Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Koehenkilöksi juoksun taloudellisuustutkimukseen


trainic
 Share

Recommended Posts

Tervetuloa koehenkilöksi juoksun taloudellisuuden tutkimukseen!

Teen Jyväskylän yliopistolla liikuntabiologian laitoksella gradua aiheesta ”Alamäkijuoksun aiheuttamat lihasvauriot ja vaikutukset juoksun taloudellisuuteen”.

Jos olet 18-40 –vuotias terve nainen tai mies ja harrastat kestävyystyyppistä liikuntaa ja sinulla on ainakin jonkin verran kokemusta myös juoksusta, olet tervetullut osallistumaan tutkimukseen. En etsi varsinaisia kilpajuoksijoita koehenkilöiksi. Tutkimuksessa saat tietoa mm. kestävyysominaisuuksistasi, juoksun taloudellisuudestasi ja jalkojen elastisuudesta. Koehenkilöiksi voidaan valita noin 20 henkilöä.

Testit tehdään Jyväskylän yliopistossa ja testikertoja kullekin koehenkilölle tulee kolme kappaletta. Ensimmäisellä testikerralla määritetään mm. rasvaprosentti ja maksimaalinen hapenottokyky ns. lyhyellä maksimaalisella juoksumattotestillä.

Toisella testikerralla määritetään aluksi koehenkilöiden jalkojen ojentajalihasten elastisuusprosentti staattisen ja kevennyshypyn avulla ja ns. reaktiivisuusteho reaktiivisuustestillä, joka mittaa pohjelihaksiston kykyä tuottaa räjähtävää nopeusvoimaa. Koehenkilöt jaetaan kahteen ryhmään, joista toisessa olevat juoksevat juoksumatolla 30 min. 0 asteen kulmalla tasaisella ennalta määrätyllä nopeudella. Juoksun aikana mitataan sykettä, veren laktaattia ja juoksun taloudellisuutta (hapenkulutusta). Toisessa ryhmässä olevat juoksevat vastaavassa 30 min. juoksutestistä 20 min. alamäkeen (-10 %), joka aiheuttaa juoksun jälkeen jonkin verran lihasvaurioita ja –kipua. Lihasvaurioiden suuruutta arvioidaan ennen ja jälkeen juoksumattotestin verestä mitattavalla kreatiinikinaasientsyymin pitoisuuden avulla. Testin lopuksi määritetään jälleen elastisuusprosentti ja reaktiivisuusteho.

Kolmas testikerta toteutetaan noin 48 tuntia toisen testin jälkeen ja se on samanlainen kuin toinen testikerta.

Mittaukset pyritään suorittamaan marras-joukuun aikana. Tutkimus on maksuton. Jos olet kiinnostunut tulemaan koehenkilöksi tai haluat lisätietoja, ota rohkeasti yhteyttä. Koehenkilöksi halutessasi ilmoita nimesi, ikäsi, yhteystietosi ja kuinka paljon ja mitä liikuntaa ja millä tasolla harrastat.

Juoksuterveisin,

Vesa Erojärvi

050 3770207

veeleroj@cc.jyu.fi

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Toisessa ryhmässä olevat juoksevat vastaavassa 30 min. juoksutestistä 20 min. alamäkeen (-10 %), joka aiheuttaa juoksun jälkeen jonkin verran lihasvaurioita ja –kipua. Lihasvaurioiden suuruutta arvioidaan ennen ja jälkeen juoksumattotestin verestä mitattavalla kreatiinikinaasientsyymin pitoisuuden avulla. Testin lopuksi määritetään jälleen elastisuusprosentti ja reaktiivisuusteho.

No hep. Koekaniiniksi en pääse, mutta aihe kiinnostaa erityisen paljon joten toivottavasti löydän jotain kautta tulokset luettavaksi kun tutkimus on ohi. Hardrockissa (160km) hävisin vuorilta alas juostessa kymmeniä minuutteja (siis per alamäki) muutamille, jotka pinko menemään kun gasellit ikään. Mulla oli siinä vaiheessa etureidet jo niin jumissa, että jokanen tömähdys oli yhtä tuskaa ja nopeemmat sano että älä jarruttele kun se ei tee jaloille hyvää. Enhän mä tahallaan jarruttanu vaan yritin juosta mahdollisimman taloudellisesti tilanteeseen nähden, mutta jos oisin laittanu vapaan päälle ni oisin kieriny alas rinnettä Jackass-tyyliin kun ei etureidet ois kestäny sellasta menoa. En kyllä lähe toista kertaa tollasia mäkiä laskettelemaan ilman kunnon alamäkijuoksutreenaamista. Mutta opin ainakin sen, miten saa helposti etureidet kramppaamaan ku en oo ennen moista saanu kokea.

Spartathlonin 246km juoksun jälkeen olin tutkittavana ja verikokeen tuloksissa oli kuudessa kohtaa huutomerkki, joita lääkäri naureskeli hymyillen. Yks lyhenne on "C P K", joka kuulemani mukaan olis jonkinlainen lihasvaurion suuruutta kuvaava mittari - onko tää toi "kreatiinikinaasientsyymi"? Viitearvo on 25-190 U/L joten tohon väliin pitäis ilmeisesti normaalioloissa osua ja mulla oli maalissa 42440 eli ilmeisesti oli solut aika sekasin? Muita lukemia oli esim.(suluissa mitatut arvot): SGOT (netistä löysin, että: "SGOT is released into blood when the liver or heart are damaged.") 5-40 U/L (1405), SGPT (SGPT levels are elevated with an insult to the heart (for example, from a heart attack) 5-40 U/L (291), LYM% (valkosolujako?) 25-50 (10.2) ja sitten kolme muuta, joita en pysty kirjottamaan kun ei löydy kreikankielen aakkosia näppikseltä. Verikokeet otettiin myös ennen starttia ja päivä maaliintulon jälkeen, mutta niitä ei jostain syystä näy tässä testilapussa. Ois ollu kiva nähdä, miten nopeesti noi arvot palautuu normaalitasolle. Jos ois pitäny tehdä jonkin sortin kevennyshyppy heti maalissa ni oisin varmasti kuollu aivotärähdykseen. Taksiin meno oli jännää kun lääkäri taitto jalat väkisin koukkuun ja paikalliset naureskeli räpsien samalla edustavia kuvia.

Link to comment
Share on other sites

Spartathlonin 246km juoksun jälkeen olin tutkittavana ja verikokeen tuloksissa oli kuudessa kohtaa huutomerkki, joita lääkäri naureskeli hymyillen. Yks lyhenne on "C P K", joka kuulemani mukaan olis jonkinlainen lihasvaurion suuruutta kuvaava mittari - onko tää toi "reatiinikinaasientsyymi"? Viitearvo on 25-190 U/L joten tohon väliin pitäis ilmeisesti normaalioloissa osua ja mulla oli maalissa 42440 eli ilmeisesti oli solut aika sekasin?

(...)

Jos ois pitäny tehdä jonkin sortin kevennyshyppy heti maalissa ni oisin varmasti kuollu aivotärähdykseen. Taksiin meno oli jännää kun lääkäri taitto jalat väkisin koukkuun ja paikalliset naureskeli räpsien samalla edustavia kuvia.

Huh-huh, hurjalta vaikuttaa. Mitenkä palautuminen on muuten edennyt? Mukava olisi ollut nähdä Spartathlon-sankari Rautavedellä, mutta toivupa rauhassa, jos vain suinkin maltat.

Link to comment
Share on other sites

Ihan kivasti menee, kun lihakset palautu yllättävän nopeesti ja turvotus jaloista lähti muutamassa päivässä. Akilles on pikkuriikkisen arka ajoittain, mutta voipi olla että on vaan harhaluuloa ja pikkukipua mitä monesti on päässäkin. Töitä ja kaikenlaista tekemistä on ollu useimpina päivinä aamusta iltaan ja viikonloppuna en oo päässy lähtemään mihinkään ni on ollu vähän hermot kireellä, mutta se on normaalia mulla näin syksyllä ja menee kyllä pikimmiten ohi. Kestäähän sitä ihminen vaikka mitä, jos tietää ettei se tuu jatkumaan ikuisuuksiin. Jotkin asiat vaan pitää hoitaa, vaikkei ne aina niin mukavilta tuntuiskaan.

Yksinkertasten rutiiniasioiden hoitaminen takkuili rankasti jonkin aikaa ja esim. imurointi tai kaupassa käynti tuntu pari viikkoa todella turhauttavalta "elämiseltä", kun niiden merkitystä mietti vähän liiankin syvästi. Mutta nyt niistäkin osaa nauttia taas yllättävän paljon. Sehän tässä tuntuu olevan yks parhaista palkinnoista, että oppii arvostamaan kaikkia yksinkertaisia ja itsestäänselviltä tuntuvia asioita ihan uudella lailla. Saatuaan kokea todella raastavia tunnetiloja ja nautittuaan niistä täysillä huomaa kuinka mahtavaa elämä oikeesti voi olla ja kuinka kaikkivoipainen sitä onkaan toteuttamaan omia unelmiaan jos vaan tahtoa, kokeilunhalua ja intoa riittää. Ei sitä muuta enää toivokaan kuin sitä, että saisi nauttia samanlaisista hetkistä vielä monen monta kertaa ennen kuoppaan tippumista. Niistä ei haluaisi millään päästää irti ja palata takaisin tekemään asioita vaan siksi että niin kuuluu tehdä (kuten esim. töiden tekeminen, jotta löytää ruokaa jääkaapista - mutta toisaalta töiden tekeminenkin on useimmiten kivaa ja tosi nautinnollista puuhastelua).

Haavemaailmassani viettäisin aikaani maapallon monimuotoisuutta ja luonnonvoimien aikaansaannoksia tutkiskellen, onnellisten eläinten elämää seuraillen ja fyysisestä olotilasta kaikissa sen eri muodoissa nauttien ilman minkäänlaista käsitystä siitä, mitä huomenna tai ensi vuonna tulee tapahtumaan. Vaikka tiedänkin, ettei kaiken tämän toteuttaminen välttämättä tule ikinä tapahtumaan niin onneksi olen kuitenkin täysin vapaa elämään haavemaailmassani joka ainoa päivä, vaikka fyysisesti olenkin jossain ihan muualla. Mutta pitäähän sitä tietysti välillä imuroidakin.

Tsemppiä Rautavedelle Hietsu!

Link to comment
Share on other sites

Kiitokset toivotuksista ja perusteellisen pasimaisesta vastauksesta. Mukava kuulla toipumisen edistyneen nopeasti.

Saatuaan kokea todella raastavia tunnetiloja ja nautittuaan niistä täysillä huomaa kuinka mahtavaa elämä oikeesti voi olla ja kuinka kaikkivoipainen sitä onkaan toteuttamaan omia unelmiaan jos vaan tahtoa, kokeilunhalua ja intoa riittää. Ei sitä muuta enää toivokaan kuin sitä, että saisi nauttia samanlaisista hetkistä vielä monen monta kertaa ennen kuoppaan tippumista.

(...)

Haavemaailmassani viettäisin aikaani maapallon monimuotoisuutta ja luonnonvoimien aikaansaannoksia tutkiskellen, onnellisten eläinten elämää seuraillen ja fyysisestä olotilasta kaikissa sen eri muodoissa nauttien ilman minkäänlaista käsitystä siitä, mitä huomenna tai ensi vuonna tulee tapahtumaan. Vaikka tiedänkin, ettei kaiken tämän toteuttaminen välttämättä tule ikinä tapahtumaan niin onneksi olen kuitenkin täysin vapaa elämään haavemaailmassani joka ainoa päivä, vaikka fyysisesti olenkin jossain ihan muualla.

Ehkä pitkitettyyn juoksijan pilveen ja sen jälkihöyryihin pystyy heittäytymään jokainen, kunhan vaan rohkeasti hakee kestävyytensä rajoja. Ne rajathan voivat ihmisestä riippuen vaihdella paljonkin - pääasia, ettei niitä ole liian helppo saavuttaa. Kiitokset taas innostuksesta, jota foorumilaisille jaoit!

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy