Jump to content
Juoksufoorumi.fi
Heke

Kohti ensimmäistä maratonia

Recommended Posts

Aivan aluksi ehdottaisin Suropatille maratonin unohtamista, koska antipatiat sitä kohtaan ovat erittäin suuret. Miksi lähteä väkisin tekemään jotain mitä vihaa???

Jos nyt kuitenkin päätät HCM:lle osallistua, niin unohtaisin aikatavoitteet ja minuuttivauhdit. Ne luultavasti vain sekoittaisivat sinun luonnollisen juoksurytmin ja koko juoksemisen. Lähdet vain juoksemaan hiukan hitaampaa kuin viimeisellä 26km juoksulla juoksit. Tärkeintä on muistaa se, että ei anna ympärillä vellovan massan "pakottaa" sinua juoksemaan kovempaa. Ensimmäisellä kerralla näin yleensä käy, kun massahurmos ja numerolappu rinnassa saavat juoksijasta yliotteen.

Huoltopisteillä ottaisin sinun tilanteessasi puolikkaan kupin urheilujuomaa ja sen perään pienen hörpyn pelkkää vettä toisesta mukista. Tämä on aika "varma" setti ekalla maratonilla. Ja kannattaa ottaa muutama ripeä kävelyaskel mukeja tyhjentäessä, jotta kaikki menee mallikkaasti.

Ja ekalla maratonilla kannattaa ehkä pelata varman päälle ja juosta ekat 30km rauhallisesti. Vaikka tuntuisi siltä, että mopo lähtisi massan mukana keulimaan. Jos 30km jälkeen on vielä hyvin paukkuja, niin sitten vain varovaisesti vauhtia nostamaan.

Mutta edelleenkin, jos et ole trolli, niin harkitsisin vakavasti massamaratonin skippaamista, koska ennakkoluulot ja viha niitä kohtaan on niin kovin korkealla.

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aivan aluksi ehdottaisin Suropatille maratonin unohtamista, koska antipatiat sitä kohtaan ovat erittäin suuret. Miksi lähteä väkisin tekemään jotain mitä vihaa??? 

Kun olin kirjoittanut ensimmäisenä postaukseni tähän ketjuun, luin koko ketjun, kokonaan. Ahdistuin. Tuntui todellakin, että olin väärässä porukassa. Että minun juoksukokemukseni ja toisten, ketjuun kirjottaneiden, olivat kaksi eri maailmaa. Minulle juoksemisessa on kyse aistinautinnosta ja luontoyhteydestä, transsinomaista autuutta lähentelevästä kokemuksesta. Ei sitä voi typistää sekunneiksi, kilometreiksi tai sykkeenlyönneiksi.

 

Nyt kun olen hieman kokeillut treeniasennetta, huomaan, että se vaikuttaa juoksemiseeni. Juoksemiseen tulee suorittamisen elementti.

 

Säälin maratoonereita. Tietävätkö he mitään juoksemisen autuudesta? Mihin on esimerkiksi kadonnut tämän ketjun aloittaja. Hän aloitti juoksemisen maratonin motivoimana. Vieläkö hän juoksee? Ja jos, niin miksi?

 

Olen nyt lukenut niitä maratonvalmennuskirjoja. Yksi kirjoittaja kirjoittaa näin: Vain hyvin harva juoksee ilman tavoitetta, pelkän kunnon ylläpitämisen motivoimana. Näinkö todellakin? 

 

Olenkin nyt miettinyt, miksi osallistuisin maratonille. Eikö se olisi omasta näkemyksestäni luopumista? Eikö se olisi alistumista tehotavotteisiin, kilpailemiseen ja pätemiseen? Onko minutkin aivopesty uskomaan, että maratonin juokseminen kuuluu asiaan? Että se on juoksemisen ylin korkein aste.

 

Ja kyllä, näin tosiaan on. Yksi syistä, miksi halusin juosta maratonin, oli se että voisin käyttää sitä palvelujeni markkinoinnissa. ”Maratoonari” kuulostaisi varsin vakuuttavalta. Paljon vakuuttavammalta kuin epämääräinen ”vuosien juoksuharrastus”. Vaikka 25 vuoden juoksuharrastus olisikin merkittävämpi meriitti kuin maraton. Mutta niin kauan kuin sitä ei ole mitattu ja virallistettu, se ei ole mitään. Se voisi olla yhtä hyvin vale.

 

Toisaalta, voihan olla niinkin, että pelkään maratonille osallistumista. Pelkään, etten sittenkään selviydy siitä ja siksi keksin muita syitä olla osallistumatta.

 

Kahdella viimeisellä lenkillä olen tuskaillut: miten voi ollakin vaikeaa juosta ja juoda samaan aikaan. Lisäksi lauantaiksi on luvattu lämmintä säätä. Minä en viihdy auringossa. Pidän lämmöstä, mutta pysyttelen tiukasti varjossa, niin Suomessa kuin tropiikissakin. Ajatus juoksemisesta auringossa neljä, viisi tuntia tuntuu epämiellyttävältä.

 

Ja jos jokin on epämiellyttävää, miksi sitä pitäisi tehdä?

Share this post


Link to post
Share on other sites

"Säälin maratoonereita. Tietävätkö he mitään juoksemisen autuudesta? Mihin on esimerkiksi kadonnut tämän ketjun aloittaja. Hän aloitti juoksemisen maratonin motivoimana. Vieläkö hän juoksee? Ja jos, niin miksi?"

Minä taas säälin ihmisiä, jotka eivät ole selvästi tyytyväisiä itseensä, kun pitää puuttua muiden mieltymyksiin ja epäillä niiden tarkoitusta jotenkin "vääräksi". Ihan pakkopullaa tuo juokseminen meille maratoonareille on, autuus on kaukana (google : sarkasmi). Ketjun aloittaja näköjään juossut tänäkin vuonna omaan tasoonsa nähden hyviä aikoja eri matkoilla (sori vaan), joten edelleen juoksee. Eipä ollut tuotakaan vaikea selvittää hänen allekirjoituksestaan. Entä miksi hän juoksee? Luulen että koska hän nauttii juoksemisesta, fyysinen aktiivisuus ylläpitää terveyttä (inaktiivisuus rapauttaa pitkällä aikavälillä) ja kenties hänellä on ystäviä jotka harrastavat samaa lajia tms.?

Muokattu
  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Maratoneja juostaan siksi, että se on kivaa! 

On toki niitäkin, joilla homma jää yhteen kertaan. Syynä lienee silloin useimmiten se, että

a) sitä juoksunautintoa ei ole löytynyt, tai
b) lyhyemmät/pitemmät matkat tuntuvatkin mukavammilta.

Harvemmin koko maratonin ajan on niin valtavan hauskaa. Siellä jossain tuppaa tulemaan väsy. Maaliin pääseminen pyyhkii sen pois. Minulle kuitenkin se maratonille treenaaminen - siis juoksusta nauttiminen - on se tärkein. Tapahtumat ovat ylimääräisiä bonuksia hyvin tehdystä työstä. Matkalla tuleva väsymys on omalla laillaan osa nautintoa. Treeneissä nautitaan kevyistä askelista ja raskaasta raahustamisesta. Maratonilla se kaikki koetaan tiivistetysti muutamassa tunnissa. Elämään kuuluun monenlaisia tuntemuksia!

  • Like 3

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksi syistä, miksi halusin juosta maratonin, oli se että voisin käyttää sitä palvelujeni markkinoinnissa. ”Maratoonari” kuulostaisi varsin vakuuttavalta. Paljon vakuuttavammalta kuin epämääräinen ”vuosien juoksuharrastus”. Vaikka 25 vuoden juoksuharrastus olisikin merkittävämpi meriitti kuin maraton. Mutta niin kauan kuin sitä ei ole mitattu ja virallistettu, se ei ole mitään.

 

Oletko ihan varma markkinatutkimuksestasi? Ja kuka noita titteleitä edes lääkäritasolla tarkistelee.. Pyydä naapurin Eskoa kirjoittamaan maraton-todistus jos koet sen niin tärkeänä bisnekselle.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ketjun aloittajaa kaipailitiin ja täällä minä vielä olen. suropatille tiedoksi että olen nauttinut yhäkin juoksusta ja muusta hikiliikunnasta vaikka se maratoonari-titteli tulikin silloin hankittua. Ilmeisesti en osannut ketjussa kuvailla tuntojani kohti ensimmäistä maratonia tarpeeksi hyvin,jos luulit minun juosseeni vaan sen takia, että voin tituleerata itseäni maratoonariksi.

Väitän että minä ja moni muukin tällä palstalla nauttii juoksusta ihan yhtä paljon kuin sinäkin.

Kyselit miksi juoksen? Pääasiallinen vastaus tuli jo tuossa edellisessä lauseessa, nautin vaan siitä niin paljon. Juoksuharrastuksen mukana olen tosin saanut lisäksi paljon muutakin sisältöä elämään. Parantunut fyysinen kunto ja jaksaminen yleensä, on tullut vaan lisäbonuksena.

Minulle viime syksynä hankittu "maratoonari-titteli"ei sinänsä merkitse juuri mitään, vaikka ehkä niin oletatkin. Olen kuitenkin sitä mieltä että maratoonarit ovat väkisinkin panostaneet omaan fyysiseen kuntoon ja se on aina hyve. Kaikki liikunta on tietysti ihan yhtä hyvää, mutta maratonin juokseminen on vaan jostain syystä ihan hyvä määrite tietyn tason saavuttamisesta. Saavuttaako tittelin vai ei, ei mielestäni ole edes tärkeää. Pääasia että liikkuu ja panostaa omaan hyvinvointiin. Se on kuitenkin se kaikkein tärkein asia.

Muokattu
  • Like 7

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulle ensimmäisen maratonin juokseminen oli elämäntapamuutoksen huippukohta, ei mikään itsekorostuksen saati sitten jonkun markkinoinnin väline. Kun on puolet iästään ollut ylipainoinen ja huonokuntoinen, tuntuu hienolta olla virkkeä liikunnan harrastaja. Kuitenkin tämän juoksuharrastuksen tärkein juttu on oman jaksamisen ja hyvän olon tunne, ja bonuksena kaikenlainen tämän harrastuksen tuoma yhteisöllisyys ja erilaisuus entiseen verrattuna.

  • Like 6

Share this post


Link to post
Share on other sites
 

Säälin maratoonereita. Tietävätkö he mitään juoksemisen autuudesta? Mihin on esimerkiksi kadonnut tämän ketjun aloittaja. Hän aloitti juoksemisen maratonin motivoimana. Vieläkö hän juoksee? Ja jos, niin miksi?

Säälit maratoonareita, mutta harkitset itse sellaisen juoksemista?

Jokainen pidempään juoksua harrastanut on varmasti päässyt kokemaan ne juoksulenkit, kun tuntuu siltä, että joku muu liikuttaa kroppaa ja sinä itse vain leijut jossain kropan lähistöllä. Ja kilometrit taittuvat aivan itsestään. Jopa me "maratoonarit" koemme näitä tilanteita rauhallisilla pitkiksillä. Mutta me "maratoonarit" koemme myös muunlaisia tunteita treenilenkeillä. Joskus jopa aivan tolkutonta kipua ja väsymystä. Me emme siis aina harjoittele mukavuusalueella, missä voi vain fiilistellä hyvillä mielin.

Molemmat ovat minun mielestäni oikein hyviä tapoja harrastaa juoksemista, vaikka sinä koetkin toisen näistä säälittäväksi.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Oma " ensimmäinen maraton projekti" on ohi. Loppukaneetit voi lukea tuolta: http://www.juoksufoorumi.fi/index.php?/topic/908-alle-430/&page=11

 

Ja minua saa sääliä, sillä tavoitteellinen juokseminen ja muukin tavoitteellinen liikunta sopii ainakin minulle, olenhan insinööri.. :znaika::znaika:

 

ps. kiitokset kaikille palstalaisille jotka komentoivat projektin aikaisia poustauksia. Ainakin minulle niistä oli apua, varsinkin henkisellä puolella ;)

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Plani: Kuntorataa 50 km, tauot seisten 2 min jotta kapulat jäähtyy ja siten huomaan, jos on alkavaa vammaa. 3 litraa kauravelliä ja litra teetä pulloon ja radalle.

Tasaisia kierrosaikoja. Plani oli 50 km mutta jalat muuttui makaroniksi 40 km huiteilla.

Koko matka 45,5 km aika 4 h 20 min keskinopeus 10,58 km/h ja km-aika 5:42 seisoskelutauot mukaanlaskettuina. Laskin, että nippa nappa 4 h mara, seisoskelut mukaanlaskettuna. Mikähän lihaskunto heikkous on se, kun oikean jalan tossu raapaisee vasemman jalan värttinäluuta eteen

heilahtaessa ? Jostain syystä se vaiva kesti vaan pari kiekkaa alkupäässä.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen päättänyt juosta ensimmäisen maratonin ensikesänä. Syyt ja motivaation lähteet ovat ehkä vääriä, sillä kyse ei ole siitä että JUOKSEMINEN ON NIIN MAAILMAN IHANINTA!!1, vaan siitä, että vain haluan. Elämään tuo sisältöä itsensä koville pistäminen ja sitä kai tälläkin haen.

Viime keväänä juoksin ensimmäisen puolikkaan. Aika 2:18. Loppukesästä myös eka virallinen kymppi, aika 59:xx (en muista tarkkaan).

Nyt kunto on noitakin huonompi, selvästi. Olen syksyn panostanut vähän salitreeniin. Juossut olen ehkä kaksi 5km lenkkiä viikossa. Pisimmillään ehkä 7km lenkkejä. Kymppi tai sitä pidempi matka on tullut taivallettua viimeksi loppukesästä/alkusyksystä. Eli pohja ei ole paras.

Tavoite on kuitenkin päästä vain juosten maaliin ja mahdollisimman vammoitta. Ajalla ei väliä.

Paljonko on vähintään juostava (ja kuinka kauan ennen maraa?), jotta kokemuksesta tulisi jokseenkin siedettävä? Ongelma on siinä, etten haluaisi täysin luopua salitreenistä. Lisäksi haluaisin aloittaa taas ratsastamaan (jos vielä löydän keväälle jostain kivalta tallilta sopivan ryhmän johon mahtuu). Lisäksi minulla on muitakin harrastuksia (ei-liikunnallisia), joihin soisin jäävän aikaa. Lapsia tai muita ikäviä velvoitteita ei työn lisäksi ole, eli sinänsä voin harrastaa vaikka joka ilta (puolisokin harrastaa paljon, joten sekään ei pane pahakseen). Toki palautumisongelmat tulevat vastaan. 2 salia, 3 lenkkiä ja 1 ratsastustunti kuulostavat aika ehdottomalta maksimilta, ainakin nykykunnolla, ja ajankäytöllisistä syistä yksi lenkki noista olisi varmaan tungettava salitreenin perään, jolloin liikunnallisiin harrastuksiin mensii 5 iltaa viikossa ja kahtena jäisi aikaa muille jutuille. Mutta jos juoksee 3 lenkkiä (esim palautteleva n. 30min, yksi 50-60min, johon voisi ehkä ottaa jtn vauhtileikittelyjä sekaan, ja kolmas lenkki, joka alkuun voisi olla myös vaan sen n. 60min, mutta jonka pituutta pikkuhiljaa kasvattelisi ja pyrkisi siihen, että heti kun kunto sallii, olisi se ainakin joka toinen viikko vähintään 1,5h), niin riittääkö se? Toki joskus 2-3kk ennen voisi määriä nostaa (ja vähentää salin kertaan, lopussa jopa luopua siitä), mutta luodaanko tuollaisella jollain 20-30km viikkolönkyttelyllä edes sinnepäin riittävää pohjaa? Tiedän, että ainakin muutama oikeasti pitkä pitkis (30km?) olisi varmasti syytä saada alle, mutta noin muuten?

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tarkennan siis edellistä viestiäni, että en ajatellut, että 20-30km riittää loppuun asti ja että yksin sillä pohjalla kannataisi yrittää, mutta jos ajatellaan että harjoittelu alkaa vaikka 6kk ennen maraa, niin jos ensimmäiset 3kk vetää tuolla ja sitten viimeiset 3kk nostaa pikkuhiljaa määriä, niin että viikkokilometrit nyt olis ainakin yli 30? En oikein usko, että viimekuukausien treenimäärillä on fiksua yhtäkkiä pompauttaa kilometrejä ihan huippukorkealle. Ja jos viime vuonna hölköttelin itseni 3 kuukaudessa olemattomasta juoksukunnosta puolikkaalle, niin eikai tuon maratonin 6 kuukaudessa luulisi olevan kovin mahdoton?  Vaikka syksyn juoksumäärät ovat olleet vähäiset, niin lihaskunto esimerkiksi on nyt parempi kuin vuosi sitten.

Tiedän että hyviin aikoihin vaaditaan varmasti enemmän, mutta itse olen vain ajatellut, että jos nyt alle 6 tunnin kipittelis kävelemättä välissä, niin olisin tyytyväinen. Jos aika olisi lähempänä viittä kuin kuutta tuntia, niin olisin jo tosi tyytyväinen.

Ja oikeasti siis olen ajatellut tapahtumaksi varmaan joko HCM:ää tai Espoon rantamaratonia, jolloin aikaa olisi 7,5kk - 8,5kk, eli kyllä enemmän kuin tuo 6kk.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mietin että nopeus ei ole mun vahvuus, nopeusreserviä pitäisi hankkia lisää, siinä ois parin vuoden projektia. Tasanen vauhdinpito taas on vahvuus. Paikat tahtoo niksahdella rikki tehojen kanssa, kellosta pitää katsoa tarkka annos ja vasta seuraavana aamuna on tiedossa että hajosiko jotain. Pitkästä aikaa 4+2 pv taukoa vauhtivetojen takia. Pitäisi paremmin osata pysyä särkymiskynnyksen alapuolella.

12 km/h on lähes maksiminopeus, mutta ei vk pitkää matkaa. 11,5 on maravauhti johon pystyn, eli 3h40 min korville menee. Siinäkin jalkojen lopputilanne ei niin hyvä, eli seuraava viikko menee vihkoon palautellessa. Km määrä jynkytys + nopeusvedot taitaa olla enempi mun juttu vielä. Ei viitsis vaan hölkätä maratonia. Ei viitsis sen takia jalkoja hajottaa kun paketti on keskeneräinen ja tuntuu että kehityspotentiaalia vanhalla yhä on. Aina vamman kohdalla miettii että oliko tää nyt sitten tässä. Onneks ei vielä ollu.

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy