Jump to content
Juoksufoorumi.fi



Sign in to follow this  
Pyyteri

Minkälaisella taustalla juoksit ensimmäisen ultrasi?

Recommended Posts

Maratonpuolen ketjun innoittamana ja ensimmäisesta ultrajuoksusta haaveilevana utelen, millaisella taustalla ensimmäiseen utraan lähdit?

Ketjussa minkä ikäisenä juoksit ensimmäisen ultran on muutamissa viesteissä vähän sivuttu taustojakin.

Omat taustani lyhyesti ekalla ultralla: ikää 38 v, juoksuharrastusta takana reilut pari vuosikymmentä. 1980-90 -luvun vaihteessa harjoittelin tavoitteellisesti ratamatkoille ja niiltä ajoilta on peräisin myös maratonennätykseni. 90-luvulla harrastus hiipui kuntoiluksi ja satunnaisesti juoksentelin lyhyehköjä maantiekisoja.

Vuonna 2004 juoksin ensimmäisen ultrani (Hiekkaharjun 6 h) ja siitä alkoi uusi juoksu-urani, joka jatkuu edelleen. Tähän mennessä saldona pari maajoukkue-edustusta, lyhytikäiseksi jäänyt sisäratojen 24 h SE, 48 h maantiereittien SE ja lukemattomia hienoja kokemuksia harjoituslenkeillä ja kilpailuissa.

Pitääkö takana olla tuhansia juoksukilometrejä per vuosi vai riittääkö maratontreenit ja sinnikäs mieli? :conf:
Oma taustani oli lähempänä ensimmäistä vaihtoehtoa, mutta jälkimmäisen vaihtoehdon lähtökohdistakin tiedän monen aloittaneen ultrauran hyvällä menestyksellä. Itse asiassa "sinnikäs mieli" on mielestäni tärkeämpi kuin tuhannet harjoituskilometrit. Niistä harjoituskilometreistä ja maratontuloksista ei ole mitään hyötyä, jos mieli alkaa temppuilla 42 km juoksemisen jälkeen.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Niistä harjoituskilometreistä ja maratontuloksista ei ole mitään hyötyä, jos mieli alkaa temppuilla 42 km juoksemisen jälkeen.

jo 2 perusteella voisi olla täysin samaa mieltä. Eli viime jotoksella pahin vaihe oli 50-61km, jonka jälkeen homma olikin henkisesti reissun keveintä!! MIeli temppuilee aika jännästi, sitä rupee ajattelemaan ihan höpöjä...

Itte en virallista ultraa ole suorittanut, mutta 2 omatekosta jotostelua kyllä. Toinen keskeytyi 62km ja toinen perille ;)

Ja ihan perus lenkkeilyllä, ei pahemmin edes pitkiä max 25km..

Share this post


Link to post
Share on other sites

En ole varsinainen ultraaja, mutta kokeilemassa olen käynyt pidempää matkaa. Oma tausta oli aika huono. Olin aloittanut liikunnan 2003 ylipainoisena tankkina. Alkukunto oli se, että kauhukseni jaksoin juosta 2 pylväänväliä. Olin 39v ja pelotti, että jos tätä vauhtia jatkan, on lapset kohta orpoja. Sen verran huonossa kunnossa olin ikäni liikuntaa inhonneena ihmisenä ja ennen lapsia kahden askin tupakkavauhtia polttaneena. Eli sain aloittaa hyvin matillisesti. 2005 pääsin eka puolikkaan lävitse ja 2006 eka kokonaisen. En ollut siihen mennessä merkannut lenkkejä, joten en tiedä, paljonko kilometrejä tuli. Talvet hiihdin.

Sitten nettituttuni houkutteli minut 12 tunnin juoksuun ihan vitsinä. Päätimme lähteä eväsretkelle ja katsomaan, mimmoista se touhu on. Sinä vuonna juoksin ennätyskilometrit, mitä en ole ikinä ylittänyt sen jälkeen eli 1700km.

Koko 12 tuntia jaksoin olla tien päällä, vaikka kieltämättä aika surkealla juoksutaustalla sinne lähdin. En osaa suositella tai kieltää. Mutta jos seikkailunhalua riittää niin mikä ettei kokeilemaan. Tuo vuosi oli juoksun suhteen ennätysvuosi. Yleensä juoksukilometrit on näinä muutamana juoksuvuotena pyörineet siellä tonnin pintaan. Joku vuosi huomattavasti vähemmän.

Asia on eri jos haluaa tavoitteellisesti juosta ja tehdä tulosta, kannattaa satsata huomattavasti enemmän. Mutta jos halua riittää retkeilyyn niin mikä ettei sitä voi aivan hyvin kokeilla vähäisemmilläkin kilometreillä. Mutta itse suosittelen silloin maltillisuutta ja ei kovin montaa pitkää suoritusta peräkkäin, koska vähät kilometrit riittävät siihen, että joskus voi jotain hauskaa tällaista tempaista, mutta ne eivät riitä siihen, että voisit tehdä sitä kovin useasti. Jos haluaa ultrailla enemmän, suosittelen huomattavasti enemmän juoksuharjoittelua ihan jo senkin takia, että ei hajota itseään siellä kokonaan. Tuloksia tehdään vain työllä, mutta jos haluaa elämyksen vuoksi käydä katsomassa, mitä se touhu on niin silloin riittää näin vähempikin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin aloittanut liikunnan 2003 ylipainoisena tankkina. Alkukunto oli se, että kauhukseni jaksoin juosta 2 pylväänväliä.

Sie oot ollu iskussa, ittellä se meni alkuun niin että 1 väli "juoksua" ja 2-3 kävelyä. Tein sellasta 7,5km vakiolenkkiä missä meni sitten aikaa!! Mutta ei tupakkia =)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Aivan. Olihan se eka lenkki järkytys kun olin muka aatellut lähteä juoksulenkille. Aika äkkiä tipahdin maanpinnalle:) Itse kävin eka kesän sitten pururadalla 2.5km lenkkiä ensin joka toinen päivä ja sitten joka aamu. Syksyllä sitten kokeilin, että pääsenkö kympin juosten ja niin se matka taittui 5 kuukautta eka lenkistä. Se vain, että silloin eka kymppiin meni aikaa n. 1h ja 25minuuttia :)

Ei mulla oikeastaan ultrailusta ole muuta sanomista kuin sen aina haluan painottaa, että ei siihen tarvitse mahdottomia harjoitella jos haluaa kokeilla. Mutta se ero on sitten meissä hyvinvointiliikkujissa juoksijoihin, että palautuminen vie huomattavasti kauemmin ja pitkä juoksu syö pitkältä ajalta sitten kaiken peruskunnon yms. Joten ei kannata matkia kokeneempia siinä, että viikon päästä jo oltais lenkillä ja pystyis juokseen montaa ultraa vuoteen. Toki tämänkin onnistuu niiltä, joilla on lahjakkuuksia. Mutta jos liikunnan on aloittanut aikuisiällä ja ei ole edes muuta liikuntaa harrastanut kuin juoksua, on riski vammauttaa itsensä aika iso jos kahmii innostuksessaan itselleen liian paljon liian nopeaa. Minä olen ärsyttävän kova aina varoittelemaan juuri näistä ja saatan olla väärässäkin. Ehkä tämä varoittelu johtuu vain siitä, että itse olen aika himppeliaineksista rakennettu ja jos yrittäisin matkia muita, että useampi ultra vuoteen ja juoksukilometrien lisäys rajusti, se johtaisi siihen, että aika äkkiä olisin niin rikki, että pitäisi kaikki liikunta lopettaa. Voi olla, että toisille sopii sellainen, että kisaillaan tiheästi ja pystytään kaksinkertaistamaan juoksukilometrit heti alussa. Mutta kuten sanoin, tässä kannattaa olla vähän varovainen ja kuunnella omaa kroppaa, onko lahjakkuus vai kihtinen nauta, kuten minä olen. Meikäläiset vetää itsensä äkkiä lopullisesti telakalle jos alkaa ahnehtimaan kaiken, mitä haluais tehdä.

Sie oot ollu iskussa, ittellä se meni alkuun niin että 1 väli "juoksua" ja 2-3 kävelyä. Tein sellasta 7,5km vakiolenkkiä missä meni sitten aikaa!! Mutta ei tupakkia =)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ainakin sataselle riittää maratontreeni. Vauhti pitää olla hiljainen ja kävelyä heti alkumatkasta mukaan,

ja vieläpä suunnitellusti. Matkan voi jakaa niin mielekkäisiin ja ymmärrettäviin osasiin että

aika hurahtaa tosi nopsaan. Ero maratoonin ja satasen välillä on paljon pienempi kuin kilometrierosta

vois ajatella. Minun taustalla oli 4 maraa ja n. 2000 km ( viime syksy - elokuun alku ).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Noita v.kurpan vammavaroitteluja kannattaa kyllä uskoa. Itse olin juossut omat kolme maratoniani käytännössä vammattomasti eikä 50km "ultrakaan" aiheuttanut kuin vajaan viikon huilin hölkkäharrastukseen, mutta silti elokuussa juostun ensimmäisen (ja tämän hetkisen päätöksen mukaan myös viimeisen) satasen jälkeen meni kuusi viikkoa ennen kuin olin taas täydessä hölkkäkunnossa. Selvästi pisimpään vaivasivat siis jalkapohjat, jotka eivät tykänneet lähes kahdentoista tunnin pompottelusessiosta. Kilsoja on tullut nyt kerättyä reilut neljä vuotta, viime vuonna 1800 ja tänä vuonna todennäköisesti noin 2000.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Itse olin juossut omat kolme maratoniani käytännössä vammattomasti eikä 50km "ultrakaan" aiheuttanut kuin vajaan viikon huilin hölkkäharrastukseen, mutta silti elokuussa juostun ensimmäisen (ja tämän hetkisen päätöksen mukaan myös viimeisen) satasen jälkeen meni kuusi viikkoa ennen kuin olin taas täydessä hölkkäkunnossa.

Ei ensimmäisen ultran jälkeistä toipumisaikaa tarvitse säikähtää. Elimistö oppii kaikenlaisia asioita, ja ultrajuoksusta palautuminenkin sujuu kerta kerralta nopeammin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Ei ensimmäisen ultran jälkeistä toipumisaikaa tarvitse säikähtää. Elimistö oppii kaikenlaisia asioita, ja ultrajuoksusta palautuminenkin sujuu kerta kerralta nopeammin.

hyvä tietää, koska vieläkin omasta turneesta jalat kuutamolla... Vaikka onhan tuo marallakin sama juttu, eli vuosien saatossa siitäkin toipuu nopeemmin...

Share this post


Link to post
Share on other sites

Teininä 800-2000m ratajuoksua. Sitten 26-vuotiaaksi asti lötköilyä.. eka mara 1996 3.34 ja 10v tauko ja sitten taas maraton jotain 3.42. Seuraavana vuonna maraton 3.16 ja hirveällä itseluottamuksella Endurance24h, jossa vähän ennen 20h täyttymistä tuli noutaja noin 164km kohdalla.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Sitkeä mieli ja omien voimien oikeanlainen resurssointi auttaa ultrailussa pitkälle! Mä ainakin koen, että retkeilyhenkinen ultrailu on paljon helpompaa kuin ennätyshakuinen maratoonaus. Lisäksi ultrailussa ovat mukavia nuo aikaperusteiset kisat eli 6 h, 12 h jne. Niissä kaikki ovat radalla yhtä kauan, joten periaatteessa hävijä tulee yhtä aikaa maaliin voittajan kanssa!

Mulla taisi olla juoksua takana reilut kolme vuotta ja seitsemän maratonia ennen ensimmäistä 6 h kisaa. Ekan satasen juoksin vuoden myöhemmin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

kymmenkunta maraa oli alla. sitten muutin maratreeniä siten, että aloin juosta hiljempaa ja vähän pitempiä pitkiksiä myös peräkkäisinä päivinä. piti oppia hiipsimään eteenpäin jalat tukossa.

myös kävelyä ja lenkkisyömistä opettelin ja yritin viilata päätä, että kiire ei ole itse kisassa mihinkään. eka 24h meni aika helposti runsaalla kävelyllä loppuun asti.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Olin juossut 7v. aikana 23kpl maratoneja ja erinäisen määrän erimittaisia muita kisoja. V.2010 juoksin ekan 6h kisan Kaustisilla. Lähdin tavoittelemaan 50km ylitystä ja pääsin melkein 56km. Tänä kesänä olen juossut 2x100km:n kisaa. Ekan kisan jälkeen pääsin jo 4.pv:nä lenkille seurakavereiden kanssa. Toisen kisan jälkeen meni muuten hyvin, mutta toisen isovarpaan kynnen alle tuli verirakko, joka otti pari päivää parantuakseen. Lisäsin kilometrimääriä tähdätessäni 100km kisoihin ja samoin kuin Karva juoksin peräkkäisinä päivinä pidempiä lenkkejä tai kaksi lenkkiä päivässä. Mielestäni kilometrimäärät auttavat jalkoja kestämään ja siten myös pää kestää paremmin kun ei tarvi surra jalkoja juoksun aikana.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä



×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy