Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Prefontane

Kenialainenkin käryää, toivottavasti kohta norjalainenkin :)

Recommended Posts

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/kenian-dopingtapaus-kohahdutti-maailmaa-miksi-urheilija-sortuu-kiellettyihin-aineisiin-sen-houkutus-on-erilainen/7564438

 

onhan se eri asia lähtee viivalle natuna tai dropattuna...tai jos voima nosto kisois 2 käyttää ja 2 ei käytä ja sarja on sama..mä oon kuullu -nähny niin paljon hormoneja -käyttäjiä.. 80-90 luvuil..ei mikään ihme et jengi käyttää-käryää..senhän urheilija tietää kun alkaa käyttämään...et voi kärytä. 

mut jotenkin tuntuu et huippuja suojellaan, ehkä + testit painetaan villasella..tai ostetaan + testi negatiiviseksi... onhan se musta aika kummaa et droppaajia ei saada kiinni..kun testataan- tai sit viel enemmän testejä..jos ei haluta- pystytä - raha.. saamaan käyttäjiä kiinni...tuntuu niin surku hupaiselta tuo koko testaus touhu..lähinnä pelleilyltä ja siltä et suurelle yleisölle näytetään jotain ei kaikkea...

urheilijat käyttää ja kisaa..

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noin 60 kenialaista yleisurheilijaa on saanut viiden viime vuoden aikana rangaistuksen dopingrikkeistä. Tunnetuimmat nimet ovat 1500 metrin entinen olympiavoittaja Asbel Kiprop, maratonin hallitseva olympiavoittaja Jeminah Sumgong ja Bostonin sekä Chicagon maratonit aiemmin voittanut Rita Jeptoo.

 

Afrikkalaiset vetää  epoo kuin leipää...

 

https://yle.fi/urheilu/3-10988161

Share this post


Link to post
Share on other sites

Salazarin testokaupan perusteella lienee aika korkea todennäköisyys että hänen tiimeisssään on tehty nopeasti elimistöstä poistuvan testosteronin ajoitettua/mikroannostelua vähän samalla lailla kuten joillain hiihtäjillä käytössä on  'huulivoiteet'. Tällöinhän riski jäädä kiinni on pieni ja joskus voi sattua vahinko/tosi huono tuuri kuten vaikkapa Johaugille ja Martti Vainiolle kävi. Edellisessä viestissä olevan artikkelin perusteella on tietysti hyvin mahdollista että hänenkin urheilijoilla voi olla käytössä myös jonkinasteista veridopingia. Kortikosteroidit ym. lääkitykset ovat myös joissain lajeissa aika suosittuja mutta niihin on saatu usein oman lääkärin eri lupa esim. jonkun taudin tai vamman hoidon nimissä eli niistä ei voi silloin kärytä ollenkaan mikä voi olla ihan kätevää.. Noita lääkityksiä joiden tarve on lääketieteellisesti varsinkin kyseenalainen kirjoitetaan ainakin Ameriikassa ihan liukuhihnalta ja joskus näiden haitat kokeneet urheilijatkin ovat ikävästi älähtäneet tästä julkisesti. Jos etiikka antaa käyttää yhtä keinoa niin siitä on hyvin lyhyt matka enää toiseen keinoon. Salazar on melko avoimesti ollut aina sellainen henkilö joka menee kokeiluissa äärimmäisyyksiin myös kemikaalien osalta.

 

Yksittäisiin urheilijoihin tulisi kuitenkin suhtautua puhtaina niin kauan kunnes he sitten käryävät tai tulee joku luotettava vuoto, joka osoittaa että korruptoituneet  liitot vain salasivat positiivisen testin...kuten on monesti käynyt. Ympärillä pyörivillä persoonilla ja heidän historialla on toki suuri vaikutus urheilijoihin ja se herättää aina ihmismielelle aika terveitäkin epäilyksiä. Onhan tuossa testauksessa jo periaatteessa menty valtavasti eteenpäin esim. 70-lukuun nähden mutta samalla on otettu käyttöön uusia ja ehkä hienovaraisempia keinoja. Veikkaan silti että likaisenkin urheilijan kannalta homma on terveemmällä pohjalla kuin ehkä koskaan sikäli kun geenidoping ei ole vielä laajamittaisessa käytössä. Mutta tasavertainen kilpailu ei silti toteudu, korruptio rehottaa ja voi avata yhä sauman isompiinkin huijauksiin kun esim. koko näyte vaihdetaan tai testitulos mitätöidään.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Asioiden jäsentäminen tekee itselleni hyvää. Pohdiskelin lenkillä Salazarin ryhmän asioita, ja siitä epämääräinen luokittelu:

 

1.On itse itsensä valkopesseitä urheilijoita, jotka suhtautuvat vitamiinien, hemoglobiinin, testosteronin yms. puutostiloihin yksinkertaisesti arkisina korjattavina asioina, jotta rakentava treeni voi jatkua, vailla suurempaa moraalista väärintekemisen tunnetta. Nuo "puutostilat" ovat usein kovan harjoittelun aikaansaamia ja suuresti synnynnäisistä ominaisuuksista riippuvaisia. Urheilija näitä "puutostilojaan" korjatessa ikäänkuin ajattelee asettuvansa samalle viivalle paremmat perintötekijät saaneen kanssa. Hieman sukua alppimajoille, koska ylänköjen asukitkin.

 

2.Sitten on toinen ryhmä, joka parantaa ominaisuuksiaan tietoisesti kielletyin keinoin, mutta ajattelee liikkuvansa sysimustan sijaan "harmaalla alueella". Heidän ensisijainen moraalisen oikeutuksen tunne syntyy siitä että heidän käsityksen mukaan muutkin käyttävät samoja kiellettyjä keinoja ja siksi menestyminen välttämättä vaatii sitä.

 

3.Ja kolmas sysimusta ryhmä on vailla minkäänlaisia pidäkkeitä. Kaikkea mahdollista tehdään menestymisen vuoksi, kunhan ei jää kiinni. Tai vaikka jäisivätkin kunhan ensin menestys. He tiedostavat tekevänsä täysin väärin, mutta patsastelun tarve tms. ajaa kaiken ohi.

 

Neljättä ryhmää, "syyttömät",  huipulla ei oikeasti ole olemassa. Tähän kuuluvat "vahingossa" doping-aineita elimistöönsä saaneet. Kuka "luuli" saaneensa suolaliuosta epon sijaan, kuka B-vitamiinia, kenen hammastahna oli sabotoitu, kenellä huulivoide väärä. Kuuluvat johonkin kolmesta edellisestä ryhmästä.    

  • Like 3

Share this post


Link to post
Share on other sites
1 tunti sitten, perttu kirjoitti:

 

Yksittäisiin urheilijoihin tulisi kuitenkin suhtautua puhtaina niin kauan kunnes he sitten käryävät tai tulee joku luotettava vuoto, joka osoittaa että korruptoituneet  liitot vain salasivat positiivisen testin...kuten on monesti käynyt. Ympärillä pyörivillä persoonilla ja heidän historialla on toki suuri vaikutus urheilijoihin ja se herättää aina ihmismielelle aika terveitäkin epäilyksiä. Onhan tuossa testauksessa jo periaatteessa menty valtavasti eteenpäin esim. 70-lukuun nähden mutta samalla on otettu käyttöön uusia ja ehkä hienovaraisempia keinoja. Veikkaan silti että likaisenkin urheilijan kannalta homma on terveemmällä pohjalla kuin ehkä koskaan sikäli kun geenidoping ei ole vielä laajamittaisessa käytössä. Mutta tasavertainen kilpailu ei silti toteudu, korruptio rehottaa ja voi avata yhä sauman isompiinkin huijauksiin kun esim. koko näyte vaihdetaan tai testitulos mitätöidään.

 

Tuossa parisen viikkoa sitten kuuntelin erään Ameriikkalaisen antidoping-jannun juttuja ja testaus on tosiaan mennyt kovasti eteenpäin, suhteessa siitä mitä se on ollut. Se on kuin yö ja päivä. En tarkkaan muista mitä kommentoi tuohon nykytouhun terveellisyyteen, muistelen että oli samaa mieltä kanssasi, eli geenidoping on iso kysymysmerkki, mutta muuten homma on terveellisempää. Minulla on ollut pitkään toinen mielipide, ja siksi kai se mieleen jäikin.

 

Iso juttuhan on se että noita olympia- ja MM-kisa näytteitä säilytetään se 8 vuotta. Mutta muuten sitten on villimpää. Aasian mestaruuskisojen näytteitä kai säilytetään vain muutama päivä/viikko ja muistaakseni EM-kisa näytteitäkään ei mahdottomia säilytetä, jos muisti pelaa oikein niin vain kuukausia. Tuo on tämän hetken antidoping-työn isoin kipukohta, etenkin Aasia. Jos kaikki näytteet kaikista kansainvälisistä mestaruuskisoista (ja epäilemättä myös kansallisista kisoista) saataisiin säilytettyä sen 8 vuotta niin se olisi iso harppaus eteenpäin testauksen tasapuolisuudessa ja ylipäätään antidopingtyössä. Tämä oli siis sen antidoping-jannun mielipide. Tuo vaan taitaa vaatia jo melkoisia resursseja koska säilytystilanpuute esimerkiksi Euroopassa tuntuu olevan ongelma.

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 11.10.2019 at 15.17, second kirjoitti:

muistaakseni EM-kisa näytteitäkään ei mahdottomia säilytetä, jos muisti pelaa oikein niin vain kuukausia.

On 11.10.2019 at 15.17, second kirjoitti:

muistaakseni EM-kisa näytteitäkään ei mahdottomia säilytetä, jos muisti pelaa oikein niin vain kuukausia.

Eikös suomalaisten kannattaisi hyödyntää tämä jotenkin?

 

Huumoria, huumoria.

 

No en kyllä itse(kään) nauranut. Aihe ei näet kauheasti naurata. Lähinnä vtuttaa.

Valmennan lapsia ja nuoria ja olen alkanut miettiä valmennanko edes samaa lajia kuin mistä näissä ketjuissa puhutaan.

Lapsena olin fanaattinen kestävyysjuoksun seuraaja.

Katsoin telkkarista alkuerätkin moneen kertaan videolta ja luin lajin historian satoja kertoja alusta loppuun.

Vielä viime vuosikymmenellä jaksoin seurata kisoja. Olin tietoinen doping-asioista.

Itse asiassa muutenkin kuin lukemani perusteella mutta ei siitä enempää.

Usko urheiluun oli kuitenkin olemassa. Kun pääsee kättelemään Martti Vainiota

tämän nimikkokympin palkintojenjaossa n. 25v Losin tapahtumien b-vitamiinien ja muiden jälkeen

niin mitä muuta sitä voi kuin uskoa urheiluun.

 

Sitten yhtenä iltana n. 10 vuotta sitten. Oli arvokisat "päällä", oisko ollut Berliini.

Iski vaan tunne "nyt ei ole kaikki kohdallaan" heitti 37 asteen kuumeenkin siihen sitten.

 

Työnsin olotilan taka-alalle mutta jotenkin sen jälkeen kiinnostus arvokilpailuja kohtaan hiipui.

Toki siinä oli oma hölkkäharrastus hyvässä nosteessa niin katsoihan sitä kilpakumppanien edesottamuksia

EM-kympillä jne, vähän eri näkökulmasta, ei kai ollut ees niin väliä kuka voittaa.

Valmentamista aloitin jossain vaiheessa niin toki sitä ottaa selvää esim afrikkalaisten (harjoitus)menetelmistä.

Ajattelin vaan että treenaaminen joka tapauksessa ratkaisee.

 

Kunnes nyt sitten.

Olen joutunut myöntämään että tietty logiikkani, etiikkani, moraalitajuni jne ei näköjään toimi lainkaan samoin

kuin näillä maailman huippujuoksijoilla. En syytä enkä osoittele ketään yksilöä. Ei siksi ettei niin saisi tehdä.

Miksei saisi? Vaan siksi että se nyt vaan olisi tyhmää kun ei ole sitä todellista tietoa kenestäkään näistä itsellä.

Kuten sanoin, jostain muusta vastaavasti on, niin olen mieluummin hiljaa silloin kun tietoa oikeasti on.

Mutta asiaan: En ihmettele dopingia. Ihmettelen sitä että urheilija liittyy doping-jupakassa ryvettyneen valmentajan

(Alberto) talliin sen jälkeen kun syytteet on jo nostettu ja oikeuskäsittelyt menossa ja julkisuudessa antaa uskomattomia

lausuntoja siitä ettei se niinku häntä koske ja blaa blaa. Ihmettelen myös sitä pakkomielteisyyttä millä Team Ineos

vai mikä se on hyökkäsi tuon 2 tunnin maratontavoitteen kimppuun. Tavoitteen jota on suunnilleen 50 vuotta arvottu että

milloinka se saavutetaan vai saavutetaanko ihmiskunnan historiassa koskaan. Niin ymmärsin vielä Monzan yrityksen

ja epäonnistumisen jotenkin pitkin hampain. Mutta että sen jälkeen piti vielä Wienissä ns "ottaa väkisin" tuo 2 tunnin raja.

En ymmärrä näistä kansainvälisistä sponsorointikuvioista paljonkaan, jos oikein luulen Ineos on myös ollut pyöräilyn

kanssa tekemisissä, jos oikein luulen ymmärtäneeni englanniksi lukemani myös lääketieteen kanssa on pyöräilyn

Ineos talli joko nyt tai aiemmassa historiassaan ollut tekemisissä myöskin kyseenalaisissa merkeissä. Eihän mikään

tietenkään liity mihinkään. Rahasummat joita tuossa pyörii ne eivät ihan pieniä ole. En halua jauhaa niitä tässä koska

minua ylipäänsä ketuttaa nykyään vallalla oleva urheilun (myös maratonjuoksun) arvon määrittäminen rahan ei niinkään

kilpailun sääntöihin perustuvien tulosten kautta. NHL jääkiekkoa on sellaisissa perinteisissä suomalaisissa

juoksupiireissä parjattu jonkinasteisena eettisen urheilun irvikuvana mutta kyllä nyt vahvasti näyttäisi siltä että ihan sitä

samaa se on ollut jo pidemmän aikaa kansainvälinen kestävyysjuoksukin. Joku sanoi että Wienin juoksu oli hyvää viihdettä.

Hyvyydestä en tiedä. Viihdettä se ainakin oli. Benny Hill Show on hyvää viihdettä, BB-talo on huonoa viihdettä.

Dohan MM-maraton vaikka nukahdinkin 2 kilometriä ennen maalia oli hyvää viihdettä. Olkooonkin että "kaikki käyttää" ja "oikeat mitalit jaetaan vasta viiden vuoden päästä" jne siinä on kuitenkin säännöt ja yhtäkkiä omien kansallisuuksien edustaminen tuntuukin hirmu perustellulta vaikka Holmen tätä jo 17 vuotta sitten yritti selittää miten "nykymaailmassa merkityksetöntä". Se kuitenkin kuuluu siihen teatteriin.

1.59.40 menee minun arvomaailmassani sinne BB-osastolle. Ehkä olen vaan niin ajasta jäänyt ja ulkona ja väärässä. Tämä oli nyt hyvä PR-temppu maratonjuoksulle? Niin sanovat. Ai oli. PR-temppu mille? Sille että vaikkapa valmentamani juniorit nyt innostuvat kuvittelemaan että heistäkin tulee uusia 2 tunnin alittajia väljien sääntöjen ja sirkushuvien aikakaudella. Matka kohti uusia Oregon Projecteja voi alkaa.

Jostain syystä minua ei lohduta että ajatus käytännössä on suomalaiselle hyvinkin teoreettinen. Periaatteen tasolla

hiertää silti. Suomalaisenkin kestävyysjuoksijan valinnan mahdollisuus kavennetaan: Joko olet a) Oregön Projektin tai Team Ineosin tai Rosan tallin mömmöm mitalisti tai b) haukuttu suomalainen maaottelukympin edustaja joka ei kestäisi edes yhtä cooperia Kipkosgein kelkassa tai c) lopetat harrastuksen ja alat tehdä ihan jotain muuta. Onneksi niin tyhmiä ne eivät ole että d) tulevat tänne isona jauhamaan ja tilittämään.

 

Mitä tässä haluan sanoa? (olen täysin selvin päin, varmuudeksi todettakoon) En tiedä. Ehkäpä en mitään vaan ainoastaan pohdiskella kun joku joskus jossain heitti (vai olinko se minä itse?) että voisiko yleisurheilun kuten nyrkkeilyn jakaa ammattilais- ja amatöörisarjoihin? Niin ehkäpä nyt ollaan tultu ainakin kestävyysjuoksun kanssa sille rajalle että niin pitäisi tehdä. Kuukauden päästä on Vierumäellä Pohjoismaiden mestaruusmaastot. Uskon että se on vielä täysin amatööriurheilua. Harkitsen mennä katsomaan.

Koska tuon tyyppisen amatööriurheilun katselusta voi tulla hyvälle tuulelle.

Tietynlainen toisentyylinen urheilu, vaikka olisi juoksemista, se on mielestäni kuraa. Ei aineiden salliminen välttämättä ole ratkaisu siihenkään. Ehkä se on hyvä että "huippuja testataan kisojen lähestyessä" etc etc. Mutta tulisi tehdä selkeä pesäero. Urheilun välillä, johon voi uskoa, johon voi kasvattaa lapsia ja nuoria. Versus viihde. Ei se aina täysin tulokseenkaan korreloi.

Uskon että esimerkiksi maratonin voi juosta jopa 2.59/km normaalissa sallitussa jänisjuoksussa, normaaleilla ei-erikoiskengillä, ei-doupattuna. Eikä se ole Kipkemboilta tai kumppaneilta pois.

  • Like 1
  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoista pohdiskelua @Antti N.

 

Onhan tämä afrikkalaisten vyörytys jotenkin täysin käsittämätöntä. Katselin sitä Ineos-lähetystä kun ne verryttelivät puistossa. Tuli mieleen, että ne ovat täysin eri rotua. Pelkkää hiuksenohutta jalkaa. Geneettisesti täysin ylivertaisia. Norjalaiset veljeksetkin näyttävät lähes romuluisilta niihin verrattuna.

 

Se on täysin selvä juttu, että tuolla tasolla valmennetaan myös kemiallisesti, mutta olisivat ne täysin ylivoimaisia joka tapauksessa. Kultaisella 70-luvulla afrikkalaiset olivat vielä aika pihalla, mutta vyörytys oli jo alkamassa.

 

Itse ajattelen jotenkin niin kuin Keskisalo. Ei suomalaisen kannata edes sinänsä haaveilla mistään maailmanmestaruuksista, vaan treenata lujaa ja kilpailla Euroopan tasolla. Ne ajat eivät enää palaa kun eurooppalaistaustaiset valkonaamat hallitsivat kestävyysjuoksua.

 

Suomalaisen kestävyysjuoksun ongelma ei kuitenkaan ole se, että ollaan geneettisesti tai kemiallisesti jotenkin jäljessä. Ongelma on siinä, että ei nappaa. Olisipa hieno tietää mitä tapahtui todella 60-luvun lopulla kun Lydiard oli Suomessa. Mauno Saaren kirjoittamassa kirjassa Juoksemisen Salaisuudet oli hieno kohta, jossa Lydiard halusi mukaan kestävyysjuoksijoiden leirillä pitkälle lenkille. Lainaus:

 

Keväällä 68 oli näytelty muuan komedia. Arthur Lydiard, juoksuevankelista halusi nähdä läheltä seurakuntansa.

 

Valmentaja pyytää päästä seuraamaan Suomen parhaiden kestävyysjuoksijoiden leiriä. Huiput ovat paikalla kaikki, Lydiard tahtoo nähdä heidät aivan läheltä. Lenkkipolkua lähemmäks juoksijaa ei pääse. Hän tulee aamiaiselle yhdessä 33 kilometrin harjoitukseen valmistautuvat joukon kanssa.

 

Ulkona on tosi kylmä, kevät on saanut yöllä kuuraa niskaan. Juoksijat vetelevät ylle tuulipukua, huppupuseroa, pitkää verryttelyasua. Uuden Seelannin viisisissäkymmenissä oleva mies on viivalla pikkuhousuissa. Ei tahdota uskoa, että se aikoo lenkille mukaan.

 

Lenkki aloitetaan ja huoltoauto seurailee joukkoa. Ukko köpöttelee mukana. Muutaman kilometrin kuluttua sillä on asiaa autolle ja heti arvataan joukossa että tuli väsy ja kylmä.

- Se on hyvä, että aloitellaan verrytellen. Mutta kuinka kauan näillä on tapana jatkaa sitä? Arthur kysyy englanniksi. Viesti käännetään suomenkielelle ja välitetään juoksijoille. Syntyy uhmakka hiljaisuus ja vauhtia. Ukko painelee joukon jatkona, kylmä on.

 

Painetta lisätään kilometri kilometriltä, ukon silmät seurailevat jokaista vuoronperään. Lähes kaksikymmentä kilometria tultu, alkaa ottaa luonnolle, joitakin nilkkoja nyrjähtelee omituisesti, auto alkaa täyttyä. Ukko juoksee.

 

Menee kilpailuksi ja kilpailusta tulee näyttävä. Vain yksi suomalaisista kestävyysjuoksun huipputekijöistä palaa urheilukeskukseen ennen puolen vuosisadan ikäistä valmentajaa.

 

Sinä päivänä koko kuva tulee nähtäville. Suomalaisessa kestävyysjuoksussa ei ole kovin montaa vikaa, vain yksi: Ei ole mitään kestävyysjuoksua.

 

Kaikki tietävät, että tuon Lydiardin n. vuoden reissun jälkeen oli. Jotakin tapahtui, eikä sitä voi selittää veritankkauksella. Minusta vain tuntuu siltä, että sellainen ei voi enää tapahtua tämän päivän Suomessa.

 

 

  • Like 4

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin silloin 60-luvun lopulla Lydiardin kanssa yhteislenkillä, kun hän oli urheiluseuramme vieraana antamassa neuvoja kestävyysjuoksuun. Hänellä oli suomenkielinen tulkki mukana. Onkohan foorumilla muita Lydiardin kanssa juosseita ?  Tuolla henokin ketjussa oli linkki senajan juoksijoiden juoksemisiin. Ja jostakin tulosluettelosta siellä bongasin nykyisiä veteraaneja, Jaakko Rouhiainen, Heimo Kärkkäinen, Arto Elonen mm.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
12 minuuttia sitten, Korteksi kirjoitti:

Olin silloin 60-luvun lopulla Lydiardin kanssa yhteislenkillä, kun hän oli urheiluseuramme vieraana antamassa neuvoja kestävyysjuoksuun. Hänellä oli suomenkielinen tulkki mukana. Onkohan foorumilla muita Lydiardin kanssa juosseita ?  Tuolla henokin ketjussa oli linkki senajan juoksijoiden juoksemisiin. Ja jostakin tulosluettelosta siellä bongasin nykyisiä veteraaneja, Jaakko Rouhiainen, Heimo Kärkkäinen, Arto Elonen mm.

 

Respect! Mutta kuka mahtoi olla tuo Lydiardin päihittänyt huippujuoksija leirillä? Paavo Pystynen? Antti Viskari? Tietääkö joku?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy