Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Henkinen valmistautuminen maratoniin


ossik
 Share

Recommended Posts

Kukaan tuskin kiistää monipuolisen, nousujohtoisen ja pitkäjänteisen harjoittelun merkitystä valmistautumisessa maratoniin. Moni myöntää myös hyötyvänsä erilaisista juoksuharjoittelua tukevista toimista, kuten korvaavista lajeista, venyttelystä, hieronnasta tai sopivasta ruokavaliosta. Olen selaillut viime päivinä Lore of Runningia henkisen harjoittelun ja valmistautumisen osalta ja olisi kiva lukea muiden kokemuksia aiheen tiimoilta.

Mutta kuinka moni valmistautuu henkisesti maratoniin? Visualisoitko kisaa ja sen vaiheita mielessäsi? Askarteleeko mielesi maratonin parissa keventelyn aikana ja millaiseksi tuon koet? Yritätkö sysätä tulevan juoksun mielenperukoille vai houkutteletko sitä ajatuksiisi? Luotko juoksutaktiikan vai lähdetkö vain kokeilemaan miten juoksu kulkee?

Link to comment
Share on other sites

Minulla on vyöllä vasta kolme maratonia, eli kokemusta on melko vähän. Ensimmäistä kertaa, vuoden 2010 HCM, jännitti kuin, no, ensimmäistä kertaa. Lähinnä sitä mietti tuolloin, että jaksaako maaliin asti, kestääkö jalat, törmääkö mystiseen muuriin. Hain vertaistukea verkosta ja kyselin kokeneemmilta kavereilta. Tuolloinkin jännitys oli enemmän sellaista hyvää kihelmöintiä kuin pelokasta paniikkia. Toisen ja kolmannen maran tavoitteena oli aiemman ennätyksen selkeä parantaminen. Jännitys oli erilaista: enää kyse ei ollut jaksamisesta ylipäätään, vaan pikemminkin jaksamisesta tavoitevauhdilla. Missään vaiheessa valmistautumista ei iskenyt paniikki, vaikka viimeisten viikkojen aikana välillä omaa kuntoaan epäilikin.

Jokaisella kerralla valmistautuminen on sujunut vähintään hyvin enkä ole kärsinyt pahemmista rasitusvammoista, loukkaantumisista tai taudeista. Niinpä itseluottamus on joka kerta ollut hyvä. Koskaan en ole omaa juoksemistani tai tavoitettani myöskään piilotellut, vaan olen kertonut niistä avoimesti. Mitä lähemmäs mara on tullut, sitä halukkaampi olen ollut sen juoksemaan, minkäänlaista treeniin tympääntymistä en ole siis kokenut. Kolmannelle maralla yritin visualisointia Västerbron sillan noususta ja maaliintulosta, mutta en ole vakuuttunut siitä, oliko noilla mitään vaikutusta itse juoksussa.

Link to comment
Share on other sites

Mutta kuinka moni valmistautuu henkisesti maratoniin?

Se alkaa siitä harjoitusohjelmasta. Valmistaudun yleensä joku 5-6 viikkoa kovaa, jonka päälle 3 keventelyviikkoa, jolloin en tee juuri mitään fyysistä. Se henkinen valmistautuminen menee fyysisen rinnalla. Kun tuon 5 viikkoakin on kovaa treenannut niin sitä alkaa uskoa, että on kunnossa. Samalla pohtii muita puolia ja alkaa miettiä sitä reissua. Keventelyn aikana varailee sitten hotelleita etc. ja miettii aikataulua vikaa viikkoa varten.

Visualisoitko kisaa ja sen vaiheita mielessäsi?

Arenan radalla kuvittelen monta kertaa sen miltä tuntuu tuulettaa loppusuoralla uutta enkkaa. Kuvittelen huomattavasti parempaa aikaa kuin ennätykseni on, jotta alan uskoa siihen, että olen paljon parempi kuin aikaisemmin.

Askarteleeko mielesi maratonin parissa keventelyn aikana ja millaiseksi tuon koet?

Kyllähän se mielessä käy, usein on ollut jotain terveydellisiä vaikeuksia niin on hirveä pelko siitä, tuleeko kuntoon ennen kisaa. Joko on flunssaa tai sitten on joku jalkavamma. Joka päivä kuulostelee kroppaa miten käy. Kaikki valmistelut myöskin tapahtuvat keventelyn aikana. Siinä on hotelleiden varaamista, ehkäpä myös lentojen varausta, geelien osto, kamojen kasaanlaittamista, mahdollinen tossuvalinta ja kaikkea pientä aikatauluun liittyvää pohdintaa. Myöhemmin tulee sitten tankkaus jne.

Luotko juoksutaktiikan vai lähdetkö vain kokeilemaan miten juoksu kulkee?

Se on hyvin vaikea luoda, kun ei tiedä oikein missä kunnossa on. En ikinä tutustu reittiin tarkemmin, vaan luotan siihen, että jos olen mennyt suht tasaisen reitin kisalle, että se menee ok. Ainoa mitkä katson tarkemmin, ovat juomapaikkojen sijainnit ja suunnittelen juomataktiikan, johon kuuluu myös päätös siitä, minkä juomapisteen yhteydessä otan geeliä. Eli päätän joka pisteelle taktiikan seuraavista vaihtoehdoista: ohijuoksu, vesi, urheilujuoma, vesi+geeli. Olen saattanut kyllä luoda jonkun tavoitevauhdin, mutta sitten footpod ei ole näyttänyt oikein tai ei ole käynnistynyt ollenkaan ja olen missannut jonkun ekan kilsatolpan tai sitä ei ole ollut ollenkaan, jolloin olen joutunut luopumaan taktiikasta. Joskus olen sen takia startannut aiottua kovempaa ja joskus olen jo heti päättänyt, että nyt juostaan fiiliksen mukaan. Fakta on kuitenkin se, että on siellä sitten 5000 tai 50000 osanottajaa niin ekan vitosen jälkeen juostaan sitä vauhtia, mitä muutkin juoksevat. Siis ne on ne ensimmäiset kilsat, millä rynnitään positioihin ja sen jälkeen ollaan about oman tasoisten ryhmässä, eikä siinä tarvitse enää tehdä mitään muuta kuin juosta tasaisesti sen enempää miettimättä kunnes lopussa jalat hyytyvät.

edit. expossa käynti 1-2 pvää ennen kisaa on myöskin osa henkistä valmistautumista. Siinä virittää itsensä kohti maratontunnelmaa. Samalla voi käydä kaupungilla syömässä, juomassa, kaljalla, jäätelöllä ja jutella samalla sattumalta tapaamiensa muiden juoksijoiden kanssa. Hirveä ero on siinä, miten on harjoitellut. Jos on harjoitellut huonosti niin koko tämä loppuaika on piinaa, kun on tunne, että kisa menee huonosti. Jos taas on harjoitellut talven hyvin niin kaikki expot ja muut ovat aika juhlaa, kun ei malta odottaa sitä, että iskee ennätyksensä kimppuun

Muokattu
Link to comment
Share on other sites

Forrest puhuu asiaa. Jos ei ole treenannut niin eipä voi oikein muuta kuin lähteä kokeilemaan miten juoksu kulkee. Mitä tuohon kisan ajatteluun tulee niin pitäisi löytää sellainen sopiva tasapaino ettei jännitys muodostu ahdistavaksi mutta pitää kuitenkin olla valmis ja keskittynyt juoksuun. Tuokin toteutuu parhaiten silloin jos on kokemusta yhdistettynä hyvään harjoitteluun jolloin odotukset ovat korkealla mutta on kuitenkin tiettyä itsevarmuutta tuovaa rutiinia maratonsuoritukseen. Jos taas on kokemusta mutta kunto on huono jo ennalta niin on vaikea syttyä henkisestikään, jos taas ei ole kokemusta niin helposti juoksu kummittelee liikaakin mielessä.

Link to comment
Share on other sites

Se kisakaupunki on myöskin sinänsä osa henkistä valmistautumista. Itse en lähtisi kilpailemaan paikkakunnalle, josta minulla on negatiivinen käsitys. Jos pitää jostain paikasta tai jos se paikka on itselle uusi, jossa ei ole ennen käynyt, tulee positiivinen lataus siihen. Varsinkin keventelyn aikana sitä tulee jo valmiiksi mietittyä.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Menee hieman ot:ksi, mutta ittellä kun juoksu kulki ja iski sitten se "kihelmöinti" ja pallottelu, että pitäskö osallistua, jaksasko jo juosta.. Niin sillon jo ties sisimmässään jostain syystä, että pitää osallistua ja jaksaa juosta. Se on vaan se fiilis. Tietty nyt alko jo jännittää kuin pientä sikaa kun ekalle täysmatkalle ilmottauduin, mutta niinpä se jännitti ennen ekaa puokkariakin. Treeniä ja lepoa ja tankkauksen suunnittelua. Tuntuu pirun hyvältä :) Saa nähä miten sitten lähtöviivalla..

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy