Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Off TMB 30.6.-3.7.2011


Hiki
 Share

Recommended Posts

Olihan tosiaan reissu. Fiilis oli etukäteen vähän arvelluttava, joskin olin kovalla innolla lähdössä kokemaan uutta. Ultrajuoksusta tokin jo tiedän jotain ja vuorilla olen juossut yhden lyhyen kisan verran. Varusteisiin sain onneksi hyvin briiffiä ennen reissua jo. Aika lailla kaikki tarvittava repusta löytyikin. Reppuna toimi camelbakin octane 18x, jossa tilavuutta ilmoitetaan olevan 21l. Tilavuus riitti juuri ja juuri 4 päivän trailille. Grammanviilausta ei ihan hirveästi olisi voinut tehdä varusteille. Ensi kerralla mukaan lähtee hieman tilavampi kannin. Nyt reppu oli täytettynä melkein pallon muotoinen, ei siis ihan optimimuotoinen selkään :) Ensimmäisenä päivänä käytössä oli juomasysteemi myös, jossa pari litraa nestettä. Toisena päivänä olin jo luopunut siitä ja siirtynyt jukolasta ostamassani inovin pullopidikkeessä riippuvaan isoon pulloon. Toimi vielä loistavasti kun joissa ja puroissa oli yllin kyllin hyvää vettä juotavaksi. Yksi taival oli sellainen, ettei tajunnu täyttää pulloa riittävän usein ja mentiin niin korkealla, ettei nestettä ollutkaan saatavilla enää tarpeeksi. Ennakoimalla olisi selvinnyt siitäkin paremmin. Mutta noin yleisesti ottaen ei juomasysteemi ainakaan rauhallisemmassa vauhdissa tai pitkässä kisassa ole mulle ihan optimaalinen. Reppu itsessään toimi ihan ok, mitä nyt yksi kiinnike repeytyi pullosysteemin painon alta. Näppärä patentti toimi kuitenkin hyvin loppuun.

Reissulla tuli opittua myös sauvomisen jalo taito. Ei tulisi enää mieleenkään lähteä ilman sauvoja vuorille pitempää pätkää trailaan. Alussa menin hetken ilman, mutta kun oikeat mäet alkoivat, en kokeiltuani niitä enää käsistäni päästänyt. Sen verran ne auttavat ylämäissä ja alamäissäkään niistä ei haittaa pienen totuttelun jälkeen ole. Kiipeilyäkin niiden kanssa voi harrastaa auttavasti.

Muuten aika peruskamoilla olin liikkeellä, mitä nyt Salomonin kevyen tuulitakin hommasin tätä reissua varten kun alessakin oli. Se olikin sitten kovassa käytössä. Sadekamoja ei päässyt vielä testaamaan mutta Chamonixista ostettu halpa sadeviitta oli harteilla ensimmäisen päivän tihkussa ja toimikin erinomaisesti.

Kenkävalinta arvellutti myös. Kepeät inovin maastokenkäni omaa niin vähän vaimennusta, ettei niitä ilennyt ottaa mukaan. Lisäksi en ole vielä juossut nillä lenkkiä tarpeeksi. Mukaan lähti La sportivan Crosslitet. Niidenkin vaimennus arvellutti mutta turhaan. Kolilla kipeyty jalat vajaan 10h rutistuksessa, mutta nyt vauhti oli hitaampi ja jalat kestivät hyvin neljä päivää samanlaista. Pientä irvistystä kivikko näille aiheutti, mutta vielä ovat kuitenkin juostavassa kunnossa. Näyttävät vähän Nupen kengiltä. Todennäköisesti näillä jokin ilmaveivi saadaan aikaiseksi kuten laskussa Courmayeuriin. Skinsit rikkoutui polvesta ja aloinkin kutsumaan ikkunaa Fenetre de Skins:ksi. Pienet ruhjeet ei menoa haittannut. Kolmena ensimmäisenä päivänä kaaduin poluilla helpoissa kohdissa. Neljäntenä olin jo vissin oppinut jotain.

Oma kunto, vaikka ei tällä hetkellä olekaan paras mahdollinen, kesti hyvin matkan. Päivittäin oltiin liikkeellä noin 8-10h aktiivista menoa. Isompaa kiirettä ei pidetty ja lounaat syötiin rauhassa. Reissussa tuli huomattua miten paljon ylämäissä ja "hieman" teknisissä pätkissä sai aikaa menemään. 2 ensimmäistä päivää meni totutellessa ohuempaa ilmaan. Reitti oli suunniteltu siten, että korkeutta tuli päivä päivältä lisää. Kolmantenä päivänä oli keho jo jollain lailla tottunut vuoristoilmaan ja ylhäällä kulkeminen helpottui hieman. Alussa mäet meni keuhkoja haukkoen. Lopussa jo pystyi menee reippaammin siten, ettei ihan naama punaisena tarvinut puuskuttaa (koko aikaa). Paljon on omassa tekemisessä parantamisen varaa! Loppulaskussa tuli ilmeisesti jokin henkinen herpaantuminen (vaikka en sitä itselleni myönnäkään), kun oikeaan polveen alkoi sattumaan. Muuten jalat toimi olosuhteisiin nähden hyvin. Takana tultiin koko matka keveän näköisesti kuvia otellen...

Tasaiset pätkä tuntuivat tuolla hieman tylsiltä, kun oli päässyt hyvin nousujen ja laskujen makuun. Mitä korkeammalla oltiin, sitä huikeammat maisemat. Kolmannen päivän setti, jolloin oltiin lähes koko päivä korkealla, oli todella hieno! Joka päivälle tosin riitti ihmeteltävään. Refuget, missä oltiin pääosin yötä oli lämminhenkisiä ja ihmiset miellyttäviä ja helposti lähestyttäviä. Suomalaiselle melko outoa meininkiä ;)

Tuon jälkeen on mieli palannut polulle ja tahto palata takaisin on kova. Ajankohtaa en tiedä, enkä kisoja ole lyönyt lukkoon, mutta pakko tuonne on päästä takaisin. Lyhyt hipaisu ei tyydytä, tuollainen pidempi pätkä tuntuu paremmalta. Alun pienen jäykkyyden jälkeen pääsi vuorilla oikeaan tunnelmaan ja mieli herkistyi hetkittäin lähes kyyneleisiin asti. Juuri sellaiseksi millaisesksi parhaimmillaan ultrajuoksussa hetken tunnelmaan saa.

Link to comment
Share on other sites

On tosi hienoa kuvausta! Itselläni ei ole oikein sellaista kosketusta tähän kuvaus/nettiasiaan, että osaisin omasta vaatimattomammasta puolestani kuvata tai kertoa, mikä tämmöisissä asioissa vetoaa. Kyllä koskettaa tosi hienolla tavalla kun saa katsoa tämmöistä. Tulee suorastaan tällainen ymmärretyksi tulemisen fiilis itsellekin ;D

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share

×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy