Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Ex- sohvaperunasta ultraajaksi


J. Apila
 Share

Recommended Posts

Lyhyt kuvaus taustasta:

mies, 39 v, perhe, vaimo + lapset 3 v ja 5 v

pituus 175 cm, paino 90 kg (ylimääräinen puhdasta läskiä)

Harjoittelu alkoi uudelleen lähes nollapisteestä (hyvin satunnaista kuntoilua eikä juurikaan juoksua viimeisen kymmenen vuoden aikana; edellisenä kesänä pyöräilyä ja rullaluistelua hieman säännöllisemmin). Syksyllä ja alkukeväällä juoksuharjoittelu on ollut vielä aika satunnaista kävelyn ja juoksun yhdistelmää mm. muutamien flunssien, jalkavaivojen ja työkiireiden takia. Pikkuhiljaa on onnistunut säännöllisempi harjoittelu.

Kevään - kesän aikana juostu 3 puolimaraa 2 h 21 min - 2h 25 min. Pisin lenkki n. 23 km. Tarkoitus läpäistä HCM. Tavoiteaika 5 h (kova tavoite). Faktat harjoitusmääristä (juoksuaika; keskivauhti arviolta 8 km/tunti):

tammikuu 05 h 47 min

helmikuu 03 h 50 min

maaliskuu 10 h 11 min

huhtikuu 08 h 03 min

toukokuu 07 h 10 min

kesäkuu 13 h 23 min

heinäkuu 12 h 09 min (tavoite + 4 h eli > 16 h)

Eli vuoden alusta on tullut juostua yhteensä 60 tuntia eli arviolta n. 480 km.

On alkanut noita teidän juttuja lukiessa (ja pisteenä i:n päälle Pasin kuvat Lordin reitiltä) kiinnostaa maratonia pitemmätkin matkat. Kysyisinkö onko näillä taustoilla täysin utopistista ajatella juoksevansa / läpäisevänsä 100 km (esim MasU) jo ensi vuonna? Paljonko se vaatisia km/vko; harjoituskertoja/vko? Kuinka paljon pitkiä lenkkejä 30 +? 40+? 50 +? vieläkö pitempiä? Tietenkin noi määrät on yksilöllisiä, mutta jos suhteuttaisi niitä noihin mun taustoihin?

En vielä tiedä, onko mulla töiden taas lomien jälkeen alkaessa riittävästi aikaa / voimia / perhepoliittista neuvottelutaitoa jne. ryhtyä moiseen haasteeseen. Teoriassa ajattelin pystyväni harjoittelemaan n. joka toinen päivä. Arkisin n. 1 tunti / päivä (välillä pitempään) ja viikonloppuisin toisena päivänä n. 2 tuntia (välillä molempina päivinä ja välillä pitempään).

Onko siis näillä taustatekijöillä realistista lähteä tavoittelemaan ultramatkan läpäisemistä jo ensi vuonna? Onko 100 km:llä aikarajoituksia?

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 158
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Onhan näitä muitakin ultraajia, joilla on ihan tavallinen harrastushölkkätausta takana.

Esimerkiksi Juoksu-Unelmahan on lähdössä masulle, vaikka juoksi tänä kesänä ensimäiset marat ja viime syksynä ensimäisen puolikkaan.

Itse ajattelen, että ultramatkalle lähtö vaatii enemmän hyvää itsetuntoa ja uskallusta kuin vuosien pohjaa. Eihän sitä matkaa tietenkään pelkällä sisulla ja uskalluksella taivalleta, mutta se ehkä antaa sisua siihen harjoitteluun.

Mutta toivottavasti saat asiantuntevan vastauksen kokeneelta ultraajalta, minä en osaa sanoa kuin tällaisen mutu-tuntuman.

Link to comment
Share on other sites

Luulisin cornerin olevan oikein mies vastaamaan tähän kysymykseen ja kertomaan tarkemmin itse harjoittelusta.

Jos nyt kuitenkin itsekin jotain sanoisin (yleisellä tasolla), että viestini ei olisi aivan turha. Sinullahan on edessä selkeä harjoitusmäärien nostaminen, että 100km juokseminen olisi ensi kesänä mahdollista. Itse toimisin niin, että tähtäisin harjoittelun yhteen kilpailuun, ja tekisin asiasta "henkilökohtaisen". Pitäisin siis koko pitkän syksyn ja talven mielessä yhtä tapahtumaa (esim. Suomi-juoksu, Masokistin unelma), mikä potkisi minua lenkille uudestaan ja uudestaan.

Koska sinullakin on perheellisenä miehenä aikaa harjoitteluun rajallisesti käytettävissä, pyrkisin tekemään esimerkiksi työmatkajuoksua tai -pyöräilyä mahdollisuuksien mukaan. Jonkinasteinen painonpudotuskin voisi tulla kysymykseen, ja siitä projektista voisi vaikkapa mainita vaimolle. Tätä kautta saisit ehkä kalastettua lisää ymmärrystä lenkeillekin...

Jonkinasteisia vammoja on varmasti tulossa lisää kasvavien määrien myötä, ja projektin onnistuminen onkin varmasti osittain siitä kiinni. Sinällään en kuitenkaan pitäisi pakkomielteenä ultran juoksemista ensi vuonna, vaan todennäköisesti ultria järjestetään myös vuonna 2008 jossain päin maailmaa. Aktiivisesta liikkumisesta olisi hyvä tulla elämäntapa, jota haastavat tavoitteet tukevat. Sen voin omalla vaivaisella kahden ultran kokemuksella sanoa, että palkinto kisan loputtua on ruhtinaallinen, ja takuulla kaikkien niiden syksyn ja talven hikipisaroiden arvoinen!

Ja niin, ainakin Masokistin unelmassa taitaa olla 15 tunnin aikaraja suoritukselle.

Link to comment
Share on other sites

J. Apila, ehdottomasti ultra ohjelmaan. Tosiaan corner (tai elokuun puolenvälin jälkeen myös Juoksu-Unelma) osannee kertoa parhaat vinkit.

Jonkinasteisia vammoja on varmasti tulossa lisää kasvavien määrien myötä, ja projektin onnistuminen onkin varmasti osittain siitä kiinni.

Olen muuten Jampan kanssa samoilla linjoilla, mutta en tässä asiassa. Miksi ihmeessä kasvavat kilometrimäärät automaattisesti muka aiheuttaisivat jonkinasteisia vammoja?

Varsinkin siinä tapauksessa, että valitset Masokistin unelman, asfalttijuoksua ei välttämättä tarvitse olla ohjelmassa juuri lainkaan. Hiekkateillä juoksu säästää jalkoja ainakin jonkin verran.

Mä ymmärrän tämän klassisen "kropan kuuntelun" nimenomaan niin, että kilometrejä ei saa väkisin ahnehtia niin paljon, että joutuu vammakierteeseen. Tai ehkä olen sitten vaan niin mukavuudenhaluinen. Lihashuolto ja venyttelyt on myös syytä pitää mukana.

Tsemppiä projektiin!

Link to comment
Share on other sites

Luulisin cornerin olevan oikein mies vastaamaan tähän kysymykseen ja kertomaan tarkemmin itse harjoittelusta..

Jeps! Muistelinkin jonkun palstalaisen kirjoittaneen aikanaan lähteneensä suhteellisen nollilta ja parissa vuodessa

Jos nyt kuitenkin itsekin jotain sanoisin (yleisellä tasolla), että viestini ei olisi aivan turha. Sinullahan on edessä selkeä harjoitusmäärien nostaminen, että 100km juokseminen olisi ensi kesänä mahdollista. Itse toimisin niin, että tähtäisin harjoittelun yhteen kilpailuun, ja tekisin asiasta "henkilökohtaisen". Pitäisin siis koko pitkän syksyn ja talven mielessä yhtä tapahtumaa (esim. Suomi-juoksu, Masokistin unelma), mikä potkisi minua lenkille uudestaan ja uudestaan...

Niin, kyllä se mun tapauksessa olisi varmaankin loppukesän ultra, johon tähtäisin eli MasU.

Koska sinullakin on perheellisenä miehenä aikaa harjoitteluun rajallisesti käytettävissä, pyrkisin tekemään esimerkiksi työmatkajuoksua tai -pyöräilyä mahdollisuuksien mukaan. ...

Työmatkalenkit voisivat tulla kysymykseen näinä pitkinä lenkkeinä, koska työmatka on yli 35 km. Teoriassa mahdollista jossakin vaiheessa esim. perjantaisin, jolloin viikonlopulla ei tarvitse tehdä pitkää lenkkiä.

Jonkinasteinen painonpudotuskin voisi tulla kysymykseen, ja siitä projektista voisi vaikkapa mainita vaimolle. ...

Juu, painonpudotus täytyy tehdä vähintäin sata-asteisena eli tuollainen 15 kg.

Jonkinasteisia vammoja on varmasti tulossa lisää kasvavien määrien myötä, ja projektin onnistuminen onkin varmasti osittain siitä kiinni. ...

Näinhän se on. Eteneminen harjoitusmäärien osalta ei saa olla liian nopeaa.

Sinällään en kuitenkaan pitäisi pakkomielteenä ultran juoksemista ensi vuonna, vaan todennäköisesti ultria järjestetään myös vuonna 2008 jossain päin maailmaa. Aktiivisesta liikkumisesta olisi hyvä tulla elämäntapa, jota haastavat tavoitteet tukevat. ...

Näinhän se on! Tämä tavoite pakottaisi minut ainakin harjoittelemaan maratonille riittävän hyvin!

Sen voin omalla vaivaisella kahden ultran kokemuksella sanoa, että palkinto kisan loputtua on ruhtinaallinen, ja takuulla kaikkien niiden syksyn ja talven hikipisaroiden arvoinen!...

Voin vain kuvitella! Kyllä se ensimmäinen maratonikin aikoinaan tuntui todella hyvältä! Nyt ei ehkä maratonista saa samoja viboja, kun on sen joskus aikoinaan suorittanut!

Ja niin, ainakin Masokistin unelmassa taitaa olla 15 tunnin aikaraja suoritukselle.

Näin muistelinkin sen olevan. No, jos "juoksen" maratonin 5 tuntiin, niin eikö se yleinen kaava ollut 3 x mara-aika eli 15 tuntia menisi ultraan!

Link to comment
Share on other sites

(jostain syystä en saa lainattua tekstiä tähän paikkaan).

En siis tarkoittanut sitä, että harjoitusmäärien nostaminen johtaisi automaattisesti vammoihin. Lauseestani saa kylläkin sellaisen kuvan...:017:

Mielessä oli kirjoittamiseni aikana sanat "sohvaperuna" ja "jalkavaivat", joita J. Apila käytti tekstissään. Ehkäpä siitä johtui kärkäs lausemuotoni.

Varmaan aika mielenkiintoista ryhtyä tuollaiseen projektiin (olettaen siis jo tässä vaiheessa, että ryhdyt siihen). Tulevasta kärsimyksestä voitkin saada jo hyvän kuvan muutaman viikon päästä katsojan paikalta. Siellä minäkin seison kaihoisin mielin.

Link to comment
Share on other sites

Jahas, kommentoidaanpa sitten!

Työssäkäyvä perheellinen sohvaperunoitunut tuleva ultrajuoksija joutuu hakemaan luovia ratkaisuja saadakseen ajan riittämään kaikkien velvoitteiden hoitamiseen, mutta kyllä niistä selvitään jos vain muulta perheeltä riittää tukea ja ymmärrystä. Minulla on viimeisten kolmen vuoden aikana mennyt keskimäärin 5h/viikko aikaa lenkkeilyyn, ei enempää kuin mitä yhteen golf-kierrokseen saisi menemään. Ajankäyttöni on mielestäni enimmäkseen kohtuullista, lisäksi juoksulenkkien ajankohdat voi pyrkiä sijoittamaan sellaisiin paikkoihin jolloin muilla perheenjäsenillä on muuta tekemistä. Itse olen pitänyt neljää lenkkiä (ti ja to illat, la ja su aamut) per viikko riittävänä määränä, tavoitekisan lähestyessä täytyy tietysti lisätä määrää muutaman viikon ajan, mutta vastaavasti ultran jälkeinen kuukausi menee enempi lepäillessä.

35 km työmatka kuullostaa erinomaiselta! Jos työajoissa on joustoa, niin alkuvaiheessa voi silloin tällöin korvata viikonlopun pitkän esim. livistämällä maanantai-iltapäivällä aikaisemmin töistä ja juoksemalla paluumatkan kotiin. Näin kerätään myös vaimolta irtopisteitä, kun ollaankin yllättäen koko sunnuntai perheen käytettävissä! Jos 35 km tuntuu pitkältä, niin alkumatkan voi aluksi tulla vaikka bussilla. Jossain vaiheessa se koko 35 km:kin onnistuu, ja keväällä lumien sulettua voit juosta pari pasimaista rypästä tyyliin lauantaina ja sunnuntaina pitkä ja maanantaina vielä extra-pitkä päälle!

Läskistä olisi hyvä päästä eroon, itsellänikin on monta kiloa ylimääräistä vyötäröllä, mutta ei ole enää ensi kesänä! Viime kevään painon pudotus meni minulta osittain pieleen kun lisäsin kilometriä Bornholmiin valmistautuessa, ja siinä rääkissä oli pakko syödä reilusti ja niinpä paino pysyi ennallaan. Itse aion omistaa kilpailukauden päätyttyä (Masokisti + yksi maraton) loppuvuoden matalatehoiselle kevytlenkkeilylle (kilometrejä saa toki tulla enemmänkin...) ja painon pudotamiselle syömisiä säännöstellen. Kevyttä ruokailua ja tehoharjoittelua ei voi yhdistää, tämän olen oppinut viime talvena.

Nyt en ehdi enempää kommentoida, mutta painottaisin vielä lepopäivien tärkeyttä. Tällainen seniori-urheilija tarvitsee paljon enemmän palautumisaikaa lenkeistä kuin nuoret hurjapäät, joten neljä lenkkiä ja kolme lepopäivää on mielestäni riittävä määrä varsinkin talvikaudelle. Vapaapäivinä voi toki panostaa urheiluun esim. venyttelemällä telkkaria katsellessa.

Link to comment
Share on other sites

Onks tällainen ajatus ultralle siirtymisestä vähän sama juttu kuin mailereiden siirtyminen vähitellen radoilla pitemmille matkoille? (vitoselle, kympille ja maratonille). Syvä kumarrus ja kunnioitus moiselle tavoitteelle, kun tuntuu itseä edelleenkin maraton kiehtovan ja myös hirvittävän ja siinäkin matkassa aikatavoitetta riittävän.

Link to comment
Share on other sites

Onks tällainen ajatus ultralle siirtymisestä vähän sama juttu kuin mailereiden siirtyminen vähitellen radoilla pitemmille matkoille? (vitoselle, kympille ja maratonille). Syvä kumarrus ja kunnioitus moiselle tavoitteelle, kun tuntuu itseä edelleenkin maraton kiehtovan ja myös hirvittävän ja siinäkin matkassa aikatavoitetta riittävän.

Juu, jäähdyttelemään sataselle, kun kunto on niin huono, ettei jaksa juosta maratonia kovaa! Ei vaiskaan. Tänä vuonna tuo maraton on mulle ultraa. Kyllä kai tuo ajatus tulee siitä, että haluaa saavuttaa / suorittaa jotakin, mitä ei ole ennen saavuttanut. Niin se muistaakseni oli myös silloin, kun maratoninkin ensimmäistä kertaa suoritin. Tänä vuonna maratonin läpäiseminen on riittävän kova haaste, mutta ensi vuonna se ei riitä enää haasteeksi (jos sen tänä vuonna läpäisen). En tarkoita tällä sitä, etteikö se olisi haastavaa, mutta ehkä sen läpäiseminen ei anna samanlaisia fiboja kuin ensimmäistä kertaa tai tänä vuonna uusensikertalaisena juostuna. Niin, puhun vain omista ajatuksistani. Kyllähän täällä on niitä (no Esan tulee ensimmäisenä mieleen) joka selvästi nauttii jokaisesta juoksusta maratonista, vaikka niitä kertyy "tolkuttomia" määriä!

Link to comment
Share on other sites

koita innostaa vaimo mukaan juoksuharrastukseen, siitä voi saada myötätuntopisteitä. mieheni treenaa nyt elämänsä ensimmäiselle maratonilleen, samanlaisilla aikatavoitteilla kuin sinä. hän tosin katseli useamman vuoden tätä minun "ajokoiranelämääni" ennenkuin mietti itse maratonin kokeilua (ja välittömästi ostin hänelle HCM-ilmoittautumisen joululahjaksi). toistaiseksi olen kuitenkin piilottanut kaiken ultraan liittyvän kirjallisuuden ettei hän tajuaisi miten pahasti olen siihen hurahtanut.

tiedän miten kimurantit tilanteet pienten lasten kanssa on, eikä se koulun alkaessa pariin vuoteen helpota vaan pahenee. minulle ainoa keino saada tarpeeksi kilometrejä kasaan on juosta työmatkat. ja kun tarpeeksi juoksee viikolla voi viikonloput ottaa vapaana.

pitkää pinnaa, hitaita kilometrejä ja neuvottelutaitoja !

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy