Jump to content
Juoksufoorumi.fi










Sign in to follow this  
corner

Thames Path 100 Miles 3.-4.3.2012

Recommended Posts

Tällainen 100 mailin juoksu järjestetään Englannissa, ja laitoin juuri ilmoittautumisen sisään. Kisan reitti kulkee Thamesin varrella Lontoosta Oxfordiin, ja reitistä 25% on asfalttia ja loput polkua tai ulkoilureittiä. Huoltopisteitä on 13 kpl, ja kaksi drop-bagia on mahdollisuus toimittaa reitin varrelle.

Reitti on hyvin merkitty eikä eksymisen vaaraa pitäisi olla, kisan kotisivulla olevan reittikartan satelliittikuvasta näkee hyvin että suurin osa matkasta tehdään ihan Thamesin rannalla. Maisemienkin pitäisi olla hienot, mutta maaliskuun alun sääolosuhteet tietysti vaikuttavat asiaan, vesisateen mahdollisuus on aika suuri. Ja jos sadetta on enemmän, niin jotkut osat reitistä saattavat olla melkoista mutapainia, mutta sehän on vaan piristävää!

Kisaan mahtuu mukaan 200 juoksijaa, ja tällä hetkellä paikkoja on jäljellä noin 50. Kisan organisaattori James Elson arveli että paikat loppuvat syyskuun aikana. Tällä hetkellä osallistujia on tulossa Englannin lisäksi from Finland, Germany, Singapore, Sweden, Ireland, Holland and the USA. Osallistumismaksu oli 85 puntaa, joka maksetaan ilmoittautumisen yhteydessä luottokortilla. Osallistumisen voi peruuttaa vielä 3 viikkoa ennen kisaa, ja tällöin osallistumismaksusta palautetaan puolet.

Jos tällainen iloittelu kiinnostaa ensi keväänä, niin kannattaa ruveta miettimään asiaa saman tien, lokakuussa voi olla jo myöhäistä. Itse ajattelin lentää Lontooseen perjantaiaamuna ja palata maanantaina, eli kahden työpäivän uhraamisella yritän selvitä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Thames Path -juoksu on nyt käynnissä, valitettavasti jouduin itse peruuttamaan reissun kunnon romahtamisen takia. On siellä kuitenkin yksi suomalainenkin mukana, tsemppiä Pekalle! Keli on ilmeisen hyvä, shortseissa mennään ainakin päiväsaikaan. Yöllä on tietty viileämpää, ja sunnuntain puolella saatta tulla sadettakin. "Hiukan" harmittaa kun en päässyt lähtemään Thamesin rantaan juoksemaan, mutta ehkä ensi vuonna?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Keli on ilmeisen hyvä, shortseissa mennään ainakin päiväsaikaan. Yöllä on tietty viileämpää, ja sunnuntain puolella saatta tulla sadettakin.

Olisipa vaan ollut mielenkiintoinen kisa. Voittaja käytti hyvissä olosuhteissa aikaa reilut 15 tuntia, ja sää oli juuri sellainen kuin Brittein saarilla vaan voi olla. Lauantaina juostiin shortseissa hienossa kelissä, yöllä alkoi sataa, aamuyöllä alkoi sataa enemmän, sitten tuli räntää ja lopulta lunta. Sen jälkeen tuli kaikkia edellämainittuja pitkittäin ja poikittain. Alle 20 tunnin juosseet selvisivät maaliin hyvän sään aikaan ja alle 24 tunnin menijät kastuivat pahasti vasta lopussa. Kaikki tunnit päälle vuorokauden olivat entistä vaikeampia ja koko kisa keskeytettiin noin 27 tunnin kohdalla turvallisuussyistä, aikaraja piti olla alun perin 30 tuntia. Noin 30 juoksijaa joutui jättämään kisan kesken kilpailunjohtajan päätöksellä. Osa juoksijoista oli liian kevyillä varusteilla liikenteessä ja hyvinkin varautuneilla oli hypotermian uhka, goretex oli kova sana.

Runners Worldin foorumista voivat kiinnostuneet lukea tarinoita siitä kuinka jotkut olivat lähteneet kisaan ilman otsalamppua, jollain ei ollut edes päällystakkia yöksi ja olipa joku mulskahtanut mutapainin tiimellyksessä Thamesiinkin hetkiseksi. Ja lopuksi onnittelut Pekalle ensimmäisen ultran läpijuoksusta, seuraavassa kisassa on toivottavasti helpommat olosuhteet!

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kisaa seurannut nuha alkaa vihdoinkin hellittää ja voimat ovat palautuneet lyhyen kisaraportin kirjoittamiseen.

Järjestävä organisaatio oli hyvin tuore ja siihen nähden kaikki sujui (maalia lukuun ottamatta) erittäin mallikkaasti. Taustalla on muutama aktiivinen ultraaja, joten juoksijan tarpeet olivat otettu hyvin huomioon. Check-pointit olivat miehitetty iloisilla vapaaehtoisilla ja tarjolla oli omaan makuuni tarpeeksi syötävää (vähintään voileipiä, wrappeja, keksejä, geelejä, banaaneja, suklaata jne). Omina eväinä olin ladannut drop Bageihin patukoita, Gutzyn geelejä, suolattuja pähkinöitä, soijakaakaota, palautusmisjuomaa ja pakastepusseihin pakattuja annoksia Gutzyn urheilujuomajauhetta.

Viileän aamun jälkeen lauantain sää oli kerrassaan upea ja mielialat olivat korkealla ohitettaessa useita kauniita nähtävyyksiä. Mm. Hampton Court, Windsorin linna, Etonin soutustadion. Viimeinen ei varsinaisesti kuulunut reitille ja stadionin läpipääseminen edellytti piikkilanka- ja risuaitojen yli kiipeämistä. Välillä reittimerkinnöissä oli siis toivomisen varaa ja ylimääräisiin pummeihin etenkin yöllä piti varautua.

Viellä yöllä lämpötila ei laskenut paljoa ja peltojen yli juostessa pystyin ihastelemaan upeaa tähtitaivasta. Sunnuntaina sää kuitenkin huononi nopeasti ja yltyi lopulta kunnon talvimyrskyksi. Lämpötila laski +1 asteeseen, vettä ja myöhemmin lunta tuli vaakasuoraan. Kun takana on 20h yhtämittaista siirtymistä, kehon lämmönsäätelykyky ei ole enää parhaimmillaan. 4h läpimärissä vaatteissa oli joillekin liikaa. 2 mailia ennen maalia pysähdyin erään toisen juoksijan kanssa auttamaan naista, joka seisoi keskellä polkua ja tärisi täydessä horkassa. Onneksi aivan vieressä sattui olemaan Iffley Lock kanaali ja Lock Keepers Hut mikä auki ja lämmitys päällä. Ohjasimme naisen sisään ja soitimme apujoukkoja. Hän oli täysin toimintakyvytön ja tilanne olisi voinut olla todella vakava keskellä yötä harvemmin asutulla seudulla.

Ottaen huomioon sään olisin toivonut maalissa kuumaa suihkua ja kuivia vaatteita päälle. Järjestäjien pahin moka olikin rakentaa maalialueelle vain kaksi pientä telttaa. Toisen pohjalla oli ollut viimeiset drop bagit. Sateen alettua pussit oli siirretty turvaan pakettiautoon. Myrskyn alettua tämäkin paku oli päätetty lähettää pelastustehtäviin loppujen juoksijoiden kuivat vaatteet mukana! Pettymykseni oli melkoinen kun maalissa ei ollut muuta vaihtovaatetta kuin finisher shirt ja repusta kaivamani avaruushuopa. Hyvin pian järjestäjät saivat sovittua viereisen jäähallin kanssa, että pääsimme kahvioon lämmittelemään odotellessamme vaatteita takaisin. Ilmeisesti avuliaisuus korvattiin lahjoituksena paikalliselle luisteluseuralle. Ensi vuonna maalialue on luvattu järjestää sisätiloissa. Jos kisan on tarkoitus olla minimalistinen, siitä on hyvä tiedottaa etukäteen.

Lähtiessäni kisaan olin päättänyt, että 1) pääsen maaliin ja 2) 24H alitus pitäisi onnistua vaikka kävelisi loppuosan. Aloitin rennosti ja ensimmäinen maraton meni aikaan 4:20. Windsoriin (28 mailia) päästyäni tunsin jo lievää euforiaa. Puolivälissä Henleyn CP:lla olin ajassa 10:06 ja pidin vuorokauden alitusta vielä täysin mahdollisena.

19H:n jälkeen olin edennyt 80 mailia ja minulle olisi riittänyt vain 4 mailia tunnissa ehtiäkseni maaliin alle vuorokauden. Hetken hölkkäsin todella nopeasti kävelevän kaverin peesissä. Kävi ilmi, että hän oli 100 mailin kävelyn UK:n ennätyksen haltija ja Seppo Leinosen vanha tuttu. Jutut olivat sen verran hyviä, että pyyhälsimme kääntöpisteen ohi ja hukkasimme aikaa yrittäessämme keksi mistä olimme tulleet. Yritin lukea googlesta tulostamaa reittikarttaa, mutta tajunnantilani hetkellisen laskun takia kuvittelin olevani täysin eri huoltopisteiden välillä. Ilmeisesti esitykseni ei vakuuttanut ja kävelijä löysi oikean reitin minua nopeammin. Hukattuani viimeisenkin peesiavun, vähäiset harjoituskilometrini kostautuivat ja käytin loppuihin erittäin tuskaisiin 20 mailliin käsittämättömät 7h+ tuntia. Kone hyytyi täysin ja sään muuttuminen ei auttanut asiaa. Siinä missä lauantaina olosuhteet olivat olleet lähes täydelliset auringonpaisteessa kuivilla poluilla, sunnuntaina alkanut sade muutti savipohjaisen maan todella liukkaaksi. Tuulen yllyttyä myrskylukemiin jouduin kävelemään loput 5 mailia etukenossa käsi kiinni kertakäyttösadetakin hupussa.

Nämä loput mailit olivat ehdottomasti vaikeimmat mitä olen kisassa edennyt ja olen iloinen, että pääsin maaliin. Loppuaika jäi harmittamaan vaikka tein sentään uuden 100km:n ennätyksen. (Edellinen ja ensimmäinen ultrani oli Mammuttimarssi muutama vuosi sitten).

Cornerille kiitos vielä treeniseurasta ja kannustuksesta kisan aikana. Jamesille kiitos viime hetken rohkaisusta viimeistelyharjoituksen aikana.

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Thames Pathin voitti reilun 15 tunnin ajalla Craig Holgate, jonka haastattelu löytyy täältä. Craig on elämäntapajuoksija, jonka viime vuoden tavoite oli 2:30 alitus maratonilla. Tämä tavoite on toistaiseksi saavuttamatta, ja miehen juoksu-ura sai uuden suunnan kun Craigin vaimo antoi viime syksynä miehelleen 35-vuotis synttärilahjaksi lähtöpaikan Thames Pathille.

Joulun alla stressaantunut Craig oli vihjaillut vaimolleen että ihan vaan sukat olisi hyvä joululahja, ei ainakaan mitään juoksuyllätyksiä ollut toivomuslistalla... Siinä vaiheessa Craigin tavoite Thames Pathin osalta oli vaan selvitä maaliin itseään munaamatta ja loukkaantumatta. Sen jälkeen voisi keskittyä uudestaan 2:30 alitukseen maratonilla. However, Thames Path meni hienosti, ja Craig pähkäilee nyt että olisiko seuraavaksi 100 km kisan vuoro vai uskaltautuisiko 24h kisaan...

Share this post


Link to post
Share on other sites

miehen juoksu-ura sai uuden suunnan kun Craigin vaimo antoi viime syksynä miehelleen 35-vuotis synttärilahjaksi lähtöpaikan Thames Pathille.

Voiko vaimo keksiä miehelleen parempaa synttäriyllätystä kuin starttipaikka ultrajuoksuun? Tämä vinkkinä foorumin naispuolisille lukijoille.

Tai tokihan tuo voisi myös toimia toisin päin: mikä olisikaan vaimolle ihanampi yllätys kuin että joulupaketista löytyisikin sen iänikuisen vaaleanpunaisen silkkiyöpaidan sijasta E24:lle tai Kolin maastoultraan oikeuttava lahjakortti ;-)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voiko vaimo keksiä miehelleen parempaa synttäriyllätystä kuin starttipaikka ultrajuoksuun? Tämä vinkkinä foorumin naispuolisille lukijoille.

Kyllä todella olis yllätys, jos mies ei juoksua saatikka ultrajuoksua harrastaisi...voisi jopa luulla, että vaimo haluaa enemmän omaa aikaa tai peräti havittelee ukko-paran henkivakuutusta ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites

Voiko vaimo keksiä miehelleen parempaa synttäriyllätystä kuin starttipaikka ultrajuoksuun? Tämä vinkkinä foorumin naispuolisille lukijoille.

Tai tokihan tuo voisi myös toimia toisin päin: mikä olisikaan vaimolle ihanampi yllätys kuin että joulupaketista löytyisikin sen iänikuisen vaaleanpunaisen silkkiyöpaidan sijasta E24:lle tai Kolin maastoultraan oikeuttava lahjakortti ;-)

Tunnen jo selkeästi miten teillä on kotona jännä tunnelma kun vaimo lukee mitä tänne rustailet :D

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kuulostaa mukavalta reissulta ja juoksulta. Olen itse juossu pari kertaa tuon loppupuolikkaan toiseen suuntaan, Oxfordista Henleyyn Thames Trot -nimisen tapahtuman yhteydessä. Jos haluat nähdä nuo viimeisen 50 mailin maisemat siis päivänvalossa niin suosittelen, mukava tapahtuma sekin. 

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä





×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy