Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Viisi porrasta ultrajuoksijaksi


X-Caliber
 Share

Recommended Posts

Suomennettu versio Matt Mahoneyn ultrasivuilta löytyvästä mainiosta jutusta. Ei tosikoille.

Viisi askelta ultrajuoksijaksi

1. KIISTÄMINEN

On helppo uskotella elämän loppuvan 42,2 kilometriin. Kuinka usein laajalevikkisissä urheilujulkaisuissa näkee juttuja ultrajuoksusta tai -juoksijoista? Virenin, Gebrselassien ja El Guerrouj'n saavutukset ovat kaikkien tideossa, mutta kuka voitti viimeisimmän Masokistin unelman? Miten niin et ole ikinä kuullutkaan Masokistin unelmasta?

2. IVALLISUUS

Jokaiselta, joka juoksee sata kilometriä puuttuu muutamia ruuveja tapulistaan. Ja niin kuin pelkkä matka ei olisi tarpeeksi niin jotkut hullut nylkyttävät parkkihallin betonilattialla, jäisellä latupohjalla, Kreikan vuoristossa tai Death Valleyn tappavassa kuumuudessa. Entäs sitten ne kahelit, joille sekään ei riitä, vaan he pistävät vielä toisen mokoman päälle vapaaehtoisesti. Ja kuinka hullu pitää olla ihmisen joka juoksee 5000 km mailin kierroksella, kiertäen samaa yksitoikkoista kierrosta viikosta toiseen. Vähäjärkinenkin ihminen on aivan liian fiksu juoksemaan ultria.

3. VIHA

Minähän en ultraa juokse, EN IKINÄ. Viimeisimmän maratonini jälkeen olin viikon kipeänä, en olisi pystynyt juoksemaan kilometriäkään pidemmälle, vaikka minua olisi aseella uhattu. Tarkemmin ajatellen, juuri noin taisin sanoa maratonistakin ensimmäisen vitoseni jälkeen.

4. VÄHÄTTELY

Mikäs siinä muka niin kova juttu on? Ultrajuoksijat juoksevat niin hitaasti että kuka tahansa pystyisi juoksemaan ultramatkoja, jos vain viitsisi. Vain vähän maratonia pidemmän Ursvik-ultran reittiennätyskin (6.49) on melkein 5,5 min/km -vauhtia (*) ja senkin haltija on kolminkertainen Spartathlon-voittaja. Varsinainen sankari, totta tosiaan. Spartathlonissa muuten aikaraja vähän yli 200 km matkalle on 36 tuntia, se on melkein 9 min/km eli leppoisaa kävelyvauhtia. Silti sielläkin puolet osallistujista jää joka vuosi matkalle, onpa tosi kovaa hommaa. Reittiennätyskin on reilusti yli 5 min/km -lönkyttelyä (**).

5. HYVÄKSYMINEN

Janne Kankaansyrjän voitettua Ranskan halkijuoksun hän sai kohtuullisesti julkisuutta valtakunnallisissa tiedotusvälineissä ja pääsi jopa televisioon Arto Nybergin haastateltavaksi. Onko tosiaan totta että ultrajuoksuissa tarjoillaan huoltopisteillä hampurilaisia ja kokista? Miten ultrajuoksua varten pitäisi harjoitella?

(*) Vähät siitä että Ursvik-ultra juostaan keskellä yötä, jäisellä latupohjalla, jossa on kokonaisnousua- ja laskua runsaat 1600 metriä.

(**) Tässä yhteydessä EI kannata huomioida sitä että Spartathlon juostaan kuumissa olosuhteissa, erittäin raskaalla reitillä.

Pakko tunnustaa että kun kelaan omaa suhtautumistani ultrajuoksuun vuosien varrella on kutakuinkin kaikki nuo vaiheet tullut joskus läpikäytyä. :icon_mrgreen:

Link to comment
Share on other sites

Mainio juttu! Mutta itse loikin kyllä nuo portaat vähän vauhdikkaammin, muutaman kuukauden säännöllisen juoksuharjoittelun jälkeen funtsailin että 3 tunnin maraton taitaa olla vähän turhan kova tavoite näin vanhalle äijälle. Sitten Juoksija-lehden tulosliitettä selatessa sattui silmään Masokistin unelman tulokset, ja saman tien heräsi ajatus 100 km juoksemisesta. Lopullinen päätös syntyi noin viikon kypsyttelyn jälkeen. Ja tulevalle kesälle varattu Tukholman maraton (vuosi oli siis 2004) muuttuikin kesän päätavoitteesta vain osaksi ensimmäiseen sataseen valmistautumista.

Link to comment
Share on other sites

Olin yksinkertaisesti heti ihan myyty ajatukselle ultrajuoksemisesta. Ei siinä sen kummempia. Tuntui että siinä se on mitä olen aina etsinyt. Oli realistista tai ei. Luotan siihen että jonakin päivänä vielä on.

Treenailtuani vähän kerrassaan ja askel askelelta parin kolmen vuoden ajan, rupesin viime syksynä miettimään että pitäisiköhän yrittää läpäistä jotain oikein virallista kisaa. Ensin etsin maratoneja netistä ja löysin tuon Forssan. Löysin myös ultrajuoksusta erilaatuista ja -tasoista asiaa, lueskelin ja innostuin. Hölmönä kuvittelin kuitenkin ettei mitään niin erikoista ja kiehtovaa Suomessa tietenkään tehdä. Sitten löysin nämä Sepon kotisivut, ja kun täällä oli suureksi ilokseni ultra-asiaa enemmän kuin olin osannut kuvitellakaan missään olevan, ja vielä ihmisiä jotka joko suunnittelevat samantapaista tai ovat jo varsin kokeneita, jäin peruuttamattomasti koukkuun.

Link to comment
Share on other sites

Aika mainio yhteenveto :) Huolestuttavasti huomaan astelleeni jo noita portaita ainakin tuon kolmannen stepin yli... Mutta ensin yritetään ainakin pari kertaa parantaa tuota lyhyen matkan ennätystä - ei kuitenkaan vähättelyn vuoksi... Mitäs hulluja mä nyt kirjoitankaan taas? Eihän siinä nyt olisi mitään järkeä...

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Heh, aika veikeä teksti. Itse en ehkä tuohon neloskohtaan ikinä joutunut, hulluina olen ultraajia pitänyt mutten siltikään vähätellyt tuota puuhaa ikinä :smiley:

Kiitos Kalza, että kaivelit tämän vanhan ketjun esiin.

Olinkin tämän täysin unohtanut tai ehkä jopa skipannut koko jutun. Unohtaminen saattoi tietenkin johtua tuosta avauksen päivämäärästä. Vietimme silloin juurikin 06.06.06 25-vuotishääpäiväämme.:love0034::icon_pidu:

Link to comment
Share on other sites

Ensimmäinen kosketus ultrajuoksuun meni heti vaiheeseen neljä, eli vähättelyn puolelle. Joskus kouluikäisenä selailin Guinesin ennätystenkirjaa, ja sieltähän löytyi 24 tunnin juoksun maailmanennätys. Laskeskelin vauhdin ja totesin "Ei paha vauhti, tämän ennätyksenhän voisin kohtuullisella harjoittelulla rikkoa". Tuohon aikaan en edes harrastanut juoksua, mutta kävin kuitenkin toisinaan lenkillä lähes ME vauhtia. Ennätys taisi olla vaatimaton 286 km tuohon aikaan.

Sittemmin unohdin koko asian. Seuraavan kerran ultrajuoksuun törmätessäni olinkin jo juossut muutaman maratonin, ja suhtautuminen asiaan oli hieman realistisempi.

Link to comment
Share on other sites

On noissa portaissa kieltämättä vinha perä, vaikka esim. kolmosporrasta ihan tuollaisena onkin vaikea historiastaan tunnistaa. Muistan kyllä ajatelleeni (ja jopa olen tainnut ääneenkin sanoa jossain yhteydessä), että MINÄHÄN en IKINÄ voisi kuvitella juoksevani sisällä jossain hallissa rataa ympäri - hullun hommaa...

Ja viimeksi tänään ikävöin E24:n hauskanpitoa. Niin se ihmisluonto muuttuu.:viheltely:

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy