Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Takapainoinen Taapertaja

Uintikunto

Recommended Posts

16 minuuttia sitten, AnttiSn kirjoitti:

Ei kannata yliarvioida omaa kehontuntemusta. Itselläkin kuitenkin parikyt vuotta pallopelejä takana ja koordinaatio on vähintään erittäin hyvä vs. keskiverto ihminen. Mutta kun ei ole uinut sillä tavalla vakavissaan, niin se koordinaatio vaakatasossa osaa tehdä tepposia. Uinnissa vieläpä loppujen lopuksi pieneltä tuntuvat virheasennot johtavat kohtuu dramaattisiin ongelmiin, jotka voi sitten ilmetä ihan eri puolella kuin mistä virhe alunperin on lähtöisin ja sitä kautta itsediagnoosi voi olla turkasen hidas tapa korjata ongelmia. 

Oikeassa olet, noinhan se on. Itsellä olis tavoitteena just saada tekniikka sille mallille, että vois uida pidempään ilman, että puutteellisen tekniikan takia uupuu. Kunto on eri asia, mutta vaikka nyt kuntoa riittäisi pidemmälle, tekniikka ei anna periksi. Nykyisellä tekniikalla menee räpiköimiseksi ja ärräpäiden lausumiseksi.

 

Mutta täytyy tässä hissukseen tuumailla ja katsella uintivideoita ja sitten jos innostuu enemmän, ilmoittautuu kurssille oppimaan alkeet.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kyllä Phelps saattaisi sittenkin uida sen 20 kpl, koska ei se matkana ole kuin 500 m ja mahdollisesti 400 m uimari voisi olla tuossa testissä parhaimmillaan. Mutta hyvä voisi olla myös joku kilometrien kerääjä, jolla ei ole mitään räjähtävää nopeutta.

 

Rohkeimmat ovat laittaneet uintivideoita tänne koko kansan katsottavaksi. Kyllä me sieltä ne karkeat virheet löydetään. Kannattaa kuvata veden päältä, sekä veden alta edestä ja sivulta. 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
12 tuntia sitten, 226 kirjoitti:

Rohkeimmat ovat laittaneet uintivideoita tänne koko kansan katsottavaksi. Kyllä me sieltä ne karkeat virheet löydetään. Kannattaa kuvata veden päältä, sekä veden alta edestä ja sivulta. 

Tattista, mut teknisistä syistä ei oo oikein mahdollista eikä oo ihan mun juttu jaella yleiseen jakoon unelmavartaloani. 🙂

Share this post


Link to post
Share on other sites
27 minuuttia sitten, WBlake kirjoitti:

Tattista, mut teknisistä syistä ei oo oikein mahdollista eikä oo ihan mun juttu jaella yleiseen jakoon unelmavartaloani. 🙂

Mitäs tekniikkaa tuohon tarvii, kaveri mukaan joka kuvaa. Eihän uimisessa näy edes koko vartalo. 

Meidän töissä on eräs entinen kovatasonen uimari niin voin näyttää hänelle. Esim 50m selkäuinnin SE tulos oli hänellä 12v

 

  • Like 1

Share this post


Link to post
Share on other sites
28 minuuttia sitten, WBlake kirjoitti:

Tattista, mut teknisistä syistä ei oo oikein mahdollista eikä oo ihan mun juttu jaella yleiseen jakoon unelmavartaloani. 🙂

Mä voin tulla joskus kuvaamaan, varsinkin jos sulla on se unelmavartalo. Kyllähän sitä kannattaa esitellä.. 😁

  • Haha 1

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen vetänyt uinnin tekniikkakursseja hyvinkin alkuvaiheessa oleville uimareille. Ehkä pari yleisintä vapaauinnin virhettä alkuvaiheessa ovat:

1. Jalat uppoavat, jolloin käsillä tehdään paljon töitä pelkästään pinnalla pysymiseen, eikä niinkään eteenpäin viemiseen. Tästä seuraa se, että alkuvedossa painetaan vettä, siis kättä, altaan pohjaa kohden suunnilleen pään tasolle asti. Sen jälkeen voi olla tulee muutama kymmenen senttiä eteenpäin vievää vetoa ja sitten tulee jo kiire nostaa käsi liian aikaisin vedestä ja liukuvaan uintiin johtava työntövaihe jää kokonaan tekemättä. Potkun uppoaminen johtuu yleensä nilkan jäykkyydestä ja oikeastaan koko alavartalon jäykkyydestä selästä alaspäin. Potkun ei tarvitse olla isoa, eikä edes voimakasta, mutta jalkojen pitää olla koko matkalta melko pinnassa ja etenkin työtä tekemättömien lihasten rentona.

2. Kädet palautetaan niin jäykkänä, että missään vaiheessa lihaksiin ei tule hapettavaa ja rentoa vaihetta. Vinkki numero 1 on käden palauttaminen niin, että kämmenselkä osoittaa koko ajan uintisuuntaan. Rennossa palauttamisessa myös sormenpäät melkein hipovat veden pintaa aika lähellä vartaloa, mutta tuo ei ole niin välttämätöntä, eikä edes toimi aallokossa tai märkäpuvulla.

3. Hengitys on lyhyt tai muuten heikko, jolloin happivelkaa syntyy hitaassakin vauhdissa.

4. Pään asento väärä ja johtaa muihin vartalon asentovirheisiin.

5. Kädet laitetaan veteen pään edessä ristiin ja oikein työnnetään kämmen syvälle. Tällä hävitään alkuveto ja aiheutetaan helposti myös turhaa kiemurtelua.

6. Kyynärpään pitäisi vedon alussa pysyä lähellä veden pintaa, jolloin eteenpäin työntävää voimaa saadaan koko käden alueelle. Eli veto ei saa edetä kyynärpää edellä, silloin käsi vaan sujahtaa veden läpi. Tämä kyynärpään uppoaminen on ehkä kaikkein vaativin asia vähän enemmänkin vapaauintia harrastaneelle, ja sen oppiminen vaatii myös uintikilometrejä.

 

Yhä edelleenkään en lähtisi nostamaan uintivauhtia kadenssia lisäämällä, vaikka se näyttääkin olevan muodissa. Etenkin pitkän matkan triathlonisti ja hieman iäkkäämpi hyötyy enemmän liukuvasta ja rauhallisesta tekniikasta kuin kierroksien lisäämisestä. Kierroksien lisääminen tarkoittaa vääjäämättä sitä, että jostain kohtaa veto jätetään vajaaksi ja se kohta lienee yleensä työntövaihe.  

  • Like 2
  • Thanks 2

Share this post


Link to post
Share on other sites
1 tunti sitten, 226 kirjoitti:

Olen vetänyt uinnin tekniikkakursseja hyvinkin alkuvaiheessa oleville uimareille. Ehkä pari yleisintä vapaauinnin virhettä alkuvaiheessa ovat:

1. Jalat uppoavat, jolloin käsillä tehdään paljon töitä pelkästään pinnalla pysymiseen, eikä niinkään eteenpäin viemiseen. Tästä seuraa se, että alkuvedossa painetaan vettä, siis kättä, altaan pohjaa kohden suunnilleen pään tasolle asti. Sen jälkeen voi olla tulee muutama kymmenen senttiä eteenpäin vievää vetoa ja sitten tulee jo kiire nostaa käsi liian aikaisin vedestä ja liukuvaan uintiin johtava työntövaihe jää kokonaan tekemättä. Potkun uppoaminen johtuu yleensä nilkan jäykkyydestä ja oikeastaan koko alavartalon jäykkyydestä selästä alaspäin. Potkun ei tarvitse olla isoa, eikä edes voimakasta, mutta jalkojen pitää olla koko matkalta melko pinnassa ja etenkin työtä tekemättömien lihasten rentona.

2. Kädet palautetaan niin jäykkänä, että missään vaiheessa lihaksiin ei tule hapettavaa ja rentoa vaihetta. Vinkki numero 1 on käden palauttaminen niin, että kämmenselkä osoittaa koko ajan uintisuuntaan. Rennossa palauttamisessa myös sormenpäät melkein hipovat veden pintaa aika lähellä vartaloa, mutta tuo ei ole niin välttämätöntä, eikä edes toimi aallokossa tai märkäpuvulla.

3. Hengitys on lyhyt tai muuten heikko, jolloin happivelkaa syntyy hitaassakin vauhdissa.

4. Pään asento väärä ja johtaa muihin vartalon asentovirheisiin.

5. Kädet laitetaan veteen pään edessä ristiin ja oikein työnnetään kämmen syvälle. Tällä hävitään alkuveto ja aiheutetaan helposti myös turhaa kiemurtelua.

6. Kyynärpään pitäisi vedon alussa pysyä lähellä veden pintaa, jolloin eteenpäin työntävää voimaa saadaan koko käden alueelle. Eli veto ei saa edetä kyynärpää edellä, silloin käsi vaan sujahtaa veden läpi. Tämä kyynärpään uppoaminen on ehkä kaikkein vaativin asia vähän enemmänkin vapaauintia harrastaneelle, ja sen oppiminen vaatii myös uintikilometrejä.

 

Yhä edelleenkään en lähtisi nostamaan uintivauhtia kadenssia lisäämällä, vaikka se näyttääkin olevan muodissa. Etenkin pitkän matkan triathlonisti ja hieman iäkkäämpi hyötyy enemmän liukuvasta ja rauhallisesta tekniikasta kuin kierroksien lisäämisestä. Kierroksien lisääminen tarkoittaa vääjäämättä sitä, että jostain kohtaa veto jätetään vajaaksi ja se kohta lienee yleensä työntövaihe.  

Hyviä vinkkejä jos taas aktivoituisi altaaseen jossain vaiheessa. Tuossa on varmaan kaikki kohdat joissa itsellä toivomisen varaa joko paljon tai vielä enemmän. Kiitos! 🏊‍♂️🙂 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
2 tuntia sitten, 226 kirjoitti:

Yhä edelleenkään en lähtisi nostamaan uintivauhtia kadenssia lisäämällä, vaikka se näyttääkin olevan muodissa. Etenkin pitkän matkan triathlonisti ja hieman iäkkäämpi hyötyy enemmän liukuvasta ja rauhallisesta tekniikasta kuin kierroksien lisäämisestä. Kierroksien lisääminen tarkoittaa vääjäämättä sitä, että jostain kohtaa veto jätetään vajaaksi ja se kohta lienee yleensä työntövaihe.  

Tuohon taitaa yleensä olla perusteena se, että liukuvuutta on helpompi saavuttaa altaassa kuin avovedessä, etenkin aallokossa. Mitä itse lukenut avovesiuimareiden valmennukseen perehtyneiden vinkkejä, niin kadenssi on jotain, joka on kullekin yksilölle ja sen yksilön tekniikalle luonnollista. Keskimäärin huippu-uimareilla avovedessä aavistuksen korkeampi kadenssi kuin altaassa. Tämähän ei tarkoita sitä, että huono uimari tulee paremmaksi nostamalla kadenssia, mikä on luontainen väärinymmärrys edellisestä havainnosta!

 

Itse tässä vuoden uintien jälkeen vielä haen jatkuvasti sitä omaa uintitekniikkaa - vetääkö pitkiä vetoja vai kauhoa korkeammalla frekvenssillä. Jonkin sortin empiiristä analyysiä tein viime kesän avovesiuinneista, eli noin 2km pitkistä pätkistä vedin pitkällä vedolla ja liukuen, jonka jälkeen tyypillisesti joka keskittyminen herpaantui tahi voimat uupui ja tähän tuli usein 500-1000m pätkä korkean frekvenssin kauhomista. Lähes säännöllisesti sykevyöllä tehdyissä uinneissa näkyi, että pitkä veto korreloi nopean vauhdin ja alhaisen sykkeen kanssa kun taas lyhyt veto korkea kadenssi puolestaan hitaamman vauhdin ja korkeamman sykkeen kanssa. Toki varmaan omassa tapauksessa kyse on enemmän siitä, että tekniikka hajoaa kuin, että osaisin puhtaalla tekniikalla nostaa kadenssia...

 

Kaksi uimatekniikkaan liittyvää omakohtaista havaintoa lisään vaikka tähän, vaikkei ne uintikuntoon liitykään. Asia numero yksi on jäykät nilkat. Käytännössä en pääse juuri eteenpäin pelkästään potkien, koskapa nilkat ei ojennu riittävästi. Tuohon yrittänyt vaikuttaa venytellen, mutta onhan se myönnettävä että taas on kulunut useampi viikko, ettei säännöllistä venyttelyä ole takana. Toinen minkä itse huomannut on se ojennusvaiheen käden asento. Aluksi yritin liukua melko lähellä vedenpintaa, mutta totesin, että pirun hankala homma. Sitten hoksasin jostain, että jäykillä olkapäillä voi olla järkevämpää liuttaa käsi jo valmiiksi alemmaksi, josta sen otteen saa paremmin haettua. Eli käytännössä annetaan periksi muutamat sentit sieltä alkuvedosta ja haetaan ote alempaa, missä olkapää antaa periksi. Ehkä sitten menin tässä hitusen yli ja käsi alkoi olla sen verran alhaalla, että se merkittävästi jarrutti liukua. Nyt yrittänyt pari kertaa liukua vähän korkeammalla ja yllätyksekseni todellakin liukumista tapahtuu normaalin uppoamisen sijaan!

 

Uintikuntoon liittyen. Vaikka uinti onkin erittäin merkittävästi tekniikkalaji, niin pelkällä tekniikalla ei uida. Ainaskin itse nollasta uinnin aloittaneeni totesin, että melko paljon löytyy pienehköjä uintiin kaivattavia lihaksia olkapäistä, joiden kunto ei-uimarilla oli aika heikko. Siten uintimatkan ja nopeuden lisääminen ei ihan pelkällä tekniikan kuntoon laittamisella onnistu, vaan siihen joutuu myös uimaan!

 

 

Share this post


Link to post
Share on other sites
19 minuuttia sitten, AnttiSn kirjoitti:

Uintikuntoon liittyen. Vaikka uinti onkin erittäin merkittävästi tekniikkalaji, niin pelkällä tekniikalla ei uida. Ainaskin itse nollasta uinnin aloittaneeni totesin, että melko paljon löytyy pienehköjä uintiin kaivattavia lihaksia olkapäistä, joiden kunto ei-uimarilla oli aika heikko. Siten uintimatkan ja nopeuden lisääminen ei ihan pelkällä tekniikan kuntoon laittamisella onnistu, vaan siihen joutuu myös uimaan!

Tätä olen omillekin uimareille aina yrittänyt painottaa. Kerta viikossa Hyppösen opetuksessa ei johda mihinkään, jos muuna aikana ei käy altaassa. Onneksi meillä on hyviä esimerkkitapauksia niistä, jotka uivat myös muita kertoja viikossa ja niitä, jotka eivät ui. Kaikki kuitenkin osallistuvat varsin aktiivisesti 1000 m testiuinteihin muutaman kerran vuodessa ja siellä näkee ketkä ovat tehneet muutakin kuin vain keskittyneet tekniikan hiomiseen. Yksi tyttö on parantanut minuutin jokaisessa testissä. Liikkeelle lähdettiin 23 min tuloksesta ja edellisessä testissä meni 17.25. Nyt hän alkaa olemaan jo vähintään 16.30 vauhdissa ja se selviää kun todennäköisesti tammikuussa on seuraava testi. Pakosti tuo huima kehittyminen jossain vaiheessa hidastuu, mutta hän on myös ahkerin harjoittelija.  

Minä puolestaan taistelen jo hidastumista vastaan. Mitä kovempaa treenaan, niin sitä lähemmäs pääsen viime vuosien parasta tulosta (14.02) ja sekin on melkein 2 min ennätysvauhdista, jota pääsin ikävälillä 16-35 v. Tammikuussa olisi hienoa vielä kerran uida tonni alle 14 min, mutta se vaatii kovan loppurypistyksen ainakin 3 viikon ajalta ennen testiä.  

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olen tässä myöhäisemmässä uintiharrastusvaiheessa harjoitellut rauhallisemman frekvenssin uintia. Se alkaakin tuntua jo luontevalta varsinkin rauhallisemmassa vauhdissa jolloin voi lipua eteenpäin melko rentona. Kovempaakin pääsee, eli ote tuntuu tarvittaessa pitävän, mutta jos uin vähänkään kovempaa hitaalla frekvenssillä, tulee happivelkaa pikku hiljaa kun hengitys tapahtuu liian harvoin. Voi olla, että siinä tilanteessa myös kehossa on jotain ylimääräisiä jännityksiä jotka kuluttavat happea. Siksi lopulta minulle luontevinta on uida vähän hosuvan tuntuisesti vaikka matka olisi pidempi. Tämä on varmaan hyvin henkilökohtainen asia. Minusta ihan kv kisatasollakin näyttää olevan pidemmillä matkoilla yllättävän paljon eroja frekvensseissä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now

×

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy