Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Hää deadline 22pv


Seppo
 Share

Recommended Posts

Tuossa ynnäilin, että bileisiin on enää 22 päivää. Mitä tässä nyt pitäs päässä pyöriä? Yleinen mielipide tuntuu olevan että pitäs hössöttää hirveesti. En mä vaan oo jaksanu. Kyllähän tuommosen tilaisuuden järjestää muutamalla puhelinsoitolla. Miksi siitä pitäs jaksaa vetää hirveet stressit. Mä en etes jaksa jänniittää muuta kuin sitä kirkkoon menemistä. Tästäkin aiheesta pitäs vissiin kirjottaa tuommonen jatkuvasti päivittyvä maraton kertomus.

Me ollaan tunnettu toisemme jo 9 vuotta, niin miten tässä osaat tehdä yhdestä päivästä niin hirveen ison numeron. Onhan se tietysti tavallaan iso juttu, mutta en mä vaan tiedä. Pitäskö tässä väkisin vääntää jotain stressin poikasta tai muuta sellasta. Olla nyt erikoisen rakastunu kun toinen on heränny vierestä jo tuhansia aamuja. Pitäskö nyt hirveesti epäillä yhden tilaisuuden takia onko toinen juuri SE oikea vai ei. Voisko joku jossain olla oikeampi vai ei. Siinähän se selviää jos joskus tulee ero. Tai oisko joku muu toiselle sopivampi kuin tämmönen nettiseppo. En mä tiedä. Kertokaa te muut mitä on päässä pyöriny. Vai onko tää sitä kun ei pelkästään tunne itteensä vanhaksi vaan tekee semmosia asioita mitä vain "vanhat" tekee. Eihän tässä kyllä oo tuohon 30-kriisiin kuin enää 1,5 vuotta. Ehkä siitä kannattaa vetää suuremmat stressit kuin häistä. Perhanan juonikasta tämmönen stressi, paljon pahempaa kuin lähtöviivalle uskaltautuminen.

Link to comment
Share on other sites

No eihän sitä hössöttää tartte. Naiset vaan jotenkin panikoi toisilleen ja luo turhia paineita. Miehet osaa ottaa ton naimisiin menonkin paljon lukimmin. Laitetaan pöytäliina pöytään ja juodaan kaffet, ehkä jotain ruokaa.. boolia. ja silleen.

Itse ainakin tekisin monta asiaa häissäni toisin kuin aikanaan. Jotenkin kuunteli toisten ajatuksia liikaa... jokaisella tuntui olevan käsitys miten pitää mennä ja ne mun ajatukset oli enemmänkin vääriä, ainakin muiden mielestä. Esim. Hääkimppu. Olisin halunnut siihen kalloja, sellaisia valkoisia pitkiä kukkia. Ei kuulemma sovi ollenkaan... ne on hautajaiskuklkia jne. No ei tullut sitten kalloja. Huomasin vasta jälkikäteen, että prionsessa Dianakin kimpussa oli vain pelkkiä kalloja. Että se siitä.

Joten ei kannata stressata. Perusvalinnat tekee just niin kuin itse haluaa, niin päivästänne tulee ikimuistoinen. Niin ja kengissä pätee sama asia kuin lenkkareissa. Vain kunnolla sisäänajetuissa jalkineissa kannattaa lähteä matkaan, niin ei tartte kärsiä ainakaan epämukavista kengistä ja rakoista.

Link to comment
Share on other sites

Ite menin naimisiin 2v sitten ja ei ollut hössötystä yhään..mitä n muijan meikit ja kampaus....muuten oli rento ja ihana päivä..ps: juoksin muutes hääpäivä aamuna kunnon 14km maravauhtisen treenin...;)

Sitten noihin ikäjuttuihin, täytän 3vko kuluttua 28 ja voin todeta että musta ei tule ura ihmistä...voi voi...tykkään vaan niin vapaa ajasta ja treeneistä että en köki duunis liikaa...

Link to comment
Share on other sites

Jos olis pitänyt oikeat häät järjestää niin olis naimisiin meno jäänyt. Sen verran laiskansitkeä ihminen olen. 40 vuotispäivän olin töissä iltavuorossa ja mies oli lämmittänyt saunan kun tulin töistä ja oli ostanut lahjaksi rukan alusasun. Tyypillistä minua, se oli paras syntymäpäivä, mitä oli ollut koskaan.

Ahistaa jo nyt ajatus siitä, että 50 vuotispäiviä joskus pitäis viettää. Karkaan varmaan senkin jonnekin hiivattiin ettei tarvi juhlakaluna olla.

10 vuotishääpäivästä mies on kysynyt, mitä haluan tehdä. Olen esittänyt toiveet, että haluan juosta, syödä hyvin ja *piip*. On luvannut toteuttaa toiveet.

Minussa on varmaan tullut joku tekovika alkuun pannessa kun ahistaa kaikki juhlat omalla kohdalla. Toisten juhliin osallistun innolla ja odotan niitä, mutta itse en jaksa alkaa sellaisia järjestämään.

Oma hääpäivä käväistiin maistraatissa yks maanantai ja tarjottiin vanhemmille kahvit. Ja sekin oli minusta liikaa. Mutta viime tingassa iski pupu pöksyyn ja en uskaltanut ihan salaa vihille mennä kun pelkäsin, että anoppi suuttuu minuun kun esikoispoika olis viety vihille ilman mitään juhlantynkää.

Mie olin niin hullun rakastunut tuohon tyyppiin, että ei järki päätä pakottanut. Vähän kuin olis löytänyt tuliterät lenkkarit ennen ultrajuoksua ja ne oli pakko saada. Hyvin on kuitenkin mennyt ja rakkoja ei ole tullut. Nyt on lenkkarit sisään ajettu ja ovat muotoutuneet mukaviksi. Niistä en enää luovu. Jos vikoja tulee niin paikataan.

Parhaat hetket elämässä on ollut kun olen tehnyt raskaustestin ja olemme saaneet iloita uudesta elämästä.

Jälkeen päin ollaan ajateltu, että hullujahan me oltiin silloin. Ei kai kukaan järkevä ihminen kahden viikon tutustumisen jälkeen päätä, että naimisiin mennään ja lapsia tehdään. Mutta järki pakeni sinä iltana minun päästä kun näin miehen kapakassa seisovan oven vieressä. Huumaannuin niin, että kävelin vessan oveen pahki ja sain kuhmun otsaan. Siitä ei ollut enää paluuta tasapainoiseen vanhanpiian elämään.

Ehkä tämä tuleva hääpäivä herkistää omankin mielen ja tulee vanhoja muistoja mieleen. Mutta se aika on muistoissa sellaista syksyn ruskan oranssia ja keltaista.

Hyvää hääpäivää Sepolle ja varsinkin niitä tulevia vuosia, mitä teillä on yhdessä edessä.

Link to comment
Share on other sites

Heip. Kyllä sitä naimisiin pääsee vähemmälläkin hössöttämisellä. Menin naimisiin 20-vuotiaana. Huhtikuussa sain päähäni, että nyt mennään naimisiin ja elokuussa oli häät. Vieraita oli varmaan jotain 50. Ei tullut käytyä kampaajalla eikä kosmetologilla, eihän sitä 2-kymppisenä tarvi.

Hääpäivän aamuna kävin juoksulenkillä isäni kanssa saamassa tervettä punaa poskiin huonosti nukutun yön jälkeen. Yhteen muutimme mieheni kanssa vasta häiden jälkeen, joten häitä edeltävä yö vietettiin eri osoitteissa.

Kohta ollaan oltu naimisissa 17 vuotta ja taipaleelle on mahtunut ylä-ja alamäkiä. Kaksi ihanaa lasta meillä on ja mun unelma omakotitalosta toteutui pari vuotta sitten. Nyt sitä sitten miettii, että mistä unelmois. Ainakin siitä ekasta maratonista...

Link to comment
Share on other sites

Toisaalta. Ainakin oman ymmärrykseni mukaan naiselle saattaa pelkkä järjestely ja siihen liittyvä hössääminen olla nastaa. Enempää yleistämättä.

Kun muistelen menneitä, niin omat hääni menivät varsin mukavasti, toki olivat silloin - 80 paljon vaatimattomammat kuin nämä nykyiset.

>>>Kohta 26 v. onnellisesti naimiaisissa. <<<

Link to comment
Share on other sites

Minulla meni häähössötys myös ohi, koska en ole mikään hössöttäjä. Häissä oli periaatteena saada sukulaiset kerralla kasaan ja syödä hyvin. Sukulaiset odottivat luultavasti perheenlisää, kun menimme nopealla aikataululla naimisiin, mutta "kantoaikani" olikin 7 vuotta, jolloin saimme esikoisemme. En menisi sanomaan, etten vaihtaisi päivääkään pois. Vaihtaisin montakin, mutta mies ei vaihtamalla parane. Löysin jonkun, joka on myös liikuntariippuvainen, joten ei tarvitse selitellä lenkille lähtöä. Pojat ovat myös oppineet vanhempien liikkuvan elämäntavan. Ennen häitä on ihan normaalia miettiä, onko tekemässä oikeaa ratkaisua. Kolmastoista vuosi on rengastettuna menossa ja ainakin vielä ratkaisu tuntuu ihan oikealta.

Anna asioiden sujua omalla painollaan. Olette varmasti morsiamen kanssa oppineet tuntemaan niin hyvin toisenne, ettei hänkään odota sinulta mitään pelletemppuja ennen häitä. Onnea tulevaan juhlaan.

Link to comment
Share on other sites

Joo, itellä kohta 12-vuotishääpäivä plakkarissa. Menin naimisiin avojaloin 19-vuotiaana. Olihan se hauska järkytys kaikille, hihii ;) Häissä oli n. 30 ihmistä, paistettiin makkaraa, syötiin jäätelöä ja keiteltiin nuotiokahvit. Ei ollut hienoja hääpukuja, alboissa asteltiin "alttarille", joka oli pieni pöytä mieheni kummin syntymän johdosta muinoin istutetun pihlajan juurella. Hyttyset söi ja aurinko paistoi.

Ei ollut stressiä, kun ei ollut juhlatkaan suuret. Nyt jos menisin naimisiin, voisi olla stressiä rahasta, häiden tyylistä, kampauksista ja siitä, että pitäis kavereille järjestää hyvät ja tyylikkäät pippalot, mutta onneksi sillon oltiin niin nuoria, ihan järjettömän rakastuneita ja juhlan sisältö oli pääasia. Ihan mukavat juhlat oli, kun kaikkien kanssa ehti jutella, vieraatkin tutustuivat toisiinsa ja naimisiinkin päästiin.

Nyt olis kiva järjestää isommat kemut ihan vaan yhteisen taipaleen kunniaksi (lähipiiriä kun kattoo, ei se niin tavallista ole, että näin kauan ollaan yksissä ja vielä jatkaakin aiotaan), joista ihan varmasti tulis stressiä. Siksi ei olla vielä viitsiydytty. Ehkä sitten 15-vuotista taivalta vois urakalla juhlia.

En tiiä mikä olis oikea tapa sitten olla stressaamatta tai stressata. Kukin kai tyylillään. Stressaa sitten vaikka siitä ettei stressiä ole.

Sepolle kovasti onnea ja voimia juhlain järkkäilyihin! Kyllä se miestä syö, kun pitää kaikenlaista ottaa huomioon. Ja ihan vaan vinkiksi, että itellä olis kannattanut ennen tahdonia jotain rykäistä äänen avaamiseksi, tuli melko miehekkään karhea tahdon. Sitä kun vähän kuitenkin jännitti, ja piti pappia tovi kuunnella hiljaa, niin ei meinannut äänikään oikein irrota..

Ja minusta hääpäivää pitää aina juhlistaa, edes jotenkin, vaikka olis minkälainen kiire ja hoppus!

Link to comment
Share on other sites

Sepolla on oikia asenne. Ei sitä häistä kannata turhaa ressiä kantaa.

Nykyäänhän häitä suunnitellaan paljon tarkemmin kuin itse avioliittoa. Eli päälaelleen on tämäkin asia kääntynyt.

Me mentiin naimisiin jo yli 6 vuotta sitten. Nuoria oltiin ja ollaan vieläkin.

Häissä lähes kaikki mikä voi mennä pieleen, meni pieleen. Silti kukaan häävieraista ei häiriintynyt.

Ensin hajosi hevoskärryt, joilla meidät oilisi pitänyt kirkosta viedä seurakuntatalolle itse juhliin. Onneksi sitten myöhästy pappi puoli tuntia, niin hevoskärrymies onnistui järjestämään toisen kyydin.

Kakut menivät pilalle ja muutakin sählinkiä sattui, mm. morsiammen kaikki korut unohtuivat ja kampaus oli "kauhea" (hänen mielestään) ja mitä vielä... Siltikin häät olivat mahtavat. Ruuat olivat loistavat ja vieraat ihania. Enokin sai syötyä varmaan 30 kpl tyrnikiisseleitä.

JA lisäksi vielä ollaan naimisissa ja erota ei aiota koskaan.

Vinkkinä voisin todeta, että kannattaa järjestää sellaiset häät kuin haluaa itse. Eikä sellaisia mitä sukulaiset hauluaa. Varsinkin nuorilla tahtoo olla, että liikaa kuunnellaan muita.

Eli stressi ja hössötys pois ja nautiskelua, oikeaa arvostusta ja itsensä näköiset juhlat tilalle. Avioliitto ja perhe ovat kuitenkin koko yhteiskunnan perusyksiköitä, joita tulee ja pitää vaalia. Onnea vaan Seppo!

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy