Outoja oireita,.. kokemuksia sydämestä

[Baltsu]

Miten tulehdus hoidettiin?

Mä en muista enää tarkkaan, mutta siitä tuli ensimmäinen 2000 luvun breikki treeniin. Olin silloin 2001 juossut Turussa puolimaratonin nettona 1.40 ja syksyllä lisäsin treeniä tarkoituksena parantaa kuntoani. Kävin juoksumatolla, spinningissä, body pumpissa jne. eli treenasin joka päivä monipuolisesti. Sitten tuli yhden reissun jälkeen tulehdus päälle ja muistan vain sen, että erityisesti autossa istuminen oli vaikeata. Turvavyötä ei voinut oikein käyttää. Sain muistaakseni sairaslomaa ja liikuntakiellon. Pidin varmaan sellaiset ainakin puoli vuotta niin, etten käynyt lenkillä. Suurimmaksi osaksi varmaan sen takia, kun ei sitten enää huvittanut mennä lenkille, kun se tauti oli poissa. Harrastuksen uudelleen aloittaminen oli siis vaikeata. Laihduinkin silloin samalla jostain syystä. En muista enää oliko se syöminen vaikeaa vai mistä johtui.

Eiköhän se useimmissa vaivoissa se lepo ole se lääke, mitä tarjoavat. Muutama kuukausi tekee ihmeitä sisäelimillekin.

[Guest Mozz]

Vähän samanlaisia ongelmia löytyy täälläkin. Marraskuun alkupuolella lähdin juoksemaan peruskuntolenkkiä, vaikka ennen lenkkiä tunsin itseni vähän väsyneeksi. Noh, ajattelin, että mennään tosi kevyellä vauhdilla. Lenkin aikana tunsin itseni tosi väsyneeksi ja tuntui, että sykkeet oli melko korkealla alhaiseen vauhtiin nähden, mutta luonto ei antanut periksi, ja lenkki oli pakko juosta loppuun asti.

Illalla nukkumaan mennessä rinnasta tuntui outo "pistävä" tunne. Ajattelin, että tuskimpa tuo mitään ihmeempää on. Seuraavana päivänä luennolla tuntui hetken todella oudolta: aloin hikoilemaan kylmää hikeä, sydän hakkasi nopeasti hetken ja näkökenttä tuntui kaventuvan.

Soitin YTHS:lle (Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö) ja he käskivät tulla käymään. Käynnillä otettiin EKG ja verikoe. EKG oli lääkärin mukaan normaali ja verikokeesta ei tullut muuta ilmi kuin, että hemoglobiini oli rajojen alapuolella. Lääkärin mukaan kyseessä oli luultavasti ylirasitustila ja hän käski pitämään taukoa urheilusta omien tuntemuksieni mukaan. Sain myös ohjeet hakea apteekista rautatabletteja ja tulla kontrolliverikokeeseen, kun tuo rautakuuri loppuu.

Pidin kaksi viikkoa taukoa urheilusta ja aloitin kevyen harjoittelun kevyiden lenkkien ja kuntosalin muodossa. Kävin myös pelaamassa kerran viikossa futsalia. Oloni tuntui ihan hyvältä ja sykkeetkään eivät tuntuneet nousevan mitenkään epänormaalisti harjoittelun aikana.

Kuitenkin viime ja tämän viikon aikana vasemman rinnan alueella on tuntunut outo hieman pistävä ja vihlova kipu. Kipu ei ole mitenkään erikoisen häiritsevä ja se ei tunnu koko ajan. Kipu ei myöskään haittaa arkielämää. En ole kuitenkaan enää tämän viikon maanantain jälkeen uskaltanut urheilla.

Olen lukenut, että pistävän kaltainen kipu voisi aiheutua myös esimerkiksi jumissa olevista hartioista tai muista ylävartalon lihaksista. Luultavasti on kuitenkin parempi käydä ensi viikolla uudestaan YTHS:llä ja kysellä heiltä asiasta.

Olen 21-vuotias. Jalkapalloa olen harrastanut 10-vuotiaasta ja 19-vuotiaaksi asti treenejä oli noin 4-5 viikossa. Intin jälkeen aloin pelaamaan futista "rennommin" kutosdivarissa ja tällöin pelejä ja treenejä on ollut noin pari kertaa viikossa, kun futiskausi on käynnissä. Olen harrastanut lenkkeilyä omatoimisesti monta vuotta, mutta tänä vuonna juoksumäärät ovat lisääntyneet melko paljon (3-5 lenkkiä viikossa ja juoksukilometrejä tänä vuonna reilu 800).

Kenelläkään omakohtaisia kokemuksia tämän kaltaisesta asiasta? Halu urheilla on kova, koska urheilemalla saa jotenkin henkisenkin puolen asiat kuntoon ja pystyy purkamaan esimerkiksi opiskelun aiheuttamia paineita. Kuitenkin tiedän, että oman terveyden kohdalla ei kannata hirveästi riskeerata ainakaan yllämainituilla oireilla.

[Pikku-Myy]

Marraskuun alkupuolella parin kuumepäivän jälkeen yskiä paukutin 3 vk. Yölläkin saatoin herätä siihen, että yskin. Sitten tuli kipeä kohta vasemmalle rintaan. Ensin se oli lievempi, mutta paheni sitten niin, että yskäisy koski aivan sairaasti ja aivastus oli vielä pahempaa - kuin puukolla olis joku tökännyt! Kävin työterveyslääkärillä, jonka mielestä se ei ollut murtuneesta kylkiluusta, mutta ei osannut oikein muutakaan arvella, vaan määräsi antibioottia yskään ja otettiin pikacrp, joka oli normaali eli ei keuhkokuumetta. Yskä onneksi hellitti kuurin aikana ja tietysti yritin lenkkeillä. Sykevyö painoi just kipeään kohtaan ja selvästi ärsytti kipua edelleen. Soittelin sitten sisarelleni, joka arveli, että kyseessä vois olla kylkiluuvälihermon ärsyyntyminen pitkästä yskimisestä. Jos on ko. vaiva, niin voi olla kauankin kipeä. Kannattaa elellä niin ettei ärsytä sitä edelleen. Huomasin pahimman kipukohdan olevan nimenomaan erään kylkiluun päällä ja vieressä. Muutamana aamuna piti laittaa lääkitys kohilleen Panadolilla tai Buranalla töihin lähtiessä, kun tietyt liikkeet ja esim. syvät hengenvedot ja aivastus jne. koski niin maan perusteellisesti. Vaivaa kesti kaikkiaan 2-3 vk vähitellen lieventyen. Enpä ollut moistakaan aikasemmin kokenut!

[iridium]

Ylirasituksesta toipumista vai ...sydänlihastulehduksen riski?

6.9. oli maraton, jonka jälkeen:

- 8.9. alkoi flunssa ja se oli kuumeen osalta muutamassa päivässä ohi -> maraa seuraava viikko täysin liikunnaton (vain kevyttä kävelyä)

- toinen post-mara-viikko: jälkiyskää ja -nuhaa jatkui, kuumetta ei. Juoksin yht. 17 km ja tein pari hyvin pientä tunnustelevaa salitreeniä, kaikki muu oli kevyttä / max. kevyt pk -luokkaa mutta yksi kimppalenkki meni vahingossa vk1-alueelle. -> loppuviikosta pientä lämmönrajaa (36,9), mutta ei kuumetta. Voimat ok

- kolmas post-mara-viikko (menossa): räkä ja yskiminen aika lailla loppuneet, ehkä kerran päivässä jotain. Eilen todella kevyt sali (20 min, kaksi liikettä) ja pk-alueen alle reilusti jäänyt ryhmäliikuntatunti.

Eilen illalla: nukkumaanmennessä tykytystä ja muljahtelun rjaoilla oloa jatkuvampana kuin normaalisti. Satunnaisesti näitä on varmaan kaikilla välillä, mutta tuolloin tuntui olevan tykyttelyn/muljahtelun "rajamailla" varmaan tunnin ajan enkä saanut nukahdettua sen takia. Vain tietyissä asennoissa oli mukava maata.

Tänä aamuna: koska eilinen vaivaa, "ylikuuntelen" sydäntuntemuksia. Jotenkin kuitenkin vähän tuntuu ei-tavalliselta, ikään kuin sydän erottuu herkemmin. Syke kohoaa normaalia herkemmin, mutta niinhän se tekee usein vielä tässä vaiheessa maran jälkeen. Vähän kuin olisi taas normaalia useammin "harkitsemassa muljahdusta", mutta nyt varsinaista muljahtelua ei ole tullut.

Onko kuitenkin jotain, minkä perusteella tässä voisi vähentää huolestuneisuuttaan?

- mitään yleistä väsymystä en koe, olo on normaalipirteä

- tykytystä ja muljahtelua sen sijaan tosiaan on, nyt vähän korostuneemmin

- suorituskyky on kyllä laskenut, mutta kun niinhän se melko varmasti olisi tässä kohdin joka tapauksessa, jos rankasta urheilusuorituksesta on alle 3 viikkoa?

Voiko sydänlihastulehdus olla, vaikka väsymystä ei tuntisikaan? Tässä kohdin on mahdoton päätellä mitään esim. suorituskyvyn laskusta, koska mitään kokemusta maralta palautumisesta ei tätä ennen ole. Puoliksi luulen tässä ylireagoivani, koska on toisesta aiheesta sydäntutkimuksia alla ja tulossa (ei ole toistaiseksi annettu mitään lausumaa että pitäisi urheilussa säästellä), ja puoliksi kyllä huolestuttaa.

[Snakster]

Nyt kun olin itse sydämen takia tutkittavana, niin kardiologi selitti, että elimistössä oleva yleisinfektio eli flunssa menee tavallaan melkein aina myös sydämeen. Samalla tavalla kuin flunssassa tulee usein lihassärkyjä, niin flunssan aiheuttajat jylläävät myös sydänlihaksessa, ja tämä on siis ihan normaalia. Ongelmia tulee, jos sydäntä alkaa tuolloin isommin rasittaa, jolloin vaarana on varsinainen sydänlihastulehdus. Itselläni sydänlihastulehdusta ei ollut, mutta jonkunlainen lihaksen ärsytystila. Sydänlihastulehdus kuulemma nykyään selviää helposti ihan verikokeilla, koska tulehtunut sydänlihas vuotaa verenkiertoon jotain entsyymiä, joka näkyy testeissä selvästi ja helposti. EKG:ssähän nuo mahdolliset muljahtelut ja muut muutokset näkyvät kyllä myöskin. Itse sain terveyskeskukseen sydänoireiden takia hakeutuessani ensiluokkaista hoitoa ja kaikki mahdolliset tutkimukset, vaikka koko päivähän siihen tärväytyi. Jos vähääkään epäilyttää, niin kannattaa käydä.

Miinuksena tietysti se, että saattavat määrätä harjoittelutaukoa.

[Scylla]

Kyllä voi olla sydänlihastulehdus ilman väsymystä. Tiedän tapauksen, jossa ainoa oire oli yläselkäjumi.

Todennäköisesti se ei ole mitään vakavaa, mutta oman mielenrauhasi vuoksi kannattaa ehkä mennä sydänfilmiin. Mulla oli kerran vähän vastaavaa flunssan jälkeen, paitsi että siihen liittyi myös rintakipuja, enkä saanut rauhaa ennen kuin kävin lääkärissä toteamassa että sydänkäyrä on normaali. Sydän on sellainen elin, ettei tee mieli ottaa riskejä. :)

[Snakster]

Kyllä voi olla sydänlihastulehdus ilman väsymystä. Tiedän tapauksen, jossa ainoa oire oli yläselkäjumi.

Todennäköisesti se ei ole mitään vakavaa, mutta oman mielenrauhasi vuoksi kannattaa ehkä mennä sydänfilmiin. Mulla oli kerran vähän vastaavaa flunssan jälkeen, paitsi että siihen liittyi myös rintakipuja, enkä saanut rauhaa ennen kuin kävin lääkärissä toteamassa että sydänkäyrä on normaali. Sydän on sellainen elin, ettei tee mieli ottaa riskejä. :)

Urheilijan kohdalla muuten sydänfilmikin saattaa hämätä esim. asiaan syvälllisesti paneutumatonta yleislääkäriä. En näistä niin tajua, mutta minulla sydänfilmissä näkyi ns. ST-nousu, joka indikoi infarktia ja sepelvaltimotautia, mutta kardiologi sitten sanoi, että tuo minulla ollut on eri asia ja liittyy ihan vaan atiiviseen kuntoiluun. Myöhemmin sitten googlaamalla löysin tällaisen: ”ST-välin patologinen nousu tulee erottaa normaalista fysiologisesta, etenkin urheilijoilla tavattavasta "varhaisen repolarisaation" aiheuttamasta ST-noususta”

Sen verran tuo epäilyä niitä terveyskeskuksen tyyppejä hätkähdytti, että pistivät viivana ambulanssilla sairaalaan, joten tuli sitten sekin kyyti koettua.

[iridium]

Kävinpä kaikelta varalta ja saman tien pääsin sisälle. Filmissä ei näkynyt mitään, vaikka tämä ihmeellinen "semitykytys" oli siinäkin kohdin kyllä päällä, ja lääkäri oli sitten kuunneltuaan ja verenpaineen katsottuaan sitä mieltä, että ei ole tulehdusta, eli ei määrännyt tuota sydänentsyymi- tms. arvoa otettavaksi.

Vähän jäi hämäämään kun lääkäri puhui vain sydänpussin tulehduksesta, joka on periaatteessa vähän oma juttunsa (vaikka usein liittyvät yhteen). Mutta koska olin selostanut raskaan urheilun ja flunssan + pelon että onko joku tulehdus sydämeen iskenyt, niin oletan/toivon että hän teki kuitenkin ne arviot jotka omilla taidoillaan saattoi tehdä.

Varmaan tämä on jotain samantapaista kuin Scylla edellä kuvasi. Sain luvan liikkua tuntemusten mukaan (eli eipä tässä kyllä vielä raskaampaa treeniä tee mieli tehdä, ennen kuin tykyttely harventuu).

Sydän on kyllä sen verran tärkeä, että jotenkin sen kanssa haluaa ottaa varman päälle. Tuntuivat ne siellä tk:n infossakin sen onneksi ymmärtävän, kai sitä aika harvoin reippaasti liikkuvat nuorehkot ihmiset huvikseen tulee sinne sydäntään valittelemaan. ;)

[Tarkki]

Oireiden ilmenemismuoto kuulostaa samalta kuin minulla kahden vuoden takaisen raskaan umpihanki-pirkanhiihdon jälkeen. Sain myös heti rasituksen jälkeen sitkeän flunssan, ja keuhkoputkentulehduksen, sekä epämääräisiä sydäntuntemuksia. Lisäksi ekg:ssä oli negatiivinen T-aalto, joten huolestuin todella. Epäiltiin lievää sydänlihastulehdusta.

3 kk meni lepäillessä, enkä tiedä vieläkään oliko se tarpeen, riskejä en halunnut ottaa. Lopulta tuo ekg muutos osoittautui minulla normaaliksi poikkeavuudeksi, joten tuo diagnoosi jäi epävarmaksi.

Luulenpa että kova rasitus ja alla tuloillaan ollut virusinfektio vaikutti jotenkin myös sydänlihakseen, kuten ehkä sullakin. Rauhallisesti vaan ja levon kautta aloittelet uudelleen. Tuskin mitään pysyvää vauriota sydänlihakseen on tullut, jos testit puhtaat!

Hyviä pk-kauden lenkkejä! -Ja olihan se Nuuksio kieltämättä aika raskas reissu! :)

[renska]

Noniin.

Täällä pari kuukautta sitten pohdiskelin kun tuli kesäkuussa ihan hyvää progressia, ja sitten vähän tyssähti:

http://www.juoksufoorumi.fi/vb/showthread.php?18369-10km-alle-40min&p=651250#post651250

Nyt part 2.

Heiaheia kommenteistani päätellen treenit kulkivat tosi hyvin, tehoja oli kesäkuussa 2 per viikko, uusi uimaennätys (pituus, 2km, ei niinkään nopeus). Sitten ei enää PK:n sujunut niin pidin taukoa Joroisiin saakka 1.5vk. Joroinen meni olosuhteisiin nähden aika kivasti vielä.

Sitten loivensin vähän treeniä, juoksin 15km kisan hölkkäämällä tietoisesti. Eikä homma kosahtanut täysin tässäkään vielä.

Sitten 5km@4:00 treeni minkä olin sijoittanut mielestäni kalenterissa oikeaan kohtaan, jäikin 3km mittaiseksi, ote päiväkirjasta:

"Lähti hyvin eikä kuumuus tuntunut pahalta tuulen takia mutta paukut loppuivat todella nopeasti. Luulin vielä juoksevani tavoitetta kovempaa mutta todellisuudessa vauhti oli juuri oikea. Harkitsin juoksevani coopperin viikonloppuna mutta jos se tuntuu tältä niin ei todellakaan tarvitse."

(Tähän väliin tuli vielä vähän henkilökohtaista draamaa, duuni meni alta ja elämä mullistui jokseenkin totaalisesti.)

Sitten HCM hölkäten (tai 30sek/km hitaampaa kun olisin pystynyt).

Midnight Run meni lähes tavoitteeseen vaikka puolessa välissä pisti.

Sitten 2 viikon loma missä en juossut/urheillut ollenkaan.

Loman jälkeen kun tulen kotiin niin on pistänyt/painanut rintaan/sydämmeen 2 viikko melkein joka päivä. Ehdin käydä jokusen kerran lenkillä kun en aluksi pitänyt sitä mitenkään kummallisena, nyt viimiseen viikkoon kipu on ollut sen verran kovaa ettei ole tullut edes mieleen urheilla, ratikat menee nenän edestä kun en voi/halua ottaa juoksuaskelia.

Luulen että pumppu pettää minä hetkenä hyvänsä. Käyn yksityisellä (yleislääkäri) veri+ekg+röntgen => ei mitään, pyydään lähetteen kunnalliselle, siellä tehdään samat testit ja vähän lisää ja sama lopputulos. Verikokeista ja EKG:stä kuulemma näki ettei ole mikään sydänlihastulehdus tai vastaava. Epäilevät stressiä tai ylirasitusta.

Olo on muuten terve, mutta sydäntä painaa, ja vähän pistää koko aika. Viikon sanoivat että pitäisi olla ilman liikuntaa mutta olo on rehellisesti niin hurja että olen ainakin kuukauden.

Kipu ei ole fyysisesti kovaa tai olo ei ole hirveän tukala mutta se että kipu tulee sydämmestä tekee siitä hurjan tuntuista (tältä saattaa normaalisti ehkä tuntua hetkellisesti puolimaratonin lopussa ja maalissa muttei koko aika kun istuu koneen ääressä). Mennessäni nukkumaan tällä viikolla jännäsin että näinköhän aamulla herää, mutta jos professorilla on ollut samoja fiiliksiä niin ehkä tämä on ihan normaalia.

[Prun]

Toivotaan että on sitä samaa kuin näyttää monella muullakin olleen, että lepo auttaa ja pystyy vähitellen palaamaan normaalin liikkumise ja terveen elämän pariin. Mitä muistelen omaa tilannetta aikoinaan heikommassa kunnossa, ylipainoisena ja flunssassa niin joka sydämen lyönti tuntui pistoksena rinnassa ja portat oli viedä tajun. Ja oli muutamia jaksoja jolloin jo kevyt lenkki sai aikaan saman tunteen. EKG:ssä ei mitään outoa koskaan ollut. Edelleenkin tuntuu että joutuu olemaan varovainen kunnon ylittämisen suhteen. Helposti sitä vaan lähtee yrittämään kovempaa ja pidemmälle kuin kunto edellyttää, eikä se tee hyvää pidemmän päälle. Kai se on vaan ainakin itsellä vaikea arvioida paljonko rasitusta ja stressiä sietää.

[renska]

Itselläni meni viimeiset 2 kk käteen em. kaltaisista syistä. Tuli rytmihäiriöitä useammassakin kisassa ja salibandypeleissä. Muutaman kerran nukkumaan mennessä oli myös pientä sydämen "yskimistä". Suht. kevyidenkin treenien jälkeen oli yläkropassa huono olo. Muuten tunsin itseni kutakuinkin terveeksi; kroppa ei vaan kestänyt rasitusta. Itse epäilin sairastavani sydänlihastulehdusta, keuhkokuumetta, keuhkoputkentulehdusta, mykoplasmaa ja ties mitä, mutta lääkärikäyntien antina oli ainoastaan hieman koholla olleet tulehdusarvot. Mitään muuta ei löydetty. Yksi selvä syy oli toki ylirasitus, jota ei varsinaisesti kuitenkaan diagnosoitu (perusterkkarilla tuskin osaavatkaan). Neuvottiin välttämään kovaa rasitusta ja sillä kaavalla on tullut mentyä jo aika hemmetin monta viikkoa. Pikku hiljaa kunto on kuitenkin parantunut ja kohta pääsen taas normaaliin treeniin kiinni.

Millaiselta tuo 2kk siis tuntui? Koko aika samanlaiselta?

Mulla on nyt kolme viikkoa mennyt aika samanlaisilla tuntemuksilla (pidempi selitys yllä), rinnassa on jatkuva pieni pistos, paineen ja/tai ahdistuksen tunne. Heti aamulla herätessä sitä ei ole mutta 5min aamutoimien jälkeen se sieltä aina ilmestyy. Muuten on periaatteessa terve olo, hengitys on normaalia jne. (jotain ihmeellisiä lihaskipuja tuli reisiin pohkeisiin istumisesta parina päivänä mutta nyt sekin on hävinnyt)

Erittäin kevyt fyysinen rasitus (esim roskien vienti ulos) sitä jo pahentaa, tai hektisen tietokonepelin pelaamisen jälkeen sydän jyskyttää vielä 15min pelin jälkeenkin (näin ei käynyt ennen tätä hässäkkää), samoin jos keskustelussa yrittää turhan kiihkeästi jotain selittää.

Kävin lääkärissä nyt kolmatta kertaa, tämä lääkäri ei juurikaan tehnyt enää testejä verenpaineen ja stetoskooppeilun lisäksi vaan määräsi beettasalpaajia. Otin niitä yhten ja sykemittari syke koneella istussa laski 7x -> 6x mutta tunne rinnassa pysyy samana.

En saanut sairaslomaa. Mikäli olisin missään "oikeassa työssä" niin olisin ehdottomasti sitä vaatinut mutta nyt kun voin etätyönä datailla sen verran kun itseltä tuntuu hyvältä niin kyllä tämä nyt vielä menee vaikkei olo hirveän hehkeä olekkaan.

Tässä nyt sitten vaan odottelen että tämä loppuisi. Ehkä pienessä ärsytyksessä varailin kuitenkin ensi vuodelle puolimatkan kisan ja maastomaratonin siltä varalta että pääsisin jossain välissä vähän treenaamaan.

[Professori]

Olen sairastanut nuoruudessa myös sydänlihastulehduksen. Silloin olo oli semmoinen että hädin tuskin jaksoin kävellä sängystä jääkaapille. Enimmäkseen ei paljon muuta jaksanut tehdä kuin maata sängyssä. 3-4 viikkoa olo oli kuin vihanneksella, mutta siitäpä sekin lähti sitten paranemaan.

Parina syksynä viime vuosina on ollut aika pahat ylirasituksen oireet. Syke levossa 10-20 pinnaa korkeampi kuin normaalisti ja kevyetkin lenkit tuntui viikkotolkulla todella raskailta. 5:30 vauhdissa sykkeet olivat samalla tasolla kuin hyvässä kunnossa 4:20 vauhdissa. Semmoinen 1-2 kk meni aika pohjalla, mutta taaksepa ovat nuokin ajat jääneet. Täydelliseen palautumiseen meni ehkä noin 3-6 kk. OxroadUltran jälkeen 8/2013 olin jonkinmoisessa treenikunnossa oikeastaan vasta joskus joulu-tammikuussa ja hyvässä kunnossa vasta joskus maaliskuussa 2014.

Eipä muuta kuin kuuntele kehoasi ja mene sen mukaan. Kyllä se siitä helpottaa kun katselet vain vähän pidemmälle horisonttiin.

[tk_urheilee]

Samanlaisia oireita itselläkin kuin tässä aiemmin kirjoittaneilla. Joitakin vuosia sitten olin jakson sairaalassakin sydänlihastulehduksen takia. Nyt syksyllä ollut flunssaa reilu kuusi viikkoa. Ensin poskionteloissa, sitten kurkussa ja siitä rinnan ja sydämen tuntemuksiin. Treenaaminen jäänyt aika nolliin, kun yrittänyt levätä tautia pois. Eilen kävin lekurissa, jossa otettiin verenkuva ja ekg. Veriarvot ok, filmissä poikkeamaa: "marked sinus bradycardia" "voltage criteria for left ventricular hypotrophy" "abnormal ecg" Noi kaikki löytyi helposti googlettamalla kestävyyskuntoilijan ominaisuuksiksi. Aiemminkin olen filmin jälkeen kuullut kysymyksen, että taidat urheilla aika paljon, eikö? Nyt lähinnä toiveena päästä rintakipujen jäljille ennen kuin uskaltaa taas alkaa treenaamaan. Lihaskipua se ei oikein voi olla, kun ei ole rasitusta takana moneen viikkoon.