Seppo (Vaarojen maraton 133km sub 24h & Endurance 24h 200km)

[jipijii]

Onnittelut - nyt uudet tavoitteet ja niiden pariin 🤗

[Pegasus1204]

Onnittelut Seppo, tervetuloa kerhoon!!  Todella hienoa ja periksi antamatonta duunia, vihdoinkin onnistuminen parin epäonnistumisen jälkeen.

[rimminen]

Onnittelut! Mestarin kisaraporttiahan tässä enää odotellaan.

[Don_Valido]

Ennen kuin mestari julkaisee analyysinsa ja materiaalinsa niin avataan hieman systeemiä jolla on menty tämä noin vuosi. 

 

Perusperiaatteenani oli että mitään useamman kuukauden ohjelmaa en aio tehdä Sepolle. Ideana oli edetä viikko kerrallaan ja joillakin viikoilla päivä kerrallaan. Sunnuntai oli päivä jolloin seuraavan viikon hahmotelman lähetin ja keskellä viikkoa vaihdettiin kuulumisia, joskus useamminkin. Seppo sai myös toivoa näin ollen mihin ei tulisi rääkkipäiviä (jos esim oli lastenvahtina) 

 

Pohdin myös tuon seuraavan viikon ohjelman aina tuolloin sunnuntaina sen perusteella mitä edeltävänä viikkona oli tehty ja miltä oli Sepolla tuntunut mikäkin treeni. Ruiskarhu jossain vaiheessa kyseli pidemmälle suuntautuneen ohjelman perään ja laitoin sitten nopeasti miehelle tulevien viikkojen pitkistä lenkistä suunnitelmaa.. En kuitenkaan missään vaiheessa niitä ollut miettinyt vaan heitin täysin tyhjästä ne. En kehdannut sanoa, että en tiedä, en ole ajatellut niitä vielä. En missään vaiheessa tiennyt kuin sen hetkisen viikon ohjelman. 

 

Kuten Sepolle totesin niin en aluksi vahvasti uskonut siihen että mies tulee pääsemään treenit loppuun. Tämän vuoden aikana pyrin viemään Seppoa eteenpäin viikoittain siten että nuoralla tanssittiin - joko henkisesti tai fyysisesti. Ja kun miehellä tai edes itsellänikään ei ollut tietoa edes seuraavan kahden viikon harjoittelusta niin pystyin aina viikko kerrallaan hivuttamaan lisää määriä tai tehoja ohjelmaan sen mukaan miltä milläkin hetkellä Seposta tuntui. Jos tuntui hyvältä niin se oli signaali siitä että joko määriä voitaisiin nostaa tai tehoja lisätä seuraavalle viikolle tai molempia. Näin ollen ruuvia sai kiristää viikko kerrallaan. 

 

Aika pian löytyi asioita mitkä tulisi katkaisemaan Sepon selkärangan äkisti. Näihin kuului kovilla vauhdeilla juostut treenit. Esim. tonnin vedot tai muut anaerobisella juostavat treenit. Jos halusin Seppoa vielä jatkossakin kiduttaa niin näiden treenien kanssa tuli tehdä maltillisia viikkokilsoja. Näin ollen tällaiset treenit osuivat tämän Vantaan maran alkujaksoon jossa juostiin 80-110km viikkoja. Ylikovia ei voinut useaa vetää, korkeintaan kertaalleen viikkoon ja lyhkäisinä, koska näiden jälkeen Sepon kulku oli monesti hankalaa, paikkoja kiristi ja juoksu ei tuntunut hyvältä. Näin ollen "alle nelosen" kilsoja ei juurikaan juostu enää viimeisen 10viikon aikana.

 

Koko vuosi mentiin aikalailla 2+1 rytmityksellä. Se oli ainut selkeä asia itselle. 2+1 sisällöt olivatkin sitten epäselviä. Laitoin aina kaksi kovempaa viikkoa ja yhden palauttavan viikon. Palauttavan viikon reenit olivat mitä olivat ja niissä Seppo sai kikkailla tuntemuksen mukaan paljonkin. Ei kikkaillut. Tarkoitus oli niin henkisesti kuin fyysisesti palautua tuleviin kahteen viikkoon. Viimeiselle 10viikolle palauttavilla viikoilla taisi kuitenkin lähes joka päivä olla juoksua jonkin verran joka mahdollistui sillä että Seppo alkoi olla iskussa ja "alle nelosen" kilsat jätettiin pois.

 

Koville viikoille löytyi sopiva kidutusväli siitä että joko tiistaina tai keskiviikkona juostaisiin jotain reippaampaa. Joko maravauhtista, vähän maravauhtia kovempaa, kiihtyvää maltillista kymppiä, 3km+2km+1km+2km+3km settiä, 2x20min tai muuta vastaavaa hatusta vedettyä reeniä. Sellaista treeniä joilla saatiin sykettä nousemaan vauhtikestävyysalueille tai käymään mk-alueilla saakka lyhyesti. Sinänsä siis treeni saattoi olla minkälainen tahansa ja pyrinkin laittamaan erilaisia treenimuotoja. Näin ollen pää ja kroppa sai ehkä hieman erilaisia ärsykkeitä kuin jos oltaisiin tehty joka viikko vaikka sama 45min tasavauhtinen VK. Lopussa näissäkin painottui maravauhtinen juoksu. 

 

Viikonlopulle sitten ehdittäisiin toiseen vastavaanlaiseen iskuun mutta tällä kertaa tuo reippaampi osuus otettaisiin vähän maltillisempana pidempien lenkkien yhteyteen. Viikonloppuina maravauhtinen oli sopiva vauhti reippaammissa useasti. Pitkät lenkit alkoivat 23kmsta ja pisin taisi olla 35km jokunen viikko ennen Vantaata? Jo aika alussa huomasin että maravauhtinen on sellainen jota Seppo vielä kesti hyvin treeneissä joten niitä tultiin tekemään melko paljon. 

 

Näiden (ti/ke ja la/su) väliin sitten halusin löysiä kilsoja ja kun kahden lenkin päiviä ei tehty (kertaalleen?) niin nuo peruslenkit saatiin nostettua alun 12km:sta 18-20km pituisiksi. Jotkut niistä oli pelkkää PK1:stä mutta moneen sisältyi loppuun 4-8km pituisia osia aerobisen kynnyksen alla juoksua. Arjen kovemman treenin jälkeen tuli PK1 ja sitä seuraavina PK1 lenkkeihin sisältyi aerobisen kynnyksen lähellä juoksua. Samalla tavalla vkl pitkiksen jälkeen. 

 

Jos HSMlle päästiin tekemään kolme noin kahden viikon settiä joissa viikkokilometrit olivat 120km luokkaa niin nyt Vantaalle tultaessa sietoraja oli siirtynyt jo 140km tienoille ja päästiin mättämään yhden lenkin päivätahdilla parhaimmillaan >140km/vk. Tuntemus ja kulku oli nyt myös parempaa vaikka määrää oli enemmän. 140km viikoilla oli vastapainona sitten enemmän PK1 juoksua kun taas alussa 80km viikoilla PK1 juoksua ei juurikaan juostu vaan mentiin PK2sta. Sitä kautta ehkä nostettiin taloudellisuutta ja myös saavutettiin se että maravauhti alkoi näyttää ja tuntua löntystelyltä. 

 

Keskuspuistossa juostu 10km+21km (maravauhdilla)+3km näytti ensimmäisen kerran täysin varmaksi sen että nyt ollaan sub3 kunnossa.

 

Ja hienostihan se maaliin tuli. Hatun nostan Sepolle. Viimeisen puolen vuoden aikana mies on armottomalla tavalla noudattanut viikko-ohjelmia. Varmastikin pyöritään yli 95% lukemissa siitä kuinka tarkasti Seppo hoiti harkat. Muutama sairauspoissaolo vesitti yhden tai kaksi lenkkiä mutta muuten jokainen treeni taisi tulla maaliin. Ehkä olinkin liian armollinen. Isot isot onnittelut miehelle. Mies veteli koko matkan sub3 silmissään ja sydämessään. 

 

[MaraToni]

Pahasti myöhästyneet onnittelut hienosta saavutuksesta. Hienoa ollut seurata tosi määrätietoista harjoittelua ja periksiantamatonta asennetta. Ammattilaisten hommia, harjoittelu ja valmennus, hatun noston paikka.

[Ticot]

Onhan tämä ihan mahtavaa ja todella mielenkiintoista oli saada lukea valmentajan ajatuksia. Kiitos teille molemmille. 

[Seppo]

Nyt kun taskussa on ollu viikon perusterveen paperit niin palataan ajassa viime lauantaihin. 

 

Ennen kisaa kävin pohdintaa vaihtaisinko jalkoihin vielä ihan uudet DS Trainerit. Lopulta päädyin kuitenkin vanhoihin koska uudet tuntui viikon juoksulenkkienkin jälkeen hieman kovilta. Geeleissä päätin vaihtaa leiriä High5:n nestemäisiin geeleihin. Moni kyseli oliko paineita viimeisellä viikolla? Ei kyllä ollut. Olo oli yllättävän rauhallinen kun alkoi varmistua ettei tässä enää tulekkaan mitään viime hetken sairastumisia tms. Tämä ei tosin ollu mikään vahinko. Olin esimerkiksi viimeiset 1,5kk nukkunut eri huoneessa kuin muut. Viimeisinä viikkoina jäi pois esim. lasten iltapusut. Eipä pääse sitten poskelta hyppäämään kyytiin joku päiväkodin tauti. Tietysti perus käsien desifioinnit yms. Kunto kohdillaan ja mies valmiina niin mitä sitä turhaan hermoilemaan. 

 

Numeron kävin hakemassa jo perjantaina ja sen jälkeen lyhyt lenkki @ruiskarhu:n kanssa. Lauantaina nukuin pitkään ja taisin herätä vasta joskus kasin aikaan. Siinä ensin aamumittaukset ja hieman normaalia tukevampi aamupala. Sen jälkeen aamukahvit, ihmettelyä ja kamojen pakkailua. Pitkään pohdin lähtisinkö matkaan pitkähihaisella vai t-paidalla. Hihaton paita tuntu liian riskialttiilta jos vaikka sade yllättää. Kello kymmenen jälkeen vaatteet päälle ja autolla kisapaikalle. Laskin sen varaan että saan auton helposti parkkiin ja siitä sitten vain kassi säilytykseen. Ruuhkaa ei ollu niin suunnitelma oli aukoton. Matkalla urheilutalolle katoin että innokkaimmat lämmittelee jo t-paita päällä. Päätin että liityn samaan kuoroon ja vaihdoin t-paidan päälle. Kassi säilytykseen ja lämmittelemään. 

 

Kun pääsin ulos niin heti alkoi satamaan vettä. Varustus oli lyhyet shortsit + t-paita sekä geelit. Juoksin lähimmän grillin katoksen alle isoimman kuuron ajaksi pitämään sadetta. Siellä katoksen alla seisoessa mietin että mitähän tästä tulee jos sade ei hellitä. Lopulta tuuli teki tehtävänsä ja vei sadepilvet mukanaan. Ehdin tehdä lyhyet 10min verryttelyt ja sitten kohti lähtöviivaa. Oli aika ottaa ensimmäinen geeli. 

 

Lähdössä kävelin vasemmalta alle 3h menijöille varattuun karsinaan. Muutama tuttu naama, mutta ei juttukaveria. Lähtölaukaus ja liikkeelle. Päässä vain yksi ajatus, että aloita hitaasti. Kiihdytin ensin 4:30 vauhtiin ja siitä hissukseen kiristin kohti 4:10 lukemia. Mittariin olin laittanut manuaaliset kierrokset jotta tulee varmasti oikeat väliajat. Ensimmäinen kilometri 4:30! Mitä helevettiä! Otin pataan 20sek ensimmäisellä kilometrillä! Ei voi olla, mittari näyttää 1,08km. Päätän ottaa osan heti takaisin, toinen kilometri 4:03. Joku sano kisan jälkeen että lähtöä olisi siirretty taaksepäin viime vuodesta tms. En tajua. Porukkaa kiihdyttelee vierestä ohi ja porukkaa on kuin aikanaan Anttilan tuulikaapissa. Pyrin pitämään oman vauhdin, toiset voi mennä omaa vauhtiaan. Kolmas kilometri 4:12, neljäs 4:07. Hieman vastatuulta, mutta peesaan. Tänään ei vedetä. Siinä vedetään porukassa. @sk vetää ja herrasmiehet tulee peesissä. Hieman hävettää että yks vetää koko vastatuulipätkän, mutta tänään en aio olla herrasmies. Aika nopeasti porukasta muodostuu 5-6 hengen porukka ja juostaan jonossa. Ensimmäinen vitonen n. 21min. Porukka vaihtelee asemia ja itte peesaan. Ei tunnnu missään, ei ole kylmä. Kädessä kulkee viiden geelin nippu. Suunnitelma on ottaa geeli/30min. Alussa kaksi tavallista, sitten yks jossa on enemmän suolaa, yksi kofeiini ja lopuksi yksi tavallinen. Laskeskelen että sen enemmän suolaa sisältävän otan puolikkaan kohdalla josta se alkaa vaikuttamaan n. 2h kohdalla. Sen jälkeen kofeiini ehtii hieman piristämään loppua ja viimeinen piristää sitten jos ehtii alkaa vaikuttamaan. Geelit pystyy ottamaan ilman vettä mutta otan silti joka juomapisteeltä mukin tai kaksi vettä. Pakko juoda sen minkä pystyy koska kyllä tässä kylmässäkin hikoilee. 10km ajassa 41.44 ja vitonen 20:45. 

 

Toinen kierros on toisinto ensimmäisestä. Urheilutalon edessä hieno tunnelma jonka jälkeen koitan jarrutella ettei vauhti kiihdy. Sitten vastatuulipätkä jossa peesataan. Teboili ja hyvä meininki. 15km 1:02:32 ja vitonen 20:48. Vauhti tasaista n. 4:10 eikä mitään ongelmia. Hiekkapätkillä kivet hieman lentelee ja pelkään että joku kivi lentää kenkään hankaamaan rakkoa. Toinen kierros loppuu. 20km 1:23:13 ja vitonen 20:41. Puolikas ajassa 1:27:45. Se on 30sek nopeampi kuin mitä oltiin @Don_Valido:n kanssa mietitty, mutta laskin sen varaan että kestän alkuvauhdin. Tai siis että mun pitää kestää koska hyydyn aina lopussa. 

 

Kolmas kierros alkaa ja taas hyvä tunnelma. Ihmiset kannustaa ja vielä yksi kierros ennen kuin juoksu alkaa. Sitten huomaan että porukkaa alkaa häviämään ympäriltä. Olin laskenut sen varaan että kyllä tästä tällä porukalla mennään ainakin kolme kierrosta. 25km 1:44:00 5km 20:47. Ei ongelmia pitää vauhtia. Pitää mennä tasaisesti, ei liian nopeita kilometrejä ja myötätuulipätkällä saa mennä hieman kovempaa. Teboilin jälkeinen suora yllättävän helppo vaikka siinä onkin tasaista. Alan laskemaan että maaliin jotain 15km ja 2min ainakin plussaa. Päässä soi Sabaton. Olin koko kesän soittanu Sabatonia maratonvauhtisilla lenkeillä ihan sillä ajatuksella että se jää muistiin. Teboilin jälkeen ollaan aikasempina vuosina alettu hyytymään, mutta ei tänä vuonna. Kolmannen kierroksen lopulla pohkeet alkaa väsymään. Mitä ihmettä! Pohkeiden kanssa ei ole ollu mitään ongelmia koko kesän aikana ja NYT te meinaatte heittää pyyhkeen kehään! Mieliala laskee kun alan miettimään, että nyt yks suonenveto ja se on siinä. Tervetuloa ensi vuonna uudestaan. 30km 2:04:54 ja vitonen 20:56. Lasken että mulla on edelleen se 2min plussaa. Jos tulee yli 4:10 kilometri niin pystyn ottamaan yli menneen ajan takaisin seuraavalla kilometrillä. Ohittelen porukkaa ja saan tsemppihuutoja. Näytän peukkua, mutta sitten säikähdän että toivottavasti kukaan ei kato että olisin näyttäny keskaria.  @marika_

 

Viimeinen kierros alkaa. Porukkaa kannustaa ja meidän letka on kutistunut kahteen henkeen. Satunnaisesti juostaan peräkkäin. Riittää kun kilometrit pysyy alle 4:15 niin pitkään kuin mahdollista. Se takaa että jokaisen kilometrin jälkeen jäljelle jääville kilometreille on enemmän ja enemmän aikaa. Vasemmassa takareidessä vihlasee. Alkaako se kramppaamaan? Meneekö ensin pohkeet vai takareisi? Mietin että se suolasempi geeli kyllä auttaa, ei ne ala kramppaamaan. Vastatuulipätkä ja liimaudun kierroksella ohitettavan peesiin. Koitan päästä mahdollisimman helpolla. En puske yhtään jotta jalat pääsee helpommalla ja eivät toivottavasti ala kramppaamaan. Vastatuuli loppuu ja samantien ohi. Vauhti on alkanut hyytymään. Aletaan mennä lähemmäs 4:15. 35km 2:26:25 5km 21:30. Mietin vain että maaliin on enää reilu vitonen ja 4:30/km riittää varmasti. Lasken vielä niin, että viimeinen 200m vie minuutin. Askel painaa, mutta vauhti pysyy kuin pysyykin alle 4:30. 40km 2:48:27 5km 22:02, vauhti hyytyy mutta jaksaa, jaksaa. Nyt riittää jo vitosen kilometrit. Voiko se tapahtua tänään? Aikaisemmin on tuntunut siltä että olis helpompi taas epäonnistua. Nyt täytyy uskaltaa onnistua. Jos jalat ei kramppaa niin tänään se tapahtuu. Kari huutaa että enää reilu kilometri maaliin. Huutelen että kuinka paljon? Tiedän kyllä tasan tarkkaan missä mennään, mutta mieli halajaa varmistusta. Viimeiset kilometrit menee hitaasti 4:26,6 ja 4:24,5 tänään mä en hyydy. K-kaupan jälkeen käännös oikealle, vasemmalle ja sillalle, rullaus alamäkeen ja käännös oikealle. Tätä reittiä on menty kymmeniä kertoja lenkeillä. Loiva nousu jossa geelienjakopiste. Maassa lukee 42km ja edessä on viimeinen silta. Nousen sillalle ja vilkaisen kelloa. Kellossa 2:57 alkuinen lukema. Siinä se sitten iskee päälle, että tänään on se päivä kun juoksen alle 3h maratonin! Tästä pääsee maaliin vaikka kävellen alle kolmosen. Alan itkemään ilosta ja hengitys lamaantuu. En saa henkeä ja pitää rauhoittua. Edessä enää loppusuora, käde pystyyn ja maaliin ajassa 2:58:12!

 

Maalissa uskomattoman helpottunut olo. On kuin olisi iso taakka nostettu harteilta. Mun ei tarvi enää koskaan juosta alle 3h maratonia. Ei tarvi enää koskaan yrittää. Ihmisiä tulee onnittelemaan. Tuntuu uskomattoman hienolta. 

 

Uimahallin saunassa joku koittaa heittää löylyä niin paljon että tyhjentäis saunan. Istun sitkeästi lauteilla ja katon kuinka toinen hikoilee. Tämä on mun päivä enkä mä lähde täältä mihinkään. Kaapiksi olin tietenkin valinnut kaapin 258 🙂 Illalla Hotelli Vantaalle juhlistamaan projektin päätöstä. Sieltä lähdettiin kotiin vasta viideltä aamulla. Hieno meininki. 

 

Kiitos teille kaikille jotka elitte tässä mukana. Oon etuoikeutettu että sain niin paljon kannustusta reitin varrella. Kiitos kaikista onnitteluista ja tsempeistä. Sain jokaisesta huudosta virtaa ja oli juoksun jälkeen mukava kuulla että tämän projektin seuraaminen on myös antanut myös ainakin joillekkin motivaatiota.

[Tumpelo]

Hienoa @Seppo. Toivottavasti tulevat tavoitteet eivät ole yhtä hankalia ja tulevat maaliin paremmalla tuurilla, jos ei muuten.

Mutta sanottakoon että kun tarpeeksi kauan hakkaa päätä seinään, niin heikompi antaa periksi!

 

Toivon että jatkat kunnon kehittämistä ja otat uusia haasteita vastaan. Luulen että kun olet saanut nyt pään auki ja peikon pois persiistä, nii tulee tulosta vastedes. Pohjat on luotu sille. 

 

Toki haluamme kuulla jatkossakin reeneistä, varsinkin jos on tavoitteellista tekemistä. 

 

[villea]

Tuo Don Validon valmennusfilosofian ja -toteutuksen kuvaus oli paras Juoksufoorumin postaus mitä olen nähnyt.

[Seppo]

26 minuuttia sitten, Tumpelo kirjoitti:

Hienoa @Seppo. Toivottavasti tulevat tavoitteet eivät ole yhtä hankalia ja tulevat maaliin paremmalla tuurilla, jos ei muuten.

Mutta sanottakoon että kun tarpeeksi kauan hakkaa päätä seinään, niin heikompi antaa periksi!

 

Toivon että jatkat kunnon kehittämistä ja otat uusia haasteita vastaan. Luulen että kun olet saanut nyt pään auki ja peikon pois persiistä, nii tulee tulosta vastedes. Pohjat on luotu sille. 

 

Toki haluamme kuulla jatkossakin reeneistä, varsinkin jos on tavoitteellista tekemistä. 

 

 

No tätä multa on kieltämättä kysytty. Mitä seuraavaksi? 2.55 alitus maratonilla?

 

3h alitus oli mulle isompi juttu kuin kukaan teistä osaa arvata. Oon lyöny päätäni seinään siitä asti kun aloin hiihtämään kilpaa 10 vuotiaana pikku seppona. 3h oli mulle semmoinen henkinen merkkipaalu, että vaikka koskaan en ole menestynyt urheilun rintamalla niin täältä kyllä pesee ja linkoaa. Se oli mulle palkinto 30 vuoden työstä eikä sitä kukaan tule arvostamaan yhtä paljon. Siihen mahtuu aika paljon hikeä. 

 

On kuitenkin pakko tunnustaa ne faktat että mä en ole nopea. En ole koskaan ollut. Koen että 3h maraton oli mulle se nopeuden huipentuma. Kävin henkisesti ahtaalla tämän projektin kanssa enkä halua toistaa samaa. Hajoilin lukemattomia kertoja eteisessä sen ajatuksen kanssa, että tää kaikki on ehkä turhaa. Haluan jatkossa tehdä semmoisia juttuja joissa tiedän olevani vahvoilla. Semmoisia mitkä motivoi eikä ahdista. Semmoisia joiden yhteydessä voin hyväksyä, että mä en ole 20v sinkku joka voi pistää urheilun etusijalle. Mulla on neljä pientä lasta ja parisuhde eikä mun puuhastelun pidä aiheuttaa semmoista stressiä joka heijastuu niihin. 

 

Nyt maratonin jälkeen en oo juossu metriäkään. Tässä tulee nyt ihan totaalinen lepo. On aika puhaltaa ulos ja levätä henkisesti. Fyysisesti vois jo toki mennä, mutta haluan antaa pään levätä. Se ei ole vielä valmis. Vaimo jo kyseli, että meinaatko nyt istua iltaisin sohvalla? Ei oikein tykänny vastauksesta. Se on kattokaas tässä vaiheessa parisuhdetta plussaa jos vietetään mahdollisimman vähän yhteistä aikaa... 

 

Aloin sitten miettimään uutta tavoitetta. Olin toki miettinyt sitä jo kesän aikana ja toki myös aikaisemmin. En kuitenkaan halunnut ilmoittautua mihinkään kun halusin ensin hoitaa tämän 3h -projektin pois alta. Sitten päätin varovaisesti lähettää @Don_Validolle viestiä, että kiinnostaako? Tajuan kyllä että ei ehkä kiinnosta. Enkä mä tietenkään voi olettaa/haluta, että toinen sitoutuu niin vahvasti olemaan mukana seuraavassa projektissa kun ensimmäinen on vasta takana ja sekin venähti. En tiedä oliko Valido mun lahjapullon vaikutuksen alaisena, mutta erehty kuitenkin sanomaan että Tahdon. Meidän seuraava projekti starttaa joulukuun puolivälissä. 

 

Mitä me sitten tehdään? Nyt me mennään niille mun vahvuuksille. Maratoonilla mä oon ihan pelle, mutta ehkä joku on jo huomannu että mä en anna ihan helpolla periksi. Siksi me mennään ens keväänä Kuusamoon ja siellä edessä on NUTS Karhunkierros 166km. Sen jälkeen me mennään pohjoiseen ja juostaan läpi NUTS Ylläs Pallas 160km. Kausi päättyy kolille Vaarojen maraton 130km -kisaan. Kauden päätteeksi päälle UTTF Finisher -liivi ensi yrittämättä. 

 

Onko sopivan haastava projekti ensi kesäksi?

[perttu]

Tuo on hyvä. Sellainen tavoite pitää valita mikä tuntuu itsestä mielekkäältä ja kyllähän se vaimokin kuvauksen perusteella selvästi antoi luvan 😂 Toivottavasti ymmärtäen mihin. Tsemppiä matkaan!

[Vieras]

Kova on kyllä tavoite mutta kova on mieski. Validon valmennuksella onnistutta varmasti,en eppäile hetkeäkhään. Tsemppiä kovasti treeneihin.

[joukor]

On tavoitetta kyllä ja mukava seurata, näin sohvalta käsin. 

 

Lycka till ! 👍

[kiljander]

Onhan se hieno ja kova tavoite ja miksi ei menisi ensi yrittämällä. Onnea matkaan! Ehkä törmätään jossain.