Jump to content
Juoksufoorumi.fi

jalat maratonilla


tuwiha
 Share

Recommended Posts

mitka seikat harjoittelussa/maratonin aikana ovat

olennaisia että jalat toimisivat 42K?

ongelma tuntuu olevan yleinen;

jalat eivät juoksun missään vaiheessa kramppaa vaan menevät

vain yksinkertaisesti jäykiksi johtaen siihen että

maratonin viimeiset (tässä tapauksessa 7) kilometrit

sujuvat kyllä kohtuullisesti mutta aivan tönköilä jaloilla

onko kyse

-vääristä kengistä

-venyttelyn puuttesta

-liian hitaasta juoksuvauhdista

-juoksutyylistä

-jalkojen voimaharjoittelun puutteesta

-väärästä/epätasapainoisesta lajinomaisesta harjoittelusta

vai mistä???

vielä loppuun erityinen hatunnosto

HCM:n naisjuoksijoille,

oma 4:27 suoritus tuntui varsin vaatimattomalta

kun läpi juoksun vasemmalta ja oikealta suihki ohi

kaikenikäisiä ja -kokoisia naisia kevyellä askeleella

tuwiha

Link to comment
Share on other sites

Vähän samanlaisia ongelmia itsellä.Juoksua on tullut harrastettua 1.5 vuotta eli ehkä itsellä ei nuo jalat ole vielä tottunut juoksuun.Olen miettinyt tuota lihaskuntoharjoittelua ,kun minulla tuo on jäänyt kyllä aivan minimiin että pitäis varmaan panostaa siihen talvella.Ikää kun on 40 päälle niin varmaan tuo lihaskunto korostuu iän myötä.

Link to comment
Share on other sites

Kyse voi olla myös lihasten elastisuuden häviämisestä pitkässä juoksussa kovalla alustalla. Hyvä lihaskunto auttaa tietysti siihen, mutta ainakin vanhemmiten ehkä loikka- tai mäkiharjoitukset.

Itse suosittelisin juoksua suht kovalla hiekkatiellä mäkisessä maastossa keskittyen rytminvaihdoksiin ja kevyeen nopeaan askellukseen.

Link to comment
Share on other sites

Tuwihalle LÄMMIN KIITOS hatunnostosta (-:

Nauratti tuo "läpi juoksun vasemmalta ja oikealta SUIHKI ohi

kaikenikäisiä ja -kokoisia naisia KEVEIN askelin".

Siis meitä naisiahan oli vaan 25 % juoksijoista HCM:lla.

Arvaas miltä aina tuntuu, kun miehet JYRÄÄ ohi voimakkain/

nopein askelin - ei tunnu kevyeltä askellus silloin ...

Välillä 42kilsan aikana jalat tuntuvat norsun painavilta, kömpelöiltä

jaloilta.

Pitkiin juoksuihin tottuu mielestäni vaan juoksemalla ja treenaamalla -

ja kun muistaisi aina lähteä maltilla liikkeelle.

Link to comment
Share on other sites

Mulla ei ollut minkäänlaisia jalkaongelmia HCM:llä.

Harjoittelenkin mäkisillä reiteillä ja vaihtelevilla alustoilla,myös metsäpoluilla. HCM.n pikku mäennyppylät eivät tuntuneet pahoilta. Asun korkean harjun päällä,joten lenkki huipentuu aina jyrkkään ylämäkeen. Liekö tuosta ollut sitten apua. Lisäksi kävin talvisaikaan kuntosalilla vahvistamassa koipiani. Mulla on myös polvivamma,joka ei sekään ilmoitellut itsestään. Ehkäpä se oli vaan hyvää tuuria.

Ja voihan se olla, että jos yrittää kovempaa vauhtia,niin alkaa jalkaongelmiakin tulla.

Link to comment
Share on other sites

Mulla oli ekalla maratonilla (kesäkuu 2005) kans tuollainen tönkköjalkakokemus. Lopussa jalat oli tönköt ja sattui lonkkiin, polviin ja reisiin ihan vietävästi. Itse tulin siihen lopputulokseen, että se oli vaan jalkojen iskunkestävyyden ja harjoituksen puutetta. Päätin, että seuraavaan maratoniin treenatessa pyrin juoksemaan puolimaratonin (tai ainakin melkein) per viikko. Lisäksi tein muutamia tosi pitkiä lenkkejä. Tää osoittautui hyväksi jutuksi, ja seuraavalla maralla ei vastaavia ongelmia ollut.

Link to comment
Share on other sites

vielä loppuun erityinen hatunnosto

HCM:n naisjuoksijoille,

oma 4:27 suoritus tuntui varsin vaatimattomalta

kun läpi juoksun vasemmalta ja oikealta suihki ohi

kaikenikäisiä ja -kokoisia naisia kevyellä askeleella

tuwiha

rakas tuwiha älä vähättele suoritustasi! Todella hyvä aika ekalle maratonille. Kun katsot tuloksista niin noin ajat on ainekin naisten yleisessä sarjassa keskitasoa. Mun luokittelun mukaan 4 ja puolen tunnin ajat naisilla on hyviä, neljän tunnin erittäin hyviä ja alle neljän käsittämättömiä (kun puhutaa kuntourheilusta, ei kilpa). Itse juoksin ekalla maratonilla 05 hesassa minutilleen saman ajan kun sinä ;)

Mulla oli ekalla ja tokalla maratonilla tönkköjalat loppu kilsoilla. Nyt kolmannella viimiset kilsat meni todella kevyesti. Luulen että tähän vaikuttaa harjoituskilometrien määrä. Tänä kesänä mulla oli alla jo yksi maraton kesäkuussa. Ja luulen että jalkojen tönkköisyyteen vaikutaa maitohapot (arvelua, voin olla myös väärässä) Mutta kun nyt tajusin ottaa tarpeeksi rauhallisesti 30km saakka niin lopussa ei ollut juuri mitään vaikeuksia.

Link to comment
Share on other sites

Minulla häipyivät krampit kun lisäsin harjoittelun määrää.

Muita juttuja, jotka voivat vaikuttaa:

- Alusta. Jos on juossut kaikki lenkit lempeillä metsäpoluilla, voi asfaltti pistää paikat jumiin.

- Jonkin verran on hyvä tehdä mäkiharjoittelua.

- Pitkähköjen lenkkien määrä.

- Dehydraatio.

- Ravinto. Banaanit on hyviä:)

- Alkuvauhti pitää olla suhteessa päivän kuntoon.

Link to comment
Share on other sites

Saapa nähdä miten nuo koivet tönkköytyy tuossa lokakuun loppupuolella toisen maratonin jälkeen. Nyt on enemmän kilometrejä alla, sekä enemmän pitkiä lenkkejä. Ekan jälkeen rautakankikin olisi ollut notkeampi kuin mun jalat. Mun mielestä kaikista kauheinta koko maratonin juoksemisessa oli just jalkojen tönkköytyminen. 27 km:ssä alkoi jo vähän tuntua puulta, 34 km:ssä vähän enemmän puuta ja siitä eteenpäin puutumisaste paheni. Vaikka olisi ollut voimia vielä kiristää vauhtia, ei saanut jalkojaan yhtään nopeampaan liikkeeseen. Pahin kilahdus tapahtui juoksun jälkeen, kun olin vähän aikaan huilinut tuolilla istuen. Rupesin siitä sitten ponkasemaan notkeasti ylös, semmosta kipua/vihlontaa en oo koskaan kokenut reisissä. Kotona sitten punnersin itteäni vessanpöntöltä ylös käsin ylöspäin työntämällä, kynnykset ylitettiin hiipimällä ja portaat mentiin keinumalla.

Hopee ei oo häpee, eikä neljän tunnin ylitys maratonilla. :)

Link to comment
Share on other sites

Saapa nähdä miten nuo koivet tönkköytyy tuossa lokakuun loppupuolella toisen maratonin jälkeen. Nyt on enemmän kilometrejä alla, sekä enemmän pitkiä lenkkejä. Ekan jälkeen rautakankikin olisi ollut notkeampi kuin mun jalat. Mun mielestä kaikista kauheinta koko maratonin juoksemisessa oli just jalkojen tönkköytyminen. 27 km:ssä alkoi jo vähän tuntua puulta, 34 km:ssä vähän enemmän puuta ja siitä eteenpäin puutumisaste paheni. Vaikka olisi ollut voimia vielä kiristää vauhtia, ei saanut jalkojaan yhtään nopeampaan liikkeeseen. Pahin kilahdus tapahtui juoksun jälkeen, kun olin vähän aikaan huilinut tuolilla istuen. Rupesin siitä sitten ponkasemaan notkeasti ylös, semmosta kipua/vihlontaa en oo koskaan kokenut reisissä. Kotona sitten punnersin itteäni vessanpöntöltä ylös käsin ylöspäin työntämällä, kynnykset ylitettiin hiipimällä ja portaat mentiin keinumalla.

Hopee ei oo häpee, eikä neljän tunnin ylitys maratonilla. :)

Täsmälleen näin on käynyt myös minulle. Lääkkeeksi ensi kesän maratonia varten olen ajatellut:

- reippaasti lisää pitkiä > 23 km lenkkejä (3 kpl/kk)

- keväällä muutamia ylipitkiä (30 km)

- lihaskuntoharjoittelua reisille

- itse maratonilla alkuvauhti tosiaankin vastaamaan päivän kuntoa, ts. täytyy opetella tunnistamaan mitä vauhtia kulloinkin juoksee

On se vaan kauhee tunne, kun jo puolimatkassa alkaa jalat menemään tönköiksi ja vielä on puolet jäljellä. Nyt kun nilkan rasitusvamma paranisi, niin pääsisin vieläpä toteuttamaan näitä suunnitelmia...

Link to comment
Share on other sites

Mie epäilen, että mulla ei jaloissa ollut hyytymistä, eikä muutakaan, koska menin koko matkan sen verran hitaasti.

Toiseksi, olen juossut paljon asfaltilla, mutta myös pururadalla, metsissä ja mäkisissä maastoissa.

Mutta vielä kuitenkin ajattelen, että se oli se hidas vauhti. Olen varma, että koivet olisi hyytyneet kovemmassa vauhdissa.

Seuraavina päivinä ei ollut kuin nilkan yläpuolelta jalat tiukilla. Sekään ei haitannut muuta kuin että ylös noustessa piti hiukan teputella, että sai kävelyyn tuntuman. Sen jälkeen ei haitannut mitään. Kolmantena päivänä se oli ohi ja eka kevyelle lenkillekin pääsin muutaman päivän päästä kokonaisesta.

Link to comment
Share on other sites

Eiköhän tuo elastisuuden katoaminen ole aika normaalia maratonilla kuntotasosta riippuen. Tietenkin harjoittelulla voidaan vaikuttaa asiaan, mutta ainakin itsellä ovat jalat aina menneet tönköiksi, kun on saanut kaiken irti. Hyvällä lihaskunnolla ja sopivasti vaimennetuilla tossuilla on varmasti myös oma vaikutuksensa. Toisaalta mielummin lopussa tönköt jalat ja kuitenkin kohtuu vauhti kuin passaillen läpi. On hyvä, että maraton ei ole aivan helppo juttu.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy