Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Pikaraportti HCM:lta


Recommended Posts

Suuri kaupunki on Helsinki. Stadionin parkkipaikalta Esplanadille on tuollaiset 25 kilometriä. Itse mittasin. Takaisin ei onneksi ole ihan niin pitkä matka.

Mutta huonot ovat eväät helsinkiläisillä, vettä ja mehua. Bailaa siinä sitten. Suolakurkkuja tarjoilevat siellä myöskin. ”Sergei on hyvä ja ottaa suolakurkkua toisellekin jalalle:” Mahtaa itänaapurin mies olla ihmeissään. Oudot ovat tsuhnan juomatavat.

Tyhmempikin varmaan jo tajusi että maratonistahan minä… ai etkö? No Helsingissä oli semmoinen, itse olin mukana.

Pohjolan Venetsiassa, jota myös Stukholmaksi kutsutaan, opin että siltoja pitää välttää. Helsingissä juoksinkin siltojen yli nopeasti ja kevyellä askelella. Ei tullut kramppia. Hyvä helsingin siltainsinöörit !

Sää Helsingissä oli mitä mainioin. Koko päivän mittari pysytteli alle +40 asteen lukemissa. Euroopan kaupungeista muistan juosseeni vain Turussa samanlaisessa helteessä. "Kyl sääki Turuus."

Tankkauksen kanssa siinä ilmastossa sai olla tarkkana. Joka asemalla heitin kaksi mukillista vettä päähän ja join urheilijuomaa saman verran, paitsi Punavuoressa. Siellä mukit sekosivat. Ei valunut tukka silmille.

Koska maratontapahtuman tulee olla iloinen rauhanjuhla, innostuin Espan puistossa pussaamaan huutosakkini johtajana häärivää vaimoani ohimennen. Hurjat olivat aplodit. Mies treenaa tuhansia kilometrejä vuodessa, ja sitten mitättömän pienen pusun ansiosta saa elämänsä aplodit. Enkä edes kieltä käyttänyt. Minkälainen huutomyrsky syntyisikään jos tulisivat joskus meill.. tai no, antaa olla.

Kansainvälisyys näkyi katukuvassa monin tavoin. Itse pongasin juoksijoita Tsekistä ja Korsosta. Luulen myös ohittaneeni yhden etiopilaisen, minkä olenkin jo merkinnyt ansiolistaani suurin kirjaimin. Ainakin se nainen näytti etiopialaiselta siinä tien penkalla istuessaan, vihreä paita ja punaiset housut. Suomalaisia oli arvioni mukaan lähes saman verran kuin Tukholmassa. Tällä menollahan suomalaiset valloittavat Helsingin.

Ranskalaisista mieleenpainuvin oli eräs harmaapäinen herrasmies. Palttiarallaa 37 km:n kohdalla hän kenkkasi ohitseni erittäin hassun näköisellä tyylillä. ”Minuahan et äijä ohittele”, ajattelin juoksun hurmoksessa. Pistin pientä sisään ja aloitin kiihdytyksen. Mitään ei tapahtunut, vaihdelaatikko sökönä. ”No menköön”, ajattelin taas juoksun hurmoksessa. Kun eivät voittaneet futiksen MM:ää niin vieköön ukko kotiinsa yhden suomalaisen päänahan. Se oli minun lahjani Ranskan kansalle. Äijä hävisi horisonttiin.

Matkan loppupäähän sijoittui myös tämä tapaus: vierelläni juoksi mies. Tervehdin ystävällisesti moih…hhh, johon hän vastasi tuttavallisesti te…eeeh. Siinä jolkottelimme parisen kilometriä. Koska kuulumiset oli vaihdettu, emme katsoneet asialliseksi sen enempiä rupatella, mitä nyt välillä yritin sanoa, että väsyyht..ääh. Eräältä parvekkeelta kuului silloin iloinen kannustushuuto:” Hyvä pojat, kiva tyyli, jatkakaa samaan malliin!” Silloin vierustoverini artikuloi varsin selkeästi:” Ei ne tarkota, oikeesti ne nauraa meille!” En tiedä kuulostaako tämä hauskalta enää, mutta siinä tilanteessa sain lisävoimia seuraavalle lyhtytolpalle asti.

Erityisen viehättynyt olin siitä mäestä joka alkoi Paciuksenkadulta vasemmalle. Järjestäjät ovat kaukaa viisaasti peittäneet reittikartasta sinisellä viivalla kadun nimen. Seuraavalla kerralla pääkaupungissa käydessäni vääntäisin nimittäin kadun nimikyltin solmuun, ja pissaisin vielä päälle. Siihen mäkeen nimittäin katosi allekirjoittaneelta huumorintaju. Jos satutte löytämään, niin pyydän ystävällisesti palauttamaan. Tuntomerkit: Alapään juttuja ja vanhoja vitsejä, ne löytäjä saa pitää.

Kaikenkaikkiaan tapahtuma oli mukavan leppoisa. Järjestelyt sujuivat mallikelpoisesti ja kivaa oli. Kouluarvosanaksi antaisin 9,5 mutta siitä ylämäestä joudun vähän verottamaan. Sanotaan että 4-.

Niille jotka harkitsevat ensimmäisen maratoninsa juoksemista, kehotan jatkamaan harkitsemista.

Koska itse en ole vieläkään oppinut juoksemaan maratonia, olisi viisasta lopettaa. Berliinissä tavataan.

Link to comment
Share on other sites

Vasta nyt satuin huonmaamaan raportin, kiitokset siitä. Menestystä Berliiniin! Itse olin niin nössö tuossa 4- mäessä, että kävelin sen. Ei tuntunut niin pahalta, mutta hieman nössö fiilis jäi joo. Vaikka saatan kyllä kävellä jatkossakin, jos ei jotain erityistä kiirusta ole. Siihen viimeiseen 2 km alamäkeen on mukava startata "tuoreilla" jaloilla.

Link to comment
Share on other sites

Erinomainen tarina, samanlaisia oli fiilikset monessa kohtaa, mutta en niitä osaa noin hyvin kirjoittaa.

Mutta tästä jutusta ja omista kokemuksista viisastuneena: MIKSI MARATON EI VOISI OLLA 31.195 METRIÄ PITKÄ? :surrender:

Silloin tällaiset puolijuoksijatkin tulisivat juosten maaliin.

Vai olisiko se sitten niin, että treenattaisiin pikkuisen vähemmän ja sammuttaisiin jo 25 km:n kohdalla?

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy