Jump to content
Juoksufoorumi.fi

4-5 tunnin marajuoksijat


sinisiipi
 Share

Recommended Posts

Hienosti meni aina 35km asti. Muistan elävästi kohdan, kun tuijotin taulua "maali 7km". Vauhti oli pysynyt siihen asti hyvin, ja fiilis oli mainio. Hyvin yhtäkkisesti, juuri noilla 35km kieppeillä kone alko hyytymään täysin. Kramppeja tuli, ja alko oikeen syömään miestä. Samalla tajus, että nyt on niin tuskanen loppumatka, että aikatavotteeseen ei päästä, vaikka siinä vaiheessa oli vielä hyvinkin eellä. Siinä sitten meni toivo täysin ja oikein pysähti napostelemaankin huoltopisteelle. Välillä tuntu, että eteenpäin ei pääse. Loppuaika 4.05, viime marraskuun alussa. Ensimmäinen maantiemaraton, ja maalissa + vielä monta viikkoa sen jälkeen olin vahvasti sitä mieltä, että myös viimeinen.

Link to comment
Share on other sites

Mulla alkoi, liian kovan alkuvauhdin takia, yskimään kone siinä jo ennen kolmea kymppiä vähän (alkoi vauhdin ylläpitäminen nostamaan sykettä turhan korkealle, vaikka muuten ihan hyvä fiilis olikin) ja 38 km kohdalla ilmoitti jalat aika monen kompastelun jälkeen, että nyt joko kaadutaan tai sitten aletaan kävelemään. Ihan täysin hävisi tuntuma alustaan ja oli se fiilis, että jalat heiluu itsekseen siinä lantion alla enkä sen enempää pysty kontrolloimaan mitään. Jos vähänkin esim. asfaltti nousi tai oli joku pieni "kynnys" niin nurin meinattiin mennä, vaikka kuinka yritti olla skarppina ja nostella jalkoja. Ei vaan noussut :D

Vikat kilsat taistellen kävelytaukoja pidellen ja maalissa aikaan 4:05.

Viime vuonna Kööpenhaminassa taas petti vatsa jossain kolmen kympin jälkeen. Ei voinut juosta, kun kramppaili maha siihen malliin. Lopulta helpotti ja vikat kilsat meni sitten jo ihan suht siedettävästi. Tällöin aikaa kului 4:37.

Link to comment
Share on other sites

Sama homma kuin edellisellä vastaajalla, eli helposti meni, mutta vauhti oli melko varovaista. Jossain 28 km kohdalla meinasi epätoivo iskeä, kun syyssade kangisti hetkeksi kropan ja virheellisen kilometrimerkinnän takia luulin vauhdin hyytyneen ihan täysin. Ihan viimeisillä kilometreillä tuli tympääntynyt olo juoksemiseen, mutta kroppa kesti sinänsä ihan hyvin. Vika kymppi oli silloin selkeästi nopein ja loppuaika 4.15.

Seuraavilla maratoneilla on sitten tullut kokemuksia pahemmin kangistuvista jaloista tai hieman kuvottavasta olosta, ajat ovat olleet väliltä 3.46-4.04. Näistä lopuista ainoalla 4 tunnin ylityksellä juoksu tuntui vähemmän hyvältä alusta alkaen. Mitään yhtäkkistä totaaliseinää en kuitenkaan ole koskaan kokenut. Pahimmat tuntemukset ovat olleet yhdellä hellemaratonilla, jossa homma tuntui todella vaikealta jo ennen ekan kympin täyttymistä, ja silloin jätin homman kesken ekan puolikkaan jälkeen.

Link to comment
Share on other sites

Kaikki juoksemani maratonit ovat osuneet tuohon väliin. Mukavuusalueella juosten ei 30 sen paremmin kuin mikään muu kilometrimäärä ole ollut ongelma. Maksimisuoritusta tehdessä viimeinen kymppi on toki raskas, mutta mitään suoranaista muuria en muista kokeneeni. Vauhti vaan hidastuu pikkuhiljaa. Pari kertaa on polvi alkanut kipuilla loppumatkasta, ja se tekee tietysti matkanteosta ikävää.

Sanoisin, että jos harjoitteluohjelmassa on ollut tarpeeksi pitkiksiä ja liikkeelle on lähdetty oman kunnon mukaista vauhtia, mara sujuu todennäköisesti oikein hyvin maaliin asti. Soitellen sotaan lähteneillä sen sijaan loppu voi olla hyvinkin tuskallista. Omista valinnoista siis kiinni tämäkin :-)

Disclaimer: Toki aina voi tulla ennakoimattomia ongelmia, jotka pilaavat suorituksen, mutta eipä maailma yhteen maraan kaadu. Uusintamahdollisuuksia kyllä riittää.

Link to comment
Share on other sites

Realistisilla ja varovaisillakin aikatavoitteilla olen marani juossut. Päätä ei ole tarvinnut hakata seinään. Toki olen joka kerta itsekseni ihmetellyt siellä kolmenkympin jälkeen: "Enkö minä koskaan viisastu?". Kyllä se matka alkaa painaa eikä juokseminen ole enää varsinaisesti hauskaa. Mutta siinähän sitä jolkuttelee loppumatkankin, kun kerran on reissuun lähdetty.

Itse en varsinaisesti mitään ennätyksiä tavoittele. Tähän asti joka kerta on aika parantunut. Syynä on yksinkertaisesti ollut parempi harjoittelu ja sen myötä parempi kunto. Jossain vaiheessa se kehitys tulee loppumaan, koska kovin suuriin harjoitusmääriin tai -tehoihin minulla tuskin löytyy motivaatiota. Mikä sitten on paljon harjoittelua? Se tuntuu vähitellen siirtyvän eteenpäin. Puolison mielestä on jo aikoja sitten siiirrytty järkevien liikuntamäärien rajan tuolle puolen. Ei hän silti valita, ihmettelee vain.

Toiset meistä tavoittelevat hyviä aikoja. Silloin lopun kilometrit ovat usein tuskaa. Minä juoksen maratonin silloin tällöin lähinnä huijatakseni itseäni treenaamaan riittävästi. Varsinainen tavoitteeni on siis hyvän fyysisen kunnon tuoma hyvä olo. Maraton on väline, joka on tavoitteena riittävän haastava repimään juoksutossuni pihalle useamman kerran viikossa.

Link to comment
Share on other sites

Takana 10 maraa ja kaikki 4-5 tunnin väliin (no joo, eka meni muutaman sekunnis yli). Parhaimmillnn olen pysynyt alle 4 h vauhdissa n. 30 km saakka, joten siitä voi jo päätellä että enemmän tai vähemmän tuskien taivalta ne viimeiset kilsat on olleet. Toisaalta, sitä kuuluisaa "seinää" en ole koskaan kohdannut, vaan aina homma on kaatunut hitaaseen hiipumiseen tai kramppeihin. Parhaiten onnistuin toisella yrityksellä Tukholmassa, jossa ensimmäisen ja toisen puolikkaan välinen ero oli alle 5 minuuttia ja jaksoin maltillisen alkuvauhdin takia lopussa vielä puristaa ja ohitella. Silloin loppuaika oli 4.15 ja osia.

Tilanne ei ole paha jos 35 jälkeen alkaa tuntumaan pahalta ja epätoivo iskee. Kun selvittää hammasta purren välin 35-40 niin se loppu tulee aina jo siitä helpotuksesta että kohta tämä on ohi. Pahin tilanne on se jos ennen puolimatkaa tajuaa että tästä ei kerta kaikkiaan tule mitään ja pää ei anna lupaa keskeyttää. Se on aina kova paikka, mutta monesti olen silloin pitänyt minuutin juomatauon ja aloittanut "uuden juoksun"

Link to comment
Share on other sites

Vaihtelevaa on ollut kolmenkympin jälkeen. 2010 Tukholmassa loppui jalat totaalisesti 35 km kohdalla. Oli muuten pitkät 7 km maaliin, mutta kaikista juoksemistani kilometreistä juuri ne ovat kuitenkin tarjonneet eniten matkaa omaan itseeni. Loppuaika tuolloin 4.44. Seuraavana vuonna huonompikuntoisena maltillisemmalla alulla loppuaika 4.43 ja 30 km jälkeen lähinnä hymyilytti. Jalat loppuivat vasta stadionilla. 2011 juoksin Jyväskylässä aikaan 4.27 ja tuolloin vaikeinta oli välillä 25 km - 28 km. 35 km eteenpäin oli mukava juosta, kun "tiesi" pääsevänsä tavoitteeseen ja kroppa toimi ja sai ohitella 4.30 jänisporukkaa oikein urakalla. Viime vuonna maraton kulki loppuaikaan 4.12 ja tuolloin vaikeinta oli kilometrit 30-32 ja tuon jälkeen sitten hitaalla hiipumisella maaliin, ei mitään kummempia ongelmia. Maalissa sitten yrjö kyllä lensi. Kuukauden päästä aikeena on alittaa 4 tuntia, enkä usko, että se olisi tuntemuksiltaan jotenkin ratkaisevasti erilaista. Olennaisinta lienee tehdä oman kuntonsa mukaista juoksua.

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Kolme täyttä takana. Eka 4:17 Tuusulassa ja 35 km jälkeen ei tullut varsinaista seinää mutta vauhti vaan loppui kesken ja oli pakko kävellä osan matkaa. Lisäksi 35 kohdilla tuli aika huono olo ja 38 km kohdalla nenästä alkoi vuotaa verta. Tosin se taisi tulla siitä kun pyyhki hikeä ja nenän seutu taisi ärtyä. Toinen Forssassa ja kaikki hyvin aina 37 km asti jolloin juuri ennen ea-pistettä iski todella huono ja pyörryttävä olo. Ottivat pois reitiltä telttaan jossa vietin noin 5 minuuttia. Sitten sanoin että jatkan matkaa aluksi kävellen ja sitten juosten. Energiat olivat aika lopussa ja saatoin törmätä silloin muuriin mutta 39-42 km meni oikeastaan yllättävän hyvin ja helposti. Aika tuolloin 4:06 ja 4 tunnin alitus meni tuohon ea-telttaan. Finlandia alkoi jopa liian hyvin, 35 km kohdalla alkoi tehdä vähän tiukkaa mutta sillä kohdalla liikenteen ohjaajana ollut "koutsi" huusi perään että rennosti ja et sitten perkele kävele. 37km kohdalla huoltopisteen kohdalla vähän kävelin mutta jatkoin jolloin iski ne karmeat penikat jotka pakottivat kävelemään. Matka olisi kyllä jatkunut juosten koska olo tuntui hyvältä vaikka hieman olikin jäykkyyttä. Maalissa viimeiset 4 km pääosin kävellen ajalla 4:06 ja en ollut yhtään väsynyt joten ihan hyvin alle 4 tunnin vauhdissa oltiin. NYt pitäisi vappuna aloittaa kausi Saarijärvellä ja lähden 6min/km vauhdilla matkaan vauhteja kokeillen ja siitä sitten kiihdyttäen voimien mukaan. Ihan kokeilua tämä eka kisa.

Näin jälkikäteen ajatellen olen aloittanut aina liian kovalla alkuvauhdilla ja ajatellen liikaa väliaikoja. Pitäisi vaan juosta rennosti ja antaa mennä. Jos väliajat ovat jääneet tavoitteista niin iskee paniikki ja kisa on piloilla. Kesällä on kuitenkin tarkoitus rikkoa 3:45 raja ja sitten lähteä tavoittelemaan tulevaisuudessa 3:30 rajaa. Katsotaan miten käy.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy