Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Vaaran merkit?


TimoKoo
 Share

Recommended Posts

Luinkin tuossa jo ekan maratonin vinkkejä muista ketjuista ja mieleen tuli hiukan erilainen kysymys.

Omaa taustaa: 48vuotias kahden vkon päästä ekan kokomatkan juoksija. Viimeiset 30v paino ollut ilman kummempia seuraamisia tuossa 71-74 tienoilla, mutta lihaskunto ei hääppöinen kun urheilut oli suht satunnaisia (paitsi 10v aikidoa). Aloitin juoksemisen 2011 (550km), 2012 (1000km) ja tänä vuonna 638km. Takana nyt kolme puoliskaa 2011 ja 2012, joista viimeisimmässä paras aika 2.13. Nyt seuraan löysästi tuota tämän foorumin 'maraton läpi' -ohjelmaa ja se pitkä 26km lenkki meni aikaan 3.02 ja lopettaessa ei ollut mitenkään voimat poissa. Eli päätavoite on päästä maaliin, alitavoitteena alittaa 5h.

Eli...

Tavoite on mennä mahd rauhassa alku, muistaa juominen yms vinkit aloittelijoille. Tiedän että voi tulla kramppausta (jota tähänastisilla lenkeillä ei oo näkynyt) yms tuskaa, jotka pitää vain koittaa kestää.

Mutta onko suorituksen aikaiseen seurantaan jotain tuntomerkkejä, jolloin kannattaa mieluummin keskeyttää kuin väkisin jatkaa loppuun? Jos välttää pysyvän / kauan parannettavan ongelman, niin mieluummin yritän uudestaan myöhemmin.

Link to comment
Share on other sites

Minun mielestä kovat kivut, jotka tuntuvat siltä että nyt pitää lopettaa ovat hyvä syy keskeyttää. Siis siten että tuntuu että nyt on jotain mennyt rikki tai menossa. Ei kai muuten. Miten se menikään se kolme painavaa syytä keskeyttää maraton?

1. Jos tuntuu siltä että pitää keskeyttää.

2. Jos tuntuu siltä että nyt sattuu väärällä tavalla ja terveys on vaarassa.

3. Jos kaatuu kuolleena maahan.

No tämä nyt oli huonoa huumoria, mutta kyllä sen varmaan itse tuntee koska pitää jättää leikki kesken. Viime syksyn Wihalla jätin 100km 50 km kohdalla kesken koska kivut oikeassa polvessa olivat niin kovia. Se oli sellaista kipua että ajattelin paremmaksi lopettaa siihen.

Link to comment
Share on other sites

Tavoitteenasi on juosta maraton läpi. Pitkä lenkki on tehty ja hyvin sujui.

Ei ole mitään tarvetta pohtia keskeyttämisen uhkaa. Ongelmia on paljon suuremmalla todennäköisyydellä tulossa, jos yritetään juosta lujaa tai peruskunto ei ollenkaan riitä maratonin mittaisella matkalle.

Viimeisellä kympillä juoksu ei luultavasti ole enää kivaa. Sitä ei kuitenkaan ole vaikea erottaa todellisesta keskeyttämistarpeesta.

Link to comment
Share on other sites

Minusta on yksi vaaran merkki, jolloin pitää keskeyttää ja se on se, jos on selkeästi kuolemassa. Jos sen sijaan kyseessä on tilanne, jossa hengenlähdön vaara ei ole akuutti niin ei ole mitään syytä keskeyttää. Jos kerran keskeyttää niin pää pettää ja keskeyttää aina. Ei sen kisan ole tarkoitus olla mikään kesäretki, joten jos pää tai jalka ei irtoa niin maaliin vaan. Jos päättää, että tulee vastaan mitä vain niin maaliin tullaan niin silloin myös tullaan. Vaikka olisit kuinka sekaisin niin silloin sulla on mielessä vain se maali ja jatkat sitä kohti. Pitää poissulkea edes sellainen mahdollisuus kuin keskeyttäminen.

Ultrat ovat erikseen, mutta normaalissa tapauksessa maraton ei ole niin rankka suoritus, etteikö sitä voisi päästä maaliin, vaikka kisan aikana tulisi kuinka paha tilanne eteen. On äärimmäisen epätodennäköistä, että sen joutuisi keskeyttämään. Toki niinkin voi käydä ja syynä on varmaan joku sydänongelma siinä tapauksessa, mutta yleisesti ottaen jopa seinän kanssa tuttavuuden tekeminen ei ole syy keskeyttää, vaan se tekee vain loppumatkasta vaikeamman. Itse pidän nykyisellään aina mukana buranaa ja kofeiinitablettia siltä varalta, jos tulee tilanne, että olen todella kovilla maaliinpääsyn suhteen.

Link to comment
Share on other sites

Muistan lukeneeni, että Pariisin olympilaisissa vuonna 1924 oli todella rankka maastokymppi tai jokin sen tapainen. Mukana olivat mm. Paavo Nurmi ja Ville Ritola, joista Nurmi voitti. Kisa juostiin todella rankoissa olosuhteissa. Oli hirveä helle, eikä reitillä tainnut juuri varjopaikkoja olla missään.

Eräs suomalaisista, Heikki Liimatainen, oli maaliin tullessaan niin sekaisin, että meinasi stadionille päästyään lähteä juoksemaan väärään suuntaan. Joukkuekaverit saivat miehen lopulta tajuamaan, missä suunnassa on maali. Sitkeä kaveri tuo Liimatainen oli kaikesta huolimatta, eikä keskeyttänyt toisin kuin aika moni muu ko. kisaan osallistunut. En muista tarkalleen, kuinka moni matkaan lähteneistä pääsi maaliin. Aika moni matkalla kuulemma pyörtyi. Tilastot varmaan löytyisivät jostain. :) Kuulemma sitten maaliin päästyään suihkussa Liimatainen oli ollut niin poikki, että oli vain itkenyt ja hokenut, että ei ikinä juokse. No, ei Heikin ura kai kuitenkaan tähän kisaan tyssännyt.

Itselläni varmaan pää ei kestäisi, että juoksisin itseni noin uuvuksiin. Tähän mennessä en ole joutunut vielä yhtään kisaa jättämään kesken, *koputtaa puuta*, enkä varmasti helposti jätäkään. Mulle ehkä keskeytykseen riittävä syy vosii olla joku sellainen asiaan kuulumaton kipu, mikä voisi viestiä siitä, että jostain on mennyt jotain rikki, minkä vuoksi juoksun jatkaminen voisi tehdä lisää vahinkoa esim. polvessa. HCM:ssä tänä vuonna lihaksiin toki lopussa jonkin verran koski, mutta missään vaiheessa ei keskeyttäminen käynyt mielessä. Mitään eutkäteen "pelkäämääni" seinää ei tullut vastaan tällä ekalla maratonillani, eikä se kipukaan nyt niin helvetillistä ollut, mitä usein kuuluu puhuttavan. No, joku voisi sanoa, että olisit, poika, juossut kovempaa, niin johan olisi helvetti päässyt valloilleen. :) Ehkä senkin vielä saan kokea! :)

Link to comment
Share on other sites

Mutta onko suorituksen aikaiseen seurantaan jotain tuntomerkkejä, jolloin kannattaa mieluummin keskeyttää kuin väkisin jatkaa loppuun? Jos välttää pysyvän / kauan parannettavan ongelman, niin mieluummin yritän uudestaan myöhemmin.

Jos tulee selvät sydänkohtauksen merkit tai sääriluu tulee ulos kurkkaamaan, niin keskeytä, älä muuten. Muista juoda. Ennustan, että sulla on tulossa "helppo" maraton aikaan 4:45 - 4:50. kolmen ja puolen tunnin - neljän tunnin jälkeen voi väsyttää pirustikin, lihaskipujakin tulee, ne kuuluu yleensä asiaan meillä taapertajilla. Sulla on pohjat ihan hyvässä kunnossa. Lähdet alusta saakka vetämään 4:50 loppuaikaan tähtäävää vauhtia (mikäli se tavoite on sinusta sopiva) et kovempaa et hitaampaa ja juokset vikat kymmen kilometriä sen minkä pää antaa myöden.

Baldini ja muut kolmen tunnin jäbät voisi ehkä juosta maratonin huvikseen ilman tuskaa (tosin ne ei pysty kun psyyke ei kestä niin hidasta menoa), mutta yli neljän tunnin menijöillä mara on kuitenkin melko kova suoritus, että kyllä siellä vikalla kympillä joutuu töitä aina tekemään.

Nyt menee way off topiciksi:

Hesarissa oli hyvä juttu ultraajista. Luulen, että ne paljon parjatut 6 tunnin maratonjuoksijat voivat kokea täysin samaa fiilistä kuin kovempikuntoiset ultraajat satasella. Heille maraton on niin kova suoritus, että pari vikaa tuntia juostaan (tai ryömitään, ihan sama) pelkästään päällä. He voivat kokea maratonin ihan samalla tavalla itsensä voittamisena kuin kovempikuntoiset ultraajat. Jos juoksijan itsensä kannalta ajattelee niin psyykepuolella merkittävää on tuskan määrä, ei juostujen kilometrien määrä eikä loppuaika. Jos tätä on vaikea hyväksyä niin juoksee ehkä itse ulkoisilla motiiveilla. Eli arvostelee omaa suoritustaan sen mukaan, että miten muut näkevät oman suorituksen, arvostetaanko sitä, onko se "kova" juoksu, vai jotain ihme perseilyä muiden mielestä ja muihin verrattuna. Tällainen ulkoisten motivaatioiden takia juokseminen sitten aiheuttaa sen, että halveksitaan itseä hitaampia ja ollaan kateellisia nopeammille. Jos sattuu, kun vertaan kuuden tunnin maran juoksijoita ultraajiin, niin ei ehkä ole tunnistanut omia motiivejaan.

Huomasin, että vähän ristiriitaista tämä mun teksti, uskon siis, että aloittaja pystyy juoksemaan maratonin ilman ongelmia, kunhan ei lähde alkua liian lujaa ja tuskalla meinasin vaan sitä, että harvempi neljän tunnin tai sitä hitaampi menijä juoksee vikaa kymppiä ihan suorastaan rallatellen, vaikka ei sen siis mitään via dolorosaa tartte ollenkaan olla.

Muokattu
skitsofrenisyys
Link to comment
Share on other sites

Itse nyt ekalla maralla, johon aikaa vierähti hiukka vajaa 5 tuntia, huomasin sellaisen "jännän" asian, että viimeisellä kympillä tai 12 - 13 kilsalla kipuun tai lihasväsymykseen jotenkin turtuu. Ei tullut mitään seinää vastaan, vaikka lihaksiinkin koskikin. Siitä ei vain välittänyt, vaan jatkoi vaan sitä melko tasavauhtista taaperrustaan. Samoin hämärtyi vähän ajantajukin. Kellosta toki näin, minkä verran aikaa oli mennyt, mutta sillä ei tuntunut olevan niin merkitystä. Kolme tuntia tai neljä ja puoli tuntia tuntuivat olevan ihan yksi ja sama asia. :) Missään tajuttomuuden ramailla en silti hölkkäillyt, vaikka tää siltä voi kuulostaakin. Huoltopisteellä mm. kyselin, kuka voitti miesten keihään, kun huoltoihmiset kertoivat, että Pitkämäki sai hopeaa.

Mara oli todella erilainen kokemus verrattuna puolikkaisiin. Puolikkailla väsymys iskee jotenkin nopeammin tai terävämmin, kun vauhti on kovempi, eikä tuollaiseen samanlaiseen mielentilaankaan niillä ehdi päästä. Eipä varmaan ihme, että jotkin buddhalaissuuntaukset käyttävät mm. maratonharjoittelua osana meditaatiota, jos kerran siinä tuolla lailla oppii olemaan välittämättä väsymyksestä, tai ajantaju hämärtyy.

Link to comment
Share on other sites

Ketjun aloittajalla on jo niin paljon kilometrejä alla, että en näe mitään syytä miksi pitäisi pelkää keskeytystä. Mielestäni keskeyttämisen vaara on realistinen vai silloin, jos on joku oikea lääketieteellinen syys, eli sairaus, joka voi yhtäkkiä aiheuttaa keskeyttämiseen pakottavan tilan. Toinen olisi joku vanha rasitusvamma, joka äityy juoksun aikana niin pahaksi, että on kannattavampaa keskeyttää. Jos sinulla ei ole kumpaakaan, niin et tule keskeyttämään. Juokse alku tarpeeksi hitaastii, niin jaksa ottaa loppukirin. Näin nautit varmasti koko matkasta ja saat kipinän juosta uudestaan.

Link to comment
Share on other sites

No niin, tämän kevytpäivän lenkillä käyty, viikon päästä on jo 1,5h juostu. Kiitos kaikille vastaamisesta - homman suunnilleen tiedän olevan kunnossa, mutta kyllä tuollaiset positiiviset vakuuttelut on hyvä lisä. Onneksi tämä viikko on mennyt muita ajatellessa - iski kamerakuume ja illat surffailin linssivertailuja, mutta nyt se hoidettu ja odotellaan maratonia ja kameraa.

Minun mielestä kovat kivut, jotka tuntuvat siltä että nyt pitää lopettaa ovat hyvä syy keskeyttää. Siis siten että tuntuu että nyt on jotain mennyt rikki tai menossa. Ei kai muuten.

Tuon mukaan siis mennään - omaa kehoa ja tuntemuksia kannattaa kuunnella. Välillä tuntuu vain, että sitä tekee ehkä liikaakin näin etukäteen. Joinain aamuina on kummaa nenän vuotoa tai köhää, mutta olo kuitenkin hyvä joten ei kai niistä kannata murehtia.

Itse pidän nykyisellään aina mukana buranaa ja kofeiinitablettia siltä varalta, jos tulee tilanne, että olen todella kovilla maaliinpääsyn suhteen.

Burana onkin hyvä vinkki, oon miettinyt + täältä lukenut näitä kevytvyölaukun varusteita: burana, kaks rakkolaastaria, kuivat sukat, kuulokkeet, vessapaperi, muovipussi trackerin suojaksi sateen varalle jne... (pitääköhän ottaa reppu)

Muista juoda.

Tuon on näissä pitkissä harjoituslenkeissä huomannutkin, eli ilta voi olla vähän outo ellei juo hyvin - en kantanut pulloa mukana, vaan tein juoksut kahtena tai kolmena pätkänä joissa kävin kotona eteises juomassa vettä. Nyt maratonissa voisi ottaa sitä hartsporttia kupillisen joka huoltopisteellä 3,5km välein ja jos tuntuu kuumalta niin vielä toinenkin.

Ennustan, että sulla on tulossa "helppo" maraton aikaan 4:45 - 4:50. kolmen ja puolen tunnin - neljän tunnin jälkeen voi väsyttää pirustikin, lihaskipujakin tulee, ne kuuluu yleensä asiaan meillä taapertajilla. Sulla on pohjat ihan hyvässä kunnossa. Lähdet alusta saakka vetämään 4:50 loppuaikaan tähtäävää vauhtia (mikäli se tavoite on sinusta sopiva) et kovempaa et hitaampaa ja juokset vikat kymmen kilometriä sen minkä pää antaa myöden.

Tuo on ihan mukava ennustus - vaimo on mukana ekalla kympillä ja on taitava vakionopeussäädin mulle.

Hesarissa oli hyvä juttu ultraajista. Luulen, että ne paljon parjatut 6 tunnin maratonjuoksijat voivat kokea täysin samaa fiilistä kuin kovempikuntoiset ultraajat satasella. Heille maraton on niin kova suoritus, että pari vikaa tuntia juostaan (tai ryömitään, ihan sama) pelkästään päällä. He voivat kokea maratonin ihan samalla tavalla itsensä voittamisena kuin kovempikuntoiset ultraajat.

Kuulostaa oikealta mietteeltä - itseään vastaan siinä tavallaan ensisijaisesti kisataan ja ne kilpailijat on sitten vasta seuraavana. Omaa syytäni juosta oon miettinyt ja selvää vastausta en vielä tiedä - toisaalta se on kivaa, toisaalta haluaa koittaa pystyykö ja toisaalta pakko tunnustaa hiukan myös houkuttavan mahis päästä elvistelemään kun omissa piireissäni vain kaks työkaveria on täysmatkan juossut.

Itse nyt ekalla maralla, johon aikaa vierähti hiukka vajaa 5 tuntia, huomasin sellaisen "jännän" asian, että viimeisellä kympillä tai 12 - 13 kilsalla kipuun tai lihasväsymykseen jotenkin turtuu. Ei tullut mitään seinää vastaan, vaikka lihaksiinkin koskikin. Siitä ei vain välittänyt, vaan jatkoi vaan sitä melko tasavauhtista taaperrustaan.

Eli sama aika kuin tavoitteena mulla, tuon oman pitkän harjoituslenkin kohdalla tuntui jo vähän samanlaista eli tuntuu että sitä voisi jatkaa vaikka kuinka kunhan pitää vauhdin tarpeeksi hiljaisena. Tosin sillä ei pääse mitaleille, mutta eipä se mulle yleensä oo kovin tärkeää.

Mara oli todella erilainen kokemus verrattuna puolikkaisiin. Puolikkailla väsymys iskee jotenkin nopeammin tai terävämmin, kun vauhti on kovempi, eikä tuollaiseen samanlaiseen mielentilaankaan niillä ehdi päästä.

Kuulin keväällä siitä Aussi ultrajuoksun 'Young shuffle' äijästä ja jotenkin kuulosti kiinnostavalta tuollainen, mutta järkevää tietysti koittaa ensin tämä että miten oma keho pitkiin matkoihin soveltuu.

Ketjun aloittajalla on jo niin paljon kilometrejä alla, että en näe mitään syytä miksi pitäisi pelkää keskeytystä. Mielestäni keskeyttämisen vaara on realistinen vai silloin, jos on joku oikea lääketieteellinen syys, eli sairaus, joka voi yhtäkkiä aiheuttaa keskeyttämiseen pakottavan tilan. Toinen olisi joku vanha rasitusvamma, joka äityy juoksun aikana niin pahaksi, että on kannattavampaa keskeyttää. Jos sinulla ei ole kumpaakaan, niin et tule keskeyttämään.

Taisin kirjoittaa vähän epäselvästi; en siis keskeyttämistä pelkää - ennemmin sitä, että juoksemalla väkisin loppuun aiheuttaisin itselleni jotain korjaamatonta/pitkää kiusaa. Mutta onneksi tuollaista sairautta tai vanhaa vammaa ei ole (paitsi 9v sitten lumilaudalla pyöriessä yhtäaikaa venäytetyt molempien nilkkojen nivelsiteet, mutta niistä ei ole näkynyt mitään merkkejä parantumisen jälkeen).

Juokse alku tarpeeksi hitaastii, niin jaksa ottaa loppukirin. Näin nautit varmasti koko matkasta ja saat kipinän juosta uudestaan.

Tuo on hyvä neuvo, noin itsekin ajattelin. Viimeksi puoliskalla sain kiihdytettyä vauhtia lopulle 1/3 matkalle ja hyvin meni. Nyt en meinaa kyllä vielä 2/3 kohdalla kiihdytellä mitään.

Link to comment
Share on other sites

No niin, tämän kevytpäivän lenkillä käyty, viikon päästä on jo 1,5h juostu. Kiitos kaikille vastaamisesta - homman suunnilleen tiedän olevan kunnossa, mutta kyllä tuollaiset positiiviset vakuuttelut on hyvä lisä. Onneksi tämä viikko on mennyt muita ajatellessa - iski kamerakuume ja illat surffailin linssivertailuja, mutta nyt se hoidettu ja odotellaan maratonia ja kameraa.

Burana onkin hyvä vinkki, oon miettinyt + täältä lukenut näitä kevytvyölaukun varusteita: burana, kaks rakkolaastaria, kuivat sukat, kuulokkeet, vessapaperi, muovipussi trackerin suojaksi sateen varalle jne... (pitääköhän ottaa reppu)

Jätä toi B. pois maratonvarustuksista, se ei kuulu sinne.

Link to comment
Share on other sites

Jos on älyä keskeyttää oikeasti kipeytyvän esim polven vuoksi se kannattaa. En puhu nyt "normi" pikku kolotuksista vaan oikeasta ei "terveestä" kivusta. Mie tyhmänä vedin vantaalla 2010 todella kipeellä polvella (jpolvi) ja 4kk tuli penaltia. Siis keskeytin sen kisan reilussa 30km:ssä, järki-ihminen ei olisi edes startannut. Onneksi naapurin rouva piti päänsä ja veti miut "väksin" radalta.

Maroja suomessa riittää, joten aina saa uuden mahiksen

Link to comment
Share on other sites

Särkylääkkeitä mukaan vain jos mahdollisuus veren kusemiseen kiehtoo.

Kiitos korjauksesta, luulin että se olisi hyvä ajatus. Jätän pois.

Jos on älyä keskeyttää oikeasti kipeytyvän esim polven vuoksi se kannattaa. En puhu nyt "normi" pikku kolotuksista vaan oikeasta ei "terveestä" kivusta. Mie tyhmänä vedin vantaalla 2010 todella kipeellä polvella (jpolvi) ja 4kk tuli penaltia. Siis keskeytin sen kisan reilussa 30km:ssä, järki-ihminen ei olisi edes startannut. Onneksi naapurin rouva piti päänsä ja veti miut "väksin" radalta.

Maroja suomessa riittää, joten aina saa uuden mahiksen

Juuri tuollaista kyselin perään. Tosin siihen vaarallisesta tilanteesta kertovaan kipuun ja 'normaaliin' kipuun ei taida olla mitään selvää tuntomerkkiä, vaan se pitää vain itte tajuta.

Link to comment
Share on other sites

Normi kipu, mikä tulee pidemmillä matkoilla on lihaskipua ja kipu mikä ei taas ole asiaankuuluvaa kipua voi olla nivelissä, se on enemmän terävää kipua ja se muu on sellasta tasaista jomotusta. Sen tasaisen kanssa kanssa jaksaa elää, pienen neuvottelun kera kuitenkin.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy