Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Sign in to follow this  
joonas86

Toinen nilkka rutisee, ylipronatoi+lättäjalka, toinen ok

Recommended Posts

Ongelmani lyhyesti:

Vasemman jalan nilkka taipuu sisäänpäin, kun siihen laittaa kuormaa päälle. Esim seistessä ja etenkin ponnistaessa juoksussa, vasemmasta nilkasta tulee lättäjalka, kun taas oikean nilkka pysyy hyvin suorassa ja holvikaari ylhäällä.

Lättäjalka+voimakas ylipronaatio aiheuttaa sen, että en pysty juoksemaan kuin lyhyitä matkoja. Juostessa vas. nilkka taipuu joka askeleella sisäänpäin, ja parin minuutin hölkän jälkeen vasemmasta jalkaterästä alkaa lähteä tunto sekä tunnen pientä kipua nilkassa. Kenties jokin hermo puristuu, kun nilkka ylipronatoi?

Olen myös huomannut, että minun on vaikeaa kävellä kaltevilla tasoilla, jotka provosoivat nilkan taipumista sisäänpäin. Esimerkiksi minun on paljon helpompi kävellä tien vasenta reunaa ("/"-kaltevuus ) kuin oikeaa reunaa ("\"-kaltevuus). Tien oikeassa reunassa vasen nilkka taipuu entistäkin voimakkaammin sisällepäin ja tuntuu voimakas paine ja lievää kipua nilkan sisäpuolella.

Vamman lyhyt historia:

Vamma on peräisin Jukolan viestistä 2009 Mikkelistä, jossa nilkka pyörähti jyrkässä alamäessä. Aluksi siitä otettiin röntgenit, josta ei löytynyt mitään, ja tein fysioterapiaa pari vuotta. Nilkka ei kuitenkaan kestänyt juoksua ja kävin ortopedilla syksyllä 2012. Magneettikuvat otettiin ja löytyi osittainen repeämä deltaligamentista ja ST alaligamentista. Operointiin ei ollut aihetta ja minut passitettiin takaisin fysioterapiaan ja pohjelihaksen venyttelyihin.

Viimeisen vuoden aikana nilkka on alkanut rutisemaan kävellessä: Kun kävellessä heilautan jalan eteen ja pysäytän sen juuri ennen maahanlaskua, nilkka rusahtaa usein. Nilkkanivel rutisee ja naksuu usein myös satunnaisesti myös muulloin.

Tällä hetkellä olen huolestunut myös vasemman jalan polvestani, joka on alkanut oireilemaan. Tunnen selvästi, että nilkan taipuessa sisäänpäin, se pyörittää polvea hieman, ja tämä rasittaa polven etuosaa. Lisäksi kävely nykyisellä nilkalla on hieman huojuvaa ja voi olla, että kompensoin tasapainoa polvella.

Oma arvaus nilkan ongelmasta:

Mitä olen netistä lueskellut, esim sanoilla "adult aquired flatfoot", "hindfood valgus", "ankle overpronation", ongelma voisi olla esimerkiksi:

1. PTTD (posterior tibialis tendon dysfunction)

- http://www.foothealthfacts.org/footankleinfo/pttd.htm

2. Deltoid ligament injury

- https://www.dropbox.com/s/jsx5nf4du05ordw/deltoid_ligament_injury.pdf?dl=0

- varsinkin tämä kuvaus passaa kuin nyrkki silmään: "rearfoot valgus and over pronation on stance rearfoot valgus and over pronation on stance reducible with active posterior tibial tendon firing reducible with active posterior tibial tendon firing"

Mitä nilkalle on yritetty tehdä:

Fysioterapiaa olen tehnyt melko paljon, mutta se ei ole auttanut nilkan sisäänpäin taipumisessa. Joillakin liikkeillä pystyn tietoisesti pitämään nilkan holvikaarta pystyssä. Esimerkiksi jos kyykistyn pitäen varpaita koholla (tällöin ilmeisesti posterior tibialis tendon- jänne aktivoituu ja tukee nilkkaa). Myös jos juoksen/kävelen varpaillani, nilkka on tukevampi (ilmeisesti tässäkin pohjelihas aktivoi ptt-jänteen, mikä tukee nilkkaa?).

Pystyn myös juoksemaan paremmin, jos käytän nilkkatukia, jotka estävät nilkan taipumisen sisällepäin. Ongelmana omassa tuessani on se, että riittävän tuen saamiseksi, se pitää kiristää niin tiukalle, että veri ei kunnolla kierrä jalkaan.

Muutamaa pohjallistakin olen kokeillut (esim. interposrtin footbalance), mutta se ei tue nilkkaa tarpeeksi.

Pystyn sentään harrastamaan vielä lajeja joissa ei tarvitse ponnistaa. Esimerkiksi luisteluhiihto jäykillä monoilla onnistuu aika hyvin, kun ei ponnista vaan liukuu enemmän. Kuntosali, pyöräily ja uinti onnistuu myös.

Muuta hauskaa:

Ainiin, nyrjäytinpä myös oikean nilkkani niin ikään Jukolan viestissä 2013. Tämä rusahti kans pahasti, mutta on parantunut varsin hyvin. Ainakaan siinä ei ole tätä ongelmaa, että se pettäisi sisäänpäin. Se tuntuu suoralta ja jämäkältä eikä tässä jalassa ole ongelmia ponnistuksen kanssa.

Kysymyksiä:

Onko kenelläkään ollut samanlaista nilkkaongelmaa (voimakas ylipronaatio / lättäjalka)? Miten sitä on hoidettu ja onko löytynyt mitään ratkaisua?

Onko kenelläkään ollut deltaligamentin repeämää / PTTD ? Voiskohan minulla olla sama ongelma?

Mikähän mahtaa olla syy nilkan rutisemiseen? Olisikohan rustopinnat kuluneet ja auttaisikohan nilkan puhdistusleikkaus siihen?

Onko kenelläkään suositella hyvää ja riittävän jämäkkää nilkkatukea juoksuun?

Varmaan tässä pitää jossain vaiheessa ortopedin pakeille palata, mutta olisi kiva tietää onko muilla ollut vastaavia ongelmia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Joillakin liikkeillä pystyn tietoisesti pitämään nilkan holvikaarta pystyssä"

Siitähän se lähtee, pitää opetella "kävelemään" uudestaan. Tietoisesti sitä pitääkin uudelleen harjoittaa, jotta se jossain vaiheessa tulisi alitajuntaisesti. Jos tuntuu että olet tehnyt kaikki mahdolliset harjoitteet uskollisesti useamman kuukauden ajan, niin viimeisenä keinona on leikkaushoito.

Suosittelisin kuitenkin vielä käymään esim. osteopaatilla joka luultavasti katsoo ylemmän- sekä alemmannilkkanivelen liikkuvuudet, lonkan ja polven asennot ja kaikki mediaalisen pitkittäisen jalkaholvin aktiiviset tuet.

Erillisiä tukia tai teippauksia nilkkaan ei kannata pidemmän päälle käyttämään, sillä ne eivät vaivaa poista.

Share this post


Link to post
Share on other sites

No niin. Yritin esittää asiaa itse kokemani ja saamani hoidon pohjalta...

Kun nilkan ulkosyrjän jänteet saavat häiriön toimintaansa, häiriintyy myös kyky kohottaa päkiä ja varpaat lattiasta yleensä. Jalkapohja ei näin kiristy normaalilla voimallaan holvia tulemaan. Tämä teettää lisää töitä nilkan ja säären sisäosan lihaksistolle jonka toimintaa nilkan epävakaus vielä häiritsee. Ymmärtääkseni tämän toiminnan palauttaminen on fysioterapian tehtävä.

Kun tilanne pääsee pitkittymään, ei sen enempää peroneus- kuin sisäsyrjän kunnostaminenkaan edistä tilannetta, vaan nämä pienemmät, jalkaterän ryhtiä ja asentoa ohjaavat lihakset ja jänteet vaativat tuekseen selvästi aiempaa vahvemmat varpaita koukistavat ja nilkkaa ojentavat lihakset. Tämän onnistuttua jalkaterän vakautta säätelevien toimintojen harjoittaminen voi antaa tuloksia.

Kirjoittajan jalkaterän kuntoutuminen on ymmärtääkseni pysähtynyt riittämättömälle tasolle.

Itse riippunilkan omistajana olen jatkuvasti ikäänkuin samojen periaatteiden alaisena kuin nilkkansa ulospäin venäyttänyt. Kierre on ikuinen (sopii miulle): Kun jalka painuu pinteeseen, ei enää auta tasapainolauta eikä vvarpaiden kipristely. On palautettava ponnistavien lihasten voimataso ensin.

Tässä on ongelmakohta hoitavan osapuolen näkökulmasta. Vastaanottoluonteista työtä tekevälle ihmiselle jää aina hiukan epäselväksi, olisiko avun tarvitsijalla mahdollisuuksia toimi omia aikojaan asiansa edistämiseksi: kuinka kipu koetaan, millä tasolla harrastetaan ja mitä, onko omaa tottumusta voimailuun ja lihashuoltoon. Ja näin sellainen aivan oppikirjan mukainen kuntoutus, joka palauttaa vaikka työkyvyn osoittautuu riittämättömäksi liikkujalle.

Tämä on nyt lähempänä tarkoitustani.

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitos vinkeistä ja ohjeista. En enää usko että tämä jumpalla välttämättä korjaantuu...Yleensä 2-4 viikkoa innosun tekemään liikkeitä (joka ilta n. 30-60 min), mutta kun mitään vaikutusta ei ole, niin motivaatio hiipuu. Mutta eipä niistä mitään haittaakaan ole, ja teen harjoitteita (mm. tasapainolauta, päkijöillenousut, varpaiden kipristelyt, kuminauhaharjoitteet eversio+inversio, jne..) aina silloin tällöin kun iltaisin on ylimääräistä aikaa, mutta en enää läheskään joka ilta. Sanoisin että nykyään 1-2 iltana viikossa.

Aluksi jumppa näytti hyvältä, kun pystyn aktivoimaan holvikaaren ylös, ja ajattelin itsekin että kyllä se jumppaamalla paranee. Valitettavasti tämä ei ole automatisoitunut missään vaiheessa. Ja en ole ihan varma, onko ne lihakset, jotka estävät lättäjalan, koska oikea jalka pysyy suorassa vaikka pidän sen täysin rentona.

Työt vie tällä hetkellä ison osan ajasta ja pystyn kuitenkin käymään salilla ja uimassa. Mutta varmaan sinne ortopedille marssin kun sopiva aika tulee... Olisihan se mukava, jos esim. ensi kesänä voisi taas alkaa juoksemaan! Pitää raportoida tänne jos jotain edistystä tapahtuu...

Jos muilla on lättäjalkaongelmia, niin olisi mukava kuulla, onko sitä saatu kuntoon jotenkin?

Share this post


Link to post
Share on other sites

No en voi kyllä niinkään sanoa. Aika päkijöillä joutuu itsensä kantamaan vauhdista riippumatta. Taas on matka varattu Alppiloille kesäkuussa ja yhtälailla sen taitaa etukäteen tietää miten jalalle siellä käy. Aika rajoittunutta on monenlainen reppuilu. Mutta mitäs tässä tirisemään: Äärettömän hauskaa on taas niin kauan kuin sitä kestää!

Askelistaan kannattaa taistella aina. Siitä seuraa monta muuta hyvää, vaikkein juoksu-unelmat toteutuisikaan.

(Kohta on lonkka sökö. Olen sitten kai eri mieltä.)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Pientä päivitystä omaan tilanteeseen. Kävin ortopedilla. Ei uskonut että tuo deltaligamentti voi olla rikki (vaikka magneettikuvissa osittainen repeämä olikin ja että se omien tutkimusteni perusteella voisi aiheuttaa tuota lättäjalkaa...). En alkanut siitä väittelemään kuitenkaan...

Ensimmäinen havainto oli taas kerran, että pohjelihakset ovat kireät ja taas pitäisi niitä venytellä. Tähän totesin, että olen venytellyt usean vuoden ja että pohjelihakset ovat olleet kireät aiemminkin. Esim armeijassa polvelta ampuminen oli tuskaa, kun pohjelihas ei venynyt tarpeeksi. Lisäksi oikea jalka on ihan OK, vaikka on pohjelihas jopa aavistuksen kireämpi kuin vasemmassa jalassa.

Toinen havainto oli, että vasen nilkka on selvästi löysempi kuin oikea nilkka. Alkuun ohjeena oli alkaa tekemään tasapainolauta harjoituksia, mutta niitäkin on tullut useamman vuoden tehtyä pari kolme kertaa viikossa ilman merkittävää edistystä.

Kuitenkin lopuksi ortopedi oli sitä mieltä, että uudet magneettikuvat kannattaa nilkasta ottaa. Arveli, että nilkan ulkosyrjän nivelsiteet ovat revenneet osittain tai jopa kokonaan, mikä aiheuttaa nilkan pettämistä sisäänpäin. Kuulemma aiemmin näitä ulompia nivelsiteitä kiristeltiin hyvinkin yleisesti, mutta nykyään niiden kiristäminen on (kustannussyistä?) vähäisempää. Kuulemma nykyään pyritään siihen, että nivelsiteet paranee arpeutumalla itsekseen, ja näin varmaan itsellä kävikin oikean nilkan kanssa. Harmittaa että tuli oltua vasemman jalan parantelussa aika hätäinen ja "testattua" viikoittain että kestääkö juoksua, mikä ei ollut kovin viisasta näin jälkikäteen ajateltuna.

Nyt sitten odotellaan uusia magneettikuvia useampi kuukausi! Saapa nähdä löytyykö mitään kiristettävää...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy