Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Recommended Posts

En oo kirjotellu, mutta nyt voi tänne vähän raapustaa. Tämä on ollut hyvä ketju rajan tavoittelijoille. Itse rikoin rajan lopulta tänään Rotterdamissa. Oma kello 2.39.38, bruttokin alle

Juoksu sisälsi monia heikkoja hetkiä, ensimmäiset jo ennen puolta väliä. Juoksu olikin taistelua kilometri kerrallaan kohti maalia. Monta kertaa kaivoin ja syvältä. Lopussa sain iskettyä vielä uutta vaihdetta sisään ja rajan rikki. Muistakaa, älkää koskaan luovuttako kun haette rajojanne.

Onnea vain! Välillä tuntuu kyllä vähän vaikealta olla luovuttamatta...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ajattelin, että tästä ketjusta siirryn eläkkeelle tuloksellisen maratonin osalta ainakin toistaiseksi, mutta saa nähdä. Olin aivan varma, että jos tämä raja joskus menee rikki, niin puhutaan sekunneista. Testipuolikas kulki oma toimisesti 1.24 paikkeille. Se tuli kuitenkin vedettyä liian kevyillä tehoilla, ja suhteellisen raskaalla viikolla, joten siitä en juuri perustanut. Viimeinen Aktian kymppi antoi kuitenkin itselleni sen kuvan, että en olisi ihmetellyt jos olisin vedellyt puolikkaan alle 1.15 noihin aikoihin. Maraton on kuitenkin ihan eri laji, joten tuo vauhtikestävyys mietitytti eniten.

Sitten itse raporttiin. Saapuminen Pariisiin pe-iltana. Lauantaina keli oli onneksi pilvinen ja hieman sateinen, joten ei tarvinnut väsyttää itteensä auringossa. Rugby-peliä seuratessa meinasi jopa tulla vilu.

Su-aamu oli mielettömän kaunis. Spesiaali- päivä oli siis luvassa. Startti oli yllättävän ruuhkainen, ja vasta 3km jälkeen pääsi vapaasti kipittämään. Otin alun rauhallisemmin, joten ruuhkasta ei ollut hirveästi haittaa. Puolessa välissä koin ensimmäisen kerran, että raja on tänään mahdollista rikkoa. Tämä tunne johtui siitä, että normaalisti jalkoja alkaa jo painaa tässä vaiheessa ja vauhdin lisääminen on lähes mahdotonta. Nyt näin ei ollut, vaan askel oli vieläkin kiihtyvä. Kuitenkin suhteellisen nopeasti 24-27km kohdilla alkoi tutut tunteen saapua kinttuihin. 29km jälkeen homma muuttui siis raastamiseksi, eli jalat eivät olisi halunnut liikkua ollenkaan, mutta mieli pakotti ne yhteistyöhön. 35km kohdilla tuntui, että vauhti olisi tippunut ihan onnettomiin vauhteihin ja tavoite alkoi tuntua karkaavan. Päätin että katson kelloa vasta 40km kohdalla, ja toivoin että se ei ainakaan näyttäisi sellaisia lukemia, että joutuu pyytämään pyhää henkeä avuksi.

Silmät meinasi tippua päästä kun näin ison kellon lukemat. En voinut noiden kokemieni tuntemuksien perusteella uskoa sitä todeksi. Tuntui 30km jälkeen koko ajan että vauhti hyytyy kuin seinään, mutta ilmeisesti henkisillä ominaisuksilla pidettiin väsyneet työkalut jollain tavoin toiminnassa. Viimeisillä kahdella kilometrillä meinasi lävähtää kestohymy päälle. Koin siis valon ”valon kaupungissa”.

Energian saannista sen verran, että siinä en ottanut vieläkään riskejä ja suhteellisen vähillä boosteilla mentiin. Joka 5km välein huikka vedestä, ja loput kehon päälle. Banaanin palasia ja vain muutamia dexalin nappeja. Joka kerta kyllä pelotti kun veti jotain kiinteää huiviin, koska sellaisia pieniä pistotuntemuksia alkoi tulla.

Hehkuttaa pitää vielä kenkiä Adidas Adizero adios boost-mallia. Varmaan yksi syy miksi raja meni rikki, ja jalat kestivät pidempään. Vaikka kapea malli tekee rakkoja itelle, niin kisoissa aina jalassa.

Tarkoitus oli siis lopettaa maraton tulos mielessä tähän 2.40 alitukseen ja siirtyä ainakin vähäksi aikaa triathlonin ihmeelliseen maailmaan. Oletin kuitenkin, että alitus tapahtuu sekunttipelillä, ja niin että kaikki voimavarat ovat pelissä. Nyt näyttää kuitenkin sitä, että vielä kerran pitää ainakin viivalle mennä ja raapaista se oma maximi. Valmistautuminen oli nyt hyvä, mutta sitä voi vielä viilata paremmaksi suhteellisen helposti. Seuraava kerta voisi sitten olla se kuuluisa viimeinen.

Nyt on sitten kaksi vähemmän tässä ketjussa. Toivottavasti Mensongen kanssa tehtiin selväksi, että raja on tehty rikottavaksi. Onnea Mensongelle huikeasta raastosta! Lyhyen kertomuksesi perusteella raastoit kunnioitettavalla asenteella tuon rajan historiaan.

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tarkoitus oli siis lopettaa maraton tulos mielessä tähän 2.40 alitukseen ja siirtyä ainakin vähäksi aikaa triathlonin ihmeelliseen maailmaan. Oletin kuitenkin, että alitus tapahtuu sekunttipelillä, ja niin että kaikki voimavarat ovat pelissä. Nyt näyttää kuitenkin sitä, että vielä kerran pitää ainakin viivalle mennä ja raapaista se oma maximi. Valmistautuminen oli nyt hyvä, mutta sitä voi vielä viilata paremmaksi suhteellisen helposti. Seuraava kerta voisi sitten olla se kuuluisa viimeinen.

Seuraavaksi alle 2:30 ketjuun! Olisi hyvä saada siihenkin uusi jäsen ForrestG:n kirjauduttua sieltä pois...

Kiitos rapsasta ja onneksi olkoon vielä kerran!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Tämä ketju taitaa lopullisesti, ainakin väliaikaisesti, tyhjentyä, kun Ghatmando tekee oman alituksensa....

 

Taas mennään ja jännittää jo nyt kuinka käy. Enteet eivät ole parhaat mahdolliset. Tällä kertaa yritys tapahtuu parin viikon päästä Kankaanpäässä ja todennäköisesti tavoitteena siis tuo 2:40 alitus. En kyllä osaa oikein arvata miten käy, sillä takana on rikkonainen harjoitusvuosi ja kunnonkohotus on edelleen kesken. Alla lyhyesti viimeisen vuoden käänteet.

 

Viime vuonna juoksin ennätykseni Berliinissä. Sen jälkeen pidin hieman taukoa ja puuhailin muiden lajien parissa. Vuoden vaihduttua aloin taas juosta enemmän ja juoksukunto palautui kivasti. Huhtikuussa juostun Karhuviestin aikaan lyhyet matkat sujuivat selkeästi paremmin kuin aiemmin. Olin fiiliksissä, sillä olen aina ollut hidas alimatkoilla suhteessa maratontuloksiini ja nyt tilanne vaikutti menevän hyvään suuntaan. Ajattelin kesästä tulevan hyvä.

 

Toisin kuitenkin kävi: Karhuviestin jälkeen alkoi melkein kahden ja puolen kuukauden ajanjakso, joka sisälsi paljon matkustusta ja sairauskierteen. Tuona aikana en kyennyt tai saanut muuten vaan juostua. Tai sain sen verran, että kilsoja taisi kertyä keskimäärin 15 per viikko. Yllätyksettömästi kunto romahti todella reippaasti ja painoa kertyi joitain kiloja.

 

Kun viimein pääsin takaisin harjoittelun makuun, otin ekan kuukauden vielä aika rennosti. Osaksi etten rikkoisi paikkoja ja osaksi koska olin taas matkoilla pari viikkoa. Pääsin kuitenkin ihan hyvään rytmiin ja heinäkuun puolivälistä lähtien pääsin juoksemaan täysipainoisemmin. Kokeilin metodia, jossa juostaan hitaasti ja nopeasti ilman juoksua välivauhdeilla. Tämä ei tuntunut sopivan itselleni - mitään erityistä ongelmaa toteuttamisessa ei ollut, mutta kunto ei vain tuntunut parantuvan. Kun painokaan ei laskenut, eli olin edelleen kaukana kisapainosta, päätin vaihtaa mulla aiemmin toimineeseen tapaan. Tämä tarkoitti vähemmän laadullista harjoittelua (tehoa) ja enemmän määrää.

 

Tällä tiellä olen tavallaan vieläkin ja tuo on toiminut sikäli hyvin, että kunto tuntuu parantuneen samalla kun paino on viimein pudonnut melkein viime vuoden Berliinin maratonin aikaisiin lukemiin. Näyttää harmillisesti vain siltä, että työ on ehkä jäämässä puolitiehen, sillä pari juoksemaani kisaa ovat sujuneet viime vuotta huonommin. Toisaalta, juoksin eilen testipuolikkaan, joka sujui paremmin kuin vastaava juoksu viime vuonna. Koska pessimismistä on vähän etua, olen ottanut tilanteeseen optimistisen asenteen: ajattelen kisoissa olleen ongelmana se, etten ole tehnyt niin paljon maratonvauhtista harjoittelua kuin viime vuonna ja että kisat & tämän viikon harjoitukset ehtisivät vielä tämän puutteen suhteen auttaa.

 

Tuossa siis taustat tulevaan juoksuun. Lisähaasteena tavoitteen saavuttamiseen on se, että reitti on Berliiniä hitaampi ja suurin osa juoksusta, ellei jopa koko juoksu, tulee varmaankin olemaan yksinjuoksua (vaikuttaa ainakin mulla merkittävästi). Kun tarkempi tieto omasta kunnostakin on epäselvä, on arvoitus kykenisinkö rikkomaan rajan edes täysin onnistuneella juoksulla. Sikäli kun viikon juoksut sujuvat hyvin ja syke pysyy maratonin ekalla neljänneksellä aisoissa, yritän kuitenkin rajan alitusta. Eihän siinä mitään häviä. Ja jos hommasta ei näytä tulevan mitään, sitten voi himmata ja alkaa suunnitella seuraavaa koitosta. Se voisi sitten olla keväällä, koska multa ei tuo määrätietoinen harjoittelu oikein vaikuta luonnistuvan kesäisin.

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy