Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Aloittelijana Lapponia-hiihtoon.

Arvostele ketju:


PZQ-70
 Share

Recommended Posts

Olisi tarkoitus osallistua Lapponia-hiihtoon ja hiihtää kaikki matkat täytenä versiona eli matkaa tulee 60 + 50 + 80 kolmena eri päivänä.

Väliin tulee kaksi lepopäivää.

Kuntoilutaustasta sen verran että juoksua olen harrastanut 2,5 vuotta ja maraton meni kesällä 4,5 tuntiin.

Hiihtoa en ole juurikaan vielä tehnyt ja vielä vähemmän vapaalla tyylillä.

Kuntosalilla olen käynyt tekemässä lähinnä keski- ja ylävartaloa sekä sauvoilla käynyt kävelemässä.

Lapponia-hiihto hiihdetään maaliskuun lopussa, eli on jonkun verran aikaa hakea hiihtokuntoa.

Kysyisinkin teiltä ammattilaisilta että onko ihan mahdoton urakka?

Olen ymmärtänyt että oikealla tekniikallakin voittaa monta minuuttia ja minun tapauksessani voi varmaan puhua tunneista,

eli saako pääkaupunkiseudulla tekniikkaharjoituksia?

Link to comment
Share on other sites

En ole ammattilainen mutta vastaan silti. Olen kaksi kertaa ollut mukana Lapponiassa joten uskon jotakin tietäväni asiasta. Eli ei ole mahdoton urakka.

Hio hiihtotekniikkasi sellaiseksi, että et uuvu huono tekniikan aiheuttaman esim toispuoleisen rasituksen takia. Eli kuokkaa pitää päästä molemmin puolin ja mahdollisimman paljon wassua. Mäet ovat aivan toista luokkaa kuin täällä etelässä. Jos katsot toisen päivän reittiprofiilia niin se alun tunturinousu on ihan oikeasti aika rankka. Sen nousun jälkeen mennäänkin sitten hyvällä kelillä todella kovaa alamäkeä joten laskutekniikka korostuu.

Fyysisesti pitää olla hyvässä kunnossa jotta viimeisen päivän Hetta-Pallas-Olos matkasta ei tule todellinen tuskien taival. Tuolla Lapponian viikolla Lapissakin keli alkavat jo lämmetä joten iltapäivän puolella lumi alkaa olla jo märkää vaikka lähdössä olisi oluut pikku tai isompikin pakkanen, eli kun lumi menee märäksi ja edellä menee 100...150 hiihtäjää niin ura on jo aika pöperöinen ja Olokselle saavuttaessa on muutama mukava nousu.

Summa summarum, tekniikka hyvin haltuun jotta jaksat väsyneenäkin liukua ja vaihtaa painopistettä rohkeasti jalalta toiselle. Ylämäkitekniikkaa ja tehoja kannattaa harjoitella.

Kysyt voiko pääkaupunkiseudulla saada tekniikkaharjoituksia? Mitä tarkoitat? Itsestäsihän se on kiinni missä niitä tekniikkaharjoituksia teet.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Minäkään en ole ammattilainen, mutta sanoisin silti, että sinne vaan sekaan! Kerran olen Lapponiassa käynyt (pois lukien Karrahuikonen) ja mieli palaisi kyllä lähteä taistelemaan se viimeinenkin päivä, mutta ei taida antaa aikataulut myöten.

Lapponia on enemmänkin mielentila kuin kilpailu, jotenkin siellä tunturissa hiihtämisessä on vaan ihan oma fiiliksensä. Mutta kuten mustikka edellä totesi, on niihin mäkiin syytä suhtautua kunnioituksella. Sanoisin kuitenkin, että se toisen päivän aloittava tapponousu mennään tod.näk hitaasti jonossa, ainakaan itselläni ei olisi edes ollut mahdollisuutta lähteä kovaa vauhtia siinä ryysimään. Ja laskut ovat tosiaan vähintäänkin vauhdikkaita - ja pitkiä! Vaikka olisi itse kallepalander, saa olla tarkkana, ettei aja kenenkään päälle. Kaikkinensa upea tapahtuma.

Link to comment
Share on other sites

Koko ikäni hiihtäneenä, mm. Pirkka ja Pogosta, en lapponiaa, mutta muuten nuo ladut tuttuja, sanoisin että liian iso pala tuolla olemattomalla kokemuksella hiihdosta ja varsinkin pitkänmatkanhiihdosta. Tekniikka pitäisi olla todella hyvin hanskassa, pienikin epävarmuus ja -tarkoituksenmukaisuus liikeradoissa hukkaa älyttömästi energiaa, pitää sujua ns. unissaankin. Suosittelen ensin jotain 50-70km massahiihtoa ja sen perusteella aikaisintaan vuoden päästä tourille. Kuntosikaan ei ole kovin kummoinen, 4.5 maralla ei mitään premiumia.

Link to comment
Share on other sites

Koko ikäni hiihtäneenä, mm. Pirkka ja Pogosta, en lapponiaa, mutta muuten nuo ladut tuttuja, sanoisin että liian iso pala tuolla olemattomalla kokemuksella hiihdosta ja varsinkin pitkänmatkanhiihdosta

Joo, päivän harkinneena joudun ehkä tulemaan minäkin ainatäysiin linjoille tässä asiassa. Ainakin kannattaa käydä tosiaan testaamassa kunto vaikkapa Finlandiassa ja miettiä maalissa, että jaksaisiko vielä 30 km lisää.

Harjoittelua vauhdittamaan laitan tähän yhden kuvan Himmelriikin tapponousun päältä Nammalakurusta, keväältä 2010. Kun keskittyy valokuvaukseen, ei tule vetäneeksi itseään piippuun ;)

post-8862-14304185189236_thumb.jpg

Link to comment
Share on other sites

Kuntosikaan ei ole kovin kummoinen, 4.5 maralla ei mitään premiumia.

Tähän täytyy kyllä kommentoida, ettei tartte olla tuon kummempi maratonjuoksija - tai ei edes tuota tasoa - voidakseen hiihtää pitkään hyvissä voimissa. Siinä olen samaa mieltä, että kannattaa niitä pitkiä lenkkejä hiihtää ennen kuin lähtee Lapponiaan, jossa muutama pitkä lenkki pitää jaksaa päivän tai kahden palautuksella. Itse tuskin pääsin maratonin mittaista lenkkiä edes loppuun saakka mutta vajaa puoli vuotta myöhemmin hiihdin 62km aikaan 4:47:xx. Tuolloin hävisin 5min tytölle, jonka puolimaratonin aika oli 1:25:xx kun taas oma paras puolikkaani oli mennyt 2:01:xx. Ettei nuo ihan jokaisella meistä käsi kädessä mene nuo kaksi niin kovin erilaista lajia.

Link to comment
Share on other sites

Juoksu ja hiihto ovat tosiaan kyllä kaksi eri lajia eivätkä tulokset vertailukelpoisia keskenään. Sen sijaan, että olisi hyvä juoksija ollakseen hyvä hiihtäjä keskittyisin tässä nimenomaisessa tarkoituksessa mihin kysyjä on menossa enemmänkin siihen, että jaksaa pitkään ja useampana päivänä peräkkäin. Pohjat olisi kyllä tehtävä jo kesällä esimerkiksi vaeltamalla pitkiä matkoja tai kävelemällä. Semmoinen juoksukävelylenkkeily vaikkapa sauvojen kanssa metsässä, poluilla ja vaihtelevilla alustoilla on sitä lajinomaista harjoittelua.

Link to comment
Share on other sites

Mielestäni on lähes edesvastuutonta suositella Lapponia-hiihtoa henkilölle, joka omaa aloittajan kuvaaman kokemuksen hiihdosta. Aloittelijan voi kyllä laittaa suht turvallisesti kipuamaan nousuja, mutta laskuissa piilee suuri loukkaantumisriski. En tiedä, että miten tuolla laskuissa esim. toisen päälle ajaminen vältetään? Itse olen laskenut lapin tuntureiden alamäkiä vain yksin. Joskus on aurailija ilmestynyt yllättäen kaarteen takaa eteen ja olen vain humahtanut hänen ohitseen.

Link to comment
Share on other sites

Kyllähän tuonne retkeilemään lähtee muitakin, mutta tosiasia on että fysiikan ja hiihtotekniikan tulee olla kunnossa.

Alamäet on vauhdikkaita vaikka mitään kerrostalon seinää ei alas tullakaan. Viime kevään hurjin alamäkiosuus oli mielestäni viimeisen etapin tunturiylängöltä lasku kohti Pallasta. Uraa oli ajettu paljon kelkoilla ja tuuli oli puhaltanut ylimääräiset lumet uralta pois, kelkan etusuksen uraan oma suksi ja 20m laskun jälkeen vauhti oli jo niin paljon että kelkan reitti jos poikkesi paljon totutusta niin turvallaan oli. Suksia ja sauvoja katkesi, kuulemma useita.

Auraajien väistäminen onnistuu jos osaa laskea vauhdilla ja hallitsee suksensa. Ylämäistä vielä sen verran että minulla otti tuo Himmelkriikin alkunousu lähdöstä 27min ja en silti pysähdellyt yhtään vaan eteneminen oli suht sujuvaa. Jäällä piti iskeä heti kovaa jotta uran kaventuessa radikaalisti pystyi passaamaan vauhtinsa sopivasti siihen hitaaseen etenemiseen.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Tässä tulee väliaikatietoa aloittelijan matkasta kohti Lapponia-hiihtoa.

Olen käynyt hiihtämässä nyt noin 40 km ja alkaa löytymään oikea tekniikka. Wassukin onnistuu ainakin loivassa alamäessä. Olen hiihtänyt vain helpoissa maastoissa, jossa tekniikkaa pääsee treenaamaan parhaiten, mutta varmaan ensi viikolla pitää jo lisätä kuormitusta maastonkin suhteen. Sykkeet vaan nousee minun mielestäni liian korkealle tai sitten vain pitäis hiihtää vieläkin rauhallisemmin. Max syke 187 ja sykkeet hiihdossa siellä 145- 155 paikkeilla. Nyt olisi tarkoitus lisätä hiihtolenkkeihin kilometrejä ja totuttaa kroppa pitkäkestoiseen suorittamiseen.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Lapponia tuli hiihdeltyä enemmän ja vähemmän retkeilymielellä. 1000km oli hiihtoa takana ja aikaisemmin pari vuotta sitten ainoa, 60km, pitkänmatkanhiihto takana. Suurin jossittelunaihe mielestäni Lapponia suoritukseen on kelin vaikutus. Hyvän kelin ja karmean kelin vaikutus noilla reitellä sanelee meille kuntoilijoille todella paljon, joten jos ihan aloittelijana nuo meinaa läpäistä niin mukaan kannattaa varata hyvät olosuhteet. Viimeisen päivän matka välillä Hetasta Pallakselle on kokemisen/näkemisen arvoinen sellaisenaan, vakuutti komeudessaan.

Link to comment
Share on other sites

Ihan vaan mielenkiinnosta utelen, että pääsitkö tavoitteeseen? Itse, en tuolla hiihtomäärällä ja hiihtokokemuksella olisi vielä lähtenyt tuonne hiihtämään. Mutta mielestäni riittävästi lajinomaista harjoitusta ja hiihtokilometrejä ensi talvelle keräten on aika realistista lähteä hiihtoreissua yrittämään vaikka sitten ensi vuonna. Testaa ensin vaikka Finlandiassa hiihtokuntoa ja mieti miltä tuntuu hiihtää päivän palautuksella nuo matkat. Ensimmäisen päivän reitti muuten on 65km ja aika mäkinen sekin.

Link to comment
Share on other sites

Osallistu keskusteluun

You are posting as a guest. Jos olet jo rekisteröitynyt, voit kirjautua tästä sisään lähettääksesi vastauksen.
Huom!: Ilman rekisteröitymistä lähetetyt viestit tarkistetaan ennen julkaisua mainosrobottien yms. takia.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Loading...
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy