Jump to content
Juoksufoorumi.fi


Sign in to follow this  
MMM

Miksi matalalla sykkeellä?

Recommended Posts

Päätin aloittaa uuden aiheen ehkä kaikkein yleisimmästä peruskysymyksestä treenaukseen liittyen.

Noin 95% oppaista ja ohjelmista käskee tehdä suurimman osan harjoituksista niinsanottuina pk-treeneinä, jossa syke 65-75%max, eli alle aerobisen kynnyksen.

myöskin noin 95% oppaista kertoo että tämä pitää tehdä siksi koska

- peruskestävyys nousee

- elimistö oppii käytämään rasvaa

- syntyy uusia hiusverisuonia

- kehittää lihaksen hapenkäyttökykyä

- sydänlihas voimistuu

- jne...

Mutta en missään ole oikeastaan nähnyt että miksi näin elimistössä tapahtuu matalalla sykkeellä, eikä tätä tapahtuisi korkealla sykkeellä. Jos juoksen tunnin alle alle aerobisen kynnuksen niin edellä mainitut ominaisuudet kehittyy, mutta jos juoksen tunnin yli aerobisen kynnyksen niin miksi edellämainitut asiat ei kehity niin hyvin?

kuka osaa tarkkaan tähän vastata?

Paljon esim puhutaan rasvan poltosta. Itse olen vakuuttunut että tunnin kovasykkeinen liikunta polttaa varmasti aivan yhtä paljon rasvaa kuin tunnin matalasykkeinen treeni, ja elimistö oppii yhtä paljon. Samoin varmaan sydänlihas vahvistuu ainakin yhtä paljon kovasykkeisessä treenissä kuin matalammassakin. Miksei kovasykkeisessä treenissä hiusverisuoniakin syntyisi yhtä paljon kuin matalasykkeisessäkin?

Eli löytyykö tähän jostakin ihan oikeasti tieteellistä faktaa? Miksi tunti matalasykkeistä kehittää joitakin asioita paremmin kuin tunti kovempisykkeistä?

Pitää vielä mainita että itsekin suosin matalasykkeistä ja sitä muillekin suosittelen, mutta tuo faktapuoli kiinnostaisi. Enkä nyt halua vastauksena sitä että syntyy helpommin rasitusvammoja tms koska sehän on päivän selvä asia.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mielenkiintoinen kysymys johon itsekin mielellään faktatietoa haluaisin. Tosin epäilen että kaikki tulevat perustelemaan asiaa tuolla vammojen välttämisellä. Sen verran omasta harjoittelusta että en oikeastaan koskaan juokse alle aerobisen kynnyksen eikä ole koskaan ollut kyllä mitään vammojakaan.

Jatkokysymys: Maratonoppaissa myös sanotaan että elimistä siirtyy käyttämään rasvoja polttoaineena vasta 1,5-2h suorituksen jälkeen (tätä ennen siis mentäisiin pääasiassa hiilihydraateilla). Eikö näin ole myös hitaassa, alle aerobisen kynnyksen juoksussa? Eli kuinka se rasva muka palaa paremmin matalalla sykkeellä? Ja jos se palaa paremmin matalalla sykkeellä niin eikö silloin kannattaisi keskittyä imurointiin ja puutarhan hoitoon?

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

yksi liikuntatietelijiä kertoi luennolla, että ripeässä liikunnassa mennään "puolipaniikilla" (oma termi), jolloin verenvirtaus ohjautuu suuria verisuonia pitin, jolla sillä hetkellä varmistetaan, että maksimi veren virtaus on käytössä..

kopioin tähän keväältä löydökseni:

**

tämä postaus menee hiukan huti aiheesta, mutta koska täällä odotellaan selityksiä miksi mikäkin harjoittelu on järkevää, niin saan siitä kepeän aasiansillan...ehkä foorumilla pitäisi olla science-osio..

Tässä hieno taiteellinen ja ilmeisesti tieteellinenkin esitys siitä, mitä iloa on hiusverisuonista, noin puolesta välistä eteenpäin. Tekijänä DaVinci-Wannabe

...ymmärtämäni lyhyesti: hiusverisuonissa verisolut kulkevat peräkkäin kun ellun kanat
ahtautuneena
hiusverisuoniin, jolloin suonilla ja soluilla on paljon yhteistä pintaa, jonka läpi happi ja muu kama siirtyy näppärästi lihakseen...

Tässä rotat ovat juosset puolestamme:running::

...Kevy hölkkää on lisännyt erityisesti pieniä (joissa verisolu on ahtaalla) verisuonia, vk vauhti taas isompia, joissa verisolu ei joudu pakkautumaan... Eläköön eläinkokeet

**

alkuperäinen ketju:

****

rasvanpolton alku riippuu myös ravinnosta, jos vetää geeliä koko ajan, se estää tai ainakin vähentää rasvankäyttöä, vaikka kuinka hiljaa menisi (?).

Jos aloittaa lenkin esim. ennen ammupalaa (jonkilaisessa paastotilassa), niin rasva pääsee heti paremmin käytöön...

1.5-2 h raja viitannee siihen, että normaalilla ruokailulla ja pk-vauhdilla, hiilarit alkaa olla käytetty noilla vaihein, mutta tuokin riippuu mitä kamaa ottaa matkalla ja mikä on treenaajan rasvanpolttokyky (joka riippuu perimäastä ja harjoittelusta) (luulen...?)

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

yksi liikuntatietelijiä kertoi luennolla, että ripeässä liikunnassa mennään "puolipaniikilla" (oma termi), jolloin verenvirtaus ohjautuu suuria verisuonia pitin, jolla sillä hetkellä varmistetaan, että maksimi veren virtaus on käytössä..

kopioin tähän keväältä löydökseni:

**

tämä postaus menee hiukan huti aiheesta, mutta koska täällä odotellaan selityksiä miksi mikäkin harjoittelu on järkevää, niin saan siitä kepeän aasiansillan...ehkä foorumilla pitäisi olla science-osio..

Tässä hieno taiteellinen ja ilmeisesti tieteellinenkin esitys siitä, mitä iloa on hiusverisuonista, noin puolesta välistä eteenpäin. Tekijänä DaVinci-Wannabe

...ymmärtämäni lyhyesti: hiusverisuonissa verisolut kulkevat peräkkäin kun ellun kanat
ahtautuneena
hiusverisuoniin, jolloin suonilla ja soluilla on paljon yhteistä pintaa, jonka läpi happi ja muu kama siirtyy näppärästi lihakseen...

Tässä rotat ovat juosset puolestamme:running::

...Kevy hölkkää on lisännyt erityisesti pieniä (joissa verisolu on ahtaalla) verisuonia, vk vauhti taas isompia, joissa verisolu ei joudu pakkautumaan... Eläköön eläinkokeet

**

alkuperäinen ketju:

Jos nyt saan ajatuksestasi kiinni.. Ymmärräthän, että kaikki kaasujen vaihto (CO2 <-> O2) veren ja muiden kudosten välillä tapahtuu ainoastaan hiussuonista, ei muista suonista. Ihan muutamaa kudostyyppiä lukuunottamatta hiussuonia on muutaman solun välein: välit ovat mitattavissa kymmenissä mikrometreissä. Kudosten soluhengityksen kannalta hiussuoniverkoston tiheys on ratkaiseva. Valtimoissa lukuunottamatta sepelvaltimoita riittää reservejä.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta en missään ole oikeastaan nähnyt että miksi näin elimistössä tapahtuu matalalla sykkeellä, eikä tätä tapahtuisi korkealla sykkeellä. Jos juoksen tunnin alle alle aerobisen kynnuksen niin edellä mainitut ominaisuudet kehittyy, mutta jos juoksen tunnin yli aerobisen kynnyksen niin miksi edellämainitut asiat ei kehity niin hyvin?

kuka osaa tarkkaan tähän vastata?

Jos haluat ensikäden tietoa, katso urheilufysiologiaa käsittelevistä lehdistä. Jos et jaksa niin Noakesin kirja Lore of Running on ihan hyvä ja siinä on paljon viittauksia eri tutkimuksiin. Niiden todenperäisyyksistä en mene vastuuseen mutta aina voi tarkastaa alkuperäistutkimukset.

Itse olen vakuuttunut että tunnin kovasykkeinen liikunta polttaa varmasti aivan yhtä paljon rasvaa kuin tunnin matalasykkeinen treeni, ja elimistö oppii yhtä paljon. Samoin varmaan sydänlihas vahvistuu ainakin yhtä paljon kovasykkeisessä treenissä kuin matalammassakin.

Jos olet vakuuttunut tästä niin varmaan sinulle joku on perustellut tämän asian uskottavasti ja ainakin hän (kuka se lieneekään) tietää että tutkimuksetkin tämän vahvistavat.

Miksei kovasykkeisessä treenissä hiusverisuoniakin syntyisi yhtä paljon kuin matalasykkeisessäkin? Eli löytyykö tähän jostakin ihan oikeasti tieteellistä faktaa? Miksi tunti matalasykkeistä kehittää joitakin asioita paremmin kuin tunti kovempisykkeistä? Enkä nyt halua vastauksena sitä että syntyy helpommin rasitusvammoja tms koska sehän on päivän selvä asia.

Haluttujen vastausten rajaaminen ei ehkä ole paras keino lähteä hakemaan vastausta jos asiasta ei ole tietoa.

Itse en siis osaa perustella mihinkään näihin kysymyksiin riittävän tieteellisiä vastauksia jossa osaisin laittaa myös viitteet alkuperäisiin tutkimuksiin. Kannattaa etsiä joku urheilulääketieteen lehti tai niiden nettisivu ja laittaa artikkelihakuun jotain noita avainsanoja mitä haet. Foorumilla näistä asioista kyseleminen on aina arveluttavaa ja saat takuulla niin epätieteellistä mutu-juttua että.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos nyt saan ajatuksestasi kiinni.. Ymmärräthän, että kaikki kaasujen vaihto (CO2 <-> O2) veren ja muiden kudosten välillä tapahtuu ainoastaan hiussuonista, ei muista suonista. Ihan muutamaa kudostyyppiä lukuunottamatta hiussuonia on muutaman solun välein: välit ovat mitattavissa kymmenissä mikrometreissä. Kudosten soluhengityksen kannalta hiussuoniverkoston tiheys on ratkaiseva. Valtimoissa lukuunottamatta sepelvaltimoita riittää reservejä.

OK, eli suurempi poikkipintainen verisuonisto on enempi logistiikka varten... ajattelinkin, että miten niistä isommista suonista se soluhengitys (kiitos termistä) onnistuu..

(LauriH:lle) Niin pääosin täällä foormumilta löytyy mututiedettä , mutta varmasti sekaan osuu oikeaakin (tai siihen viittauksia).

Minusta aina kannattaa esittää kysymyksiä, todennäköisemmin tällä foorumilla (kun muilla palstoilla) saa harrastaja oikean suunnan.

**

näissä klassisissa peruskysymyksissä, joita esitetään toistuvasti (niihin kaipasin itsekin aluksi vastauksia), olisi paikallaan wiki-sivu tms. (täällä seppolassa, tai out there), johon iteroituisi ja päivittyisi suomenkielellä tieteellisesti tuetut selitykset. Noaakeskin olisi hyvä lähden, mutta melko työlästä luettavaa ensi alkuun.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jatkokysymys: Maratonoppaissa myös sanotaan että elimistä siirtyy käyttämään rasvoja polttoaineena vasta 1,5-2h suorituksen jälkeen (tätä ennen siis mentäisiin pääasiassa hiilihydraateilla). Eikö näin ole myös hitaassa, alle aerobisen kynnyksen juoksussa? Eli kuinka se rasva muka palaa paremmin matalalla sykkeellä? Ja jos se palaa paremmin matalalla sykkeellä niin eikö silloin kannattaisi keskittyä imurointiin ja puutarhan hoitoon?

Yksinkertaistettuna ja mahdollisia asiavirheitä sisältäen: varmaankin rasvapolton kehittymisellä tarkoitetaan rasvahappoketjujen beeta-oksidaation ja muunkin rasvojen energiakäytön "infrastruktuurin" tehostumista soluissa. Levossa rasvojen käyttö on luustolihaksissa suurta. Kun luustolihakset tekevät työtä, joka vaatii verenkierron kääntämistä parasympaattisesta tonuksesta eli lepoasennosta sympaattiseen eli toiminta-asentoon sokereiden käyttö niissä tehostuu. Kun ärsykettä toistetaan (kulutetaan lenkkaria) sympaattinen vaste heikkenee ja sokereiden käyttö on konservatiivisempaa, mikä on kestävyyslajeissa suotavaa. Tietyissä sykealueissa hinkataan tätä rajaa tehokkaasti, siksi kehitys; imuroitavaa tulisi olla pitkän lenkin verran ja työteho samoissa niin varmaan ajaisi asian :).

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jatkokysymys: Maratonoppaissa myös sanotaan että elimistä siirtyy käyttämään rasvoja polttoaineena vasta 1,5-2h suorituksen jälkeen (tätä ennen siis mentäisiin pääasiassa hiilihydraateilla). Eikö näin ole myös hitaassa, alle aerobisen kynnyksen juoksussa? Eli kuinka se rasva muka palaa paremmin matalalla sykkeellä? Ja jos se palaa paremmin matalalla sykkeellä niin eikö silloin kannattaisi keskittyä imurointiin ja puutarhan hoitoon?

Missähän maratonoppaissa näin väitetään? Rasvaa käytetään koko ajan ja matalilla tehoilla suurin osa energiasta tulee rasvasta. Tehon kasvaessa hiilihydraattien osuus kasvaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Yksinkertaistettuna ja mahdollisia asiavirheitä sisältäen: varmaankin rasvapolton kehittymisellä tarkoitetaan rasvahappoketjujen beeta-oksidaation ja muunkin rasvojen energiakäytön "infrastruktuurin" tehostumista soluissa. Levossa rasvojen käyttö on luustolihaksissa suurta. Kun luustolihakset tekevät työtä, joka vaatii verenkierron kääntämistä parasympaattisesta tonuksesta eli lepoasennosta sympaattiseen eli toiminta-asentoon sokereiden käyttö niissä tehostuu. Kun ärsykettä toistetaan (kulutetaan lenkkaria) sympaattinen vaste heikkenee ja sokereiden käyttö on konservatiivisempaa, mikä on kestävyyslajeissa suotavaa. Tietyissä sykealueissa hinkataan tätä rajaa tehokkaasti, siksi kehitys; imuroitavaa tulisi olla pitkän lenkin verran ja työteho samoissa niin varmaan ajaisi asian :).

Ok :-) Aika monta käsittämätöntä sanaa mutta sen verran olin ymmärtävinäni että jos sykkeet on maltilliset niin kroppa käyttää hiilareita varovaisemmin ja täten rasvankäyttö energiana tehostuu.

Mutta jos kysytään samaa asiaa toiselta puolelta, eli mikä on se sykeraja jollain lepoasennosta siirrytään toiminta-asentoon? Eli kuinka paljon sitä sykettä on kuitenkin vähintään nostettava esim. %Max tms?

Share this post


Link to post
Share on other sites

Jos olet vakuuttunut tästä niin varmaan sinulle joku on perustellut tämän asian uskottavasti ja ainakin hän (kuka se lieneekään) tietää että tutkimuksetkin tämän vahvistavat.

Itselle on tullut vastaan muutama juttu jossa on kerrottu että eli ole olemassa mitään "rasvanpolttosykettä". Tietenkin matalilla sykkeillä rasvasta tulee suhteellisesti enemmän energiaa, mutta kulutuksen absoluuttinen kokonaismäärä ei ole suinkaan suurempi. Esim tässä jutussa lääkäri kertoo asiasta:

http://www.juoksukoulu.fi/sivut/syketohtorin-vastaukset-osa-1

http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Rasvanpolttosyke+on+harhaa/HS20041115SI1TL0108s

Foorumilla näistä asioista kyseleminen on aina arveluttavaa ja saat takuulla niin epätieteellistä mutu-juttua että.

Luulen että tälläkin foorumilla on asiasta kiinnostuneita ja oikeasti tietäviä. Tai ainakin joku joka tietaa linkin niihin tieteellisiin sivuihin.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Mutta jos kysytään samaa asiaa toiselta puolelta, eli mikä on se sykeraja jollain lepoasennosta siirrytään toiminta-asentoon? Eli kuinka paljon sitä sykettä on kuitenkin vähintään nostettava esim. %Max tms?

Ei siinä mitään yksiselitteistä rajaa ole. Nää "toiminta-asento" ja "lepoasento" hermoradat on oikeasti erillisinä olemassa ja niiden päistä erittyy viestiaineita koko ajan. Niitä viestiaineita (esim. adrenaliini), jotka aiheuttavat "toiminta-asentoon" siirtymistä, pitoisuus pitkälti määrää esimerkiksi sydämen syketaajuuden ja verenkierron määrän jakaantumisen (rasituksessa lihaksiin). "Lepoasennon" taas tietysti toiseen suuntaan (levossa ruuansulatukseen).

Muokattu

Share this post


Link to post
Share on other sites

Missähän maratonoppaissa näin väitetään? Rasvaa käytetään koko ajan ja matalilla tehoilla suurin osa energiasta tulee rasvasta. Tehon kasvaessa hiilihydraattien osuus kasvaa.

Olipa hyvä kun kysyit, sain aiheen ottaa kirjan esille ja kerrata asiaa. Oikeassa olet niinkuin moni muukin jo tänne kirjoittanut. Jostain kumman syystä päähäni on jäänyt että eka käytetään lihasten glykogeenivarastot loppuun ja käännetään sitten vasta varatankille. Hyvä että tämä asia on nyt uponnut tajuntaan :-)

Kirja on siis Matkalla maratonille, kirjoittanut Ari Paunonen ja Seppo Anttila. Tässä lyhyt lainaus asiasta:Maratonilla rasva on tärkeä energian antaja, koska lihasten glykogeenivarastot eivät yksin riitä kuin hieman alle kahden tunnin suoritukseen.

Toinen lainaus:Sopivalla teholla tehty kestävyysharjoittelu totuttaa elimistöä säästämään hiilihydraattia ja polttamaan rasvaa tehokkaasti. Se lisää hiussuoniverkoston tiheyttä ja mitokondrioiden (mitähän nekin on?) ja rasvan hapettamiseen tarvittavien entsyymien määrää. Peruskestävyyslenkit on maltettava tehdä riittävän rauhallisella teholla ja varsinkin harjoituksen alussa vauhti kannattaa pitää kurissa, jotta aineenvaihdunta käynnistyy.

Jaaha, jospa sitä allekirjoittanutkin pikkuisen rauhallisemmin alkaisi nuo PK-lenkit juoksemaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites

. Jos juoksen tunnin alle alle aerobisen kynnuksen niin edellä mainitut ominaisuudet kehittyy, mutta jos juoksen tunnin yli aerobisen kynnyksen niin miksi edellämainitut asiat ei kehity niin hyvin?

kuka osaa tarkkaan tähän vastata?

Paljon esim puhutaan rasvan poltosta. Itse olen vakuuttunut että tunnin kovasykkeinen liikunta polttaa varmasti aivan yhtä paljon rasvaa kuin tunnin matalasykkeinen treeni, ja elimistö oppii yhtä paljon. Samoin varmaan sydänlihas vahvistuu ainakin yhtä paljon kovasykkeisessä treenissä kuin matalammassakin. Miksei kovasykkeisessä treenissä hiusverisuoniakin syntyisi yhtä paljon kuin matalasykkeisessäkin?

Eli löytyykö tähän jostakin ihan oikeasti tieteellistä faktaa? Miksi tunti matalasykkeistä kehittää joitakin asioita paremmin kuin tunti kovempisykkeistä?

.

Käsittääkseni tunti kovaa kehittää kaikkia kestävyysominaisuuksia tehokkaammin kuin tunti kevyttä juoksua; mukaanluettuna rasvan hyväksikäyttö, hiusverisuoniston laajeneminen yms. jotka virheellisesti ajatellaan tapahtuvan VAIN kevyessä rasituksessa.

Kovalla treenillä tarkoitan anaerobisella kynnyksellä tapahtuvaa treeniä. Jokainen tietää että tällaisella rasitustasolla elimistö kuormittuu valtavasti joten tarvitaan paljon lepoa ( tai epoa...heheh...dopingin avulla voidaan toki treenata varsin kovaa ilman ylikuntopeikkoa ) jolloin harjoitustiheys kärsii. Huippujenkin täytyy siis harjoitella levon suhteen optimaalisesti eivätkä hekään siis voi käyttää jatkuvasti kaikkein tehokkaimpia harjoitusmuotoja.

Toisaalta elimistö tarvitsee myös hyvin pitkäkestoisia harjoitteita, jotta tiettyjä fysiologisia muutoksia alkaa tapahtumaan. Jos juokset aina korkeintaan tunnin, elimistön hiilihydraattivarat riittävät siihen mainiosti vaikka niitä käytettäisiin maksimaalisesti ( anakynnyksellä ). Olettaen että lähdet treeniin palautuneena. Toisaalta jos treenaat kovaa hiilarivarastot vajaina alkaa elimistö käyttää lihasten proteiinia energianlähteenä, mikä ei tietenkään ole hyväksi.

Kiteytettynä sanoisin että kannattaa kyllä treenata niin kovaa kuin kroppa kestää ottaen huomioon kuitenkin sen että kestävyyttä kehitetään pääsääntöisesti varsin pitkäkestoisten treenien avulla.

PS. En ole mikään asiantuntija ( mihin alussa viitattiin ), mutta näin minä olen asian ymmärtänyt.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Kiitoksia vastauksista. Täytynee kaivaa jostakin näitä urheilufysiologisia artikkeleita, jos löytyy. Itseä vaan kiinostaa kauheasti se että miten elimistö oikeasti toimii, ja sitä kautta että miten mikäkin treeni oikeasti elimistöön vaikuttaa. En oikein osaa vaan tyhmänä noudattaa tiettyä ohjelmaa, vain koska "näin on aina tehty".

Eniten on päätä pistänyt pyörälle juuri Holmenin ohjelma. Siinä aika moni juoksee kohtuu kovilla sykkeillä ja se matalilla sykkeillä junnaaminen jää vähiin. Se mitä olen kommentteja ohjelman suorittajilta kuullut, niin moni on kehunut, enkä ole kenenkään kuullut moittivan sitä. Myöskin tiedän ihmisiä jotka sanovat etteivät ole koskaan oikeastaan juosseet alle aerobisen kynnyksen vaan aina on menty suhteellisen kovaa, ja silti he vetävät maratonillakin kovia aikoja. Tietenkin voi olla että jos ihminen liikkuu muuten kohttu paljon, niin tätä matalasykkeistä liikuntaa tulee hyötyliikuntana se tarvittava annos.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.
Note: Your post will require moderator approval before it will be visible.

Vieras
Vastaa tähän ketjuun...

×   Pasted as rich text.   Paste as plain text instead

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Ketjua lukevat   0 members

    Ketjua ei tällä hetkellä lue kukaan jäsenistä




×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy