Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Turisti


henkilö
 Share

Recommended Posts

Olipa kerran maraton. Kaukana ulkomailla suuren meren takana oli se, aina Ruotsissa asti. Tukholman kuningas alamaisineen oli sen järjestänyt. Palkinnoksi ei ollut kuningas hennonnut laittaa puolta valtakuntaa ja sievää tytärtään, mutta oivallisia alpakkalusikoita ynnä muita joka kodin tarve-esineitä oli yltäkyllin. Niiden innoittamana päätti turistikin osallistua.

Laivan pilssikannen alapuolella painoivat nukkuvan maratonmatkaajan selkää kölin kiinnityspultit ikävästi, mutta muutoin sujui matka rattoisasti. Samassa hytissä matkasi pari turistijuoksijaa sekä huoltaja, joka kovasti protestoi. ”Yksinkö tässä on kolmea miestä huollettava?” Tyypillinen yksinhuoltaja.

Lähtölaukauksen pamahdettua säntäsi turisti matkaan kuin gallialainen kivenhakkaaja Obelix. Kenialaiset olivat saaneet juoniteltua pienen lähtönumeronsa ansiosta sen verran etumatkaa, että turisti päätti viisaasti keskittyä omaan juoksuunsa ja katsoa miten pitkälle se riittää. Se riitti 29,654km:n asti.

Ovelasti olivat nimittäin Tukholman kuninkaan hovimuurarit rapanneet kierrosten välillä tiilimuurin keskelle katua. Siihen rysäytti turisti. Eivät muurin olemassoloa kaikki edes huomanneet, kun taas toiset kiersivät sen juonikkaasti ja perässä tulevat hyppivät raunioiden yli. Asia oli nimittäin niin, ettei turisti ollut Andorrasta tai Beninistä, vaan Suomesta. Hakkapeliittain sukua ovat suomalaiset - ja tyhmiä. Taskuunsa keräsi turisti särkyneet muurikivet, kymmenisen tuhatta kiloa, ja jatkoi matkaa.

Että riittikö juonittelu? Ei, olivat kuninkaan alamaiset häijyllä tavalla siirrelleet kilometrikylttejä loitommalle toisistaan. Pitkiä ovat mitat täälläpäin, tuumi turisti ja jatkoi matkantekoa. Hard run hallelujah!

Helsingin Pitkääsiltaakin pitemmän Tukholman sillan jälkeen lensi turisti heinikkoon. Kramppi! Molemmat takareidet ilmoittivat olevansa lopen kyllästyneet mokomaan pelleilyyn. Silloin huusi turisti erään sanan jota ei tässä yhteydessä sovi toistaa, mutta p:llä se alkoi ja lopussa oli erkele. Sen saa sanoa kun oikein kovasti sattuu, mutta oliko tahdikasta huutaa niin kovaa että siltapalkit notkuivat, sitä sietää mediassa pohtia.

Vanuatun, Albanian tai ehkä myös Belgian juoksija olisi tässä vaiheessa viimeistään jättänyt kesken, mutta eipä ollut turistille kertynyt lisäviisautta matkan pidetessä. Tarkistuspunnituksessa oli turisti havainnut tiilien painon lisääntyneen viitisentuhatta kiloa, millä sinänsä juoksun loppua ajatellen ei ollut juurikaan merkitystä. Lienevätkö hikoilusta kostuneet.

Yksinhuoltajan persoonaa ei näkynyt. Myöhemmin kävi ilmi että hän oli hankkimassa kokemusta Prips-merkkisestä urheilujuomasta Taalainmaalaisten naisvoimistelijoiden kanssa Skanssenin ulkoilmatapahtumassa. Kovin löyhä oli huoltajan arvomaailma.

Urheasti, mutta tyhmästi, jatkoi suomalainen taivallustaan. Mitätön oli hänen kielitaitonsa, ruotsi niistä vähäisin. Kaiken ymmärsi turisti kuitenkin kun kadun varrelta kuului riikinmaan valtakielellä: No, hyvinhän se meni tähän asti! Miten niin, tähän asti? Miten voi kadunmies tietää milloin on turistilla alkanut huonosti menemään. Se, että juoksu on sen näköistä että olisi kakat housussa, ei välttämättä tarkoita että ovat. Tai vaikka olisivatkin, niin milloin ovat tulleet, vaikka ensimmäisellä kilometrillä, mistä sen voi ulkopuolinen tietää! Ei pitäisi lajia tuntemattoman kannustaa.

Koska turistilla oli kokemusta, oli hän sitä auliisti hyttitoverilleen jakanut, tämä kun oli ensikertalainen.” Muista kuomaseni kaksi asiaa jotka tulevat mieleesi juoksun aikana. Ensimmäinen on sanasta sanaan: Mitä v-a (lyhennys sanasta vilttihattu) mä täällä teen? Ja toinen on jo lähes mantraksi muodostunut: Ei ikinä enää!” Muistipa turisti itsekin nuo viisaudet juoksunsa aikana. Muisti, ja niitä hoki. Jälkimmäisen lupauksen hän vannoi pitävänsä, paitsi Berliinisssä, mutta sehän onkin vasta syksyllä.

No, pääsihän turisti maaliin. Nöyryytettynä, piestynä ja häpeissään, eipä ollut alpakkalusikkaa vaimolle tuliaisiksi, ei Tukholman kaupungin avainta ja kunniakansalaisuutta. Rakkoja oli.

Mitä siis oppi turisti?

Normaalisuorituksella ei palkinnoista kannata haaveilla. Berliinissä tiukempi avaus ja Mozambikin miesten imuun heti lähdössä. Sen oppi turisti.

Link to comment
Share on other sites

Hah-hah...fantastinen tarina. Nauroin ettei meinannut loppua tulla.......

Ehkä parhain netistä lukemani "tarina". Kirjoittajalle tiedoksi että jos olet tällä hetkellä satamassa trukkikuskina niin harkitse ihmeessä alan vaihtoo. Hyville kirjailijoille on aina tilaa. Mä en nyt tän enempää,mun on vielä luettava toi tarina kertaalleen.....

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy