Jump to content
Juoksufoorumi.fi


r
Guest Rekisteröimätön

Sykealueet

Recommended Posts

Itse käytän mittaria noin 99% lenkeistäni ja seuraan sykettä, vauhtia ja tietenkin aikaa/matkaa, riippuen miten olen lenkin pituuden suunnitellut. Näiden lisäksi seuraan fiilistä, miltä mikäkin vauhti tuntuu sinä päivänä, mutta 3-vuorotöissä kroppa ei ole hirveän stabiilissa tilassa, joten fiilikset vaihtelee aika tavalla, mutta samalla olen huomannut ettei tuntemus aina kyllä vastaa sitä mitä syke/vauhti kertoo. Joskus tuntuu huonolta ja silti vauhti on hyvää tietyllä sykkeellä jne.  Välillä fiilis on ihan ok, mutta vauhti on huonompaa. 

 

Itse tehnen PK:t hieman aerobisenkynnyksen alla, jotta juoksu muistuttaa edes vähän juoksemista ja VK:t ehkä 10 pykälää ana-kynnyksen alla kun luonne ei reeneissä riitä kovempaan. Näillä määrillä ei kyllä taida olla hirveää riskiä palautumattomuudesta, vaikka PK:t teenkin ehkä hieman turhan kovalla sykkeellä.

 

Mutta itse tuohon ei vastattuun kysymykseen, luulen että käyn mattotestissä, maskipäässä selvinnee kynnykset ja niiden asemat maksimisykkeeseen nähden. Tuntuu kyllä siltä, että maksimisykkeeni pitää olla enemmän kuin 185, jos puolikkaan työnnän keskisykkeellä 176. Tai sitten sykemittarit valehtelee :039:.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sandwich-lenkit kuten tuollainen kaksi pitkää peräkkäisinä päivinä, joista ensimmäinen kova ja jälkimmäinen kevyt tai molemmat kevyitä on hyvä harjoitusmuoto ultraharjoitteluun. Sen onnistuminen edellyttää tietysti kuitenkin riittävän paljon peruskuntokilometrejä ja toisaalta riittävästi lepoa aina tuplakerran jälkeen. Jos ei juokse ultria, en pidä tällaista harjoittelua kovin kannatettavana sen kovan rasitusvaikutuksen takia, ainakaan useimmille peruskuntoilijoille.

 

Sykkeitä seurasin tarkastti monta vuotta, mutta viimeisen parin vuoden aikana olen pitänyt mittaria lähinnä vain kisoissa ja kovilla lenkeillä, kaikki kevyet juoksen ilman.

 

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
On 8.10.2016 at 23.58, Don_Valido kirjoitti:

En jaksanut edes lukea yhtään viestiä tässä topikissa mutta halusin kommentoida koska sana syke kävi korville. Unohtakaa ne sykkeet. On neljänlaista juoksua; Juoksua jolloin hengitys on normaalia (kuin kävellessä), juoksua jolloin hengitys on hieman normaalia raskaampaa, mutta lähes kuin normaalia, juoksua kuin hengitys on tasaista, mutta syvää sekä osittain jo raskasta ja on juoksua jolloin juoksu on hengen haukkomista. Sykemittarit valehtelee. Oman kropan tunteminen ja siihen tutustuminen ei valehtele. Tutustu omaan kroppaan! Sykemittarit voi tunkea persiisiin. ;)

 

Heh, alan kääntymään tässä asiassa Don_Validon kannalle.

Tietysti noista sykkeistä on hyvä jotain tietää ja varmasti kauan treenanneille noista voi olla paljonkin hyötyä, riippuu pitkälti ihmisestä ja tavoitteista myös.

Tuli mieleen että kuinkahan moni tällainen "amatööri" niinkuin minäkin, oikeasti tietää omat sykealueet, minimit, maksimit ja miten ne muuttuu...

 

Olen pitänyt omana maksimisykkeenä 192. Noh viime viikolla tulikin yllätys rankemmassa vetotreenissä, kun viimeisellä vedolla syke olikin 197.

Mitään maksimisykettä en edes hakenut, joten mietityttää ja ihmetyttää että mikähän se maksimi oikeasti onkaan...

 

Vähään aikaan en ole hirveesti sykettä tarkkaillut lenkeillä, enemmänkin nopeutta ja omia tuntemuksia tulee seurattua. Eikä ilmeisesti kannatakaan.

  • Like 2

Share this post


Link to post
Share on other sites
4 minuuttia sitten, Tervakeuhko kirjoitti:

Heh, alan kääntymään tässä asiassa Don_Validon kannalle.

 

Kävin lukaisemassa Validon vanhan viestin ja helppo olla samaa mieltä. Itse olin noin 15 vuotta sykemittarin orja ja sykemittari kertoi minulle, että onko treeni onnnistunut vai ei. Oliko treeni hyvä vai ei. Olinko kehittynyt vai en. Jos kotiin tullessa oli sikahyväfiilis ja suorastaan euforinen olo, mutta keskisyke olikin pari lyöntiä korkeampi kuin sen olisi pitänyt olla, olikin kyseessä surkea treeni. Jos ei joskus napannut, mutta ohjelmassa oli veekoota, niin sitten puristettiin sykkeet korkealle, väkisin, vaikka vitutti.

 

Ja mikä oli maailmanloppu? Telakka? Ei. Nälänhätä? Ei. Lopputili? Ei. Maailmanloppu oli sykevyön patterin loppuminen. Silloin romahti kaikki ja vitutuksen taso nousi astronomiseksi.

 

Sitten eräs päivä aloin vakavasti miettimään, että jos muut ihmiset pystyvät vierottamaan itsensä irti tupakasta tai alkoholista, niin kyllä minussakin pitäisi olla sen verran miestä, että pääsen eroon omasta riippuvuudesta. Ja heitin sykevyön kaapin perälle. Ja siellä se on edelleen. Ja nyt kun olen päässyt riippuuvuudesta eroon, on treenit noin kakotsiljoonaa kertaa mukavampi, hauskempia ja veikkaisin, että myös kehittävämpiä, koska juoksumotivaationi on paljon parempi.

 

Silti olen sitä mieltä, että esimerkiksi aloittelijalle sykemittari on oikeasti hyvä työkalu, sen avulla osaa helpommin tehdä myös kevyitä treenejä. Tai vaikkapa hillitä menohaluja ekojen maratonien alkumetreillä. Myös huippu-urheilijalle sykemittari on varmasti erittäin tärkeä työkalu. Mutta se, että  onko se oikeasti hyödyllinen työkalu normijantterille, joka treenaa aktiiviseen ja tuntee oman kroppansa, onkin sitten jo vaikeampi kysymys. Jos sykevyöstä tulee isäntä, eikä orja, niin sitten asiaa kannattaa oikeasti miettiä.

  • Like 4

Share this post


Link to post
Share on other sites
1 tunti sitten, Tervakeuhko kirjoitti:

 

Heh, alan kääntymään tässä asiassa Don_Validon kannalle.

Tietysti noista sykkeistä on hyvä jotain tietää ja varmasti kauan treenanneille noista voi olla paljonkin hyötyä, riippuu pitkälti ihmisestä ja tavoitteista myös.

Tuli mieleen että kuinkahan moni tällainen "amatööri" niinkuin minäkin, oikeasti tietää omat sykealueet, minimit, maksimit ja miten ne muuttuu...

 

 

Sykemittarista on mielestäni selvästi enemmän hyötyä aloittelijalle kuin kauemmin harjoitteelle. Sykealueiden selvittelyhän on täysin käyttäjästä itsestään kiinni... Sykemittari on hyvä työkalu jos sitä osaa oikein käyttää. Jos ei osaa, ei se ole kai sykemittarin vika. JKi ltä hyvä postaus edellisellä sivulla

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sykemittari kerää minulla tilastotietoja jokaisella juoksu-, pyörä- ja hiihtolenkillä. Kellona se on käytössä treenin aikana ja sykkeet ovat, mitä ovat. Silti oikeastaan treenaan sykepohjaisesti, koska kropan tunne kertoo varsin tarkasti sykealueen. Jälkikäteen voi halutessani katsoa, oliko tosiaan vk1-alueella - ja olihan se.
Aloittelijalla ei tällaista tuntumaa rasitustasoihin ole ja sykemittari on arvokas apuväline juuri jarruna. Ongelmia se voi aiheuttaa, jos pidetään turhaan sykkeet ihan tolkuttoman alhaisina. Monesti ohjeet ovat ylivarovaisia ja muka kaikille sopivia. PK:n ylärajaksi voidaan määritellä esim. 120 bpm, mikä monille aloittelijoille saattaa tarkoittaa leppoisaa kävelyä. Voi pikkuisen syödä juoksumotivaatiota! PK:lla treenaaminen on tärkeää mutta pitäisi myös kohtuullisella tarkkudella tietää omat sykerajat siellä alapäässä. Sillä nyt ei niinkään ole merkitystä, onko maksimi 192 vai 197.

Kokeneempi voi hyötyä syketiedoista esim. treenissä esiin tulleiden ongelmien analysoinnissa. Ei se mittari valehtele, jos on toimintakunnossa. Itse sitä itselleen valehtelee ja yrittää uskotella, että kaikki menee hyvin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
4 tuntia sitten, RLY kirjoitti:

Sykemittarista on mielestäni selvästi enemmän hyötyä aloittelijalle kuin kauemmin harjoitteelle. Sykealueiden selvittelyhän on täysin käyttäjästä itsestään kiinni... Sykemittari on hyvä työkalu jos sitä osaa oikein käyttää. Jos ei osaa, ei se ole kai sykemittarin vika. JKi ltä hyvä postaus edellisellä sivulla

Kyllä käyttäjästä noiden sykealueiden selvitys on kiinni, moniko sitten selvittää ne oikein onkin toinen juttu. Ite en ole näköjään saanut selvitettyä.

En sano että sykemittari olisi hyödytön, kyllä se minullakin on lähes aina käytössä, mutta en seuraa sitä enää niin tarkasti.

 

Noilla maksimeilla 192 ja 197 on merkitystä sitten jos niiden pohjalta laskee omia harjoitus-sykkeitä. Ja kun nuo luvut ovat vielä väärin, oikea maksimi on luultavasti yli 200.

Eli minulla on ollut harjoitus-sykkeet määritettynä ihan pylylleen, mutta empä ole onneksi niitä aikoihin noudattanutkaan :)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Nyt kun olen saanut hiihdeltyä itse aivan uskomattomaan jumiin, niin kyllähän sykemittari kertoo sen ettei jaksa? ylläpitää normaaleja sykkeitä PK-lenkeillä tai VK-lenkeillä. Lihaksien tuntemus on aivan erilainen kuin palautuneessa tilassa ja PK-lenkit tulee hiihdeltyä jollain 125-130 keskisykkeellä ja VK:t 160-165 keskareilla vaikka tavoitteena olisikin VK:ssa vetää aika lahellä anakynnystä, ainakin osion lopussa. Toki jumissa olon tiedän ilman mittariakin, mutta yksi tietoisuutta vahvistava tekijä syketieto on. Voisi ehkä sanoa, että sykevyö on hyvä renki, mutta huono isäntä, tämä pätee kyllä kaikkeen mittausdataan, minkä itse saa kerättyä. Kaikkea tietoa voi käyttää oikein ja väärin, mutta kaikesta tiedosta on varmasti hyötyä, jos sen suodattaa oikein.

 

Kynnyssykkeethän on ainakin yläkynnyksen osalta helppo määrittää, tööttää puolimaratonin hyvällä asenteella, kokoajan tiukalla itseään pitäen ja tuloksena on pari lyöntiä alle anakynnyksen oleva keskisyke. Tosin, silloin kun suomaisen huippu-urheilijan lapikas liikahti hyvin, ei sykemittareita tainnut olla edes insinöörien märissä unissa. Onkohan tämä kestävyysharjoittelu oikeasti vaikeaa, vai pitäisikö vain ulkoilla monipuolisesti?

Share this post


Link to post
Share on other sites
On ‎8‎.‎10‎.‎2016 at 23.37, ErAh kirjoitti:

Juoksin tänään ½-maratonin 176 keskisykkeellä. Onko turvallista ajatella, että anaerobinenkynnykseni on korkeammalla, kuin 176. Mielestäni näin pitäisi olla, ja itse olen reeneissä pitänyt kynnyksenä jotain 170-173, tosin noihinkaan sykkeisiin en ole reeneissä puristanut.

 

Vastaus kysymykseesi riippuu sekä puolikkaaseen käytetystä ajasta, että vauhdinjaosta.

 

Anaerobisella kynnyksellähän sanotaan jaksavan juosta vähän reilun tunnin kun on hyvässä kunnossa. Kuntoilijat keskimäärin tuskin jaksavat sillä tehoalueella edes tuntia.

Arvelisin että alle 1.20 kuntoiset juoksevat hyvin lähellä anaerobista kynnystä ennätyskisassaan. Sitä hitaammilla ei vauhtikestävyys siihen riitä.

 

Toisaalta puolikkaan kisan vauhdinjako täytyy onnistua nappiin, niin ettei hyytymistä tapahdu, muttei alkukaan saa olla varmanpäälle vedetty.

Anaerobisella kynnyksellä juokseminen pitkään on erittäinkin rasittavaa ja niin lihaksiston kuin energiavarastojen sekä pään täytyy olla asianmukaisesti tapissa.

 

Itse ajattelen niin että tasaisella vauhdinjaolla tai pienellä loppunostolla voi puolikkaan kisan viimeiset 45 - 60 minuuttia mennä lähellä anaerobista kynnystä.

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika oli vajaa 1:29 ja aloitin kyllä aika rohkeasti, kun sykkeet taisi olla ekan 5 kilsan ajan 177-181, kun aloin arvelemaan, että nyt mennään tälle pojalle pikkuisen liian lujaa. Vauhtikestävyys on tai oli varmaan aika puutteellinen Vantaalla, mutta aika hyvin olen aina kestänyt tuskaa kisoissa kunnes homma romahtaa kunnon puutteeseen. Varman päälle ei ole tapana vetää mitään, missä kello käy. Parempi tulos voisi kyllä tulla sillä, että vetäisi edes ekat 5km varman päälle. Loppunosto tai edes tasavauhtinen loppu ei tällä kunnolla ja asenteella onnistu. Aina tulee jonkin sortin taipuminen, kun lähtövauhti on liian kovaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mites saadaan laskennallisesti aerobinen ja anaerobinen kynnys selville? Fitlandia sivulla tuollainen ohje:

"Laskennallinen aerobinen ja anaerobinen kynnys saadaan käyttämällä ns. Karvosen kaavaa, eli (maksimisyke – leposyke) x haluttu prosentti + leposyke"

 

Mikä tuossa on se haluttu prosentti? Lasketaanko aina 0,7 ja 0,9 kertoimilla?

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

No laskin noilla kertoimilla ja muutin sykemittarin alueet seuraavasti. Onko tuossa mitään tolkkua? Suluissa oletusarvot

 

alue 5: 166 - 179 (161 - 179)

alue 4: 154 - 165 (143 - 160)

alue 3: 142 - 153 (125 - 142)

alue 2: 107 - 141 (107 - 124)

alue 1: 90 - 106 (90 - 106)

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ihan hyvältä nuo näyttää,kunhan muistat,että kaikki laskennalliset ovat lähinnä suuntaa antavia ilman kunnon testejä,mutta ihan hyvin noillakin pärjää.

Kertoimilla 0,7=70% maksimista ja 0,9=90% maksimista harjoituskynnykset,joita yleensä käytetään laskennallisissa kaavoissa.

Sehän näissä laskennallisissa on tärkeää,että maksimisyke tiedetään mahd.tarkasti,muuten nuo heittävät rajustikkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy