Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Prefontane

Kenialainenkin käryää, toivottavasti kohta norjalainenkin :)

Recommended Posts

Huippu-urheilijoiden hormonien käytön vaarallisuuteen Suomessa liittyen toimittaja- ja tutkija Seppo Pänkäläinen teki parikymmentä vuotta sitten teoksessa Piikki Lihassa julkaistussa esseessään kiinnostavan havainnon:

 

"Kun dopingin kieltävä argumentti perustuu sen terveydellisiin riskeihin ja haittoihin, toimittajien olisi tutkittava, onko näin todella. Jos dopingin käyttö esimerkiksi Suomessa oli laajaa 1970-luvulla, niin kuin on annettu ymmärtää, missä ovat ne ihmisrauniot, jotka hormonien haittavaikutuksista kärsivät? Julkisuuteen ei ole tuotu yhtään entistä urheilijaa, joka voisi osoittaa olevansa dopingin uhri".

 

Kaarlo Kangasniemi taitaa olla poikkeus Pänkäläisen kertomaan, mutta käsittääkseni tyyppi teloi selkänsä harjoituksen yhteydessä revähdyksen tms. takia enintään välillisesti hormoneihin liittyen. Tyypin lausunnot vuosien varrelta ovat muutenkin olleet välillä outoja:

 

- Ainakin Viikkosanomien laajassa paljastusartikkelissa vuodelta 1974 Kangasniemi väitti nostaneensa Meksikon kultansa puhtaana, ja aloittaneensa hormonien käytön vasta seuraavana vuonna.

- Kalevi Tuominen allekirjoitti tunnetusti ennen vuoden 1976 kesäolympialaisia urheilijoille lähetetyn kirjeen, jossa varoitettiin hormonitesteistä ja varo-ajoista ja oikeasta annostelusta ja sen asteittaisesta lopettamisesta kisojen alla. Kun kirje nousi pinnalle uudestaan vuonna 1984 (Hymy oli julkaissut sen jo 1976), väitti Kangasniemi saaneensa samanlaisen kirjeen Tuomiselta jo vuoden 1972 kisojen alla, ja suomalaisten itse ottamat veritestit osoittivat, että 90 % suomalaisista käytti hormoneja.

 

Omituisia väitteitä, koska 1) hormonit eivät olleet kiellettyjä vuonna 1972, 2) varoaikatestit - mihin vuoden 1976  kirje pohjautui - suoritettiin vasta Münchenin kisojen jälkeen, 3) lisäksi steroidit tuskin edes näkyvät veritesteissä ainakaan vuoden 1972 tekniikoilla, 4) ja muistaakseni "Pepsi" Paloheimon piti allekirjoittaa alkujaan vuoden 1976 kirje, mutta hän oli matkoilla tms. ja häntä tuurannut "Kallu" kirjoitti kirjeen. Samaa sattumaa tuskin olisi tapahtunut neljä vuotta aiemmin.

 

Kiinnostavana detaljina Kangasniemi kertoo kuitenkin samassa yhteydessä vuonna 1984, että häneltä edelleen kyseltiin neuvoja hormonien käytöstä. "Viime talvenakin [ie. 1983-1984] yksi kultamitalihiihtäjä soitti ja kysyi kuinka paljon anaboleja uskaltaa ottaa". Jos oletetaan, että kyse oli suomalaisesta arvokisojen mieskultamitalistista, niin vaihtoehtoja ei ole kovin montaa, itseasiassa vain muutama Innsbruckin kisojen viestihiihtäjä. Heistä Arto Koivisto myöhemmin myönsi käyttäneensäkin hormoneja, mutta olihan joukossa myös eräs isokokonenkin hiihtäjä, jonka kanssa käydyistä saunakeskusteluista Kangasniemi muisteli jotain...

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites

Saa nähdä nouseeko Suomessakin uutiseksi jossain vaiheessa, mutta ainakin pyöräilyn ja antidopingin maailmassa on muutama viikko kohistu uudesta kohtuullisen hyvin järjestetystä (kaksoissokko, plasebokontrolloitu etc, koehenkilöitä tosin vain vajaa kymmenen) tanskalaistutkimuksesta, jossa lähes naurettavan pieni 135 millilitran punasolusiirto nosti koehenkilöiden voimantuottoa viidellä prosentilla:

 

http://www.cyclingnews.com/news/rasmussen-on-micro-blood-doping-study-i-told-you-so/

http://www.ergo-log.com/who-still-believes-that-blood-doping-is-ineffective.html

 

Punasolusiirto vastaa siis noin 250-300 millilitraa kokoverta ja on siis vain reilun puolen veripussin luokkaa, kun useimmissa verensiirron tehon osoittaneissa tutkimuksissa on siirretty 2-3 pussia, joissakin jopa 5 pussia (ie. 2250 ml). Suurin kauhistelu liittyy siihen, että mikroverensiirrot tuskin näkyvät biologisessa passissa, koska suuremmatkin veriannokset usein katoavat riittävän hyvin kaikessa seurannassa olevan datan luonnollisiin (nestetasapainon muutokset jne) ja itseaiheutettuihin (korkeanpaikanharjoittelu jne) vaihteluihin.

 

Tutkimuksen siellä-täällä julkaistua aineistoakaan ei tosin kauhean tarkasti täydy selata, kun huomaa muutaman metologisen heikkouden, mutta toivottavasti ainakaan suorituskyvyn kasvun mittaluokka ei pidä paikkaansa.

  • Like 1
  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

doping on vähän kuin kaks teränen miekka..urheilijotia nostetaan ..kun mainetta 

 menestystä tulee- tulee myös rahaa- valtaa...annas olla kun käry käy..selkään 

 taputtelijat muuttuu selkään puukottajiksi...monissa tapauksissa urheilija on

jäänyt aivan yksin ... vaikka läheskää aina urheilija ei yksin ole tekemisissä dopingin

 kanssa...yksittäisiä tapauksia toki on...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos joku sattui lukemaan linkit, niin pakko lisätä mainitun mikroverensiirtotutkimuksen oudoin havainto ja samalla iso heikkous, mitä kukaan tutkimusta Twitterissä tai muuallakaan innolla lainannut ei tuntunut millään huomaavan (vaikka olisi väittänyt tutkimuksen lukeneensa).

 

Tutkimusprotokollassa koehenkilöt nimittäin luovuttivat 900 millilitraa verta (~400 ml punasoluja), joista 135 millilitraa punasoluja siirrettiin takaisin n. neljän viikon kuluttua, ja 235 millilitraa muutama päivä tämän jälkeen. Koehenkilöiden normaali hemoglobiinitaso oli aluksi 15,0 g/dl, ja se putosi verenpoiston jälkeen, mutta ei ehtinyt normalisoitua ennen testejä neljässä viikossa, vaan oli ennen verenpalautusta ainoastaan 14,1 g/dl, joten koko 5 % suorituskyvyn kasvu ns. "mikroverensiirron" jälkeen tapahtuu ainoastaan punasolujen määrän palatessa arvoon 14,6 g/dl jääden alle lähtötason (kaaviossa voimantuotto indeksilukuina, ei watteina). Kun koehenkilöt saavat tämän jälkeen vielä lähes kaksinkertaisen annoksen (235 ml) lisää punasoluja ja punasoluarvot menevät normaalin hemoglobiinitason yläpuolelle, niin voimantuotto nousee vain 0,9 % siitä huolimatta, että 15,5 g/dl hemoglobiiniarvo on yli heidän luonnollisen tasonsa.

 

blooddoping135.jpg.8578bea050c6a5951874ef0bb5981bce.jpg

Share this post


Link to post
Share on other sites
On ‎12‎.‎12‎.‎2018 at 21.34, Aragon kirjoitti:

Tutkimusprotokollassa koehenkilöt nimittäin luovuttivat 900 millilitraa verta (~400 ml punasoluja), joista 135 millilitraa punasoluja siirrettiin takaisin n. neljän viikon kuluttua, ja 235 millilitraa muutama päivä tämän jälkeen. Koehenkilöiden normaali hemoglobiinitaso oli aluksi 15,0 g/dl, ja se putosi verenpoiston jälkeen, mutta ei ehtinyt normalisoitua ennen testejä neljässä viikossa, vaan oli ennen verenpalautusta ainoastaan 14,1 g/dl, joten koko 5 % suorituskyvyn kasvu ns. "mikroverensiirron" jälkeen tapahtuu ainoastaan punasolujen määrän palatessa arvoon 14,6 g/dl jääden alle lähtötason (kaaviossa voimantuotto indeksilukuina, ei watteina). Kun koehenkilöt saavat tämän jälkeen vielä lähes kaksinkertaisen annoksen (235 ml) lisää punasoluja ja punasoluarvot menevät normaalin hemoglobiinitason yläpuolelle, niin voimantuotto nousee vain 0,9 % siitä huolimatta, että 15,5 g/dl hemoglobiiniarvo on yli heidän luonnollisen tasonsa.

 

blooddoping135.jpg.8578bea050c6a5951874ef0bb5981bce.jpg

 

Kun oman veren lisäämisellä tavoitellaan lisää suorituskykyä, pyritään ennen lisäystä myös mahdollisimman korkeisiin veriarvoihin. Koejärjestely on tältä osin todellakin varsin kaukana todellisesta toimintamallista. Kun muuttujia ei optimoida, saadaan tulokseksi vähän mitä sattuu.

 

Yksi suorituskykyyn oleellisesti vaikuttava tekijä on punasolumassa. Hemoglobiinitaso ( g/dl ) ei suoraan korreloi suorituskyvyn kanssa, joten pelkästään siitä johdetut päätelmät ovat virheellisiä.

 

Tällaiset tutkimukset ovat toki ihan mielenkiintoisia, kunhan muistaa että tulokset ovat suoraan riippuvaisia tutkimusympäristöstä eikä ns. objektiivista dataa ja siitä johdettuja kiveenhakattuja lainalaisuuksia ole biologisista prosesseista helposti johdettavissa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tutkimuksessa mitattiin kokonaishemoglobiini ennen verenluovutusta, ennen ensimmäistä siirtoa ja viimeisen siirron jälkeen, ja keskiarvon muutokset kulkevat käsi kädessä hemoglobiinitason keskiarvon muutoksen kanssa. Jostain syystä kokonaishemoglobiinia ei tosin mitattu mikroverensiirron jälkeen eli juuri tutkimuksen kriittisimmässä vaiheessa.

 

Maallikon näkökulmasta verensiirtojen järjestyskin aiheuttaa muuten hämmennystä, ja olisi kiinnostavaa tietää, miksi kokonaishemoglobiinia ei ensiksi palautettu suunnilleen normaaliksi isommalla verensiirrolla, ja sitten tehty mikroverensiirtoa, jolloin olisi saatu enemmän tietoa, miten muutaman prosentin punasolumassan lisäys normaalitasoon vaikuttaa suorityskykyyn. Itsesiassa tutkijat itsekin huomaavat tutkimuksen rakenteellisen vian, mitä ei oikein ymmärretä tai muusta syystä nosteta esiin muutamissa tutkimusta käsittelevissä artikkeleissa (ainakin joissain mainittiin kyllä vain ohimennen, että toinen siirto ei nostanut yhtä paljoa voimantuottoa tms):

 

"Thus, the transfusion was a mix of replacing the lost cells and adding additional as evident by the increase in hemoglobin mass following the combined high-volume transfusion of ~135 and ~235 ml RBCs. It may be speculated that the initial normalization of the blood volume is contributing the most to the performance enhancing effect while the additional increase in blood volume contributes less."

 

"Vähemmän" on tietty lievä ilmaus verensiirtojen eroavaisuuksista, jos jokainen mikroverensiirron prosentti punasoluja nosti voimantuottoa keskimäärin vähän yli prosentilla, kun taas isommalla annoksella saatu keskimäärin noin kuuden prosentin lisäys hemoglobiinitasoon ei nostanut voimantuotta keskimäärin edes yhdellä prosentilla.

 

Mutta toisaalta voi olla meteliä tyhjästä omalta taholtani, koska tuleehan näitä tutkimuksia aina aika-ajoin, ja tässä momentum taisi mennä, vaikka esim. Cyclingnews kyselikin (kuulemma) fysiologeilta asti kommentteja asiasta ja Michael Rasmussenkin kommentoi aihetta.

  • Thanks 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 14.10.2018 at 19.54, Reenaaja kirjoitti:

Intiassa dopingongelma – 279 kärähtänyt kahden vuoden aikana

 

Nousussa on. Vuoden 2016 Wadan raportissa Intia oli vasta kuudennella sijalla käryjen määrässä.

 

1. Italia 147

2. Ranska 86

3. USA 76

4. Australia 75

5. Belgia 73

6. Intia ja Venäjä 69

 

2017 vuoden raporttia ei ole vielä julkaistu. Tulee kai keväällä.

 

  • Haha 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/03/25/doping-ja-nuoret-kuntoilijat

Kilpa- ja huippu-urheilijat eivät kuitenkaan ole suinkaan suurin ryhmä dopingaineiden käyttäjistä, vaan kaikkein yleisimmin dopingia käyttävät Suomessa tavalliset nuoret kuntoilijat.

 

Doping ja nuoret kuntoilijat

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä



  • Alennukset jopa -70%


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy