Juoksua 9 (13)  kpl; 56 (112) km; 6 h 23 min (13:59)  
Pyöräilyä 8 (6) kpl; 12 h 27 min (6:40), 272 km (153)
Uintia 9 (7) kpl; 13,3 (8,9) km; 6 h 7 min (4:03)   

 

Yhteensä 25 h 42 min (24:49) sisältäen kaksi sprinttikisaa. Ensimmäisessä kisassa en vielä juossut polvivaivojen jälkeen. Pikkuhiljaa juoksu on alkanut tuntua lähes normaalilta. Pitkiä lenkkejä en ole viitsinyt tehdä ollenkaan. Matkat ovat olleet 3-10 km. Pitää olla järkevä ja totuttaa jalkoja vähitellen.

[rinieme]

Jottei järkevyydessä mentäisi ihan mahdottomuuksiin...

Kävin sunnuntaina seurakaverin kanssa järvessä uimassa ja sen päälle pienellä hölkällä. Kaveri huokaili, ettei hänellä ole vieläkään tiedossa turvajuoksijaa Swedemanin loppunousuun. Erehdyin ajattelemaan ääneen: "Olisikohan minusta siihen?" Kaveri tuumasi, että olisi ja oikeammin on kyse turvakävelijästä. Hän ei kuulemma siinä vaiheessa kisaa enää juokse.
Tänään läheteltiin viestejä. Tuloksena minulla on jo Åreen majoitus varattuna Swedemanin ajaksi. Olen aika innoissani - ja ehkä pikkuisen kauhuissani. Ylimakeeta, jätteroligt ja niin poispäin!!!

[rinieme]

Enkö muka ole päivittänyt harjoitteluja tänne kesäkuun treenien jälkeen?! Nyt on kyllä joku bittimörkö käynyt.

 

[rinieme]

Tässä tulee nyt kerralla koko loppukausi. Kausihan päättyy 30.9. ja uusi alkoi 1.10.

 

Heinäkuu 2019 (2018)

Juoksua 5 (14)  kpl; 38 (130) km; 4 h 5 min (15:30)  Polvi ehti olla välillä taas ihan kunnolla kipeä mutta rauhottui sitten.
Pyöräilyä 9 (11) kpl; 19 h 21 min (26:44), 460 km (583)
Uintia 9 (14) kpl; 14,4 (20) km; 6 h 13 min (9:26)   

 

Yhteensä 29 h 48 min (52:30)

 

Elokuu 2019 (2018)

Juoksua 8 (9)  kpl; 82 (50) km;10 h 58 min (6:01)  
Pyöräilyä 11 (14) kpl; 17 h 48 min (21:25), 402 km (444)
Uintia 3 (4) kpl; 6 (7) km; 2 h 28 min (3:13)   

 

Yhteensä 32 h 16 min (31:53). Tästä puolet tehtiin yhden päivän aikana Tallinnan Ironmanilla. Sen jälkeen olen satunnaisesti pyörällyt töihin eikä paljon muuta. Tallinnassa uinti ja pyörä sujuivat hyvin. Juoksu oletetusti ei niinkään sujunut. Otin ihan tarkoituksella rauhallisesti ja kävelin puolimaratonin jälkeen lähes koko matkan. Aikaa oli riittävästi jäljellä enkä ottanut mitään riskejä polven pettämisestä. Kävellen tiesin pääseväni varmasti maaliin.

 

Syyskuu 2019 (2018)

Juoksua 5 (8)  kpl; 66,8 (68) km; 8 h 41 min (9.58)  
Pyöräilyä 3 (30) kpl; 4 h 52 min (25:01), 61 km (291)
Uintia 4 (2) kpl; 5,6 (3,2) km; 2 h45 min (1:30)   

 

Yhteensä 16 h 20 min (41:56) Syyskuu meni ihan rötväilyksi. Terve jalka ärtyi juoksulenkillä eikä tullut kuntoon parin viikon levolla. Berliinin maraton jäi juoksematta. Olin vain kisaturistina ja kannustin tytärtäni.

 

Tämän viikon ohjelmassa on vakava keskustelu ortopedin kanssa. Alan olla kypsä polven nivelkierukan rapsutteluun. Polvi oireilee viiltävällä kivulla satunaisesti. Sen kanssa pärjäisin. Isompi ongelma on polvessa oleva jatkuva turvotus ja se, että polvea ei yleensä saa kunnolla suoraksi tai koukkuun. Liikelaajuuden rajallisuus tekee liikkumisesta ja seisomisesta toispuoleista. Toinen jalka on nyt alkanut oireilla siitä. Maraton jäi siis juoksematta, koska "terve" jalka ei kestänyt ottaa juoksuaskelia. Kipeän polven puolesta olisin voinut juosta. Juoksukunto toki ei olisi ollut kovin kummoinen.

 

Ylimenokauden rötväilyt on nyt rötväilty. Laiskottelu alkaa ottaa koville. Juoksemaan ei edelleenkään ole asiaa mutta jotain muuta tässä pitää alkaa tehdä: uintia ja pyörää. Maastopyöräily ei oikein kierukkapolvelle sovi mutta maantipyörä+traineri on hyvä. 

[rinieme]

Kävin taas ortopedin juttusilla. Päätettiin rapsutella tähystyksessä repaleita pois nivelkierukasta. Toimenpiteen ei pitäisi olla iso ja toipumisen pitäisi olla nopeaa. Silti hirvittää, tuliko tehtyä tyhmä päätös. Uuden veroista polvesta ei tule. Sen tiedän. Ikää on jo 57 vuotta. Tavoitteena olisi saada polvi taas suoristumaan kunnolla, jottei seisoessa paino olisi aina toisella jalalla ja rasitus siten tasaisemmaksi. 

Juoksemaan niin kovin haluaisin päästä.

[Tumpelo]

Itsellä nivelkierukan repeämän siistiminen auttoi omaan vaivaani. Ja 10v leikkauksesta nyt niin on lähes toisen jalan  kanssa saman veroinen. 

[rinieme]

Kaikilla tuntuu olevan myönteisiä kokemuksia polven siivouksesta. Parin päivän päästä on siivouspäivä.

Siivottava polvi ei ole kipeä muuten mutta välillä vihlaisee äkäisesti, eikä se toki suoristu. Toinen polvi sen sijaan on todella kipeä! Sen varassa olen nyt yli puoli vuotta nilkuttanut. Kävelylenkkareista on vasemmasta pohjallisen pinta kulunut puhki neljässä kuukaudessa ja pari sukkaparia on myös mennyt rikki vasemman sukan kantapäästä. Oikean jalan sukat näyttävät täysin kulumattomilta. Tämän toispuoleisuuden takia siis päädyin leikkaukseen. Olisi ilmeisesti kannattanut mennä jo aiemmin, niin toinen koipi ei olisi ehtinyt kipeytyä.

[riopentti]

Hyvää leikkausta ja toipumista! Täälläkin molemmat polvet siivottu, mahdollisti taas harjoittelun ja täten terveyttä vuosiin.

[villea]

Toivotaan että siivous onnistuu, jotta pääset taas mainion harrastuksen pariin täysipainoisesti!

[rinieme]

Suuri yleisö on odottanut jännityksellä tietoa tähystysleikkauksen onnistumisesta ja polven toipumisesta. Vai onko? Vastaan, vaikkei kysytä. Jää ainakin itselle jotain dokumenttia.

 

Polvi tähystettiin 17.10.2019. Leikkaus sujui hyvin. Kierukasta rapsuteltiin pois iso pala, lisäksi poistettiin jotain muutakin sekä siloteltiin epätasaista rustoa. Tämä on siis oma tulkintani lääkärin tekstistä. Nivelrikkoa on ja noin 3x3 cm alueelta rusto on täysin kulunut pois. Leikkaus oli mielenkiintoista seurattavaa. Näin itse näytöltä koko ajan lääkärin puuhailut. Leikkauksen jälkeen makailin toipumishuoneessa niin kauan, että jalat taas löytyivät ja pystyin liikuttamaan niitä spinaalipuudutuksen haihtuessa. Söin jotain, tilasin tyttären pelastamaan minut autolla kotiin. Auton kyytiin könysin kyynärsauvojen kanssa ja vielä autosta kotiin myös. Sen jälkeen jätin kepakot eteisen nurkkaan ja liikuin ilman keppejä.

Sain nukutuslääkäriltä mukaan pikkupussin kolmionappeja sekä reseptin parasetamolia sekä selekoksibia (vähän fiksumpaa buranaa). Tulehduskipulääkettä kehotettiin käyttämään turvotuksen vähentämiseksi. Kolmionapit jäivät syömättä, samoin parasetamoli. Tulehduskipulääkettä yritin muistaa ottaa muutaman päivän. Toki jalassa oli kipua kävellessä mutta ei levossa. Hurja pallo oli koko polvi. Itse leikkauskohta ei ollut ollenkaan kipeä, jos ei suoraan haavan kohtaan tökännyt. Sen sijaan turvotus oli pahinta polven yläpuolella ja ulkosyrjässä oli iso ja kipeä mustelma. Se kohta oli ilmeisesti saanut hittiä leikkauksessa.

Sain kolme viikkoa sairauslomaa, koska kävelen ja seison töissä aika paljon. Viiden päivän päähän leikkauksesta sain soittoajan työterveyslääkärille. Käsitin, että tarkoituksena oli varmistaa, että toipuminen on lähtenyt käyntiin eikä ole tullut yllättäviä komplikaatioita. Työterveyslääkäri ei kuitenkaan halunnut kanssani puhelimitse keskustella, vaan komensi vastaanotolle. Menin paikalle hiukan hämmentyneenä. Lääkäriä ei kiinnostanut tippakaan esimerkiksi kurkistaa, kuinka haavat voivat. Hän vain ihmetteli, miksen ole jo töissä, onhan minulla istumatyö! Totesin, ettei työ ihan istumista ole mutta että aikomukseni olisi mennä töihin seuraavalla viikolla eli 1,5 viikkoa leikkauksesta. En ollut kovin kipeä ja arvelin pärjääväni töissä.

Kuvittelin työnantajan kannalta olevan hyvä, että palasin nopeasti töihin. Olisivat joutuneet aikamoiseen pulaan järjestellessään sijaisia. Oma lähiesimies olikin helpottunut. Hallinto sen sijaan hyppi seinille, että kenekäs luvalla sitä töihin tullaan sairausloman aikana! Lakimiehen ja työterveyden kanssa setvittiin, saako vai eikö saa olla töissä. Eipä siihen oikein kunnon selvyyttä tullut ennen saikun päättymistä.

Polvi kesti töissä oloa ihan hyvin. Seisoin ja kävelin mahdollisimman vähän. Pientä ärsytystä tuntui muttei tarvinnut kipulääkkeisiin turvautua. Viikko leikkauksesta olin tehnyt ensimmäisen tosi kevyen treenin pyörällä sisällä. Polvi taipui juuri ja juuri riittävästi. Uimaan pääsin samoihin aikoihin kuin palasin töihin. Silloin pääsin eroon tikeistä.

Viisi viikkoa leikkauksesta oli ortopedin jälkitarkastus. Hyvin oli kuulemma toipunut. Toipumisvauhti vastasi pientä kierukan siistimistä, vaikka polvelle oli tehty aika paljon isompi siivous. Olisikohan kohtuullisen hyvästä lihaskunnosta jotain hyötyä? Tarkastuksen jälkeen lähdin kahden viikon työmatkalle. Reissussa on tullut paljon kävelyä ja seisoskelua. Kävely sujuu jo tosi hyvin mutta seisoskelu ei ole mukavaa. Polvi suoristuu melko hyvin, paremmin kuin ennen leikkausta, muttei kuitenkaan ihan kunnolla.

Eilen, reilut kuusi viikkoa leikkauksesta, uskaltauduin ottamaan ensimmäiset varovaiset juoksuaskeleet. Pelotti. En olisi uskaltanut, jollei valmentajani, fyssarin, tekemässä ohjelmassa olisi lukenut "kävely, seassa juoksuaskelia". Juoksu onnistui. Ensimmäiset askeleet olivat haparoivia. Jalka kantoi. Tein viisi 30 s hölkkäpätkää kävelyn lomassa hotellin juoksumatolla. Tänä aamuna toistin saman.

 

Nyt on kulkaas ihan loistava fiilis!
Työpaikkalekuri mutisi tavatessamme jotain mahtaako juoksu enää onnistua... Onneksi valmentaja on ammattilainen ja uskoo minuun ja polveeni. Alan itsekin uskoa. Ortopedi puolestaan on realisti. Toteaa nivelrikon ja sanoo sen aiheuttavan joillakin paljon kipuja ja toisilla olevan lähes tai kokonaan kivuton. Tavoitteena on kuulua jälkimmäisiin.

[rinieme]

Juoksut on olleet aika vähissä eikä siksi ilmeisesti ole ollut tarvetta raportoida tekemisiään Juoksufoorumilla. Hengissä olen eikä juoksutossujakaan ole vielä heitetty roskikseen. Otetaanpa siis pikakatsaus kadonneisiin kuukausiin.

 

Lokakuu 2019

Polven tähystysleikkauksessa 17.10. siivottiin repsottava kierukka ja siloteltiin muutenkin polven sisukaluja. Nivelrikkoakin kuulemma on. 

Juoksua 0 kpl
Pyöräilyä 5 kpl; 3 h 42 min Ensimmäinen varovainen pyörittely 20 min trainerilla kuudentena päivänä leikkauksesta. Polvi taipui juuri ja juuri sen verran, että pystyin polkemaan.
Uintia 3  kpl; 5,5 km; 2 h 44 min   

Lokakuussa kävin vielä ennen leikkausta säännöllisesti lenkillä koiran kanssa kolmesti päivässä. Leikkauksen jälkeen se jäi pois muutamaksi viikoksi.

 

Marraskuu 2019

Juoksua 0 kpl 
Pyöräilyä 6 kpl; 4 h 20 min
Uintia 4 kpl; 7,15 km; 4 h 36 min   

Kuntouttavaa polvijumppaa aika paljon mutta enemmänkin olisi kannattanut tehdä. 

Marraskuun viimeinen viikko meni työmatkalla Siperiassa. Siellä jouduin kävelemään ja seisoskelemaan aika paljon. Polvi kesti, vaikkei aina ihan kivalta tuntunut. Käveleminen oli ihan ok, mutta seisoskelu ei.

 

Joulukuu 2019

Juoksua 2  kpl; ja kävelyä muutamalla hölkkäaskeleella 4 kpl; 10 km; 2 h 5 min 
Pyöräilyä 10  kpl; 10 h 13 min 
Uintia 3 kpl; 4,5 km; 2 h 9 min   

Hiihtoa 1 kpl; 7,3 km; 46 min

Joulukuu jatkui työmatkalla suoraan Siperiasta Brysseliin. Brysselissä hotellin juoksumatolla otin valmentajan käskystä ensimmäiset juoksuaskeleet. Pelotti ihan hirveästi. En millään olisi uskaltanut ottaa juoksuaskelia, vaikka käveleminen sujui ihan ok. Polvi oli toki edelleen aika pulska mutta enimmäkseen kivuton. Onnistuihan ne juoksuaskeleetkin. Otin homman ihan varovaisesti: 2 min kävelyä ja 30 s hölkkää noin 15 min ajan.

 

Tammikuu 2020

Juoksua 8 kpl, 40 km, 5 h 58 min  
Pyöräilyä 7 kpl; 6 h 32 min 
Uintia 5 kpl; 8,1 km; 4 h 18 min 

Kuntosali 2 kpl; 2 h 26 min

Yhteensä sykemittarilla kirjattua liikkumista 21 h 50 min

Aloin päästä taas normaaliin elämään. Koiran kanssa haahuiltiin aamuin, päivin ja illoin. Treenissä oli jo juoksua, vaikka se oli edelleen lyhyinä pätkinä ja tosi hidasta vauhtia. Kotirataultratapahtumaankin osallistuin ja juoksin hurjat 10,2 km!

 

Helmikuu 2020

Juoksua 8 kpl, 38 km, 5 h 20 min  
Pyöräilyä 6 kpl; 8 h 16 min 
Uintia 6 kpl; 811,4 km; 5 h 44 min 

Kuntosali 3 kpl; 3 h 8 min

Hiihtoa 2 kpl; 2 h 40 min hiihtolomareissulla

Laskettelua ja lumilautailua sekä potkukelkkailua

Yhteensä sykemittarilla kirjattua liikkumista 34 h 45 min

Hiihtolomalla pääsin nauttimaan oikeasta talvesta. Sattui loistavat säät. Aurinko paistoi joka päivä. Öisin oli kunnolla pakkasta (noin -20 astetta) ja päivällä mukava pikkupakkanen. Hiihdon kannalta kelit eivät olleet kovin lennokkaat mutta tuli hyvää treeniä. Hiihtokunto oli ihan surkea, kun kotona oli ollut vain yksi tilaisuus hiihtämiseen joulukuussa. 

Hiihdossa ja rinteessä huomasin, että koordinaatio oli hukassa. Polven käyttö ja luottamus siihen piti opetella uudelleen. Yllättäen luisteluhiihto oli helpompaa kuin pertsa. Pertsassa piti vähän väliä muistutella itselleni, että jalkojakin kannattaisi käyttää. 
Hiihtoloman alla kävin suosikkihierojallani, joka on varsinainen taikuri. Hän nyki ja vatkasi polvea. Polven liikkuvuus parani huomattavasti, kun joku pieni virheasento saatiin korjattua. Lisäksi kireää etureittä venytettiin niin, että tähtiä näkyi. Oli todella tuskallinen kokemus. Luotan häneen kuitenkin niin paljon, että annoin kiusata. Ensi viikolla on seuraava käynti ja hirvittää.

[rinieme]

Kiroan surkean talven. Kenen luvalla siitepölykausi alkaa jo maaliskuun puolivälissä (Etelä-Suomessa jo helmikuussa)?! Olen ollut tällä viikolla todella väsynyt ja työpäivän jälkeen valot sammuksissa. Syytä en tajunnut, ennen kuin perjantain iltauutisissa mainittiin lepän siitepölyä havaitun Vaasassa. Lauantaina otin antihistamiinin ja jopas on taas elämä ihan siedettävää. 

Saa nähdä, kuinka pitkäksi kevätriesa venyy. Jotenkin tämän allergian kanssa aina kitkutellaan. Onneksi kesäpölyt eivät minua pahemmin haittaa. 

Triathlonhullutuksia alkaa ilmestyä kalenteriin: Vantaa, Lahti, Tahko ja muuta epävirallisempaa. Pikkuisen pitäisi vielä saada juoksukuntoa noita varten.

[Reenaaja]

Istukaa 60 km vaikka sulkavan suoduissa..kirkko vene sarja ...se vasta on tylsää....😛

[rinieme]

Maaliskuu 2020

Juoksua 8 kpl, 52 km, 6 h 55 min  
Pyöräilyä 13 kpl; 12 h 32 min 
Uintia 3 kpl; 5,8 km; 2 h 51 min 

Kuntosali 7 kpl; 5 h 16 min

 

Maaliskuu osoittautui yllättävän haastavaksi kuukaudeksi monessa suhteessa. Hiihtoloman laskettelut ja lautailut eivät tainneet olla ihan parasta kuntoutusta polvelle. Kävin 10 päivää loman jälkeen luottohierojallani ja sain aikamoiset haukut. Polvi oli kieltämättä taas aika pulska ja ihan selvästi myös lämmin eli tulehdusta oli. Käskystä aloitin sitten heti tulehduskipulääkekuurin ja varasin ajan ortopedille. Aluksi lääkkeet eivät tuntuneet vaikuttavan mitään. Sitten reseptilääkkeen jämät loppuivat ja hain apteekista reseptitöntä. Vaikutus oli jotenkin uskomaton. Turvotus häipyi täysin yön aikana ja polvi alkoi taas olla lähes normaali. Jätin ortopedin väliin, kun ei enää ollut mitään valitettavaa.

 

Seuraava haaste oli sitten koronahaaste. Työt muuttuivat kotona tehtäviksi. Uimahalli meni kiinni. Kuntosali olisi auki mutta en ole sielläkään käynyt. Olen viritellyt kotipunttitreenit käyttöön. Polvi on ihan hyvä eikä rajoita treenaamista. Nyt ongelma on uinnin puute. Uinti palauttaa jalkoja. Nyt on uintien tilalla pyörää tai juoksua. Seurauksena on jalkojen totaalinen uupuminen. Pitää keksiä joku konsti, millä saisin treenimäärät pidettyä nousujohteisina jalkoja kohtuuttomasti rasittamatta. Siis valmentajan pitää keksiä! Onneksi saan ulkoistaa ongelman.

 

Tänään satoi 20 cm lunta, koko talven (oliko sitä) runsain lumipeite. Ensi viikolla saattaisi silti olla jo mahdollista päästä triathlonpyörällä ulos. Joku pyörätiekin on jo lakaistu, ei toki kaikkia.