Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Sign in to follow this  
rautamar

Antti Heikkilä:Pitkät lenkit ja maratonit eivät ole millään tavalla terveellisiä.

Recommended Posts

Tämän ketjun jutut on jo monta sivua olleet jotain ihan muuta kuin ketjun otsikko antaisi ymmärtää. Voisko näille väittelyille tehdä ihan oman ketjun, että päästään taas tuomitsemaan A. Heikkilää? Katsoin Studio 55:n ohjelman, ja mielestäni Heikkilä ohjeisti silloin M. Veijalaisen tapaisia noin kuusikymppisiä liikkumattomia herrasmiehiä. Siihen ryhmään Heikkilän opit ovat ehkä paremmin ymmärrettäviä, vaikkakin kovasti provosoivia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kysymys: jos hölkkäät kympin tai vedät sen VK:na tai kolmannessa tapauksessa maksimilla, minkä jälkeen olet väsyneempi tai hengästyneempi. Ja erityisesti, onko tuntemuksissa merkittävä ero? Ja mihin elimistö ilmaa käyttäisi ellei energianmuodostukseen?

Maksimin jälkeen olen hengästyneempi. Ja ero on merkittävä. Tietenkin olen hengästyneempi, olenhan juuri kuluttanut saman määrän energiaa ~40 minuutissa kuin PK-lenkillä tunnissa. Eli?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aika pitkälti uskon tuon jutun (nuo rytmijututhan on olleet pitkään tunnettuja) mutta hyvin vaikea sanoa tuollaisen perusteella kuinka suuret riskit siinä maratonjuoksussa lopulta on kun siihen liittyy usein säännöllinen liikunta ja joillain jopa terveemmät elämäntavat muutenkin jotka taas lisäävät todennäköisyyttä pysyä hengissä. Lisäksi jos pitää maratonien juoksemisesta niin sillä voi olla paitsi liikkumaan motivoivia niin myös henkisellä puolella hyviä vaikutuksia. Lisäksi maratonin rasitukset sydämelle riippuu varmasti hyvin paljon siitä missä kunnossa siihen juoksuun lähdetään. Lisäksi elämästä ei kukaan selviä hengissä joten miksi linnoittautua sisälle kypärä päässä pidentääkseen elämää (joka voi silti loppua milloin hyvänsä)?

[[Template core/front/global/commentEditLine is throwing an error. This theme may be out of date. Run the support tool in the AdminCP to restore the default theme.]]

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tällaiseen juttuun törmäsin ja vahvistaa päätöstäni luopua maratoneista, kun juoksuvauhtini niin olematon. Kolme olen loppuun asti juossut. http://www.terve.fi/liikkujan-energia/laakarit-varoittavat-liian-monet-maratonit-voivat-tappaa

Tuossahan sanotaan että lääkärit suosittelevat rankan liikunnan rajoittamista 30-50min päivässä. Eipä maratoneja harrastavat taviskuntoilijat taida tehdä kuin yhden tai korkeintaan kaksi rankkaa treeniä viikossa. Pari tuntia kestävä pitkiskään ei sydäntä pahemmin rasita mikäli se oikeaoppisesti matalalla teholla tehdään. Ja siihen päälle jos yhden tai kaksi maraa vuodessa juoksee niin en millään jaksa uskoa sen epäterveellisyyteen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ehdi lukea ketjua, enkä Heikkilän teesejäkään ole niin lueskellut. Että saattaa mielipiteeni mennä huti kuin anopin joku (apua, miksi pietu ei ole enää palstalla, että auttais näiden anoppivitsien kanssa).

Mutta kun omista alkuajoista on mennyt aikaa, voin jo pikkuhiljaa katsoa niitä etäältä ja miettiä, mitä tein väärin. Siinä mielessä otsikko on oikea, että olin aloittanut sohvaperunoinnista liikunnan pari vuotta aiemmin. Puolikkaat meni hitaalla vauhdilla vielä ihan hyvin, mutta sitten intouduin kokonaisiin.

Eli siinä mielin voin sanoa, että aloitin pitkikset ihan liian reippaasti ja liian pitkinä kuntooni nähden. Vammakierre alkoi heti. Kun sitten pääsin vihdoin sen ensimäisen juoksemaan, juoksin kaksi aika lyhyellä väliajalla ja sen jälkeen sairasti koko syksyn angiina-ja poskiontelokierrettä.

Joten voin kyllä sen myöntää, että liian keveillä pohjilla pitkät lenkit ja liian kovat vauhdit ja ylimitoitettu kilometrimäärien nosto keski-ikäiselle liikuntaa harrastamattomalle naiselle meinasi tehdä pahaa tuhoa kroppaan. Sain aikaiseksi monenlaista rasitusvammaa ja buranaa sai syödä aika lailla alkuaikoina. Nyt kun miettii, niin eihän tuo kovin tervettä ollut. Järkevämpää olisi oikeasti ollut kehittää lihaskuntoa ensin ja mitoittaa liikuntamääränsä pohjakuntoon. Pidemmällä tähtäimellä siitä olisi ollut paljon enemmän hyötyä, koska liikuntataukoja ei olisi tullut vammojen takia ja kunto olisi ollut nousujohteista. Näin olisi ehkä voinut tuloksiakin odottaa jossain vaiheessa.

Mutta järjellähän ei tämän homman kans ole mitään tekemistä. Kivaa on ollut:)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aina on lisäksi toisessa vaakakupissa se, mitä muuta kuin sydänvian juoksemisesta itse kukin saa. Minun juoksenteluni kuittaavat niin montaa muuta paikkaa elämän tilkkutäkissä, että en luopuisi siitä, vaikka minulle varmana tietona kerrotaisiin kupsahtavani 60-vuotiaana jos jatkan juoksemista, ja 80-vuotiaana jos lopetan heti. Ja minä kuitenkin kuulun siihen sakkiin joka tykkää ottaa mieluummin liian ison haasteen kuntoon nähden kuin että treenaisin järkevästi, määrätietoisesti ja tinkimättömästi kohti kulloistakin tavoitetta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tuossahan sanotaan että lääkärit suosittelevat rankan liikunnan rajoittamista 30-50min päivässä. Eipä maratoneja harrastavat taviskuntoilijat taida tehdä kuin yhden tai korkeintaan kaksi rankkaa treeniä viikossa. Pari tuntia kestävä pitkiskään ei sydäntä pahemmin rasita mikäli se oikeaoppisesti matalalla teholla tehdään. Ja siihen päälle jos yhden tai kaksi maraa vuodessa juoksee niin en millään jaksa uskoa sen epäterveellisyyteen.

Kyllähän pitkät korkeasykkeiset suoritukset ovat sydämelle rankkoja. Liikarasitus ei tee kunnolle hyvää, eikä silloin saa itsestään parasta irti. Ei kilpamaratoonaritkaan kovin monta kertaa vuodessa yritä huipputulosta sillä se ei vaan toimi niin. Uskon että on mahdollista tappaa itsensä juoksemalla, mutta olo taitaa vaan mennä niin huonoksi sitä ennen, ettei kovinkaan moni siihen vahingossa pysty.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Apua, mulla ei enää kyllä kovin kauaa olis elinvuosia jälkellä:)

Tarkemmin kuin luin ketjua, tässä käsiteltiinkin sydänvaivoja. Juu, niistä en tiedä mitään muuta kuin liian kova "treenaminen" huonoilla pohjilla on aiheuttanut mulle rytmihäiriöitä.

Joo samoilla linjoilla mähösen kanssa, eli mielummin 60v maratoonilla henki pois kuin että kituis vaivoineen 80v. Uskon että liikkumalla saa elinvuosistaan enemmän irti.

Ja sitäpaitti auto voi ajaa huomenna yli suojatiellä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Eipä tuo sohvalla löhöly, mässäily ja bissen kiskominenkaan noita elinvuosia lisää tuo. Luulen että huonoilla elintavoilla on enemmän seuraamuksia kuin pitkän matkan juoksijoilla.. Ymmärtääkseni nuo, joilla on huonot elintavat ja sitä myöten mahdollisesti ylipainoa eivät kovin tyytyväisiä elämäänsä ole ja näin ollen sairastavuus ja kuolleisuus paljon suurempaa kuin urheilijoilla. Tappaahan joku ittensä työlläkin, jos ei ymmärrä löysätä välillä. Tavalla tai toisella, loppu tulee jossain kohtaa kuitenkin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  


  • Talviale!

    Alennukset jopa -60%


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy