Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Olenko pilannut kaiken?

Arvostele ketju:


Myski
 Share

Recommended Posts

Itse kun aloittelin vähän enempi lenkkeilemään joskus 2009, niin ekat kuukaudet meni juuri noin, että lähes täysiä ja sykkeet piipussa. Lenkin jälkeen oli valmis laattaamaan, ja olo oli karsea. Vaikka urheilutaustaa on koko ikä (ei kestävyys), jostain syystä sitä luuli, että kunto kasvaa VAIN kovaa juostessa. Sittemmin on ymmärtänyt asian laidan. On virhe ajatella kävelyä nolona.

Siinä ei ole mitään väärää tai pahaa, jos juoksee kovaa. Alkuvaiheessa varsinkin kunto ei riitä siihen, että jaksaisi mitään huippupitkiä lenkkejä tahkota ja jos välillä pitää kävellä joku mäki niin sitten pitää. Paremmin se homma menee silti, että yrittää kuin lontustelee. Fillarilla, sauvakävellen, hyötyliikkuen voi sitten tehdä ne muut lenkit. Totuus on se, että ihan hiljaa ei voi edes juosta. Ite aloitin niin, että tein kaikki lenkit about 5min/km vauhtia ja se meni ihan hyvin. Myöhemmin on sitten tullut variaatioita ja eri vauhtisia lenkkiä kuvioihin, mutta ei siinä, että juoksee vauhdikkaasti ole mitään väärää. Tosin en muista, että mulla olo olisi ollut erityisen karsea, vaikka otin joka lenkillä vieläpä täysivauhtisen loppukirin, jossa sykkeet meni usein yli 200.

Nolompaa on se, jos ei ota opiksi. Kunnon nousuhan on käytännössä sitä, että pikku hiljaa jaksaa pidempään ja reippaampaa.

Niin noloa on se, jos kunto ei kasva.

Kesällä maraton on mahdollinen, maltti on valttia.

Niin parempi on ilmoittautua kympille kuin maralle, jos kondis on huono. Kaikki peliin ja tulta päin ja katsoa kuinka käy.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaisin niin, että luulin Antti Muurisen pilanneen kaiken :) En jotenkin voi ymmärtää, miten kilpailuun ilmoittautumisella voisi kaiken pilata. Jos kunto on huono niin silti voi yrittää kaikkensa, vetää siellä peräsuoli pitkällä ja jos laatta lentää niin lentäkööt. Harva kuolee kympin kisaan ja sen jälkeen voi jatkaa sitten taas harjoittelua kohti suurempia tavoitteita.

Link to comment
Share on other sites

Toisaalta taas maraton on siinä mielessä hyvä tavoite, että sen suorittaminen lähes nollatasolta motivoi treenaamiseen.

joo, mutta noin tiukka aikaraja eli ensi kesä on mielestäni haihattelua. Laittaisin tavoitteen vasta seuraavaksi vuodeksi. Silloin voisi rauhassa tavoitella parempaa kuntoa ja tehdä ensi vuonna ehkä pari puolikasta. Siis jos oikeasti kunto on huono niin ei se hokkuspokkusjuttu ole.

Link to comment
Share on other sites

Siinä ei ole mitään väärää tai pahaa, jos juoksee kovaa. Totuus on se, että ihan hiljaa ei voi edes juosta. Niin noloa on se, jos kunto ei kasva.

Kommentoin lähinnä mielessä stereotypinen henkilö mallia amerikan suurin pudottaja, joka näyttää kuolevan sydäriin 100m löntystelyn jälkeen. Ketjun aloittajaa en vertaa mihinkään tällaiseen, kun ei tiedä enempää eikä ehkä tarvikaan tietää, mutta kaikki eivät vaan pysty mennä kovaa fysiologisista syistä. Kevytrakenteinen perusterve toki voi mennä 5min/km ja silloin varmaan kannattaakin, edesauttaahan se silloin kunnon nousua. Mutta en silti alussa tekisi kaikkia lenkkejä 100 lasissa, telakan välttäminen on ehkä fiksuinta mitä voi olla ja olen sitä mieltä, että oma tekeminen on siinä ratkaisevinta, ei mikään sattuma

Link to comment
Share on other sites

Noniin, onpa tullut mukavan paljon vastauksia ja asiallisia kommentteja!

Mitään rääkki-retkiä ei ole tarkoitus enää tehdä vaan edetä ihan maltillisesti Sepon maraton läpi- ohjeilla. Vaikka aiempaa hölkkätaustaa on taannemmilta vuosilta, päätin aloittaa täysin alusta, ihan kävelystä alkaen ja suhtaudun itseeni siis ihan alkajana, koska se on realistinen tilanne. Kuten jo tuossa taisinkin todeta, tosi helposti sitä alkaa kiihdyttelemään tahtia ja vertailemaan lenkkien pituuksia ja aikoja, vaikka nimenomaan pitäisi keskittyä siihen lenkkeilyn nautinnollisuuteen ja peruskunnon kasvattamiseen :distracted:

Ja se miksi taas haluan osallistua tässä vaiheessa kympille ei liity niinkään hätäilyyn vaan siihen että haluan aika ajoin seurata kehitystä ja nopeuden muuttumista ton kympin suhteen ja alkaa parantamaan ensin sen aikaa. Nyt menen kilometrien suhteen niin mutulla kun olla ja voi, googlesta löytyvät reittiohjelmat ja lenkkipolkujen suuntaviitat ovat tällä hetkellä ainoat ohjenuorat :D

Vaikka maraton on tosiaan se kaukainen päätavoite, on matkan varrella monen monta tekijää ja välietappia, kuten noita kymppejä ja mitä niitä sitten tuleekaan sellaisia joihin haluaa osallistua. Jos tuntuu siltä että maraton ei missään nimessä tunnu hyvältä idealta ensi vuonna, niin sitten se saa odottaa. Mikään pakkopulla se ei ole, eikä saa sellaiseksi tulla.

Vuonna 09 kävi tosiaan niin ikävästi että lenkkeilyharrastus jäi penikkatautien vuoksi sillensä. Kilsat olivat siinä vaiheessa parhaimmillaan 20km/yhtäjaksoinen lenkki ja aikaa kului n. reilut pari tuntia. Olin ihan tyytyväinen tähän tahtiin ja tosiaan kovaa vauhtia osallistumassa maratoniin, mutta toisin kävi.

Vaikka kieltämättä noista vanhemmista, ja jopa nykyisistä teksteistäni saa sen kuvan että sitä ollaan tyyliin yhtenä aamuna herätty ja päätetty osallistua maratoniin, ja kaiken kukkuraksi triathlon kisoihin, niin ihan näin asia ei kuitenkaan ole :) Olen näet aina ollut melko surkea kaikessa nopeuteen liittyvässä, mutta kestävyyspuolen jutut puolestaan kiinnostaa tosi paljon. Se, että vuosia sitten hölkkälenkkeily loppui kuin seinään, on painanut mieltä kunnolla. Jostain syystä olin vielä niin pässi että uskoin kun satuin jostain kuulemaan ettei niillä enää hölkättäisi ilman tohtorin puukkoa. Ja kyllä ne tuolloin pirun kipeät olikin ja pitkään.

No, jostain syystä tänä keväänä tuo kuntoilu alkoi taas nostaa päätään, ensin salitreenin, sitten kävelylenkkien ja nyt hölkän muodossa.

Kunto ei ole paras mahdollinen, mutta hiljaa hyvää tulee. Nautin maisemista ja ennenkaikkea siitä että olen tehnyt pitkän tauon jälkeen sovun lenkkivermeitteni kanssa. Sekin on jo itsessään ihana asia :038: Rakastan lenkin jälkeistä tunnetta ja yleensäkin koko sitä hommaa. Kintut ovat myös voineet ihan hyvin, ja itseasiassa viimeksikin kova särky alkoi vasta kun aloin tehdä vauhtiharjoituksia enemmän.

Uitua tulee noin kilsa pari viikossa. Kilsa uintia taittuu karvan yli puoleen tuntiin ja tarkoitus olisi mennä tekniikkakurssille. Viime viikolla piti alkaa yksi kurssi, mutta peruuntui koska osallistujia ei ollut riittävästi :(

Vaikka tässä nyt siis eletään suorastaan oksettavan jännittäviä aikoja tuon tulevan tapahtuman suhteen, niin uskon että siitä saa kivan kokemuksen itselle ja oppii paljon uutta. Ehkä siis en ole vielä ehtinyt pilaamaan mitään, sentään :D Kieltämättä edelleen kauhistuttaa että mitä jos kohisen suu vaahdossa jo puolessa välissä matkaa ja kaikki nauraa :o no, ehkei sentään :D

Kiitos vielä kaikille kommenteista. Joku pahoitteli ettei kirjoita "tsemi"-viestiä vaan suorempaa tekstiä: ei haittaa, sen takia sitä varmaan tulee tänne "avauduttua" että saa peilata niitä omia juttuja ja saa mietittävää omaan tilanteeseen kun kuulee kommentteja kokeneemmilta+samassa tilanteessa olleilta :)

Jos ei ennen viikonloppua kuulla niin tuun sitte viimeistään ensi viikolla laittamaan, että miten kävi ton viikonlopun kanssa (jos nyt rohkenen mennä koko tapahtumaan!!) :kapa::kapa:

Link to comment
Share on other sites

Muitakin vaivoja on, eli nyt on alkaneet jalat sattua, etenkin sääret tuntuvat oudoilta, lisäksi olen kait onnistunut saamaan mahan sisäelimet jotenkin sekaisin kun tuntuu että ne sattuu :thumbup:""

Että omia vanhoja tekstejä on muutenkin mukava lukea, mutta se että olen tuolloin saanut jopa sisäelimet sekaisin, sai jo vähän hymyn huulille :D

Link to comment
Share on other sites

Hitaasti hyvä tulee. Itte aloitin viime syksynä 44 vuotiaana ja koskaan en ole aiemmin juossut. Alkuun tietysti liian lujaa eli ihan puhki puolen tunnin jälkeen. Sit n. kuukauden kuluttua ymmärsin mistä joka puolella kirjoitetaan ja aloin rauhassa rakentamaan peruskuntoa. Talvella lenkki vauhdit olikin jossain n. 9 min/km tasolla pk sykkeillä. Silloin sai kyllä tosissaan pidätellä itteään. Kyllä ne vauhdit siitä sitten pikku hiljaa parani / sykkeet laski, joten homma toimi. Helmikuussa asetin tavoitteeksi puolimaran, joka piti olla toukokuun alussa, mut johtuen lievästä rasitusvammasta loppukeväästä, sain sen lopulta juostua keskuun lopussa Turussa aikaan 2:20. Ja olin pirun tyytyväinen itteeni. Into siitä kasvoi ja tavoitteita aseteltiin niin, että juoksinkin itselleni sit seuraavan puolentoista kuukauden aikana rasitusmurtuman. Eli yritän tässä lähinnä tarinoida että ainakin mulle tavoitteellisuus on motivaation kannalta hyvä, mutta ei kannata hätäillä, vaan malttaa rakentaa pohjaa hitaasti. Määrien ja tehojen kasvattaminen aina pikkuaskelin. Tästä meinaan itte pitää kiinni kunhan taas pääsen telakalta. Maraton ei varmaankaan vielä ensi kesän tavoite tule olemaan :courage:. Kannattaa vauhteja vertaillessa muistaa että muiden taustoja ei voi tietää. Itteäni mietitytti paljonkin aluksi kun täällä "aloittelijat" puhui 5 - 6 minuutin lenkkivauhdeista. Varmaankin näin on, jos on ollut ikänsä liikunnallinen tai nuorempana edes juossut. Mulla kuitenkin vielä nytkin 6 minuuttia on kova vauhtikestävyysnopeus. Eli ei juurikaan kannata muiden vauhteihin verrata. Jokainen tekee omista lähtökohdistaan.

Link to comment
Share on other sites

Osallistu keskusteluun

You are posting as a guest. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit kirjautua tästä sisään lähettääksesi vastauksen.
Huom!: Ilman rekisteröitymistä lähetetyt viestit tarkistetaan ennen julkaisua mainosrobottien yms. takia.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy