Seppo (Vaarojen maraton 133km sub 24h & Endurance 24h 200km)

[silkkiapina]

Aivan huikea suoritus, onnea!

[kiljander]

40 minuuttia sitten, Don_Valido kirjoitti:

Onnea! Hieno juoksu ja hienoa oli seurata eilen myöhäisillassa Esportin sohvalta käsin menoasi! Muutaman kerran yritin kannustaa mutta olit upean keskittynyt!

Saman huomasin :) Tai sitten musiikki oli kovalla. Mahtava veto!

[Timo]

Onnea kovasta suorituksesta. Tosiaan raporttia odotellessa.

Ainakin jossain kohtaa videopäivitystäsi tuli itsellenikin maratonista tuttu ajatus: "Eihän tässä oo mitään järkee"

[maahinen]

Paljon onnea!

[ruiskarhu]

Onnea! Meni tosi hyvin ja toi vajaa 180 km yläkanttiin mitä aattelin sun etenevän, kun ultria et ollut ilmeisesti juossut, mitä nyt KRU.

[zumteufel]

Onnittelut kovasta suorituksesta!

[Seppo]

Kiitos onnitteluista ja kannustuksesta juoksun aikana. Keskittyneesti taisin mennä :) Jokainen kannustus kyllä kevensi askelta. Kirjottelen juoksuraportin tänä iltana. 

[San]

Jäätävä matka juosten. Onnittelut!

[Guest Semiponteva]

Totisesti kivenkova suoritus. Onnittelut! 

[karppa1]

Hieno tulos Seppo. Tosin tulos olisi voinut olla parempikin jos olisit malttanut ottaa eka puoliskon hieman hitaammin.

Seurasin lauantai-iltana jonkun tunnin paikalla tunnelmaa, ja mukava oli edes käväistä paikalla. Sunnuntaina piti käydä

katsomassa Lahdessa hiihtoja, joten se päivä jäi väliin. Meinasin kyllä skipata koko Lahden kisat väliin kun mielenkiintoisempi tuo E24

olisi ollut.

[riopentti]

Onnittelut hienosta suorituksesta! Tämä sivustohan alkaa olla ultrafoorumi :-)

[Seppo]

X Endurance 24h 25.-26.2.2017

 

Alunperin nämä ultrahommat piti jättää siihen ajankohtaan kun maraton menee alle kolmen tunnin. Kesällä rupesin sitten miettimään, että ei tässä enää nuorrutakkaan. Ehkä mä en koskaan juokse maratonia alle kolmosen, että sama se on nyt jo koittaa pidempää matkaa. Ei sitten muuta kuin ilmoittautuminen sisään ja viivalle. Harjoittelut meni miten meni, mutta sain sentään tehtyä muutaman hyvän viikonlopun jossa kertyi normaalia enemmän kilometrejä. Valmistautumiset itse juoksuun jäi myös melko heikoksi. Lähinnä oli semmonen fiilis että mennään nyt kattomaan mitä siellä tapahtuu.

 

Ennen kisaa vedin normaalin tankkauksen. Tilasin myös kisassa juotavaa urheilujuomaa, mutta sen testailut oli jääny tekemättä pitkällä lenkillä. Kerran sitä otin ennen tavallista lenkkiä ja kun ei tullu mitään tuntemuksia niin päätin että se on ok. Kisan aikaisen huollon laskin pitkälti kisajärjestäjän varaan. En nyt vain keksinyt mitään sellaista mitä välttämättä tarvitsisin kisan aikana jota ei virallisesta huoltopöydästä tarjottaisi. Koska mukana ei ollut omaa huoltajaa niin varustekassi sai toimittaa huoltajan virkaa. Mukaan pakkasin suolaa kramppeja varten, rakkolaastareita, särkylääkkeitä, talkkia, vaseliinia, ihoteippiä sekä suklaata, karkkia ja vihreitä kuulia. Karkkien tarkoitus oli vain toimia hätävarana jos järjestäjien karkit ei maistu tai mikään tarjottava ruoka ei tunnu uppoavan. Lisäksi se oli hyvä tekosyy ostaa suklaata kaappiin :) Varalta ostin myös ripulilääkettä. Ajankuluksi otin mukaan myös puhelimen sekä varavirtalähteen puhelinta varten. Tarkoituksena oli kuunnella podcasteja, radiota ja musiikkia juoksun aikana. Kisa-asuna toimi lyhyet shortsit ja hihaton paita. Hiertymien varalta otin mukaan myös lyhyet trikoot ja teknisen t-paidan. Mukana oli myös varakengät vaikka arvelinkin niiden olevan ihan turhaan mukana. 

 

Kisa-aamuna suuntasin bussilla Helsingin keskustaan. Kävin vielä hakemassa apteekista lisää ihoteippiä ja sitten bussilla kohti Espoota. Bussissa oli muitakin juoksuun tulijoita ja siinä sitten vaihdettiin kuulumisia. Matkalla bussikuski kailotti kuinka hienot maisemat bussista näkee kun ajetaan Ruoholahdesta länsiväylää eteenpäin. Ei kuulemma näe metrosta semmosia maisemia. 

 

Kisapaikalla sain numeron, t-paidan ja pyyhkeen. Seuraavaksi ihmettelemään josko huoltopöydältä löytyisi vielä tilaa. Tilaa löyty, kassi pöydälle ja oma huoltopöytä oli sillä viritelty kisakuntoon. Siinä kattelin muiden huoltopöytiä joissa oli vaikka millaista pöperöä tarjolla. Tuli vähän semmonen fiilis kuin olis tullu piirikunnalisen tason kuntoilijana arvokisoihin. Ittekseni siinä sitten pohdin että ei mitään hätää, mulla on kaikki mitä itte tarvin ja 4000km harjoittelua vuoden aikana. Että en mä tänne ole syömään tullu. Lähin ettimään puhelimen laturille pistoketta ja syömään paria ruisleipää lounaaksi. Kolme varttia ennen starttia kävin vaihtamassa vaatteet, otin särkylääkkeen, levittelin vaseliinit ja laitoin lämpögeeliä reisille. Sitten lähtöviivalle.  

 

Lähtölaukaus pamahtaa ja sitten matkaan. Pitää muistaa aloittaa hiljaa eli ei missään tapauksessa alle 6min/km vauhtia. Porukkaa lappaa ohi. Kierrokset alkaa menemään 2.30 vauhdilla. Olis ollu erittäin fiksu veto laskea etukäteen millasta vauhtia alottais. Toisaalta kun ei ole aikaisempaa kokemusta niin sehän olis kaikki ollu vain arvailua. Eli pysytään siinä suunnitelmassa, että pitää juosta yli 6min kilsoja. Radiosta tulee lähetys Lahden kisoista ja alan kuuntelemaan sitä. Päätän pitää tauon jokaisen 15 minuutin jälkeen. Koska aluksi juostaan myötäpäivään niin otan juomapisteellä mukillisen urheilujuomaa, juon sen kävellessä, juoksen kaarteen, kävelen pitkän sivun, juoksen kaarteen ja kävelen pitkän sivun ja taas otan juomaa. Laskeskelen mielessäni että sillä tavalla saa juomaa sen 1l/h jonka areenalla tarvii. Osa porukasta on mun mielestä laittanu liikaa vaatetta päälle, mutta kukin tyylillään. Kävelytauot hidastaa juoksua yllättävän vähän, vain jotain 15sek per huoltokierros. Tällä samalla taktiikalla mennään ja aika tasaista vauhtia. Välillä pitää ohittaa, välillä pitää vähän kiihdyttää että pääsis kaarteissa sisintä rataa, mutta se kuuluu tähän touhuun. Ei kuitenkaan tule mitään isompia spurtteja. Seuraan kierrosvauhteja painamalla sykemittariin kierrosmerkinnän. Samalla seuraan myös sykettä joka nousee Arenalla tosi herkästi alun jälkeen. Toki sykemittari oikuttelee aluksi ja joudun asettelemaan sykevyötä uudestaan kesken matkan. Tästäkin ongelmasta olisi päässyt kun olisi käynnistänyt mittauksen aikaisemmin. Aluksi syke huitelee 150 tietämissä, mutta se johtuu jännityksestä yms. Pikku hiljaa syke alkaa laskemaan sinne vähän päälle 140 lukemiin. Välillä tulee nopeampia kierroksia, mutta koitan rauhoittaa menoa ja juosta tasaista vauhtia. 

 

Siinä sitä sitten läpsytellään kierroksia menemään. Juoksua ja vartin välein huolto/kävelyä. Välillä otain kaksi mukia juomista ja välillä yhden. Koitan vähän kuulostella miltä tuntuu mahassa, että imeytyykö vai ei. Jos tuntuu omituiselta niin otan vain yhden urheilujuoman ja 1-2 mukia vettä. Välillä napostelen tarjottavia. Lahden hiihdot vaihtuu Yle puheessa Liiga kierrokseen. Ei ongelmia. Välillä vessatauko jotta näkee varmasti imeytyykö neste vai ei. Lisäksi mieleen muistu jossain juoksukeskustelussa käytetty sanonta Never trust a fart. 

 

6h takana ja vaihdetaan juoksusuuntaa. Matkaa takana noin 56,4km. Oli jotenkin uskomattoman vaikeata vaihtaa suuntaa. Tuntu ettei rytmistä saa millään kiinni. Oma sijoitus oli hiipinyt alun 50+ sinne 34 tienoille. Vartin päästä pääsin taas rytmiin kiinni ja taas mentiin. Tuo alun vauhtihan voisi lupailla noin 200km tulosta. Toki tajusin että tuskin niin tulisi käymään, mutta laskin että nyt toiselle kuuden tunnin jaksolle vauhdin voisi huoletta laskea 2.30 tuntumaan per kierros. Matka jatku podcasteja kuunnelle. Siinä sitten välillä yksin naureskelin kun kuuntelin aamulypsyn jaksoja. Kilometrien kuluessa vauhdinpito oli hankalampaa. Jos vain juoksi niin sillon meni ok, mutta jos välissä poikkeat vessassa tai syöt niin eihän se vauhti sillon ole niin tasaista. Niinpä seurasin vain juostuja kierroksia. Ensimmäisen ruokailu oli klo 19 eli seitsemän tuntia startin jälkeen. Aluksi huoltopisteelle kertyi jonoja niin jatkoin vain juoksemista kunnes jono hävisi. Kaksi kauhallista pastaa ja kastike päälle. Pasta oli kuitenkin kuumaa niin jätin lautasen jäätyhmään kierroksen ajaksi. Sama poimia ilmainen kierros eikä vain odottaa pastan jäähtymistä. 100km tuli täyteen ajassa 10.55. Juoksu oli edelleen vaivattoman oloista.

 

12h takana ja taas vaihdetaan suuntaa. Nyt mittarissa n. 109,3km. Eli jos jaksaisi juosta vaikka 47km ja 43km seuraavien kuuden tunnin aikana niin pääsisi lähelle 200km rajaa. Siinä laskiessa kyllä tajusin, että seuraavan 6h aikana vauhdin pitäisi olla 7.40/km. Sohvalta käsin tarkasteltuna helppo juttu, mutta kun lasket juoksuvauhtia niin kävelypätkille ja vessareissuille jää yhä vähemmän pelivaraa. Joku 190km tulos voisi olla vielä mahdollinen tällä vauhdin hyytymisellä ellei tulisi isompia mutkia matkaan. Ensimmäinen kymppi käännöksen jälkeen menee ihan hyvin. Toinen kymppi, eli 120km-130km myös tuota "sopivaa" vauhtia. Sitten jalat hyytyy alta. Ajassa 14.23 viimeinen juoksukierros. Toki muistikuvat on aika hatarat, mutta taisi olla niin että huollon jälkeen en enää päässy juoksemaan. Kävelin siihen pari kierrosta, koitin uudestaan, ei onnistu. Koitan vielä, tuntuu kuin jalat pettäisi alta. Reisiin sattuu aivan hemmetisti jos yrittää juosta. Kipu ei ole sellaista josta pääsisi tsemppaamalla yli. Usko pois, yritin. Vähän kuin olis vetäny maratonin tai salilla reidet tukkoon ja seuraavana päivänä joku pyytää lenkille. Siitä ei vaan tule mitään. Katon kelloa kauhistellen, että se ei ole vielä etes kolmea. Että tässä on 9 pitkää tuntia jäljellä ennen kuin aika tulee täyteen. Maratonilla voi lohduttautua sillä, että maratonin "muurin" jälkeen suoritus kestää vain 30-60min ja sitten se on ohi. Nyt se sama tuska kestää pidempään kuin työpäivä. Että miten hemmetissä tästä selviää? Jos vois juosta niin matka sentään etenis ja vois tehdä jonkinlaista suunnitelmaa vauhdista. Nyt löydän itteni vain kävelemästä. Mielessä alkaa pyöriä ajatukset että eihän tässä ole mitään järkeä. En mä tänne kävelemään tullu. 

 

Jalat on kipeät, mutta pystyn kuitenkin pitämään melko hyvää tahtia yllä. Kierrokset menee noin 3.15-3.30 väliin. Sijoitus tässä vaiheessa 15. jos sillä nyt on jotain väliä. Osa porukasta nukkuu, osa on huollossa ja toiset tuntuu juoksevan musta ohi. Harva vielä täysin kävelee tuossa vaiheessa. Jatkan kävelyä kun ei asialle nyt muutakaan voi. Vasta kisan aikana tajusin että myös 100 mailia, eli 160,9km vois olla tavoite. Ei tullu aikasemmin mieleenkään. Ajattelin että kävelen nyt sen 30km ja sitten saa jäädä siihen. Eipä siinä sitten ehdi kävellä kuin 15 kierrosta ja vauhdit jatkaa tippumista. Kävely tuo erillaista rasitusta jaloille ja paikat tuntuu vain kipeytyvän entisestään. Neljän aikaan yöllä vauhti on tippunut jo 10min/km vauhdiksi. Takana vajaat 140km ja aikaa olisi 8h. Ärsytti aivan suunnattomasti. Välillä jalkapohjia alkoi poltella ja tarkistin jalkojen tilanteen. Vasemman jalan sukka oli vain vähän veressä, eli ei liene isompia vammoja. Rakkoja varmaan olisi, mutta jos ne ei puhkea niin ihan turha puhkoa niitä ja sitten paikkailla. Vasemmassa nilkassa kiinni olevan ajanottopanta on hiertänyt nilkan edestä ja takaa verille. Vaihdan pannan oikeanpuoleiseen nilkkaan. Pitkävartiset sukat tai joku muu viritys olisi ollut hyvä idea tuon pannan varalta.  Eniten jännäsin akillesjänteen puolesta, mutta koska se ei ollu verellä niin kengät takaisin jalkaan ja löntystely jatkukoon. Jälkikäteen voisi toki pohtia, että joku 185km tulos olisi voinut olla realistinen tuossa tilanteessa myös kävelemällä. Juoksun loppuminen hävitti kuitenkin motivaation ja mielessä pyöri vain 160,9km ja sitten johonkin nurkkaan makaamaan. Siinä sitä sitten pyörittiin. Välillä jutellen muiden kanssa ja välillä menin yksin. Kello tuntu käyvän uskomattoman hitaasti.

 

Viimeinen kuuden tunnin pätkä oli alkamassa. Pysähdyin suosiolla minuutiksi että sain heti vaihtaa suuntaa enkä jäänyt koko letkan viimeiseksi. Kertonee paljon sen hetkisestä motivaatiosta. Välillä kuulee huutoja, että seuraava kierros sitten juostaan. Muutaman kerran teki mieli sanoa, että tuu itte koittamaan miten helpolta tuntuu. Toki tsemppihuutojahan ne oli niin pidin suuni kiinni. Aamulla seittemältä oli sitten aamupuuron aika. Istuin ihan suosiolla alas syömään sen ilman sen kummempaa kiirettä. Koko yön aikana ei ollu nukuttanu pahasti kertaakaan vaikka olin juonnu kahvia vain yhden mukin. Ajatus pystyyn nukahtamisesta kävi kyllä mielessä yhdellä vessareissulla ja kerran kun pidin lyhyen istumatauon. Oikeasti olin päättäny ettei nukahtaminen ole vaihtoehto. Sen jälkeen tarvittas useampi mies että mut sais hereille. Eikä mikään vessaan nukahtaminenkään tunnu semmoselta kokemukselta minkä haluaisin. Kävely jatku ja mietin vain kuinka vähän pitää kävellä per tunti että tavoite täyttyy. Mitä lähemmäksi tavoite tuli niin sitä hitaammaksi vauhti tippui. Lopulta noin 20:42 ajassa sain sata mailia täyteen. 

 

Sadan mailin jälkeen tajusin että jos useampi tähtää siihen sataan mailiin niin oma sijoitus voi tippua monta pykälää. Että jos antaa nyt periksi niin se voi harmittaa myöhemmin. Nappasin kassista taas yhden särkylääkkeen ja sillä sai tasattua kipuja pariksi tunniksi. Vauhdit nousi tovin päästä ja pystyin kävelemään 30-60sek nopeampia kierroksia kuin aikaisemmin. Uusi tavoite oli 170km. Kun tavoite täytty niin päätin vain jatkaa kävelyä. Hittoako jään sivuun oottamaan ajan umpeutumista. Särkylääkkeen vaikutus alko laantumaan ja meno oli taas tuskasempaa. Lopulta kello pelasti ja juoksu oli ohi. Kokonaismatka 177,6km.

 

Juoksun jälkeen oli helpottunut olo että homma oli ohi. Pettymys sinänsä, että en voinu juosta sellaista fyysistä väsymystä jonka olisin halunnut kokea kun loppu meni kävelyksi. Kävelyä kertyi lopussa vajaat 50km, mutta kaipa se kuuluu tähän lajiin. Juoksun aikana päädyin kerran teippaamaan oikean jalan pikkuvarpaan kun kenkä tuntu hiertävän. Pari kertaa otin myös suolaa, mutta näiden ajankohdista ei ole tarkempia muistikuvia. Reissun jälkeen jalat oli siinä kunnossa etten saanu nostettua lenkkareita lattialta. Saunan jälkeen tuli paha olo, mutta en onneksi oksentanu suihkuun. Hetken ihmettely, pukeminen ja kotimatkalle. Kotimatkalla lihakset alko sitten mennä kunnolla jumiin. Autosta en päässy ulos omin voimin, sohvalta pääsi ylös kontaten yms. Molemmat jalkapöydät turposi. Vasemmassa jalassa kaksi rakkoa ja kaksi kynttä lähdössä irti sekä nilkka vereslihalla. Oikeassa jalassa viisi rakkoa ja yksi irti lähtevä kynsi. Kolme rakoista ihan miehekkään kokoisia. Yöllä heräsin aina kun piti vaihtaa asentoa. Seuraavana päivänä oikea pohje aivan jumissa, aivan kuin se kramppaisi ja jalkaa pitää vetää perässä. Polven takaa jänteet kipeät samoin etureidet ja takareidet.  Muuten ihan ok olo :)

 

Alotinko liian lujaa? Ehkä olis pitäny ollu jonkunlainen suunnitelma, mutta mille loppuajalle? 200km oli toki liikaa, mutta esimerkiksi 170km liian vähän. Nyt helppo sanoa, että joku 185-190km olis voinu olla otettavissa. Siitä olis selkeästi ollu apua jos joku olisi ollut huolehtimassa vauhdista juoksun aikana. Ei jonkun 200 kierroksen jälkeen pysty laskemaan itte keskivauhteja päässä tai laskimella. Sillon mennään enemmän tai vähemmän fiiliksen mukaan. Tilanteet vaihtelee niin jos yhdelle kympille tulee vessatauko niin ei sitä voi juosta kiinni toisella kympillä. Mielelläni olisin juossu vielä lopussa niin ehkä sillon reissusta olisi jäänyt parempi fiilis. Mutta kun ei pysty niin ei pysty. Oikeastaan jo matkan aikan kiinnitin huomiota siihen kuinka joskus edessä menevän pää kääntyi ennen kuin olin rinnalla. Mietin siinä että joko askel alkaa tökkimään ja siitä kuuluva ääni herättää huomion. Tuo tökkiminenhän on ihan myrkkyä reisille. Tiiä häntä. Oon kuitenkin tyytyväinen kokemukseen ja lopputulokseen. Pitää joskus aikanaan katsoa onko siinä parantamisen varaa tai halua siihen. Ilman motivaatiota tuonne on turha mennä pyörimään. Eikä motivaatioksi voi laskea mitään parin kilometrin parannusta lopputulokseen. 

 

Nyt lenkkivaatteet pesuun ja kaappiin. Kausi on paketissa. 

 

[KooTee]

Hieno rapsa.Taistellen olet selviytynyt maaliin.Onnittelut vielä kerran.

[Julle84]

Hyvä rapsa. Kyllä sie oot melkoisen sitkee. Moni olisi keskeyttänyt jo hyvissä ajoin. Näyttäisi sopivan ultramatkat siulle. Ensi vuonna parantamaan tulosta. ?