Jump to content
Juoksufoorumi.fi

Kannattaako maratonin juokseminen?


rinieme
 Share

Recommended Posts

"Liikkuminen on terveellistä, mutta eihän tuossa ole enää mitään järkeä!"

"Sulla tais taas mennä vähän överiksi!"

Siinä järkeviä kommentteja maratonoharrastukseeni liittyen. Oikeastaan noiden kanssa on aika helppo olla samaa mieltä.

Ei kai terve ihminen maratonjuoksuja tarvitse. Pikemminkin riskeeraa sillä terveytensä. Katsokaa vaikka tämän foorumin vammaketjuja. Eikä tarvitse sairaskaan ihminen. Minullahan tämä juokseminen on sairauden torjuntaan liittyvä terveysprojekti.

Kaivatut terveysvaikutukset saisi varmaan kohtuullisilla juoksumäärillä. Vaan missä menee kohtuuden ja kohtuuttomuuden raja? Liika on liikaa mutta kohtuus ehdottomasti liian vähän...

Minulle tavoitteena oleva maraton toimii "piiskurina", joka saa lähtemään lenkille säännöllisesti. Niiden kohtuullisten juoksumäärien edellytys on vähintään kerran vuodessa tapahtuva kohtuuton juoksusuoritus. Se kohtuuton suoritus on kovin epämiellyttävä ilman kohtuullista harjoittelua.

Uskon, että yksi syy Tukholman maratonin suureen suosioon on sen ajankohta. Touko-kesäkuun vaihteen tapahtumaan pitää treenata määrätietoisesti koko talvi (ainakin minun). Nykyään sinne pitää ilmoittautua jo todella hyvissä ajoin. Talven räntäsateissa, pakkasissa ja lumipyryissä kevään suuri tapahtuma on mielessä johtotähtenä. Monta kertaa saisivat lenkkarit muuten kerätä pölyä eteisessä. :character0080: Ei elokuun HCM ole ollenkaan yhtä toimiva pelote.

Link to comment
Share on other sites

  • Replies 34
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Ei kai terve ihminen maratonjuoksuja tarvitse. Pikemminkin riskeeraa sillä terveytensä. Katsokaa vaikka tämän foorumin vammaketjuja.

Mitä tämä terveyden vaarantaminen tarkoittaa?

Jääkö juoksusta joitakin elinikäisiä vammoja, kun puhutaan 40-100km viikossa juoksevasta kuntoilijasta?

Se että joskus tulee rasitusvammoja, jotka paranevat levolla, ei liity minusta mitenkään terveyteen. Jopa loukkaantumiset, joista toipuu vaikka kuukuden päästä, ei liity mielestäni terveyteen. Näen sanan terveys laajemmin, sellaisena pidempiaikaisena yleisolotilana.

Link to comment
Share on other sites

Maratonia harrastamattomat eivät ymmärrä mistä puhuvat. Joitain asioita täytyy itse kokea, jotta voi aidosti ymmärtää ja argumentoida.

Mutta ei sitä nyt tarvitse maratonia juosta, jos vain terveyden takia juoksee. http://www.juoksufoorumi.fi/vb/showthread.php?22165-Terveyden-kannalta-optimaalinen-juoksuharjoittelu

Mutta kokonaisuuden kannalta, kun otetaan huomioon myös se marathonharjoittelun ja kilpailemisella (tai juoksutapahtumaan osallistumisella) saavutettu henkinen kasvu, niin sanoisin että on kokonaisterveyden kannalta parempi juosta maratoneja kuntoilijatasolla, kuin olla juoksematta. Ja jos treenaataan vielä viisaasti, niin tuolla MMM:n mainitsemalla 40-100 km viikkokilometrimäärällä voidaan treenata vielä ihan injury-free.

Link to comment
Share on other sites

Ei kai terve ihminen maratonjuoksuja tarvitse. Pikemminkin riskeeraa sillä terveytensä. Katsokaa vaikka tämän foorumin vammaketjuja. Eikä tarvitse sairaskaan ihminen. Minullahan tämä juokseminen on sairauden torjuntaan liittyvä terveysprojekti.

Kaivatut terveysvaikutukset saisi varmaan kohtuullisilla juoksumäärillä. Vaan missä menee kohtuuden ja kohtuuttomuuden raja? Liika on liikaa mutta kohtuus ehdottomasti liian vähän...

Maratonin juokseminen tiukasit kelloa vastaan ei välttämättä kannata. Palautumiseen kuluu kohtuuttoman kauan aikaa. Tästäkin huolimatta: ennätyksen parantaminen tuottaa tyydytystä, vaikka fyysisesti olisikin vetänyt itsensä tiukalle. Urheiluun kuuluu rajojen hakeminen ja itsensä haastaminen.

Maraton hymyssä suin, ilman tiukkaa tavoitetta, tuottaa kokemukseni perusteella erittäin hyvän fiiliksen.

Ei maratoneja välttämättä tarvitse juosta. Nautin suunnattomasti, kun olen saanut itseni sellaiseen juoksukuntoon, että voin juosta rauhallisia 2-2,5 tunnin lenkkejä, joista palautuu muutamassa päivässä.

Link to comment
Share on other sites

Eihän hommassa ole mitään järkeä, pakkohan se on tunnustaa.

Kuka järkevä juoksee talvipakkasella pitkiksiä nenäpää valkoisena, rääkkää itseään helteessä nestevajauksen partaalla, kävelee jalat jäykkinä kovien treenien jälkeen työpaikan portaista hädintuskin selviytyen, teippailee rakkoja ja piilottelee nolona mustia irtoamaisilla olevia kynsiä? Käyttää liikaa aikaa treenaamiseen, ei ehdi tavata ystäviä, etenkin jos on perheellinen.

Ei se maratonin juokseminen mikään ihmesuoritus ole, mutta hatunnoston arvoista on, että jaksaa vuodesta toiseen paahtaa maantiellä hullun kiilto silmissä. Ja onhan niitä paljon pahemmalta tuntuvia matkoja, hyvänä esimerkkinä kelloa vastaan juostut kympit ja vitoset.

Se on vaan niin mahtavaa, juokseminen. Hyviä puolia on niin paljon, etten ala edes luettelemaan, mutta yhtenä ainakin: saa syödä reippaasti ja herkutellakin.

Link to comment
Share on other sites

Kuinka moni ihmisten harjoittama toiminta kannattaa? Kärjistäen eikö suurimman valveilla olo ajan voisi käyttää yleisen hyvän nimissä? Töiden ulkopuolella hyväntekeväisyyttä vaikka koko perheen kanssa. Mikäli töistä saa enemmän palkkaa kuin minimissään tarvitseen, niin ylimääräinen hyväntekeväisyyteen?

Monen harrastuksen harjoittajat törmäävät kyselyihin, "mitä järkeä tossa on?" tjsp. Osasyyllinen voi olla innokkaimpien harrastajien tapa puhua lähinnä harrastuksestaan riippumatta kiinnostaako keskustelun muita osapuolia.

Link to comment
Share on other sites

Minähän en ole vielä maratonia juossut, muutaman puolikkaan vain. Silti näen, että jo tässä vaiheessa kun maraton on vielä ensi kesän tavoitteena, asiasta on ollut kovasti hyötyä. Ensinnäkin säännöllisestä liikunnasta on pikku hiljaa alkanut tulla elämäntapa ja olen samalla oppinut liikkumaan tarpeeksi hiljaisellakin temmolla, jolla jaksaa aina lähteä liikkeelle. Toiseksi elämällä on nyt selvä tarkoitus. ;) Luin jostain jonkun itseni kanssa samassa elämänvaiheessa olevan mietteitä siitä, että mitäs nyt on opiskeltu, työpaikka, perhe ja koti. Eli moni asia elämästä ruksattu ja tuntuu, ettei ole enää mitään tehtävää. Itselläkin oli ehkä vähän sitä jossain vaiheessa, että hain nimenomaan omalle elämälleni tarkoitusta ja mieltä etten eläisi vain lasten elämää. Tämän juoksemisen kautta olen löytänyt sen ja oppinut siinä samassa pitämään parempaa huolta itsestäni niin liikunnan, syömisen kuin nukkumisenkin puolesta. Että jaksan käydä lenkillä kohti sitä maratonia. :) Noita rasitusvammojakin olen jo kokenut ja ne ovat pysäyttäneet kuuntelemaan omaa kehoa tarkemmin ja sitä kautta juuri pitämään siitä parempaa huolta.

Link to comment
Share on other sites

Menee niin filosofiseksi että voi melkein kysyä mikä on elämän tarkoitus? Loppujen lopuksi erittäin harva asia "kannattaa".

Itselleni maratonit ovat etappeja jossa voin mitata itseäni, fyysistä ja erityisesti henkistä kestävyyttä. Ilman maratontavoitteita en todennäköisesti juoksisi ollenkaan. Vaikka tiedän miten pahalta maratonin aikainen kipu tuntuu ja miten rasittavaa treenaaminen joskus voi olla, en halua lopettaa tavoitteellista juoksemista ainakaan vielä. Toki suuri osa lenkeistä on fiilistelyä ja pelkkää liikunnan nautintoa, mutta motivaatio löytyy tavoitteista.

Kohta tulee lyhyellä "urallani" täyteen viisi vuotta ja kyllä päätös juoksemisen aloittamisesta nimenomaan maratonit tavoitteena on ollut yksi elämäni parhaista.

Se on just niin kuin Umpimähkä viittasi, että sen maratonin 15 sekunnin loppusuoran ja parin minuutin maaliintulon jälkeisen nautinnon takia kestää kaikenlaisia vammoja, treeniä tuulessa ja tuiskussa ja monenlaista rääkkiä.

Link to comment
Share on other sites

Create an account or sign in to comment

You need to be a member in order to leave a comment

Create an account

Sign up for a new account in our community. It's easy!

Register a new account

Sign in

Already have an account? Sign in here.

Sign In Now
 Share


×
×
  • Luo uusi...

Important Information

Terms of Use ja Privacy Policy