Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Ensimmäinen maratoni, pieneen vai suureen juoksutapahtumaan?


hippetti
 Share

Recommended Posts

Olen lenkkeillyt useamman vuoden, entinen todellinen ylipainoinen antiurheilija ja viime syksynä juoksin pisimmän matkan ikinä, eli puolimaran noin kahteen tuntiin. Lisään nyt pitkiä lenkkejä harjoitteluun ja tavoite on kesän/syksyn aikana juosta ensimmäinen maratoni, 4.30 tietämille nyt ainakin (välitavoitteena ja kunnon mittarina tervamaratonilla puolikas). Haluaisin asettaa konkreettisen tavoitteen: tietyn päivämäärän ja maratonin. Mietin siten sopivaa juoksutapahtumaa, lähistöllä ja tutuissa maisemissa olisi pieniä ja sympaattisia juoksutapahtumia, mutta niissä haasteena on se, että saa juosta todennäköisesti yksin suurimman osan matkasta, eikä yleisöäkään kannustamassa juuri ole. (Ja vielä sekin, että tuolla ajalla on todennäköisesti yleisen sarjan tuloslistan viimeinen. Ei oikein mielellään katso tuota enää, kouluaikoina kun olin aina joka kisassa viimeinen listassa:)). Toisaalta matka ei ole rasitteena, paikalle on nopea mennä ja nopea lähteä, helppoa ja kätevää. Energia säästynee juoksemiseen ei muuhun puuhailuun, paikkojen etsimiseen ja matkusteluun. Mutta kannattaako kuitenkin ensimmäiselle maralle lähteä isompaan juoksutapahtumaan kauemmaksi, jollaisesta minulla ei ole vielä mitään kokemusta, vai onko pienenpi parempi? Kuinka suuren merkitylsem annatte on sille, että juoksee isommassa porukassa, josta löytyy samantasoistakin juoksijaa ja yleisökin kenties kannustaa?

Link to comment
Share on other sites

Mä olen tätä maraton-hommaa kelaillut silleen, että matka on joka paikassa sama, joten yks lysti missä sen juoksee. Itse menen viikon päästä ensimmäiselle maralle Maskuun ja toisen juoksen varmaan sykysllä Kaarinassa. Molemmat siis <10km päässä kotoa. Jos kuvittelet, että kanssajuoksijat tai yleisö tuovat vauhtia lisää, niin mikäs siinä. Itselleni merkkaa enempi helppous, mikä saavutetaan sillä, kun saa nukkua omassa sängyssä, eikä tarvitse matkustaa mihinkään. Lisäksi käsittääkseni noissa isoissa tapahtumissa tungos on aikamoinen ja oma juoksu (=aikatavoite) saattaa pahimmillaan epäonnistua, kun on huonossa lähtöpaikassa tai jää muuten vaan jumiin massojen taakse. Pienemmässä tapahtumassa pääsee ainakin suorittamaan puhtaasti omaa juoksua, eikä tarvi murehtia muista. Itse pidän tätä positiivisena juttuna.

Tähän minulle toistaiseksi tuntemattomaan maraton-harrastukseen kuuluu ilmeisesti ns. maraton-matkailu, eli käydään juoksentelemassa milloin missäkin. Tätä meininkiä en oikein ymmärrä, mutta en tosiaan ole kovinkaan "inessä skenessä". Itselleni merkkaa enempi itse suoritus, ei suorituspaikka.

Link to comment
Share on other sites

Mä olen tätä maraton-hommaa kelaillut silleen, että matka on joka paikassa sama, joten yks lysti missä sen juoksee.

Itse sanoisin, että ekalla maratonilla paikka ja tapahtuma merkkaa eniten, jatkossa vähemmän. Jos juoksija on harjoitellut vähän ja pyrkii pääsemään läpi esim. 4-5h ajassa niin on kiva, jos se aika kuluu nopeasti ja huomio keskittyy muihin seikkoihin kuin esim. omiin kipeisiin jalkoihin. Tukholma on aivan loistava tähän. Alun ruuhkien takia eka 10km kuluu kuin ikäänkuin itsestään, sitä ei väsy yhtään ja sitten onkin enää vain reilu kolmekymppiä juoksematta. Koko ajan on loistavat maisemat, musiikkia, paljon kanssajuoksijoita, voi katsella sitä katsojamerta sekä tasaista valtavaa juoksijoiden määrää. Jossain vaiheessa tulee ehkä juteltuakin jotain jonkun kanssa ja siinä on sellainen tietynlainen spesiaalipäivän fiilis. Sitten kun jalat menee jumiin niin pitää vain taistella, mutta silloinkin se on helpompaa, kun on paljon kannustusta ja iso massa muita juoksijoita samaa kohtaloa kokemassa verrattuna tilanteeseen, jossa juoksisi yksin jotain maantien piennarta. Lisäksi ei sovi unohtaa sitä reissua. Jos lähtee ekalle maratonille vaikkapa kaveriporukalla niin kaikki sinä viikonloppuna on erikoista ja mieleenpainuvaa, niitä laivamatkan kommelluksia muistellaan vielä kymmenien vuosien päästä.

Kukaan ei unohda ensimmäistä maratoniaan, joten kyllä mielestäni kannattaa miettiä, millaisen elämyksen siitä haluaa itselleen järjestää.

Link to comment
Share on other sites

Hiukan tuo on makuasia, mutta mun mielestä pitkin vuotta saa juosta niin paljon yksikseen, että tapahtumissa on kiva kun on muuta porukkaa ympärillä. Mä siis valitsisin ensimmäiseksi tapahtumaksi ison maratonin. Porukassa matka sujuu nopeammin, saa kiriapua, eikä pääse eksymään. Reitin varrelta saatu kannustus auttaa myös jaksamaan. Baldinin mainostama Tukholma ei ole olenkaan huono vaihtoehto.

Link to comment
Share on other sites

Itse juoksin ensimmäiseni ja toisenkin juuri Tukholmassa. Loput kokemukseni ovat Helsngistä. Minulle ainakin on tärkeää, että reitin varrelta löytyy kannustusta ja muita juoksjoita. Lohduttaa kummasti viimeisellä kympillä, kun näkee muillakin olevan vaikeaa. Kummasti vaan mielikuva viimeisistä kilometreistä on, että lähes yksin siellä on taivallettu, vaikka niitä hippasen yli neljän tunnin taivaltajia on molemmilla maratoneilla pilvin pimein.

Link to comment
Share on other sites

Tukholmassa ainakin tosi moni suomalainen juoksee ekan maratoninsa. On se sentään kohtuullisen kaukana siinä mielessä, että aikaa reissuun menee pari-kolme päivää.

Itse juoksin ensimmäiseni Tukholmassa ja samoin tyttäreni seuraavana vuonna. Meille ne ovat olleet juoksuvuoden huipentumia, varsinaisia juhlatapahtumia. Tuossa juhlassa on paljon merkittäviä tekijöitä. Matkaan on lähdetty jo perjantaiaamuna muiden hullujen kanssa bussilla. Laivalla lataudutaan tunnelmaan ja syödään hyvin. Lauantai menee juoksuun valmistautuessa, juostessa ja juoksusta toipuessa. Taas saa syödä hyvin oikein ajan kanssa eikä tarvitse itse kokkailla. Sunnuntaina taas istutaan bussissa muiden suurten sankareiden kanssa.

Tukholmassa on hieno juosta, kun katsojia ja kanssakärsijöitä on paljon. Meille vielä suurempi merkitys on ollut tuolla reissukokonaisuudella. Kotioloissa ei koskaan voisi samalla lailla omistautua asialle. Koko ajan pitäisi hoidella muita asioita ja lopulta tulisi kiire ehtiä kisapaikalle.

Link to comment
Share on other sites

Hiukan tuo on makuasia, mutta mun mielestä pitkin vuotta saa juosta niin paljon yksikseen, että tapahtumissa on kiva kun on muuta porukkaa ympärillä. Mä siis valitsisin ensimmäiseksi tapahtumaksi ison maratonin. Porukassa matka sujuu nopeammin, saa kiriapua, eikä pääse eksymään. Reitin varrelta saatu kannustus auttaa myös jaksamaan. Baldinin mainostama Tukholma ei ole olenkaan huono vaihtoehto.

Samaa mieltä. HCM:lta mukavia muistoja, vaikka kanttasinkin ekalla pahasti.

Link to comment
Share on other sites

Vai onko niin, että yleensä ensimmäinen maratoni kannattaa juosta kohtuullisen lähellä, sattuipa se kunkin kohdalla olemaan sitten massamaratooni tai kyläjuoksu? Harvalle varmaan tulee mieleen lähteä ensimmäiselleen kovin kauas?

Itse ensimmäistä maratonia pohtiessani pähkäilin niin, että pelkästään maratonin läpijuokseminen kaikkine kommervenkkeineen (vauhdinsäätely, juomiset ja energiat matkan aikana, "kisajännitys", jne) vie ensimmäisellä kerralla sen verran panoksia, että mieluusti jätän kaiken ylimääräisen matkusteluun ja mahdolliseen majoittumiseen liittyvän häröilyn suosiolla väliin ja osallistun lähellä järjestettävään tapahtumaan. Toisaalta halusin myös mahdollisen keskeyttämisen vuoksi lähteä ensimmäiseen maratontapahtumaan melko vähäisellä taloudellisella ja (matkustus)ajallisella panostuksella. Valintaani tosin helpotti se, että lähin maratonin mittainen "kyläjuoksu" oli tuolloin Paavo Nurmi maraton, jossa pääsi nauttimaan myös massatapahtuman hyvistä puolista.

Link to comment
Share on other sites

Minä olen juossut tähän mennessä ainoat maratonini pienehköissä tapahtumissa Kempeleessä ja Kiimingissä viime vuonna. Minulle oli tärkeintä löytää läheltä juoksutapahtuma, jossa olisi mahdollisuus jälki-ilmoittautumiseen ja jonne pääsisi kätevästi paikallisbussilla. Suurta juhlahumua en kaivannut, kun olin vain utelias kokeilemaan, pystynkö juoksemaan maratonin ja miltä tuollainen suoritus tuntuu. Molemmilla kerroilla jouduin juoksemaan yksin jälkimmäisen puolikkaan, kun aika painui 4,5 tunnin tienoille. Toisaalta ei tuo yksin juokseminen niin ikävältä tuntunut - olihan siihen tottunut jokaviikkoisilla pitkillä lenkeillä.

Seuraavalla kerralla olen menossa selvästi isompaan tapahtumaan eli reilun kuukauden päästä (ihanaa, sehän on jo tosi lähellä) Terwamaratonille. Ja täytyy kai sitä joskus osallistua ihan kunnolliselle massamaratonillekin vaikka Tukholmassa tai Berliinissä, mutta noista pienistä maratoneista jäi kyllä todella hyvät muistot. Ensimmäisellä maratonillahan varsinkin on aivan mahtava fiilis jo ihan vain siksi, että voittaa itsensä ja saa suoritettua urakan kunnialla loppuun, että ulkoisilla puitteilla ei taida olla siinä vaiheessa niin kauheasti väliä.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Valitsin ekaksi maratonikseni (2009) HCM:n sen takia, että halusin maratonin olevan tapahtuma eikä vain yksinäinen raahustaminen jossain pienessä kisassa. HCM:lla on sopivan paljon kanssajuoksijoita ja aina löytyy niitä, joita voi ohitella (antaa itselle kummasti lisäpotkua) ja aina tietysti tulen itsekin ohitetuksi oikealta ja vasemmalta. On kannustusta ja menoa ja meininkiä ympärillä. Tosin juoksun loppua kohden kiinnostus ympäristöön voi huomattavasti vähentyä jos joutuu kamppailemaan oman kestävyyden ja selviämisen äärirajoilla :).

Link to comment
Share on other sites

Juoksin ensimmäisen - ja toistaiseksi ainoan maratonin viime vuonna HCM:ssä. Näissä iso(hko)issa massatapahtumassa on tunnelma ja lataus sen verran hienoja, että mielestäni jo elämyksen takia kannattaa maratonille osallistuminen. Suorituksen onnistumiseen kannustus, muut juoksijat ja tapahtuman tunnelma vaikuttavat, mutta suuri osuus lienee myös muilla: reitillä ja olosuhteilla, juoksijan itsensä lisäksi tietty.

Tämä on varmasti makuasia, mitä maratonilta tavoittelee. Hyvän tuloksen voi juosta pienemmässäkin tapahtumassa, vaikka kanssajuoksijoita ei massaksi asti ole. Koen muutaman puolimaratonin perusteella, että aika pieni osallistuja- ja kannustajajoukko riittää itselle tunnelman ja kirivaiheen löytämiseksi. Henkilökohtaiset preferenssit ja ominaisuudet vaikuttanevat, tässäkin.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy