Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Sign in to follow this  
kanto5

Finlandia 2012

Recommended Posts

Ikävä, ettei van Hanen pääse kisailemaan. Tsempit rientoihin eri tavoin osallistuville.

Numeroksi tuli 293.

Lyhyellä aamuhölkällä tuntui heikolta, kuten aina ennen maratonia, nilkatkin oli kipeät. Pieni flunssainen vire saattaa kuitenkin olla jopa todellista, ainakin limaa on jo hieman liikkeellä. Liikkeelle lähden kuitenkin ja oletan olotilan paranevan välittömästi.

Paino on kyllä noussut puolisen kiloa enemmän kuin ajattelin, vaikka en mitään tankkailukamaa ole vetänytkään. Ilmeisesti söin sittenkin hieman liikaa. Tuosta nyt ei kuitenkaan ole mitään haittaa.

Edit. Sääennustekin muuten näyttää forecalla tipan verran paremmalta ja ikkunasta ulos katsellessa taivaalla on vaaleansininen läikkä.

Muokattu
lisäys

Share this post


Link to post
Share on other sites

Finlandia lähestyy, tuttu jännitys (ja jokapaikan kolotus) päällä.

Tavoiteaikajuoksijoita on vain 3.30, 4.00 ja 4.30 tähtääviin loppuaikoihin.

Saataiskohan ennen lähtöä kasattua ryhmä joka tähtäis (mahdollisimman tasaisella vauhdilla) 3:45 loppuaikaan?

Itse itseäni lainaten....

Kuuntelin lähtöpaikalla herkällä korvalla ja siellähän oli porukka joka tähtäsi 3:45 loppuaikaan.

Tässä kyydissä sitten menin - ja tosi hyvä oli mennäkin - tasainen vauhti eikä ihan helpolla päästä kavereita karkuun.

Loppuaika noin 3:43 ja oikein tyytyväinen mieli.

Melko raju sade-/raekuuro yllätti siinä puolen välin tienoilla. Lenkkarit oli ihan märät (ja mies muutenkin). Tuosta huolimatta juoksu kulki kohtuu hyvin, ihan viimeisiä kilometrejä lukuunottamatta. Sellaista pakkovääntöä lopussa mutta mieli oli jo korkealla.

Toinen maninittava juttu oli hurja ryysis vikoilla kilometreilla kun 1/2 juoksijat tupsahtivat raitille mukaan. Toisaalta pitivät niin hyvää vauhtia yllä että pakko oli yrittää pysyä massan mukana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei menny niinkun Strömsössä. Tuo Portlandin mainitsema raekuuro ja sitä edeltänyt sadekuuro aiheuttivat pohkeisiin sellaista kevyttä nykimistä, joka lopulta eskaloitui krampeiksi. Peli oli sillä selvä.

Loppuaika painui 3.34:ään. sijoitus sarjassani oli 9.

Onnittelut Yksveskulle kakkostilasta omassa sarjassasi!

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sellainen reissu ettei ole väliä vaikkei samanlaista tulisi vähään aikaan. Kaikki sujui hyvin 35 km asti,energiat ja vauhti ihan kohdallaan. Vasemman jalan penikat muistuttelivat itsestään hieman. Sitten se alkoi 35 km jälkeen, aivan järjetön kipu ja paine vasemmassa sääressä. Koutsini oli liikenteen ohjaajana satamaan tullessa. Joka kiekalla sanoi että näyttää hyvältä anna mennä vaan rennosti. 35 km jälkeen kun tulin viimeistä kertaa siihen paikkaan sanoin että alkaa tulla kipua, koutsi sanoi että koita mennä rennosti ja älä kävele jos pystyt, noudatintätä ohjetta niin kauan kunnes kipu yltyi liian kovaksi. 37 km jälkeen oli pakko koska paine ja kipu kasvoi niin kovaksi ettei puhettakaan juoksusta. Puoli kilometriä hölkää ja taas kävelyä, vedet tuli silmistä ja teki mieli huutaa. Huusinkin jossain 40 km jälkeen kun ketään ei näkynyt lähimailla. Aivan hirveää tuskaa viimeiset kilometrit ja maalissa heti telttaan jossa laitettiin jäitä sääreen. Vesi tuli silmistä otti päähän niin paljon ja kipu oli ja on edelleen niin kova. Aivan kuin kova hammassärky jalassa. Hyvä mieli kuitenkin siitä että pystyin rämpimään matkan läpi niillä kivuilla, aika oli 4;06 mikä nyt ei kuitenkaan ollut niin surkea kun piti pakosta kävellä. Maaliintulon jälkeen jäin vaimoni kanssa odottelemaan poikaa puolikkaalta kun kuulutettiin nimeäni ja pyydettiin ensiapu pisteelle. Vaimoni kanssa lähdimme kiireellä sinne. Poika oli kaatunut noin 17 km kohdalla siinä jyrkässä mutkassa josta käännytään Mattilanniemen ympäri takasuoralle. Oli selkä mennyt jumiin ja ambulanssilla haettu pois. Siinä se makasi ihan jumissa lattialla peittojen alla ja tärisi kylmissään. Onneksi saatiin liikuntakyky takaisin kipulääkkeillä ja lämmintä vaatetta päälle. Lopulta poika päästiin viemään kämpillensä, mutta enemmän minua otti päähän pojan kohtalo kuin omani. Hänelle olisi tullut hyvä aika. Ainoa joka onnistui oli 14 v.tyttäreni joka juoksi 10 km vähällä treenillä 1;05. Siitä suorituksesta olin todella iloinen ja hyvä että joku onnistui meidän perheestä. Tälläinen aika paljon tapahtumia sisältänyt Finlandia tällä kertaa. Itseni kohdalta aika kova juttu on se, että voi joutua pitämään pidemmän tauon treenistä säären takia. Wiha on aika vaakalaudalla. Koitetaan saada unta tänä yönä ja levätä. Onnistujille onnittelut sekä suuret kiitokset sille Keuruulaiselle kaverille joka veti minua 35 km, juteltiin mukavia ja nautittiin kisasta.

Share this post


Link to post
Share on other sites

3.02!! Hyvinhän tuo meni vaikka vähän jäi harmittamaan kun kolmen tunnin alitus jäi nuinkin lähelle. Se sadekuuro oli joo melkosen jäätävä, tippu vähän vauhti ja meni jonkun aikaa että pääs taas rytmiin kiinni. Mutta kitinät sikseen, ennätys parani 9 minuuttia ja kovin tyytyväinen olen!! :vrolijk_26: Ensi vuonna sitten alle kolmen tunnin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiva juoksu ja tunnelma oli hyvä! Yleisökin oli mielestäni oikein pirteää ja aktiivista, kannustusta oli miltei koko rantaraitin varrella (ja siis nyt ollaan keski-suomessa, huom)! Puolikas meni 1.55 eli 12 min nopeammin kuin heinäkuussa Savonlinnassa. Kieltämättä se loppuvaiheen kylmä sadekuuro ei tuntunut mukavalta kun oli vain shortsit jalassa. Tästä on hyvä jatkaa, nopeuskestävyyttä vaan lisää niin kait se siitä...

Share this post


Link to post
Share on other sites

3:01:33.

Palkinnoille pääsi tosiaan yli 3 tunnin ajallakin (M40 2.), näemmä kovimmat jantterit ovat vanhentuneet M45-sarjaan. Aika on kyllä hieman parempi kuin mihin ajattelin parhaimmillaakaan kykeneväni. Lähtönopeuden olin päättänyt olevan 3:05-vauhtia (4:23/km), mutta lähdinkin "liian kovaa". Ekat 5 km tuntui sellaiselta ihme tempoilulta, eikä sopivaa rytmiä tuntunut löytyvän. Sitten löytyi ja meno vakaantui ja sitä mentiinkin sitten loppuun asti melkoisen tasaisella vauhdilla, rasitus vain koko ajan pikkuhiljaa kasvoi ja meno tuntui pahemmalta. Juoksu itsessään ei tuntunut nyt miltään hurmokselta, kuten viime vuonna ja siitä olen hieman pettynyt.

Pari kertaa juostiin sateessa, toinen oli sitten pidempi, reilu ja kylmä. Juoksin lyhyillä shortseilla ja lyhythihaisella paidalla, joten alkoi kyllä paleltamaan ja pohkeet alkoivat jäykistymään, vauhti kuitenkin säilyi. Sateen loputtua lämmöt palasi ja olo helpottui. Omaan niskaani ei onneksi tullut rakeita. Sen verran oli suihkun jälkeen taas kylmä, että en oikein saanut itseäni ajoissa katsomaan puolikkaan kisaa, onneksi siinä nyt sai eväitä syödessä lämmiteltyä itsensä sen verran, että ehti jonkin aikaa käydä maaliintulijoita vielä katsomassa.

Puolikkaat 1:30:50 ja 1:30:43, tämä 7 sekunnin negatiivinen splitti kertoo paljon vauhdinjaosta. Vitoset: 21:22, 21:37, 21:40, 21:28, 21:25, 21:20, 21:30, 21:51.

Mukava oli tavata muita kisailijoita. mr58:lla on kyllä ollut rankka reissu, toivottavasti selviätte ilman pahempia ongelmia.

Järjestelyt toimi hyvin, en keksi valittamisen aiheita. Kahvi maalialueella oli kyllä hyvä lisä, maistui. Eväspussi tuli myös taas tarpeeseen.

Ensi vuoden tavoite on nyt aika helppo asettaa. Lisäksi pitäisi tehdä ne helpommat: kymppi alle 40 min ja puolikas alle 1:30, tänään kummatkin olis mennyt heittämällä.

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Minulla oli viides kerta Finlandian kokomaratonilla. Tavoitteena oli vihdoin alittaa 3.30, mitä olen yrittänyt viimeiset kolme vuotta. Lähimmäksi olin päässyt kaksi vuotta sitten ajalla 3.34. Viime vuonna juoksun pilasi loukkaantuminen 4 viikkoa aiemmin.

Ajatuksena oli nyt lähteä liikkeelle hieman yli 5:00/km vauhdilla, juosta sitä ensimmäiset 3 km ja nostaa sitten vauhti 4:55/km tienoille. Viimeinen kymppi sitten vielä vauhtia nostaen, jos rahkeissa olisi varaa.

Asetuin 3.30 tavoiteajan ilmapallon taakse ja lähtölaukaus kajahti. Ensimmäiset kilometrini menivät 5:10, 5:00 ja 5:10. Varsinkin toisella kilometrillä olleet ylä- ja alamäet olivat minulle hankalia, en oikein päässyt juoksuun kiinni. Sitten alkoivat tasaisemmat osuudet. Toivoin ja luulinkin vauhdin kohoavan, mutta aina kilometrimerkillä tarkistaessani vauhtia se oli 5:00-5:10/km, eli liian hidasta. En kuitenkaan uskaltanut nostaa vauhtia tässä vaiheessa, koska sykkeet olivat hieman koholla ja muutenkin tunne oli sellainen, että vauhdinnosto olisi vaatinut liikaa ponnistelua tässä vaiheessa. Vasta väli 9-10 meni hieman alle 5 minuutin. 10 km tuli vastaan ajassa 50:50 eli olin yli minuutin jäljessä tavoitteesta ja suunnilleen yhtä paljon 3.30 loppuajan jäniksestä.

Ensimmäistä kertaa Lutakkoon tultaessa vauhtini lopulta kohosi 4:50/km tasolle. Aloin saavuttaa 3.30 tavoiteajan porukkaa ja lopulta 19 km:n kohdalla olin mukana ryhmässä. Vauhti tuntui sopivalta, joten päätin juosta ryhmän mukana ja katsoa viimeisen kympin alkaessa lähdenkö vielä yrittämään kovempaa vauhtia. Puolimatkassa olin oman kellon mukaan ajassa 1.44:51.

25 km:n tietämiltä etureisissä alkoi jo tuntua pientä poltetta ja samalla, kun matka eteni ja polte lisääntyi, aloin jo hylätä ajatuksen reippaammasta lopusta. Lutakon kohdalle 2. kierroksella osui kunnon sade/jääkuuro, joka entisestään vaikeutti menoa. Olin pyrkinyt seuraamaan kilometrivauhtia jäniksen perässä juostessakin, mutta 30 km tienoilla pääkoppa oli jo niin väsynyt, että luovuin vauhdin seuraamisesta ja luotin täysin jäniksen vauhtiin. Hazor pitikin todella hyvän ja tasaisen vauhdin päällä ja kävin siitä häntä jälkikäteen kiittelemässäkin. Jalkani veivät kuitenkin yllättävän hyvin eteenpäin vaikka reisiä polttelikin. Jostain syystä henkinen kovuus tuntui tänään olevan heikoin lenkki – pää ei olisi halunnut juosta, vaikka jalat vielä kohtuudella toimikin.

35 km:n kohdilla jostain tuli yhtäkkiä pieni vauhdinlisä ja huomasin, että oli henkisesti jotenkin helpompaa lähteä juoksemaan itsekseen hieman kovempaa kuin tavoiteaikaporukka. Ajattelin ottaa riskin ja annoin mennä useamman kilometrin 4:45-4:50/km vauhdilla. Olotilaani nähden yllättävän helposti meni kilometrit aina 41:een asti. Kun maaliinmenoväylä näkyi edessä, sain siitä lisäpontta vaikka jalat alkoivatkin jo kangistua. Lopulta maaliviiva ylittyi ajassa 3.29. Jälkimmäinen puolikas oli noin puoli minuuttia ensimmäistä nopeampi.

Jostain syystä tänään juoksun tunne ei ollut oikein missään vaiheessa helppoa, edellinen ennätys tuli huomattavasti helpommalla juoksulla. Tänään en olisi kovin monta sekuntia kovempaa päässyt millään keinolla, joten sikäli täytyy olla tulokseen tyytyväinen. Tämä oli sellainen "työjuoksu", mikään ei tullut helpolla.

Aikaisempina vuosina olen harjoitteluvaiheessa käynyt usein suunnistamassa, minkä uskon antaneen juoksuvoimaa jalkoihin. Tänä kesänä en ole voinut suunnistaa, koska toisesta polvesta katkesi keväällä ristiside eikä jalka kestä metsässä juoksemista. Voi olla, että syksyllä on vielä leikkaus edessä. Myöskään aiempia juoksukisoja ei tältä vuodelta ollut yhtään alla. Yleensä olen käynyt juoksemassa puolikkaan kisan 1,5-2 kk ennen Finlandiaa.

Syksyn muut juoksut ovat vielä täysin avoinna. Koetetaan nyt ensin palautua hyvin tästä sekä fyysisesti että henkisesti ja katsellaan myös mitä toimenpiteitä tuo "siderikkoinen" polvi vaatii.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Juoksin tässä kisassa toisen kokonaisen maratonini. 2 vuotta sitten energiat loppuivat, kuten monessa pitkässä hiihdossakin on käynyt. Tällä kertaa testasin energiageelejä, joita popsin yht. 7 pussillista. Join jokaisella juomapisteellä energiajuomaa mukin. Tämä tuntui tepsivän, eikä seinä tullut vastaan.

Seurasin tunnollisesti 3.30:n jänistä aina alusta saakka. Olin enimmillään kai 10 metriä tämän tarkan juoksijan perässä. Sade tuntui ikävältä, mutta onneksi se oli lyhyt ja taisi jopa vähän virkistää.

Kun tultiin 37 km:n kohdalle Mattilanniemeen, jouduin porukan kärkeen, koska muut taisivat ottaa kunnon tankkaukset siinä juomapisteellä. Kun sitten vilkaisin kohta taakseni, huomasin jäniksen ja muun porukan jääneen kauaksi taakse. Koska tuntui hyvältä, päätin kiristää vauhtia ja loppumatkasta ohittelin kymmeniä väsyneitä juoksijoita jotka olivat kuin kilometripylväitä.

Ennätys parani yli 12 min. ja maalissa olin melko hyvävoimaisena. Olisi siis kai pitänyt lähteä kovempaa kyytiä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Puolikas 1.35.53. Ennätys koheni 10 minuuttia. 15km asti meni tasaisesti, mutta sitten alkoi mentaalinen taistelu. Välillä piti jalkoja ihan käskeä juoksemaan. Lopussa vatsakin kramppaili. Jostain irtosi kuitenkin spurtti maaliviivalle, jotta sain seuraavan minuuttiluvun alitettua. Tästä on hyvä mieli nyt laskeutua uuteen pk-kauteen ja kohti ensi vuoden kisajuoksuja. Maraton seuraavana tähtäimessä alle 3.30.

Onnea kaikille Jyväskylässä juosseille! On se Rantaraitti mainio reitti, eikö vain ole.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Onnea onnistuneille ja tsemppiä pettyneille! Oltiin pojan ja juoksukärryjen kanssa tsemppaamassa siellä jossain viimeisen kilometrin kohdilla ja monenlaisia ilmeitä näkyi. Olisin kiljunut enemmänkin tsemppejä, vaan kun haaveilin pojan vielä nukahtavan kärryihin. Koetin kumminkin kaikille vastaan tulleille nostaa peukkua. Kariuolevi taisteli hienosti 3:34:xx allergiakohtauksesta ja loppukympin kuvotuksesta/juomattomuudesta huolimatta. Ja Pantse perhana selätti kymmenen vuoden yrityksen jälkeen nelän tunnin apinan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

3:01:33.

Palkinnoille pääsi tosiaan yli 3 tunnin ajallakin (M40 2.), näemmä kovimmat jantterit ovat vanhentuneet M45-sarjaan. Aika on kyllä hieman parempi kuin mihin ajattelin parhaimmillaakaan kykeneväni. Lähtönopeuden olin päättänyt olevan 3:05-vauhtia (4:23/km), mutta lähdinkin "liian kovaa". Ekat 5 km tuntui sellaiselta ihme tempoilulta, eikä sopivaa rytmiä tuntunut löytyvän. Sitten löytyi ja meno vakaantui ja sitä mentiinkin sitten loppuun asti melkoisen tasaisella vauhdilla, rasitus vain koko ajan pikkuhiljaa kasvoi ja meno tuntui pahemmalta. Juoksu itsessään ei tuntunut nyt miltään hurmokselta, kuten viime vuonna ja siitä olen hieman pettynyt.

Pari kertaa juostiin sateessa, toinen oli sitten pidempi, reilu ja kylmä. Juoksin lyhyillä shortseilla ja lyhythihaisella paidalla, joten alkoi kyllä paleltamaan ja pohkeet alkoivat jäykistymään, vauhti kuitenkin säilyi. Sateen loputtua lämmöt palasi ja olo helpottui. Omaan niskaani ei onneksi tullut rakeita. Sen verran oli suihkun jälkeen taas kylmä, että en oikein saanut itseäni ajoissa katsomaan puolikkaan kisaa, onneksi siinä nyt sai eväitä syödessä lämmiteltyä itsensä sen verran, että ehti jonkin aikaa käydä maaliintulijoita vielä katsomassa.

Puolikkaat 1:30:50 ja 1:30:43, tämä 7 sekunnin negatiivinen splitti kertoo paljon vauhdinjaosta. Vitoset: 21:22, 21:37, 21:40, 21:28, 21:25, 21:20, 21:30, 21:51.

Mukava oli tavata muita kisailijoita. mr58:lla on kyllä ollut rankka reissu, toivottavasti selviätte ilman pahempia ongelmia.

Järjestelyt toimi hyvin, en keksi valittamisen aiheita. Kahvi maalialueella oli kyllä hyvä lisä, maistui. Eväspussi tuli myös taas tarpeeseen.

Ensi vuoden tavoite on nyt aika helppo asettaa. Lisäksi pitäisi tehdä ne helpommat: kymppi alle 40 min ja puolikas alle 1:30, tänään kummatkin olis mennyt heittämällä.

Onnea, hieno aika ! Ei muuta kuin kolmosen kimppuun sitten !

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä




×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy