Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Mieliala.....


jepjep65
 Share

Recommended Posts

:embarassed: On kyllä melekosen jännä aina lukea näitä juttuja ja kommentteja kun oma meiliala ja tunteet heittelevät. Jonain päivänä luen näitä juttuja tunteja, joinakin päivinä ei kestä edes otsikoita. Kun en ite pääse kipujen takia urheilemaan, niin sillon pystyn vähemmän aikaa lukemaan näitä juttuja. (ei ihan aina)

Juokseminen on minulle varmaan pahinta urheilua mitä voin tehdä. Silti se on niin mahtavan mukavaa että ,sitä on vaan jostain kumman syystä pakko päästä juoksemaan. Mulle yksi juoksulenkki on (n.5-10km)n. kaksviikkoo pakkolepoo.Tramalia roppakaupalla ja yövalvomisia. Ja aina mää vaan teen sen tietäen mitä tapahtuu. (iha sekoa).

Sen takia minun harrastukseni on kesäisin rullahiihto ja talvisin lumella. Nyttemmin on tullut myös pyöräily mukaan kuntoiluun. Rullasuksilla voin tehdä (perinteisellä) tosi pitkiäkin lenkkejä eikä siitä aiheudu sen kummempaa kipua. Luistelulla jos meen 20-30km ,nii alkaa polvet oireilemaan jonkunverran. Sama juttu on myös joukkuepelit. Niistä pitäisi pysyä kaukana.

Joskus olen katkera ja kateellinen muille kun en pääse itse osallistumaan jollekkiin maratonille. Mutta oon hiihtäny Finlandiahiihdon ja Pogostan

No, onhan hiihtäminenkin huippua. Itseasiassa hiihto on todella mukavaa. Välillä kun hiihtelee ajattelee , miten joku hiihto voi olla nii mukavaa. Silti minulla on jokin kaiho ja ikävä juoksua. Karseeta on välillä kun tietää ettei voi juosta vaikka haluaisi.

Juoskaa te vaan, en aijo lopettaa näitä lukemisia....:ruoska:

Link to comment
Share on other sites

Täällä mennään nyt vähän samoissa fiiliksissä. Anemia katkaisi touhulta siivet niin sanotusti lennosta. Just kun syksy on ovella ja suunnitelmissa oleva marakin kuukauden päässä, niin mies on telakalla ja odottaa jatkotutkimuksia. Koko vuoden treenit valuu hukkaan ja ei voi kuin hyväksyä tosiasiat.

Kyllähän muiden treeneistä ja kisoista on vaikea lukea tämmöisenä aikana. Toisaalta taas ei tämän palstan lukemista viiti lopettaakaan. Mukavaa porukkaa ja voihan sitä muita seurata ja tsempata, vaikka ite ei lenkille kykenekään. Pysyyhän tässä myös ikään kuin harrastuksessa kiinni, ettei vallan unohdu koko touhu.

Kaksipiippuinenh tilanne siis. Harmittaa niin maan vietävästi, kun ei lenkille pääse. Toisaalta muiden mukana on kiva myötäelää. Tsemppiä vaan kaikille syksyn koitoksiin :thumbsup:

Link to comment
Share on other sites

Kaksipiippuinenh tilanne siis. Harmittaa niin maan vietävästi, kun ei lenkille pääse. Toisaalta muiden mukana on kiva myötäelää. Tsemppiä vaan kaikille syksyn koitoksiin :thumbsup:

Ja tsemppiä teille molemmille paranteluun! Terveydellä ei kannata leikkiä, joten parempi ottaa iisisti, vaikka kuinka hankalaa olisikin pysytellä poissa lenkkipoluilta. Yhden oudon sairauden kokeneena tunne on tuttu - useampi kuukausi epätietoisuutta oli nuorelle miehelle uusi kokemus, kun yhtäkkiä kunto katosi lähes täysin eikä edes kilometriä jaksanut kävellä...

Huonoille fiiliksille siis: :consoling2:

Link to comment
Share on other sites

Vaihtelevaahan tuo mieliala on välillä näiden juoksujen kanssa. Mutta jos tulee jotain isompaa ongelmaa, se panee mielen jo matalaksi ihan oikeasti. Ei se paljon lohduta jos sanoo, että terveys pitää hoitaa kuntoon ensin. Kun juoksu on intohimona, on katketa paikka jäädä telakalle ja lukea kun muut jatkaa hienoin tuloksin.

Olen itse tänä kesänä niellyt osan haaveistani ja pikkuhiljaa alkanut sopeutua siihen. Talvella kuvittelin, että pystyn kehittymään jos vain sitkeästi juoksen. Mutta on ollut pakko todeta, että vanhat selkävaivat yms. rajoittavat halua. Kipeänäkin on jatkuvasti kurja olla. Se on sellaista tasapainoilua.

Nyt olen tehnyt homman itselleni selväksi ja olen sinut sen kanssa. En pysty koskaan sitä huikeaa haavettani saavuttamaan, mutta pystyin kuitenkin saavuttamaan sen ensimäisen. Aina ei saa kaikkea, mitä haluaa. Mutta hetken kiukuteltuaan pitää kääntää asia niin päin, että mahtava, että pystyin saavuttamaan tämän.

Jatkuva harmittelu vie suunnattomasti energiaa itseltä. Sen energian voi suunnata positiivisimpiikin asioihin.

Tämä kyllä kuulostaa aika kliseiseltä ja pliisulta, mutta pitää sitä jotain yrittää itselleen kehitellä ettei niitä juoksutossujaan paiskaa pannuhuoneen uuniin. Maksoi ne pohjallisten kanssa niin pirun paljon, että pakko sitä on vanhan jääränkin opetella positiivista ajattelua.

Link to comment
Share on other sites

Tohon telakalla oloon ja juoksuasioiden seurailuun. Itse olin vuoden 2004 poissa pelistä kokonaan pahan takareisivamman takia. Vuosi oli aika pitkä ja monesta kohtaan kysyi kärsivällisyyttä. Vaiva paheni ja paheni kunnes leikattiin. Melkein koko ajan kummiskin tiesin missä on vika, se helpotti.

Mutta asiaan. Minulle juoksevien ystävien juoksujen ja harjoittelun seuraaminen ja erilaiset juoksupalstat olivat tosi tärkeitä. EN mä itse juurikaan kirjoitellut, lueskelin kovasti. Ystävien kanssa sitten juttelin aj sähköpostia vaihdettiin jne. Aloin käydä juoksutapahtumissa kannustajana ja huoltajana. Ja jotenkin mä pysyin kiinni juoksemisessa, ystävieni kautta/avulla. Tosin kai se jonkin hyväksymisen vaati siihen, että ei itse pääse.

Ja sitten kun sai, juoksuihin oli helppo palata ja tämä vuosi (olen omistanut itselleni sen Juoksun vuodeksi, viime vuosi oli kuntoutusvuosi) on sujunut kyllä hyvin. *kop kop kop* mutta ei väsymistä, ei rasitusvammoja (vaikka operoitu puoli onkin hieman heikompi). Ja niitä juoksutavoitteitakin saavutetaan koko ajan.

Riina

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy