Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Skylihme (Omalla polulla ja välillä vähän sivussakin)


 Share

Recommended Posts

Tänä aamuna - lenkin jälkeen tuntui siltä, että nyt on se hetki. Aloittaa oman harjoituspäiväkirjan kirjoittaminen täällä :)

Viestieni lukumäärästä saattaa moni uusi foorumilainen päätellä, että olen ollut täällä k a u a n - ja ahkerastikin. Joskus. Mutta kerron nyt kuitenkin lyhyesti liikuntahistoriani tässä niin pääsee ihan itsekin mukaan tähän ehkäpä uuteen ajanjaksoon elämässä - eli jonkinlaiseen ujoon "tavoitteelliseen" liikehtimiseen.

Ensimmäiselle juoksulenkilleni lähdin 1.8.1988. Jätin Marlboro askiin muutaman tupakan ja askin pistin piironginlaatikkoon. Eivät ole siellä enää, mutta yhtään en sen jälkeen ole maistanut, vaikka mieli kyllä tekee edelleenkin. Eikä ole kyllä sitä piironkiakaan enää. Olin täysin lahjaton, liian laiha ja erittäin heikot lihakset. "Urani" meinasi tyssätä heti alkuunsa hankaliin lihasvaivoihin. Minulla oli niin heikot reisilihakset, että juokseminen aiheutti pahat verenpurkaumat polvieni seutuville. Kaksi vuotta, kesät talvet käytin joka ikisellä lenkillä polvitukia molemmissa polvissa. Sitten muutimme uuteen taloon Pohjojanmaalla ja talo oli mäkisen reitin takana, joten kun minulla ei ole ajokorttia eikä autoa aloin polkemaan matkat kylille polkupyörällä. Siitä polveni sen verran vahvistuivat, että sain jättää tuet pois. Sen koommin en ole polvistani (vielä ainakaan) kärsinyt.

Parhaat vuoteni olivat 1991 - 1993. Juoksin maratonennätykseni 3:47 ja puolimaratonennätykseni 1:39 ja rakastin todella paljon kilpailemista, jota harrastin kiivaasti. Olihan pohjanmaa varsinaista hölkkäkisojen mekkaa! Koska olin töissä urheiluseurassa osallistuin myös muutaman kerran PM-kisoissa aina 100 metristä 10 000 metrin kisoihin radalla. Lyhyillä matkoilla toki vain viestijoukkueen täydennyksenä. Lisäksi kokeilin kisata myös kilpakävelyssä :D Myöhemmin myös Veteraanien SM-kisoissa sekä kävelyssä että juoksumatkoilla. Menestystä ei tullut, vaan olin tasaisen huono. Tavoitteena oli yleensä etten olisi viimeinen. Toki pyttyjä on kaappi täynnä kun eihän jokaiseen pikku kylähölkkään löytynyt aina seudun parasta vastusta ja tulipa muutama voittokin. Ajat, joilla vaikkapa kylämaratoonit voitettiin olivat silloin todella kovia kuten moni muistaakin.

Jättäydyin pois työelämästä pahimman laman aikana 1995 ja vaikka vapaa-aika lisääntyi niin juoksuharrastus vähentyi. Oli tosi vaikeita vuosia, mutta näin jälkeenpäin muistellen kyllä luulen käyneeni ainakin kerran viikossa pienellä hölkällä eli ei Juoksemisen Taito kokonaan unohtunut.

Olen katunut ehkä joidenkin mielestä erittäin vaiherikkaan elämäni aikana vain YHTÄ asiaa ja se on se, etten koskaan aktiivivuosinani eli tarkoitan siis sitä aikaa kun olni vielä nuor, voimissani ja kehityskykyinen opetellut tai harrastanut MITÄÄN muuta kuin tuota yksitoikkoista lajia, josta en oikeastaan ole koskaan edes kovin pitänyt - eli juoksua. Talvella toki olen hiihtänyt aina vuodesta 1990, mutta talvet olivat yleensä erittäin vähälumisia ja lisäksi ladun varteen piti aina siirtyä autolla, joten en voinut runsasta aikaani kuluttaa niinkään vaikka SITÄ eli lajia jota rakastan enemmän kuin mitään muuta en voinut olosuhteiden pakosta harrastaa niin paljon kuin olisin halunnut. Saatoin vain ujona katsella vaikkapa suunnistajia, jotka lähtivät iltarasteilleen ihan naapurissa sijaitsevan koulun pihasta... Saatoinpa hieman halveksiakin heidän harrastustaan, silloin oli mielestäni vain yksi ja ainut oikea liikuntalaji eli juoksu.

Mutta koska en ole kovin sosiaalista lajia vaan paremminkin - kuten otsikossakin mainitaan - oman polkuni kulkija niin jäi menemättä siihen ja muihinkin harrastuksiin mukaan. Olisin tarvinnut siihen kaverin, joka opastaa ja innostaa.

______

Nyt noista ajoista on vierähtänyt vuosi jos toinenkin, itse asiassa minullahan oli juuri elokuun ensimmäinen päivä 25-vuotistaiteilijajuhla! Juoksut ovat jääneet todella paljon vähemmälle, vaikka en koskaan ole hirveitä määriä raastanut.... Jos vanhoja juoksijalehden harjoituspäiväkirjoja selaan niin ehkä parhaimmillaan olen kyllä käynyt kaksikin kertaa päivässä lenkillä, tosin ihan muutaman viikon ajan vaan ja juossut n. 70-80 km viikkoja. Ja ajat ovat tietenkin huonontuneet, tosin silloin "ennen vanhaan" ei ollut kummoisia välineitä mitata matkoja, joten ajatkin lenkeillä ovat mitä sattuu. Ja myös kisoissa.

Mitäs minulle kuuluu nyt?

Juoksun tilalle on tullut paljon, niin mitä? Ensinnäkin paljon aikaa. Käyn töissä kolmena päivän viikossa, jolloin liikunnaksi riittää n. 12 kilometrin pyöräily leppoisaa matkavauhtia töihin ja takaisin. Viikon neljä vapaapäivää olen pyhittänyt vain itselleni. Päivittäiseksi liikunta-annokseksi ainakin hyvälumisina talvina riittää parin tunnin helppo ja vienosti hikoilua aiheuttava hiihtely lähiladulla, joskus lenkit saattavat venähtää kyllä 3-4 tuntisiksikin. Tavoitteena voinee pitää sellaista hyvää yleiskuntoa, joka riittää kesällä 12-24 tunnin rogaining kisoihin tai vaikkapa kiipeämiseen 6000 tonniselle - ehkä tulevaisuudessa yhden kerran jopa seitsemäntonniselle vuorelle. Kesällä pyrin pääsemään suunnistamaan ainakin kerran mieluiten kaksikin kertaa viikossa. Suunnistaminen tuo mielestäni minulle, vanhalle ja jo monista tuki- ja liikuntaelimien vammoista kärsivälle apua yleiseen nivelten ja koko kropan "liikkuvuuteen" ja auttaa ylläpitämään hyvää koordinaatiokykyä.

Yksi erittäin rakas ja ehkä myös ensimmäinen sellainen harrastus, jota todella osaan on myös tullut elämääni viime vuosina eli valokuvaus.

Sauvakävelyä, vaeltamista paikasta toiseen, pientä polkujuoksentelua (2 x Kolilla, 1 x Nuuksio Classic), melontaa, hieman maastopyörällä fillarointia, avantouintia ja parhaana kaikesta - varsinkin tänä kesänä olen innostunut uudelleen seikkailu-urheilusta! Tässä kohtaa on pakko sanoa, että vierastan koko URHEILU sanaa, mielestäni urheilijat ovat jotain muuta ja me, suurin osa täällä juoksufoorumillakin kirjoittajista tai sitä lukevista olemme kuntoilijoita tai ylipäätään liikunnan harrastajia. Seikkailu-urheilussa aivan kuten Rogaining kisoissakin tarvitaan harrastamiseen joukkue eli yleensä pari, joskus voi joukkueessa olla useampikin jäsen, mutta yleensä kaksi. Minulla on suuri ilo ja kunnia saada useimmiten parikseni todella paljon minua paremmassa kunnossa olevan juoksija/suunnistajan, jolta sujuu laji kuin laji leikiten! Osallistuimme toki jo vuonna 2007 ensimmäisen kerran seikkailukisaan Spring Adventureen, mutta sitten laji vähän taka-alalle. Tänä kesänä voitimme suuren suureksi yllätykseksemme Tuulonen Adventuren kuntosarjan ja pakko tässä kohtaa on kyllä myöntää, että tunsin aivan ääretöntä ylpeyttä, ehkä ensimmäisen kerran elämässäni oikein sydän meinasi pakahtua seisoessani palkintojenjaossa ykkös "pallilla" kun vieruspallit oli miehitetty raavailla ja varsin nuorilla miesvoimilla :) Olin ainut nainen ja vieläpä vanha sellainen!!! Kiitokset toki kuuluu menestyksestä 99 prosenttisesti huikean hyvälle parilleni, mutta kyllä minun piti siinä perässä vaan porskuttaa - narun päässä:D

Lauantaina jos luoja suo ja lähestymisyrityksiä rankasti tekevä lentsunpoikanen ei pääse voitolle - meidät nähdään 50 muun joukkueen kanssa taas seikkailukisan viivalla aamukuudelta raikkaassa syyssäässä.

Mutta se tärkein meinasi vallan unohtua - tämä harjoituspäiväkirjani tähtää tähän tapahtumaan:

ja siitä sitten samoille seudulle vaeltamaan syksyllä 2014 Via Ferrata vaellusreitille.

Ja EHKÄ sinne 7000 metriin.... joskus....

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

  • Replies 55
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Torstai 26.9.

Juoksua 6 km 39:33 Malmin kenttä ympäri ja loput sadat metrit kävelyä kotiin. Pari "ruskotusta" välissä :)

Lomaviikko, joka tuli vietettyä mökillä alku osaltaan, sunnuntaina yksi Dolomiitti harjoitus ja vähän vaeltelua. Tänään vielä illasta tavanomainen vatsat ja käsijumppa (hausjänteeni on repeytynyt).

Link to comment
Share on other sites

Mielenkiintoista tarinaa ja pohdintaa. Hauska havaita, että samalle päivälle osuu minullakin yksi elämän kulminaatiopisteistä: 1.8.1988 hikoilin pääsykokeissa Helsingissä. Koska koe meni hyvin, saavuin Helsinkiin enkä joutunut lähtemään Tampereelle.

Dolomiittien Extreme Trailin video on jälleen koukuttavaa kamaa. Kerran olen noissa maisemissa vaeltanut, joskus ehkä vielä uudelleen..

Link to comment
Share on other sites

:) Kiitti Menge ja JH, katsotaan nyt miten toi käsi antaa hiihtää. Ainakaan luistelellen tehdyt hiihtolenkit ovat menneen talven lumia, käden nosto yli tietyn rajan ylös ei onnistu. Toivomme kuitenkin kaikki varmasti erittäin runsaslumista talvea!

Tänään vielä 20 minuutin kuntopiiri ja vähän venyttelyä. Vatsat, fyssarin vuosi sitten antama ohjelma, jonka tarkoituksena on vähentää selkäni vammoja ja vaivoja. Käsijumppa, joka on osa käden "kuntoitusta" - mitään kaipaamaani oikeaa kuntoutusta en ole saanut, paitsi että nyt sain lähetteen kyllä jos haluan itse maksaa. Yksi käsiortopedihan olisi leikannut käteni vaikka heti, mutta maksumiestä ei oikein siihen hätään löytynyt :(

Crosstrainerin virkaa näillä naisvoimisteluksi nimeämilläni kotikuntopiirihetkilläni toimittaa neljänteen kerrokseen vievät raput. Kaikki 54 kpl.

Link to comment
Share on other sites

Maisemat on komiat, ja hienoa pohdintaa, jotain tuommosta itekin haaveilisin jatkossa, vartti-, puoli- tai kokomaratonit ei jostain syystä pelitä nyt ollenkaan. Ja toki vähän pienemmillä tavoitteilla etenen. Varmaan pitäis saada tuo vasen polvi jotenkin järjestykseen: eilen innostuin sohvalla maatessa lentopallosta niin paljon, että muljahti mokoma taas paikaltaan. Jos mies on löysä, niin on polvikin. Tai sitten tää on vaan seliseliä. Mutta kiva seurata eräiden treeniä!

Link to comment
Share on other sites

Maisema on muuten Mäntyharjun Sarkavedeltä. Ei sen kauempaa. Viime sunnuntaina siellä teimme pienen melontareissun. Suosittelen lämpimästi, on mm. erittäin komea ja erikoinen nuotiopaikka osittain luolassa - juuri tuon paikan alla, josta kuva on otettu. Aivan upeita maisemia!

Jarmohenrikki - en kyllä ole saanut vielä minkäänlaista vammaa ihan vaan penkkiurheilusta, en ainakaan tunnusta :) Kuulostaa pahalta tuo sinun polvesi, mullapa muuten onkin varastossa rullasukset odottamassa sitä aikaa kun polvet antaa periksi - kuvittelin nimittäin aina, että sieltä sitä ihminen alkaa ensimmäisenä kremppaamaan eikä kädestä ja selästä kuten nyt itselleni on käynyt. Aika näyttää oliko ne sukset silloin kauan sitten hankittuna aivan turha ostos. Jos se sopivin liikkumisväline onkin seuraavaksi semmonen ralli rollaattori?

Link to comment
Share on other sites

No juu, pääsi tuo polvi yllättämään kun luulin jo päässeeni melkein juoksukuntoon. Eikä tuosta tiedä, kohta kolmekymmentäviisi vuotta sittenhän tuo ensi kertaa muljahti paikaltaan, ja senkin jälkeen mokomaa tehnyt joskus vähän intiimeissäkin tilanteissa... Nyt on kuitenkin pysynyt usean vuoden ojennuksessa, äityyköhän tuo vanhemmiten herjaksi?

Ja maisemakuvan kyllä arvelin aikalailla paikalleen!

Link to comment
Share on other sites

Eilen illalla se sitten alkoi. Isännällä se oli jo viime viikon lopusta, joten odotettavissahan se olikin. Iltapäivästä annoin viimein periksi ja keräsin lattialta kaikki jo valmiiksi laittamani huomisen kisan varusteet. En yleensä anna helposti periksi, mutta vaikka kuumetta ei ole eikä juuri muuta kuin vähän kurkkukipua ja nenä vuotaa niin olo on muuten olematon. Ja yksi tärkeä syy DNS:n oli, että kisaparillani on tärkeä 8-h kisa viikon kuluttua Virossa (ja voitto kiikarissa), joten lopullinen päätös oli sittenkin ihan helppo. Hänkään kun ei ihan priimakunnossa ole vaan siis flunssainen.

Lohdutukseksi haimme sitten Alkosta kunnon Octoberfest saunaoluset ja pullon viiniä (ruuan kanssa tietysti:))!

Ai niin se päivän "treeni" - 20 minuutin "naisvoimisteluhetki". On muuten kamalan vaikea saada kulumaan aikaa noin tylsään tekemiseen. Vatsat, kädet, vähän kahvista ja rappuja.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Tänään tuli loppuviikon suunnitelmiin nyt sitten muutos! Kylläpä tämä elämäni onkin muutosherkkää nykyään :) Ostin nimittäin juuri äsken osanotto-oikeuden Vaarojen maratonille - samaan syssyyn tuli majoitus ja kyytikin mitä parhaimmassa seurassa tietysti. Ihanaa. Vaikka viime vuonna vannoin, ettei ikinä enää :D No, ehkä en sitten starttaakaan jos tämä flunssa jatkuu, mutta ainakin olen menossa vaikka vaan hengailemaan kun siihen tilaisuus tuli. Ja valokuvaamaan tietty, viime vuonna kun kuvaus meni sen verran myttyyn, että Juoksija lehti olis ostanut yhten kuvan, mutta kun ei oikein silloin vielä hallittu asiaa niin tuli lähetettyä kuva, jossa ei ollut niin isoon kokoon tarvittavia pikseleitä.

Päivän saldo:

kaksi hieman nuhanenäistä tallustelijaa Nuuksiossa OnTrailin tulevia pikkujoulujuhlallisuuksia suunnittelemassa, reitti ynnä muuta katsastusta :)

kävelyä luonnossa, poluilla ja hieman polun sivussakin 6,2 km 1:50

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy