Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Trikoot


henkilö
 Share

Recommended Posts

Aamu alkoi tutulla tavalla. Tummaverikkö huohotti korvaani ja nuoli huuliani ihanasti värisytellen. Miehiset vaistoni eivät heränneet. Aamukarhealla äänellä kuiskasin: ”Eiköhän anneta mamman nukkua, lähetään me kahvin keittoon.” Narttu lähti häntä viuhuen perässäni keittiöön. Mamma käänsi kylkeä.

Kun lehti oli luettu ja kukkamukilliset kahvia juotu parempiin suihin, rouvani, jota aiemmin mammaksi tituleerasin, kysyi: ”mitäs ?” ”lenkille”, vastasin. Jaa ettei perheissä muka puhuta riittävästi!

Tissiteippien ja muiden erikoisuuksien jälkeen imaisin jalkaan trikoot. Somasti ne puristivat reisiä ja pohkeita, ilmeisesti lihakset olivat jälleen kehittyneet. Kuminauhan yli retkottava vatsanahka häiritsi hieman yleisilmettä. Mikahalvari-tyyppinen pyörähdys peilin edessä antoi kuitenkin tulokseksi 8-. Ei paha. Tosin siinä oli jo ikätasoitukset huomioitu.

Kun venyttelin takareisiä kuistilla, tuli naapuri siihen ulkoiluttamaan uutta Huskqvarnaansa. Niille jotka eivät tunne naapuriani, kerron taustatiedoksi, että hän on hemmetinmoinen elintasokilpailija. Heti huomasin ettei huskulle oltu tehty vielä edes neitsytnykäisyä. Kun en muuta keksinyt, niin siinä pakaroita rentoutellessa sanoin:” Jaa, sulla onkin vielä toi viimevuotinen nurmikko.” Happea veti naapuri hampaiden välistä, ja antoi tykistökeskityksen suoraan keskushermostooni. ” Taisi olla villi yö, kun on unohtunu sukkahousut jalkaan.” Oikeastihan pitäisi sanoa: ovat unohtuneet, monikkomuoto, höh.

Vireniltä omaksumallani gasellimaisen kevyellä askelluksella häivyin naapurin horisontista, sinne se jäi nykimään uutta elintasomittariaan. Naapurin huumorintajussa on norsun mentävä aukko.

Pari teinityttöä tuli vastaan purukumia venytellen. Toinen kuiskasi jotain, ja sitten hymyiltiin. Näytti vähän siltä kuin huulilla olisi käynyt sana: sukkahousut. Ääh, kuvittelua! ”Taidankin tänään mennä polulle” muutin lenkkisuunnitelmaa. Ajatus keskustaan johtavasta pääväylästä ei enää houkuttanut.

Parin kilometrin ajan mittailin voimiani jääkauden muokkaamia maaston muotoja vastaan, kun mutkan takaa pölähti kolme marttaa, kuusi kävelysauvaa, kolme tuulipuseroa, Anttilan postimyyntiluettelon lenkkarit ja yksi aviomieheltä pöllitty lippis, jossa luki Maansiirto Kuikka Oy. Ilmiselviä marttoja, vaikka mitä väittäisitte. Rouvat suihkivat ohitseni pälpättäen Urpo Martikaisesta ja jostain Ridgestä, jota en tunne. Maansiirtomartta käänsi päänsä puoleeni, ja morsetti silmillään:” Eikö riitä että kaiken maailman heterot saa vapaasti hillua, siunaa ja varjele, piti minun vielä tämäkin nähdä!” H..tin kuikka, ajattelin! Kyllä urheilijalla on oikeus pukeutua lajin vaatimalla tavalla.

Fiilikset olivat vähän hakusessa, juoksun riemu oli kadonnut! Käänsin klyyvarin kohti kotinäreikköä. Muutaman vedon jälkeen labbis hilppasi luokseni iloisesti liputtaen hännällään - vanha tuttu. Vaimo oli lähtenyt metsään koiraa ulkoiluttamaan. Pysähdyin ja kerroin kokemuksistani. Avoimesti kysyin, olenko liian vanha trikoisiin, miksei eroottissävyinen urheilupukeutuminen kuulu myös keski-ikäisten miesten oikeuksiin yms.yms… Joo, joo keskeytti rouvani.” Ehkä vika ei kultaseni olekaan sinussa. Voi olla että noi sinun sadidA-merkkiset pöksysi ovat vaan vähän liian edistykselliset näin konservatiivisella asuinalueella.”

Errare humanum…erehtyminen on epäinhimillistä, sanoivat jo muinaiset romanialaiset.

Jälkeenpäin olen miettinyt, että miksen ollut huomannut genitaalialueeni edessä iloisesti läpättävää pesuohjelappua, jossa neuvottiin käsittelemään hellästi, ilman huuhteluainetta – ja linkousta ehdottomasti välttäen. Miksi en huomannut peilistä katsoessani nurinpäin repsottavia tikkisaumoja ja persposkien päällä selässä roikkuvia kiristysnauhoja.

Jälkeenpäin olen miettinyt, miksi purukumia syövät tytöt, naapuri, kolme marttaa, labbis ja vaimo huomasivat?

Link to comment
Share on other sites

Viestin alkupäätä lukiessa tuli jostain syystä mieleen oma parin kuukauden takainen ensimmäinen trikoolenkkini (maalla), ensimmäisen ohi ajaneen auton kuskikin oikein korjasi taustapeilinsä asentoa. Lopussa taas tuli mieleen muutaman vuoden takainen tapaus, kun lenkiltä palatessa (kaupungissa) sain todeta shortsien takamuksessa parinkymmenen sentin palkeenkielen, vaakasuunnassa luonnollisesti.

Voe mahoton, miten voi olla näin hauskaa! :grin:

Link to comment
Share on other sites

*Purskauttaa aamukahvit näppikselle*

Ei löytynyt oikeaa hymiötä kuvaamaan tämän aamun kahvittelua.

Siis aloin lukea tätä täysin viattomana, luulleen, että tässä tehdään asiallista vertailua lidlin trikoiden ja kalliimpien välillä. Tai kysytään muuten trikoiden käytöstä.

Mitä petkutusta. Lukija sai yrittää hiristä salaa ja hiljaa ettei muu perhe herää. Lopussa viaton lukija hörppää suullisen hyvää ja tuoretta kahvia ja..

Mikä loppu... :).

Mie en nyt löydä sitä hymiötä, missa maataan reporankana maassa ja nauraa höristään. Mutta sitä kyllä tarkoitan.

On sinulla henkilö kyllä mahtava näkökanta näihin juoksujuttuihin. Toivottavasti juokset monta maraa, että pääsen lukemaan raporttejasi. Ja toivottavasti avaudut muissakin kokemuksissasi palstalle.

Link to comment
Share on other sites

:grin: :grin: Olipas taas tarina..ja tulipahan taas varmennusta trikoovastaisuudelleni..se vaan jäi kaivelemaan että leikkasko naapurisi "husse" kiinni (ihan öljyttömyyttään) noin huumorintajuttomalle se olis ollut ihan oikein...kuvaus sauvaheiluttelijoista asuineen oli täysin totta. Ainoa mikä vaihtelee on lippiksen sponsori (Wanha kunnon hankkija kunniaan)..

Lisätarinoita odottaessa ,pyyhiskelen naurunkyyneleitä silimäinnurkista.:dankk2:

Link to comment
Share on other sites

Onneksi on jo tullut hankittua kylähullun maine muilla sankariteoilla. Ei jaksa kukaan enää edes kulmakarvojaan meilläpäin kohautella kun pistelen pakarat hikisinä väristen kylätietä menemään. Tosin aika harvoin tulee ketään lenkillä vastaan, paitsi jos menee valtatielle juoksemaan. Silloin tulee vuorotellen 30 sekunnin välein puutavararekkoja ja 80-vuotiaita autoilijoita, jotka eivät uskalla ajaa yli 20 sentin päässä tien oikeasta laidasta.

Link to comment
Share on other sites

Olipa hervoton juoksuläppä. Ensin luulin, että tää on ihan perinteinen "trikoissa eka kertaa ja nolo fiilis" -tunnustus, mutta tuo loppuosan yllätyskäänne toi aivan omat viritykset juttuun. Sellainen episodi että sen voi kuvitella ihan elokuvakohtauksena. Hauskasti kirjoitetu, itseironiaa säästämättä. Puenkin nyt trikoot ylle ja lähden juoksemaan, mutta varmistan että ne tulevat oikein päin.....

Link to comment
Share on other sites

Tämä ei liity juoksemiseen, mutta liikuntaan muuten. Tein tässä joku vuosi sitten vatsalihaksia olohuoneen lattialla. Sitten ovi kolahti ja koska oletin mieheni tulevan kotiin, en tehnyt siitä sen kummempaa numeroa. Jumppani loppui kuitenkin äkisti kun oviaukkoon ilmestyikin mieheni kaveri. Eikä siinä toki kaikki, mustien sortsieni persuksessa oli tietenkin reikä ja sieltä pilkottivat valkoiset pikkarit. Tämä mieheni kaveri on sitten lämmöllä muistellut näkyä moneen kertaan.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy