Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Juoksevat perheenäidit


Recommended Posts

Seera oot jo tilannut mittarin joten tää tulee vähän myöhässä mutta mulla tosiaan Garmin 310XT mittari mikä ihan loistava! Se on multisport malli kun mulla tätä triathlon taustaa ja käytän sitä myös pyöräillessä ja uidessa, mutta ihan pelkkää juoksua varten pärjää kyllä noilla malleilla mitä tässä on mainittu! Mulla ei ole garminin kanssa koskaan ollut mitään häikkää, aina pelittäny tosi hyvin!

Link to post
Share on other sites
  • Replies 1,3k
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Top Posters In This Topic

Popular Posts

Laitetaan nyt tänne,  että vaunulenkit tulevat minullekin pian tutuiksi. Esikoispoikani nimittäin syntyi viime perjantaina 4.12 :) 

Aqualle kovasti voimia vaikeaan tilanteeseen!

Olipas hyvää keskustelua kelloista, mä aion kans itse ostaa itselleni joululahjaksi, täytyy käydä katsastamassa toi garmin. Kovin kallista en halua ostaa, joten kiva jos halvemmallakin saa toimivan pelin. Nyt oon tosiaan käyttäny sitä sportstrackeria mut se on hankala kun en halua kokoajan juosta puhelin kädessä.

Viime viikolla jäi lenkkeilyt kokonaan, sen verran sitkeää tää flunssa on ollut. Huomaa kyllä miten alkaa pinna kiristyä kun ei pääse kunnolla ulos. Nyt kun oon töissä niin ei tuu viikolla lastenkaan kanssa ulkoiltua enää juurikaan, varsinkin kun nyt on jo melkein pimeetä kun päästään päiväkodilta kotiin. Viikonloppuna onneksi pääsin vähän hölköttelemään, lauantaina ponin vieressä ja sunnuntaina pyörien perässä kun käytiin tyttöjen kanssa ulkoilemassa. Kyllä tuntui kivalle! Toivottavasti tällä viikolla pääsis jo juoksemaankin, vielä tosin tänään tuntuu räkää riittävän ja aamulla oli kurkkukin ihan karhea.

Link to post
Share on other sites

Meillä taas sattuu ja tapahtuu. Varsinki sattuu....

Tää on taas yks näitä viikkoja kun ei mikään onnistu. Ei ainakaan urheilu.

Maanantaina oli yhteisjuoksutreenit, ne meni ilman suurempia kommelluksia.

Tiistaina työ- ja päiväkotipäivän jälkeen tultiin tyttöjen kanssa kotiin ja pienempi temusi sohvalla. Kuinka ollakaan, kohta kuului kolahdus ja hirveä huuto. Tietysti neito oli pudonnut ja lyönyt päänsä sohvapöydän kulmaan, sillä seurauksella että otsassa oli syvä haava. Niin syvä, että pakko oli lähteä ensiapuun liimauttamaan/tikkauttamaan neitoa. Onneksi selvittiin yhdellä tikillä ja kunnon kuhmulla, mutta koko iltahan siinä meni.

Ja eilen tähän taloon pesiytyi mahatauti. Yö meni valvoessa ja yrjötessä kera pienimmäisen ja tää päivä on menny petivaatteita pestessä. Että näin. Toivotaan että loppu perhe säästyy taudilta...

Kivaa viikonloppua itse kullekin, mulla se meneekin töiden parissa.

Link to post
Share on other sites

Uusi äitee ilmoittaututu letkajenkkaan mukaan.

Lapseni ovat 1,5 ja 3,5 vuotiaita. Junnua kuljettelin juoksurattaissa mammaloma aikaan, mutta kesällä palasin takaisin töihin niin ovat nuo vaunulenkit nyt jääneet. Eli sama ongelma kuin muillakin työssäkäyvillä: hoitopäivän jälkeen on niin vähän aikaa lasten kanssa ettei sitä malta omiin menoihin käyttää. Ja illalla on jo ihan väsy eikä aamulenkeille edes viikonloppuisin onnistu heräämään. Joten kortilla on juoksuaika.

Syksyllä juoksin ekan kympin kisan aikaan 1.08. Juoksu on väärä sana kun hölkkäämistä se oli plantaarifaskiitin vuoksi. Ja tuo vaiva on juoksemistani rajoittanut huomattavasti. Nyt, viikon liikkumattomuuden jälkeen (flunssa), on enää 10 päivää jäljellä 10km, 1/2 tai maraton kisaan. Kymppi tai puolikas, jompi kumpi vaikka pää kainalossa. Mainittakoon että pisimmät lenkkini ovan 13 km pituisia ja semmoisen olen ehtiyt kipittämään noin kerran kahdessa viikossa. Muutoin matkat ovat kahdesta viiteen kilometria. Viikkokilometrit ovat 0-30km eli hyvin vähäisellä harjoittelulla tässä nyt mennään.

Toivottelenkin siis juoksuriemuja kaikille räkätautien keskellä painiville äideille! :02.47-tranquillity:

Link to post
Share on other sites

Tuo on just sitä aikaa, kun on haasteellisempaa päästä itse lenkille. Onneksi se on väliaikaista. Oma poikani on nyt 9v, niin nyt voi helposti lähteä lenkille. Poika joko jää kotiin tai lähtee pyörällä mukaan. Ite yritin silloin aikaisemmin poikani ollessa pienempi harrastaa urheilua, mutta ei siitä mitään tullut. Mulla ei motivaatio kestä jos vaan satunnaisesti pääsen treenaamaan. Hölmöä sinänsä, mutta kun mä teen jotain niin sitten kans teen. Toki edelleen tulee viikkoja, että pääsee vähemmän juoksemaan, mutta ajattelen ne niin että ne on sitten kevyempiä viikkoja. Se on ihan jees. Noita tavoitteita on tietenkin hyvä olla, että motivaatio säilyy tai että on jokin tarkoitus juoksemiseen. Kuulostele nyt ihmeessä kroppaas miltä se tuntuu. Jos vähänkin tuntuu pahalta, niin sinuna jättäisin sen kisan juoksematta, ettei mitään pitempiaikaista tule. Sepä vasta sitten turhauttaakin jos vaiva pahenee niin että joudut telakalle pidemmäksi aikaa. Itse olen aikoinani noita "virheitä" tehnyt ja taukoa tulikin enemmän kuin muutama viikko. Sen vuoksi mulle tuli hirmu vastustus koko urheilua kohtaan ja se vei todella monta vuotta että sain taas innostuksen urheiluun takaisin. Hyvää puoli siinä on että nyt olen paljon järkevämpi treeneissä ja osaan kuunnella kroppaani. Sillä pitäisi kuitenkin jaksaa vielä kauan. En voi liikaa painottaa, että malttia. Tuolla maltilla olen nyt saanut nopeita tuloksia lyhyellä aikavälillä. En toki ole vielä sillä tasolla millä haluaisin, mutta kovaa vauhtia olen sinne pääsemässä. Se kannustaa siihen malttiin. Alussa mieli olisi vienyt mua lenkille kaksi kertaa päivässä ja sain toden teolla kamppailla itseni kanssa että maltan ottaa iisisti. Nyt olen esim saanut lähes 9min pois 15km ajasta ja alle 1,5kk:ssa!!!

Link to post
Share on other sites

Täälläkin yksi isojen lasten äiti. Nuorin on nyt 8 v ja nyt pääsen lenkille oman jaksamisen mukaan siis (ja pientä säätöä vaatii pojan erityispiirteet) Aiemmin oli voimanostotreenien sovittaminen lapsen tarpeiden mukaan välillä haasteellista, mutta on tuo lasten vauva-ja taaperoaika kumminkin ihmiselämässä niin lyhyt aika, että sen kun malttaa sumplia niin kohta on jo helpompaa. :)

Mä olen itse aivan aloittelija juoksuhommissa. Ensi kesänä olisi tavoitteena ainakin kympin hölkkäkisoja pari käydä nykäsemässä. :) Haaveissa olisi saada pojasta keväällä seuraa lenkeille pyöräillen. Taitaa jäädä haaveeksi, kun tuo on sen verran arvaamaton ettei ole turvallista ainakaan vielä tuon ajaa pyörällä julkisilla paikoilla. Mutta ainahan toivoa saa. :)

Link to post
Share on other sites

Käykää vaan äidit hyvällä omalla tunnolla lenkillä,tai urheilemassa yleensäkin!Mä jaksan paremmin kotona lapsen kanssa ja töissä,oon iloisempi,energisempi ja aikaansaava kun saan hoitaa fyysistä ja samalla henkistä puolta,ottaa omaa aikaa harrastusten parissa.

Kivempaa se on kaikille tarmokas ja hyväntuulinen äiti kuin väsähtänyt ja äkäinen,joka ei pääse toteuttamaan liikuntaviettejään!Pari kolme kertaa viikossa ei ole mahdottomuus eikä keneltäkään pois:smile-new:

Meillä on molemmilla miehen kanssa vuorotyö,joten arkipäivät suunnitellaan tarkkaan.Viikonloppusin tehään kodin siivoukset ja pyykinpesut,sunnuntaisin tehään ruokaa valmiiks useammalle päivälle,näin sitä aikaa jää enemmän viikolla muulle toiminnalle.Hyvin organisoimalla pystyy kyllä mainiosti yhdistämään lapset ja kodinhoidon,työn ja liikunnan!

Link to post
Share on other sites

Kiva taas lukea teidän juttujanne. Tuli mieleen tuosta huonosta omastatunnosta ja omasta ajasta yms. Kun itse juoksin ekan puolikkaan, mulla oli lapset silloin 3v,4v,6v ja 7v.

Eli kovin paljoa siihen ei tullut treenattua. Mutta se helpotti, koska mulla oli vuorotyö ja pystyin sompimaan sen takia itselleni lenkkiaikoja. Neljän kanssa ei onnistunut kärrylenkit ja se, että muut olisivat pyöräilleet vieressä. Tai olisi onnistunut kai, mutta ei hermot kestäneet sellaista yritystä :)

Mutta niiltä ajoilta on just muistoja siitä, että yritin jotain liikunnantynkää harrastaa lasten ulkoillessa. Mäkiä laskiessa juoksin mäkiä ylös. Leikkipuistossa venyttelin leikkitelineissä. Kotona jumppasin yms.

Sitten vain välillä oli niin väsynyt kun tuli yövuorosta ja kotona odotti oksennustautiruljanssi ja mies ei tietenkään LH-päivää saanut kun itse olin päässyt töistä aamulla klo 7. Ei vain jaksanut päiväkausiin muuta kuin selvitä arjesta hengissä.

Paras neuvo oli silloin täältä juoksufoorumilta, ettei kannata lähteä umpiväsyneenä repimään, koska ei se peruskunto sieltä ihan hetkessä häviä. Se kyllä siellä säilyy, vaikka tulisi taukoja. Asiat oli pantava koko ajan tärkeysjärjestykseen ja se tärkeysjärjestys muuttui aina sen mukaan, mitä elämässä sattui ja tapahtui.

Äkkiä se aika menee ohi ja nyt ollaan siinä tilanteessa, että aika on vain liikkua ja ainoa este ajoittain on oma laiskuus. Tsemppiä teille kaikille pienten lasten äideille. Oma aika on hankala asia ja siinä liikkuu matkassa suuria tunteita. Hienoa, että jaksatte kaikesta huolimatta. Liikunnasta saa itselleen voimaa jaksaa sitä arkeakin.

Link to post
Share on other sites

Vuosi vuodelta elämä helpottuu. Nuorimmainen 4v ajaa jo ilman apupyöriä ja siinä pääsee äitee rinnalla hölkkäämään. Nuorimman meno on vaan sen verran holtinta, että jos samalla pitää lykkiä rattaissa meidän liikkumatonta keharilasta, niin menee aika hankalaksi. Eilen jouduin kaatamaan nuorimman fillareineen tien sivuun, kun muuten olisi ajanut alamäessä suoraan auton alle. Ei olisi onnistunut, jos olisi ollut rattaat tilanteessa mukana. Meillä tulee aina olemaan "vauva" talossa, joten totaalista omaa aikaa ei vielä piiiitkään aikaan ole tulossa. Onneksi isoimmat muksut ovat jo teinejä ja pystyvät vahtimaan vammaista pieniä hetkiä. Töissä teen 6½ tunnin päivää, muuten jäisi illat kyllä tosi lyhykäisiksi.

Garmininiin olen ollut tyytyväinen, 310XT ollut käytössä kolmisen vuotta.

Link to post
Share on other sites

Ymmärrän tavallaan Hölkätär sun tilanteen. Mulla poika, jolla synnynnäinen sairaus ja vei aikaisemmin paljon aikaa sairaalassa ym.. Nykyään tilanne on jo parempi pojan ollessa jo isompi. Toki en voi täysin verrata omaa tilannettani sun tilanteeseen, mutta voin vain kuvitella että luovuutta saa käyttää, että saat itsellesi aikaa. Sulle jos kenelle tekee hyvää päästä välillä tuulettumaan. Sun viestistä sain vaikutelman, että et ole kuitenkaan vajonnut synkkyyteen tilanteesi johdosta vaan tunnut olevan aika positiivinen. Hyvä niin! Omalta kohdaltani en tiedä paremmasta. Ja onneksi poikani on positiivisin ihminen jonka tiedän ja sen vuoksi jaksan itsekin olla positiivinen. Jotenka pysytään positiivisina! Sillä pääsee pitkälle! :0)

Link to post
Share on other sites

Onpas täällä ollut hyvää keskustelua ja uusiakin äitejä!:vrolijk_26:

Mä ajattelen myös juoksemisen olevan sellaista "pään tuuletusta" ja akkujen latausta, et yritän sitä aikaa järjestää jostain et pääsen lenkille. Usein käyn juoksemassa silloin kun lapset on menossa nukkumaan, mies jää nukuttamaan niitä ja kun olen takaisin lenkiltä ja käynyt suihkussa, kerkeän vielä hiusten kuivuessa laittelemaan tiskit tai pyykit ja usein vielä vähän viettämään "parisuhdeaikaa" (eli katsomaan yhdessä telkkaria:smile-new:). Olen paremmalla tuulella ja vähemmän kiukkuinen kun pääsen säännöllisesti ulos ja mieskin on tämän huomannut ja senkin takia antaa mulle aikaa tähän. Mutta kyllä sitä välillä laiskuus voittaa ja jää väsyneenä mieluummin sohvalle makaamaan, mutta melkein aina vaikka olisi lenkille väsyneenä lähtenyt niin tulee pirteämpänä takaisin, joten siksi yritän itseni myös väsyneenä sinne lenkille pakottaa. Ja isompien lasten kanssa olen jonkun verran lenkkeillyt niin et ne menee pyörällä, ne vaan ajaa niin pirun kovaa etten mä pysy perässä! Toisaalta kovin pitkiä lenkkejä ei sitten niiden kanssa voi tehdä kun ei ne jaksa vielä paria kilsaa pidempään ajaa (ainakaan ilman jatkuvaa marinaa ja sitä en jaksa lähteä lenkille kuuntelemaan :friendly_wink: )

Eilen olikin aivan ihana lenkki, vaikka alkoikin just sataa ennen lähtöä. Tää oli sellainen niin klassinen juttu, aurinkokin vähän pilkisteli pilvien raosta ja tein jonkun homman loppuun, menin sanomaan miehelle et voisin lähteä nyt sinne juoksemaan ja samalla hetkellä kuului sellainen "whuuuuus" kun alkoi tulemaan kaatamalla vettä. Rupesi molempia naurattaamaan. No onneksi tuli sitten enää vaan tihkusadetta koko lenkin ajan, ja kun ollut taas taukoa vähän flunssan takia niin voi että sitä juoksemisen riemua kun pääsee liikkeelle! Se tunne on kyllä jotain niin sanoinkuvaamattoman hienoa, kun tekee mieli vaan loikkia ja juosta ja pyrähdellä:running: Tein vähän vauhtipätkiäkin väliin ja oli kaikinpuolin oikein hauska lenkki. Mietiskelin samalla myös vähän mun juoksutekniikkaa, kun viime viikolla täällä lueskelin tekniikkaketjuja ja mulla taitaa olla ihan suht kunnossa mun tekniikka, jalka tulee aika tasaisesti koko matkalta maahan eikä ihan kauhean kovaa ääntäkään askelluksesta synny. Olis kyllä joskus hauska saada omaa juoksua videolle niin pystyisi katsomaan miltä se näyttää.

Muokattu
Link to post
Share on other sites

Kiitos kivoista teksteistä ja kiitos, että palautitte mut maan pinnalle. Mikähän minäkin olen täällä vinkumaan jaksamistani, kun kuitenkin on terveet lapset, eikä sen vuoksi tässä arjessa erityishaasteita...ja ne menneet vastoinkäymiset...nooh, tässä sitä ollaan ja siitäkin selvittiin :) Lenkkeily on jatkunut kävelylenkkien merkeissä, painosaralla olen päässyt 68 kg, eli maaginen 65 lähestyy jo. Päässä on alkanut kyteä ajatus kokonaisesta maratonista ensi kesänä, vuoden vaihteesta olisi puoli vuotta aikaa treenata ja tarkoitus on muutenkin säätää elintavat vieläkin tiukemmin kohdilleen silloin. Lepo, kävely, lasten kanssa oleskelu ja kuljettelu, käsitöiden tekeminen ja tavoitteettomuus on tehnyt hyvää. Taisin tuossa puristaa aika kovan puolitoistavuotisen ja kaippa se oma kroppakin sitten sanoo, koska on aika löysätä. Voimia ja iloa arkeen teille kaikille, ja toivotaan, että kun lenkillelähtö koittaa, ei pihalta kuulu "whuuuus" tai sohva huutele nimeä liian houkuttelevasti:party0051:

Link to post
Share on other sites

Tervetuloa vaan uudet mammat ketjuun!

Täälläkin alettu jo miettiä vuodenvaihdetta ja niitä taas kerran tehtäviä uuden vuoden lupauksia! Ei vais en niitä mitenkään tosissani tee mutta ajattelin vähän kuin Äippävitonen että kokonaiselle voisi kesällä tavottaa. Ongelmana tietty se ikuinen ajanpuute ja varsinkin ne pitkät lenkit (2-3t.) mitä pitäis sillon tällön ehtiä tekemään jos meinaa maratonin jaksaa. Itellä ihana mies ja nyt alkaa olla tytötkin jo sen verran lenkkeilyyn 'tottuneita' että 2-3 kertaa viikossa pääsen lenkille ilman suurta draamaa. Välillä tosin vähän jupinaa ja 'älä mee' mutta yleensä lähtö ok. Mutta lenkit tällä hetkellä 30-45 minsaa joten pidempään lenkkiin on vielä matkaa. Täytyy alkaa pohjustaa tätä ajatusta kotona pikku hiljaa...

Muuten just töissä kävin morjestamassa leikkauksen tehnyttä kirurgia ja kiittelemässä, toipuminen alkaa olla jo 100% joten nyt eikun uudella innolla kuntoilemaan. Nyt ei ole enää mitään tekosyytä siinäkään!

Link to post
Share on other sites

Voimia kaikille rattaita lykkiville juoksijoille! Voimaa siinä vaaditaankin :character00115: Ja niitä luontevia vauhtileikittelyjä tai vetoja kun kipittää sen pyöräilevän ipanan perään... Odotan tuota Olga_V:n tunnelmaa, siis sitä lun räkätauti on takanapäin ja pääsee JUOKSEMAAN! Kokeilin tänään 60min ohjattua lihaskuntojumppaa ja voin todeta että nuo pilates vatsalihasliikkkeet on astetta haastavampia kun yrittää yskänpuuskien riivaamana samaan suoritustasoon kuin terveempänä.

Äippävitoselle taputukset. Painonpudotus on haastavaa, mutta siitä kivaa että onnistumisista voi tosissaan riemuita! Ja kuten muutama muukin niin kesällä se täyspitkä matka pitäisi kipittää. Puolikas jäi viime kesältä juoksematta tosiaan tuon plantaarifaskiitin takia, muta piakkoin uusin tuon kympin kisan (ja jos oikein innostun niin vaikka kävelen sen puolikkaan loppuun).

Link to post
Share on other sites

Osallistu keskusteluun

Voit nyt heti vastata ketjuun ja rekisteröityä myöhemmin. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit kirjautua tästä sisään lähettääksesi vastauksen.
Huom!: Ilman rekisteröitymistä lähetetyt viestit tarkistetaan ennen julkaisua mainosrobottien yms. takia.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä


  • Tästä mainospaikka alkaen 30e+alv/kk. 

     

    Yli 10 000 kävijää/kk

    n. 350 000 sivulatausta/kk

  • Sivulataukset 13.11.2020 alkaen: Web Hits

    Yksittäiset kävijät 13.11.2020 alkaen: Web Hits
×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy