Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Maratonjännitys


hupi
 Share

Recommended Posts

Ajattelin aloittaa keskustelun siitä miten itse kukin jännittää maratonille lähtöä. Jotkut eivät kuulemma jännitä ollenkaan. Itse kuulun siihen ryhmään jossa kuvitellaan että että kukaan ei ainakaan jännitä niin paljon kuin minä! Maratonia edeltävät yöt menevät unissa juosten, päivisin on köytettävä itsensä pöydänjalkaan jottei lähtisi vetämään kolmen tunnin lenkkiä vikana iltana, niskaa särkee, selkää särkee, jalat jumittaa, sydän hakkaa, päätä särkee, ja se pahin: kokoajan tuntuu että nyt tulee flunssa. Tämä kaikki nimenomaan tänään, juuri tänään, ja huomenna olisi maraton klo 13. Sanokaa hyvät ihmiset että tämä on normaalia!

Link to comment
Share on other sites

Normaalit päivärutiinit kannattaa pitä entisellään, vaikka edessä onkin maratontapahtuma. Uppoutuminen rutiineihin vie ajatukset pois itse juoksusta. Jaa, meillä ei olekaan imuroitu vähään aikaan ja vessankin voisi pesaista. Ikkunanpesu-urakkakin on vielä kesken eikä autoakaan ole tullut pestyksi sisältä tänä keväänä eikä vahattua käsipelissä. Hommia kyllä olisi, kun vaan viitsisi tehdä.

Sanokaa hyvät ihmiset että tämä on normaalia!

Tämä on normaalia!

Link to comment
Share on other sites

Hatapaa peesaten - kotityöt on aika hyviä ajantappajia. Ja yleensä siitä saa vielä positiivista palautettakin kotona.:057: "Yöjuoksua" on minullakin ollut ohjelmassa, mutta pahempia mustelmia en ole sentään saanut morsiamelleni aikaan potkimalla.

Lenkille haikailua ei ole, mutta muuten kyllä jännittää ihan halavatusti - etenkin jos tavoitteena on ennätyksen teko. Ensimmäiselleni valmistauduin lomalla, ja silloin vain hermoilin. Sen jälkeen olen ollut visusti töissä tuon valmistavan viikon, jotta ei ehdi hermoilemaan - sekin toimii hyvin ja konttorirotta pystyy hyvin lepuuttamaan lihaksia ja tankkaamaan samalla. Kiire pitää myös liiat kolotukset ja flunssafiilikset kurissa, mutta nekin taitavat olla ihan normaali-ilmiö.

Mutta: ei tämä ole normaalia, vaikka täällä kaikki olisivat sitä mieltä - kysy vaikka keneltä tahansa, joka ei harrasta juoksua ;)

Link to comment
Share on other sites

Kannattaa tosiaan yrittää olla enempiä miettimättä tätä juoksua vielä kisaviikolla, jos jännitys on paha ongelma. Tehdä sopivasti muuta ( ei rasittavaa puuhastelua ). Viimeisenä päivänä ei kannata ainakaan mitään lihaksia jumittavaa puuhaa tehdä, vaikka ehkä sekin on parempi kuin sängyssä makaaminen 120 leposykkeellä. Viimeisenä päivänä/yönä voi ajatella, että kaikki työ on nyt tehty, mitään ei voi enää tehdä lopputulosta parantaakseen. Jos harjoittelut on menneet hyvin, niin olon pitäisi olla varma ja luottavainen, jos taas on ollut ongelmia, niin voi ajatella, että kun oikein tarkkaan ajatellaan, niin huono maratoni huomenna on tälle paskiaiselle ihan oikein, eli mitäpä sitä enää tässä vaiheessa suremaan.

Jännittäminen on ihan luonnollista. Minulla oli jo alle 10 vuotiaana nukkumisvaikeuksia kisoja edeltävänä yönä. Vanhempanakin joskus jo kilpailukauden lähestyminen on tuonut muutamia "hienoja" unia, mm. siitä kun saavun triathlonkilpailupaikalle, niin muut kilpailijat ovat jo keskellä järveä uimassa.

Viimeisen yön valvominen ei kovin merkittävästi, jos ollenkaan, vaikuta maratoniin, mutta viimeisten vuorokausien kova jännittäminen voi kyllä syödä voimia, ja aiheuttaa vaikka sairastumisenkin. Kerran eräs valmennettavani tuli täysin pallohukassa kilpailupaikalle, hyvä että edes oman nimensä tiesi. Kisa meni häneltä huonosti. Varmaan olisi tuossa tapauksessa auttanut, jos olisi edellisenä päivänä ollut muuta tekemistä, kun odottaa kilpakumppanien kanssa yhteismajoituksessa huomista.

Link to comment
Share on other sites

Kotitöitä täälläkin harrastetaan. Sauna tulee pestyä ennen maratonia ja yleensä ikkunatkin. Lapset ovat ihan riemuissaan, kun äidillä onkin yhtäkkiä ihan älyttömästi aikaa puuhastella heidän hommiaan. Viimeinen vuorokausi on kyllä sen verran hermoja kiristävää hommaa, että silloin pojat tietävät pysyä kaukana. Joutseno-maratonin aikaan pojat menevätkin mummolaan, että saan hermoilla ihan rauhassa. Hämeenlinnaan mennään porukalla ja saatan olla vähemmän mukavaa seuraa autossa, kun puhun vain juoksemisesta tai olen omissa ajatuksissa. Vaikka olen juossut jo useamman maratonin, on jokainen kisa kuitenkin ihan oma juttunsa. Rutiinit ovat tulleet jo tutuiksi, mutta jännitys pysyy. Onneksi olemassa on maitohappobakteerit, joilla voi jännitysvatsaa hoidella.

Link to comment
Share on other sites

Minäkin sanon, että normaalia on! Kisasta toiseen jännittämisen taso vaihtelee, mutta elementit on aina olemassa. Se on osa tämän homman hienoutta, josta olisi hyvä oppia nauttimaan.

Kisaa edeltävänä iltana on mukava keskittyä loikoilemaan sängyllä ja nauttimaan hyvästä olosta - lihakset ei särje, tekee mieli juoksemaan ja on mukava odotella, kenet tällä kertaa tapaa.

Jouksun jälkeen toisaalta on sitten lupa nauttia hyvästä olosta kun urakka on suoritettu - vaikka nautintoa hieman haittaavat fyysiset rasituksen oireet. Tämäkin on osa tämän homman hienoutta.

Link to comment
Share on other sites

Nuorempana pelatessani lentopalloa, pelit/turnaukset jännittivät valtavasti. Jopa vatsan sai sekaisen jännittämällä...Mutta nyt vanhemmiten se on helpottanut, kun pelejä ja kilpailuja (myös juoksukilpailuja, nykyisin pääasiassa niitä) on kertynyt. Mutta täysin se ei ole poistunut. Enkä sitä haluaisikaan - pieni jännitys yleensä enteilee parempaa lopputulosta. Tietysti rajansa kaikessa, mutta normaalia jännitys varmasti on.

Link to comment
Share on other sites

Kuulun varmaan siihen ryhmään, joka ei pahemmin jännitä. No ei mulla noita lähtöjä kovin monta olekaan. Ei haittaa seuraavan päivän koitos nukkumista, onneksi. Nesteen tankkailu kuuluu asiaan ja se saattaa ulkopuolisesta näyttää, että olis kisajännitystä. Mutta kisaan kuin kisaan ajatuksella, että mukana ollaan, kävi miten kävi. Ehkä en osaa asettaa itselleni tarpeeksi kovia tavotteita.

Link to comment
Share on other sites

Heipä hei taas kaikki....viikko lomaa takana ja tasan viikko flunssaa takana, että sillai....mutta tänään olis 1500 metrin kisa....

Sekin jännittääääää......yksi (lisä) syys siihen, että olen jättänyt nuo maratonit oli se SIETÄMÄTÖN JÄNNITYS JO VIIKKOJA ETUKÄTEEN.....

Mulla on suoli aivan paskana (sananmukaisesti!!!!!) lisäksi oksettaa ja

kaikkea siltä väliltä. En ole oikein löytänyt siihen mitään konstia, tosin edellisyönä nukun aina melko hyvin pillerin voimalla, mutta heti kun silmäni aamulla avaan - iski tietoisuus siitä mikä päivä tänään on! Ja suoraan vessaan, yritin aina syödä jotakin, varsinkin jos maraton oli vasta iltapäivällä!

Tulinkin siihen tulokseen, että luonne kun on se mikä on - kilpailujännitys täytyy vaan kestää....Ja se kyllä helpottaa heti TOTAALISESTI kun lähtölaukaus pamahtaa. Olenkin ajatellut, että jos joskus juoksisi vaikka puolikkaan sillä tavalla ettei suunnittelis sitä kovin tarkkaan etukäteen vaan päättäis vaan aamulla että kas tuollahan juostaan tänään maraton - sinne. Vois sujua hyvinkin!!!!!:rockwoot:

Link to comment
Share on other sites

On se jännitys kyllä kumma juttu. Itse en onneksi kovinkaan paljoa osannut jännittää ensimmäistä maratoniani - ehkä sen takia kun ei ollut paljoakaan pelissä: Ajattelin vain juosta niin pitkälle kuin jaksan.

Mutta muita asioita kyllä olen elämässäni jännittänyt. Jännitys on siitä ärsyttävää, että vaikka kuinka yrittäisi itselleen takoa päähän, että ei TARVITSE jännittää, ja tässä tilanteessa ole mitään jännitettävää, ja olen tehnyt tämän saman asian jo monta kertaa ja aina on hyvin mennyt - niin silti rintaa kivistää, käsiä heikottaa ja maha menee sekaisin. Jos sitä jännitystä voisikin järkeä käyttämällä hallita, mutta näköjään ei voi..

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy